Lapseton: milloin huomaat olevasi kiitollisin lapsettomuudestasi?

Viimeksi supermarketissa käydessä.

"ÄITIII MUN ON IHAN PAKKO SAADA TOI!! ÄITIIIII!!!!"

Eikä väsyny äippä saanu kuria. Olis varmaan ite pitäny mennä ojentaan.

Joka päivä.

Minulla on ongelmia jaksamisen kanssa ja hyvä jos kykenen pitämään aina huolta itsestänikään. Vointini on kausittaista, joskus menee ihan hyvin ja jaksan pyörittää omaa yhden ihmisen arkeani, ja joskus en todellakaan. Tiksivuori kasaantuu ja villakoirat poikii nurkissa, tulee se putkinäkö ja putoan passiiviseen mustuuteen. Arkeni käsittää 6h työpäivän ja yhden harrastusillan viikossa. Voisin harrastaa satunnaisesti kaksi kertaa viikossa, mutta muuta en jaksaisi, tai en uskaltaisi ottaa mitään pysyvämpää projektia koska vointi tosiaan aina romahtaa ja se on vakio. Kavereitakaan en jaksa nähdä usein, max pari kolme kertaa viikossa.

En millään voisi elää kuten moni muu normaali: 8 tunnin työ, tunnin työmatka, kaksi lasta, koira, omakotitalo, mökki, lomamatkat ja harrastus. Minusta ei ole siihen. En jaksa. Olen viallinen. Tuskin koskaan kykenen täyspainoiseen ja normaaliin elämään. Onneksi ei ole lapsia.

Olen nähnyt miten ystäväpiirissäni lapsen saanti on vaikuttanut ystäviini. Ennen niin elinvoimaiset ja iloiset ystäväni ovat muuttuneet harmaiksi haamuiksi lastensaannin jälkeen. He näyttävät väsyneiltä, vanhentuneilta ja siltä, kuin heidän elämänilonsa olisi imetty pois. Eivät puhu mistään muusta, kuin lastensa harrastuksista, eivätkä enää ole muuta, kuin entisen itsensä tyhjä kuori. Pikkulapsivaiheessa osasin odottaa tätä, mutta kaikkien ystävieni lapset alkavat olemaan jo varhaisteinejä ja sama väsynyt puurtaminen jatkuu silti. En halua joutua samaan asemaan, enkä kokea sitä, mitä he ovat kokeneet. Olen kiitollinen lapsettomuudesta.

Kun on tilipäivä ja tiedän ettei tarvitse maksaa lapsen harrastuksia, lääkärikäyntejä, leluja, vaatteita... Kun voin ottaa äkkilähdön eikä tarvitse huolehtia pääseekö lapsi mukaan tai mihin saan sen hoitoon. Ihan vaan oma rauha ja aika.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:45"]No ihan koko ajan. Ei tarvitse kantaa vastuuta, ei herätä viikonloppuisin, on siisti koti ja laadukkaat vaatteet, aikaa harrastaa. Lisäksi ottaisin lapsenkasvatuksen vakavasti. On useitakin tapauksia jolloin esim. vanhemmat pelkäävät lastaan tai lapsi inhoaa vanhempiaan. En haluaisi elämääni niin ristiriitaista sidettä. Olemme 30-vuotias, varakas pariskunta jotka viihtyvät keskenään. Emme halua lapsia koskaan.  [/quote] Tässä on oiva esimerkki siitä, miten lapsettomat eivät todellakaan tiedä mitään. Voi olla siisti koti ja laadukkaita vaattrita srkä itsellään että lapsella, vaikka lapsia olisikin. Voi tapailla kavereita ja käydä kaupungilla ja harrastuksissa, vaikka olisikin lapsi.

[/quote]

Missä nämä vanhemmat oikein ovat? En ole koskaan tavannut pienten tai kouluikäisten lasten vanhempia, joilla olisi yhtä siisti koti kuin minulla, yhtä paljon aikaa harrastaa ja yhtä hyvät mahdollisuudet tavata ystäviä ja samanlainen helppous pisteäytyä kaupungilla, kun siltä tuntuu. Kai se mahdollista on mutta ei selvästikään yleistä, ja jostahan tuokin pois on...

Vastauksena ketjun kysymykseen: viimeksi aamulla, kun sain herätä omia aikojani, eikä ollut ketään tarvitsemassa tai vaatimassa mitään. 
[/quote] Tottakai sen ymmärsi, ettei ole enää NIIN paljon aikaa kavereille, bileille ja hengaamiselle. Mutta miksk pitäisikään olla, kun on halunnut lapsen? En ymmärrä näitä, jotka sanovat että "no lapsellisilta lapsi on pois monesta asiasta" - kyllä, näille asioille ei ole enää niin paljon aikaa kukn ennen, mutta ei se haittaa niitä, jotka viettävät lapsen kanssa mielellään aikaa. Ei ehkä huvitakaan olla koko ajan täydessä tällingissä bilettämässä. Ja lapset kasvavat - koti voi olla siisti ja on paljon aikaa itselleen, puolisolle ja ystäville.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:14"] [quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:02"] [quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 13:19"]Joka kerta kun tapaan kummilapseni. Ihana lapsi, tulen hyvin toimeen hänen kanssaan ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan, mutta joka kerta kun lapsi lähtee kotiin tai itse lähden heiltä, olen kiitollinen ettei minulla ole omia lapsia. [/quote] Miten niin kiitollinen? Eihän lapsellisiakaan pakotettu hankkimaan lapsia, joten ei se ole mikään päätös mikä tehdään sinun puolesta ja ettet saisi itse valita, tuleeko sinusta lapsellinen vai lapseton. Ja muuten, et ole paljoa kokenut jos kummilapsen kanssa pari tuntia on jo niin rankkaa ja oikein huokaiset helpotuksesta, kun tämä lähtee. Eiköhän suurin osa lapsellisista ole todella tyytyväisiä ja onnellisia oman päätöksensä kanssa. Ja kenties kiitollisia siitä, että heillä oli mahdollisuus saada lapsi. [/quote] Kiitollisuus lisää onnellisuutta, tutkitusti. Kannattaisi kokeilla. [/quote] Mitä yritit vihjata tuolla? Kyllä, olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut kaksi ihanaa poikaa, 8- ja 10-vuotiaat, eli osaavat hoitaa asioita jo itsekin. Mutta ethän sinä näe sitä pikkulapsiaikaa pidemmälle, yksinkertainen ihminen kun olet. [/quote] Miksi olet noin ilkeä? En yritä vihjailla mitään. Kiitollisuus nyt vain on psykologisen tutkimustiedon valossa eräs tärkeimmistä onnellisuutta edistävistä asioista. Lapsettomuus on hyvä asia kohdistaa kiitollisuutensa. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus valita lapsettomuus.  Olen kiitollinen kaikista mahdollisuuksista, joita lapsettomuus minulle antaa. Olen kiitollinen siitä, että vältän monet ongelmat, jotka ovat vanhemmille arkipäivää. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut rohkeutta ja itsetuntemusta tehdä itselleni oikea valinta. Minulla on asiat hyvin. [/quote] Ja taas; "Minulla on ollut rohkeutta ja itsetuntemusta tehdä itselleni oikea päätös. Minulla on asiat hyvin." Voi jumalauta! Ja meillä äideilläkö ei ole ollut rohkeutta ja itsetuntemusta tehdä oikea päätös? Meilläkö ei voisi olla asiat hyvin? Mitä helvettiä sä puhut? Nyt riittää. Te teitte ehkä itsellenne oikean valinnan, mutta se ei tarkoita, että se olisi kaikille se oikea ja että muut olisivat heikkoitsetuntoisia, jotka eivät muka miettinee

[/quote]

Missä otan kantaa sinun tekemiisi elämänvalintoihin? Aivan, en missään.

En ymmärrä, miksi haluat lukea viestejäni jatkuvasti väärin.
[/quote] Sitähän ilmeisesti haluatkin. Piilovittuilet viesteissäsi ja sitten kun siihen vastaa, alat marttyyrinä "enhän mä mitään tehny, miks oot ilkee ja luet mun viestejä väärin" oivoi.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 14:04"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 13:14"]

Kerro tilanne tai sattumus, jolloin ajattelit itseksesi: "Huh, onneksi minulla ei ole lapsia."

[/quote]

Kun luen Vauva-palstaa. Olen jo kauan sitten päättänyt olla ilman lapsia, mutta tämän palstan lukeminen vavhistaa että päätökseni on oikea. Ne valitukset väsymyksestä, puuduttavista rutiineista, seksittömyydestä, tappeluista, jatkuvasta siivoamisesta, jne. ovat erittäin masentavaa luettavaa. Mieluummin vapaa ja yksin vaikken täten saakaan siirrettyä geenejäni eteenpäin. Muut saavat lisääntyä ja käyttää elinaikansa siihen, minä taas käytän aikani elämiseen.
[/quote] Kyllä lapsiperheetkin elävät. Jopa enemmän kuin sinä.

Minä olen lapsivapaa, en lapseton. Ystävien lapset riittävät mainiosti tyydyttämään lapsikontaktitarpeeni. Taidan olla aika onnellinen koko ajan.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 18:25"]

Minä olen lapsivapaa, en lapseton. Ystävien lapset riittävät mainiosti tyydyttämään lapsikontaktitarpeeni. Taidan olla aika onnellinen koko ajan.

[/quote]

Näin. On ihanaa elää lapsivapaata elämää :)

Toi "onnellinen äiti" on provo eikä ees kovin hyvä sellainen. Nää lapsettomuusketjut on siitä aika hedelmällisiä, että monet ottaa ne niin tunteella, helppo tulla provosoimaan kenen vaan. No tuleepa ketjuille mittaa...

Lainatakseni Eppuja niin "Joka päivä ja jokaikinen yö!"

Aina kun olen väsynyt tai kipeä. Ja kun on ollut riitaa miehen kanssa niin että olen tuntenut halua erota. Muulloin en edes ajattele asiaa, lapsettomuutta tai lapsellisuutta. Lapset ei varmaan muuttaisi elämääni kovasti, en muutenkaan käy missään, herään aikaisin eikä minulla ole tarvetta "omalle tilalle". Olen sosiaalinen ja mieluiten olen seurassa kuin yksin.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 13:02"]

Mulla ei ainakaan se lapsettomuuden kiitollisuus rajoitu vaan vauva-aikojen ajatteluun. En missään nimessä haluaisi taaperoa, en leikki-ikäistä, en noita karjuvia koululaisia, enkä teinejä.

[/quote]

Niinpä. Outoa, kun vanhemmat koettavat vängätä vastaan hokemalla, miten lyhyt vauva-aika on. Ihan sama vaikka se kestäisi vain kuukauden. En siltikään ottaisi lasta, koska ne myöhemmätkään ikävaiheet eivät tarjoa mitään palkkiota yövalmomisen ja muun vauva-ajan kurjuuden hyvitykseksi.

122 jatkaa. Siksi minuun todella sattuu nuo kommentit "lapsiåerheet elävät täydempää elämää kuin lapsettomat". Tuntuu tosi kurjalta, kun tuota tunnetta vastaan yritän juuri taistella. Yritän todella saada elämäni täydemmäksi, en ole itsekäs enkä vihaa lapsia.

Viikonloppuisin, kun saan herätä omaan tahtiin. Iltaisin töiden jälkeen kun pääsen harrastuksiin. Kun saan nauttia hiljaisuudesta kotonani. Kun harrastamme pitkään nautinnollista aamuseksiä. Kun saan syödä koko karkkipussin yksin. Kun haluan tehdä kalliimpia hankintoja itselleni. Kun suunnittelen lomamatkoja. Kun haluan lähteä yhtäkkiä ravintolaan tai lasilliselle. Oikeastaan koko ajan.

Onko täällä myös vanhempia veloja? Jos on, niin koetteko tätä kiitollisuutta myös nyt vanhana? Oletteko kiitollisia että teillä ei ole lainkaan jälkeenne jääviä perheenjäseniä, ei heidän kotejaan vierailtavana, heidän juhliaan ja arkeaan osallistuttavana? Ovatko kiitollisuuden hetket yhtä hekumallisia kuin nämä pikkulapsiajan jutut - rääkyvä lapsi marketissa jne.? Kun se aika on hyvin lyhyt vanhempien elämässä. Sitten se kaikki loppuaika, joitakin kymmeniä vuosia, on aikuisten välistä yhteyttä, sukulaisuutta, heimoutta, ystävyyttä ja tukemista. Niin onko sielläkin vielä sitten näitä kiitollisuuden hetkiä, ettei ole perheenjäseniä? Mä rakastan kaikkia perheenjäseniäni valtavasti, enkä vaihtaisi heitä mihinkään siksi, että he ovat muutaman vuoden elämästään olleet rääkyviä, kakkavaippaisia, häirinneet mun mahdollisuutta tehdä monimutkaisia ruokia jne. On itse asiassa ihan hirveä ajatus, että jotakuta heistä ei ollenkaan olisi tällaisista aivan naurettavista syistä.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 16:59"]

Onko täällä myös vanhempia veloja? Jos on, niin koetteko tätä kiitollisuutta myös nyt vanhana? Oletteko kiitollisia että teillä ei ole lainkaan jälkeenne jääviä perheenjäseniä, ei heidän kotejaan vierailtavana, heidän juhliaan ja arkeaan osallistuttavana? Ovatko kiitollisuuden hetket yhtä hekumallisia kuin nämä pikkulapsiajan jutut - rääkyvä lapsi marketissa jne.? Kun se aika on hyvin lyhyt vanhempien elämässä. Sitten se kaikki loppuaika, joitakin kymmeniä vuosia, on aikuisten välistä yhteyttä, sukulaisuutta, heimoutta, ystävyyttä ja tukemista. Niin onko sielläkin vielä sitten näitä kiitollisuuden hetkiä, ettei ole perheenjäseniä? Mä rakastan kaikkia perheenjäseniäni valtavasti, enkä vaihtaisi heitä mihinkään siksi, että he ovat muutaman vuoden elämästään olleet rääkyviä, kakkavaippaisia, häirinneet mun mahdollisuutta tehdä monimutkaisia ruokia jne. On itse asiassa ihan hirveä ajatus, että jotakuta heistä ei ollenkaan olisi tällaisista aivan naurettavista syistä.

[/quote]

Minä olen 43-vuotias, mies muutaman vuoden vanhempi. Kummallakin on pari kummilasta, sekä sisaruksillamme yhteensä 13 lasta. Kyllä he ihan tarpeeksi kylässä juoksevat ja mm. matkustelevat kanssamme. Emme todellakaan tarvitse omia lapsia lisäksi. :)

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 16:58"]Viikonloppuisin, kun saan herätä omaan tahtiin. Iltaisin töiden jälkeen kun pääsen harrastuksiin. Kun saan nauttia hiljaisuudesta kotonani. Kun harrastamme pitkään nautinnollista aamuseksiä. Kun saan syödä koko karkkipussin yksin. Kun haluan tehdä kalliimpia hankintoja itselleni. Kun suunnittelen lomamatkoja. Kun haluan lähteä yhtäkkiä ravintolaan tai lasilliselle. Oikeastaan koko ajan.
[/quote]

Voi jumalauta miten lapsellista. Oikeastiko melkein kokoajan tunnet kiitollisuutta jostain jota sulla ei ole, niin paljon se sua määrittää? Karkkipussit ja kalliit hankinnat... Voi jösses.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 17:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 16:58"]Viikonloppuisin, kun saan herätä omaan tahtiin. Iltaisin töiden jälkeen kun pääsen harrastuksiin. Kun saan nauttia hiljaisuudesta kotonani. Kun harrastamme pitkään nautinnollista aamuseksiä. Kun saan syödä koko karkkipussin yksin. Kun haluan tehdä kalliimpia hankintoja itselleni. Kun suunnittelen lomamatkoja. Kun haluan lähteä yhtäkkiä ravintolaan tai lasilliselle. Oikeastaan koko ajan. [/quote] Voi jumalauta miten lapsellista. Oikeastiko melkein kokoajan tunnet kiitollisuutta jostain jota sulla ei ole, niin paljon se sua määrittää? Karkkipussit ja kalliit hankinnat... Voi jösses.

[/quote]

Lisätäänpä vielä listaan: kaikkein kiitollisin olen pitkään sen jälkeen, kun olen nähnyt yh-ystävääni ja kuunnellut hänen kiljuvan ja vaativan pikkuprinsessan juttuja. 

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 17:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 16:58"]Viikonloppuisin, kun saan herätä omaan tahtiin. Iltaisin töiden jälkeen kun pääsen harrastuksiin. Kun saan nauttia hiljaisuudesta kotonani. Kun harrastamme pitkään nautinnollista aamuseksiä. Kun saan syödä koko karkkipussin yksin. Kun haluan tehdä kalliimpia hankintoja itselleni. Kun suunnittelen lomamatkoja. Kun haluan lähteä yhtäkkiä ravintolaan tai lasilliselle. Oikeastaan koko ajan. [/quote] Voi jumalauta miten lapsellista. Oikeastiko melkein kokoajan tunnet kiitollisuutta jostain jota sulla ei ole, niin paljon se sua määrittää? Karkkipussit ja kalliit hankinnat... Voi jösses.

[/quote]

Minä en ole vakavasti sairas ja olen kiitollinen siitä joka päivä. Sama juttu lapsettomuuden kanssa. Kiitollisuus lisää onnellisuutta ennestään. Kannattaa kokeilla. :)