Lapseton: milloin huomaat olevasi kiitollisin lapsettomuudestasi?

1) aina kun olen tavannut kummilapseni

2) viimeksi eilen kun olin Citymarketissa ja Ikeassa

Olisin kyllä halunnut lapsia. Olisi ollut hienoa nähdä oman lapsen kasvavan. Olen sen verran itserakas, että ajattelen, että minun geeneilläni varustettu ihminen olisi tuonut jotain hyvää tähän maailmaan. Myönnän, olin aivan liian valikoiva miehen/isän etsinnässä. Oikein kukaan ei kelvannut. Nyt huvittaa tuollainen. 

Olen kuitenkin löytänyt jotain hyvääkin lapsettomuudesta. En taida ollakaan niin ainutlaatuinen. Maailmassa on tarpeeksi ihmisiä ilman minun jälkikasvua. Summa summarum: lapsettomuuteni on kasvattanut minua ihmisenä näkemään kaiken suhteellisuuden.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 10:52"]

 Ei, kyllä mä jään tänne äitien palstalle.Menkää te lapsivihapalstalle.

[/quote]

Ai nyt tää on vain äitien palsta? Minkäs takia täällä sitten kysellään useinkin lapsettomien mielipiteitä yhteen ja miesten mielipiteitä toiseen asiaan? Edelleen, "aihe on vapaa".
[/quote] Ja sinä kirjoitit aiemmin että minun täytyisi häipyä onnellisten lapsellisten palstalle? Ja lapsettomat jäisivät VAUVA.fi palstalle?

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:45"]No ihan koko ajan. Ei tarvitse kantaa vastuuta, ei herätä viikonloppuisin, on siisti koti ja laadukkaat vaatteet, aikaa harrastaa. Lisäksi ottaisin lapsenkasvatuksen vakavasti. On useitakin tapauksia jolloin esim. vanhemmat pelkäävät lastaan tai lapsi inhoaa vanhempiaan. En haluaisi elämääni niin ristiriitaista sidettä. Olemme 30-vuotias, varakas pariskunta jotka viihtyvät keskenään. Emme halua lapsia koskaan. 
[/quote] Tässä on oiva esimerkki siitä, miten lapsettomat eivät todellakaan tiedä mitään. Voi olla siisti koti ja laadukkaita vaattrita srkä itsellään että lapsella, vaikka lapsia olisikin. Voi tapailla kavereita ja käydä kaupungilla ja harrastuksissa, vaikka olisikin lapsi.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:46"]1) aina kun olen tavannut kummilapseni

2) viimeksi eilen kun olin Citymarketissa ja Ikeassa
[/quote] Sääli että kummilapsesi vanhemmat valitsivat lapsensa kummiksi ihmisen, joka vihaa lapsia. Miksi suostuit? Miksi kummilapsesi tapaaminen on niin kamalaa.

Siinä on niin paljon hyviä puolia (lapsettomuudessa) että ei jaksa edes kaikkea selittää.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:45"]No ihan koko ajan. Ei tarvitse kantaa vastuuta, ei herätä viikonloppuisin, on siisti koti ja laadukkaat vaatteet, aikaa harrastaa. Lisäksi ottaisin lapsenkasvatuksen vakavasti. On useitakin tapauksia jolloin esim. vanhemmat pelkäävät lastaan tai lapsi inhoaa vanhempiaan. En haluaisi elämääni niin ristiriitaista sidettä. Olemme 30-vuotias, varakas pariskunta jotka viihtyvät keskenään. Emme halua lapsia koskaan.  [/quote] Tässä on oiva esimerkki siitä, miten lapsettomat eivät todellakaan tiedä mitään. Voi olla siisti koti ja laadukkaita vaattrita srkä itsellään että lapsella, vaikka lapsia olisikin. Voi tapailla kavereita ja käydä kaupungilla ja harrastuksissa, vaikka olisikin lapsi.

[/quote]

Missä nämä vanhemmat oikein ovat? En ole koskaan tavannut pienten tai kouluikäisten lasten vanhempia, joilla olisi yhtä siisti koti kuin minulla, yhtä paljon aikaa harrastaa ja yhtä hyvät mahdollisuudet tavata ystäviä ja samanlainen helppous pisteäytyä kaupungilla, kun siltä tuntuu. Kai se mahdollista on mutta ei selvästikään yleistä, ja jostahan tuokin pois on...

Vastauksena ketjun kysymykseen: viimeksi aamulla, kun sain herätä omia aikojani, eikä ollut ketään tarvitsemassa tai vaatimassa mitään. 

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:14"] [quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 17:02"] [quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 13:19"]Joka kerta kun tapaan kummilapseni. Ihana lapsi, tulen hyvin toimeen hänen kanssaan ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan, mutta joka kerta kun lapsi lähtee kotiin tai itse lähden heiltä, olen kiitollinen ettei minulla ole omia lapsia. [/quote] Miten niin kiitollinen? Eihän lapsellisiakaan pakotettu hankkimaan lapsia, joten ei se ole mikään päätös mikä tehdään sinun puolesta ja ettet saisi itse valita, tuleeko sinusta lapsellinen vai lapseton. Ja muuten, et ole paljoa kokenut jos kummilapsen kanssa pari tuntia on jo niin rankkaa ja oikein huokaiset helpotuksesta, kun tämä lähtee. Eiköhän suurin osa lapsellisista ole todella tyytyväisiä ja onnellisia oman päätöksensä kanssa. Ja kenties kiitollisia siitä, että heillä oli mahdollisuus saada lapsi. [/quote] Kiitollisuus lisää onnellisuutta, tutkitusti. Kannattaisi kokeilla. [/quote] Mitä yritit vihjata tuolla? Kyllä, olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut kaksi ihanaa poikaa, 8- ja 10-vuotiaat, eli osaavat hoitaa asioita jo itsekin. Mutta ethän sinä näe sitä pikkulapsiaikaa pidemmälle, yksinkertainen ihminen kun olet. [/quote] Miksi olet noin ilkeä? En yritä vihjailla mitään. Kiitollisuus nyt vain on psykologisen tutkimustiedon valossa eräs tärkeimmistä onnellisuutta edistävistä asioista. Lapsettomuus on hyvä asia kohdistaa kiitollisuutensa. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus valita lapsettomuus.  Olen kiitollinen kaikista mahdollisuuksista, joita lapsettomuus minulle antaa. Olen kiitollinen siitä, että vältän monet ongelmat, jotka ovat vanhemmille arkipäivää. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut rohkeutta ja itsetuntemusta tehdä itselleni oikea valinta. Minulla on asiat hyvin. [/quote] Ja taas; "Minulla on ollut rohkeutta ja itsetuntemusta tehdä itselleni oikea päätös. Minulla on asiat hyvin." Voi jumalauta! Ja meillä äideilläkö ei ole ollut rohkeutta ja itsetuntemusta tehdä oikea päätös? Meilläkö ei voisi olla asiat hyvin? Mitä helvettiä sä puhut? Nyt riittää. Te teitte ehkä itsellenne oikean valinnan, mutta se ei tarkoita, että se olisi kaikille se oikea ja että muut olisivat heikkoitsetuntoisia, jotka eivät muka miettinee

[/quote]

Missä otan kantaa sinun tekemiisi elämänvalintoihin? Aivan, en missään.

En ymmärrä, miksi haluat lukea viestejäni jatkuvasti väärin.

-Kun työkaverit puhuvat lasten harrastusrumbasta, valvotuista öistä, lapsiin kuluvasta rahan määrästä jne...

-Kun bussissa, kaupassa tai muualla törmään itkuraivokohtauksen saaneeseen lapseen

-Kun minulla on ollut kummilapsi yökylässä

-Kun raskaana oleva työkaveri/ystävä voivottelee tilaansa tai kaveriäidit vertailevat synnytyskokemuksia

-Kun lapsellinen kaveri valittaa matkustamisen vaikeudesta nykyään.

jne.

Olen siis erittäin tyytyväinen siihen, ettei minulla ole lapsia, vaikken millään tapaa lapsivihaaja olekaan.

Olen ollut tasaisen tyytyväinen kaikki nämä vuodet, ettei minulla ole lasta. Voin silti ymmärtää hyvin, kuinka onnellisia jotkut ihmiset ovat jälkikasvustaan. En vain jaksaisi itse sitä lasten melua ja sähellystä. Jos he olisvat yhtä helppohoitoisia ja mukavia kuin kissat ja koirat, niin varmaan itsekin lisääntyisin.

Kaveripiirissäni parin perheen lapsella on tarkkaavaisuushäiriö (lapset siirretty erityisluokkaan ja yhdellä koulun aloittamista viivästetty), yhdellä autismi, yksi on kehitysvammainen jne. Nämä ovat varmaan ne konkreettisimmat tilanteet, kun tulee mieleen että lapsettoman elämä on helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 14:16"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 14:08"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 14:05"] Joka aamu kun voin nukkua niin pitkään kuin sielu sietää ja joka yö kun voin valvoa niin myöhään kuin huvittaa. Joka kerta kun käyn ravintolassa syömässä ja leffassa voin katsoa vain omia lempielokuviani jokun Risto Räppääjä & Liukas Lennartin sijasta. Aina kun suunnittelen ulkomaanmatkaa eikä tarvi miettiä onko hotelli lapsiystävällinen, onko kohteessa Bamse-klubia ja miten lapset jaksaa olla lennolla. Aina kun syön sängyssä tai sohvalla herkkuja eikä tarvitse näyttää hyväö esimerkkiä. Silloin kun on edessä lempiartistin konsertti, juhla tai muu illanvietto eikä tarvirse järjestellä lastenhoitoa tai kiiruhtaa aikaisin kotiin. [/quote]   Etkö käy töissä? [/quote] Teen tällä hetkellä gradua ja työaikani ovat joustavat.

[/quote]

Ok. Itsekin oon freelancer-kääntäjä, mutta en oo kuitenkaan sinä aikana, kun oon tätä työtä tehnyt, voinut nukkua tai valvoa miten haluan, kun kuitenkin niitä sähköpostikontakteja pitää hoitaa. Mikä muuten on Bamse-klubi?
[/quote]
Aaika jännä, että työskentelet kielen kanssa, kun kielellinen ymmärrys noin heikkoa. Vai tarkoittaako "joka aamu, kun voin" sinusta tosiaan vain "jokaikinen aamu"?

Ei ole tullut. . . Kyllä vaan niin lapsia haluaisin:(

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 13:14"]

Kerro tilanne tai sattumus, jolloin ajattelit itseksesi: "Huh, onneksi minulla ei ole lapsia."

[/quote]

Kun luen Vauva-palstaa. Olen jo kauan sitten päättänyt olla ilman lapsia, mutta tämän palstan lukeminen vavhistaa että päätökseni on oikea. Ne valitukset väsymyksestä, puuduttavista rutiineista, seksittömyydestä, tappeluista, jatkuvasta siivoamisesta, jne. ovat erittäin masentavaa luettavaa. Mieluummin vapaa ja yksin vaikken täten saakaan siirrettyä geenejäni eteenpäin. Muut saavat lisääntyä ja käyttää elinaikansa siihen, minä taas käytän aikani elämiseen.

Sellainen päivä on vielä kokematta.

Ainakin kun luen traumaattisista synnytyskokemuksista.

Joka kerta kun tapaan kummilapseni. Ihana lapsi, tulen hyvin toimeen hänen kanssaan ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan, mutta joka kerta kun lapsi lähtee kotiin tai itse lähden heiltä, olen kiitollinen ettei minulla ole omia lapsia.

Aina sillon, kun kokkaan tai leivon oikein ajan kanssa ja saan uppoutua esimerkiksi kakkujen koristeluun tai monivaiheisiin resepteihin. Ei tarvi keskeyttää tekemistä sen takia, että joku alkaa itkeä tai pitää hakea joku päiväkodista tai hätistää taikinaa sörkkimästä.

En ole vela, olen vain vielä nuori - toivottavasti parin vuoden kuluttua saamme perheenlisäystä. Vielä sitä ennen nautin rauhassa omista harrastuksistani ja vain olemisesta.

Kysyä voisi niinkin, että milloin lapselliset olisivat mieluummin lapsettomia. Näitäkin ajatuksia hetkellisesti on ollut ainakin mulla.

Joka päivä. Koetan olla kiitollinen kaikista hyvistä asioista elämässäni, ja lapsettomuus on kyllä eräs isoimmista jutuista terveyden, parisuhteen, ystävien ja toimeentulon ohella. Mikä tuuri, että synnyin juuri tähän aikaan, kun lapsen hankkiminen ei ole enää mikään pakko!

Lukiessani Aihe vapaata. Ymmärrän, ettei tämä ole edustava läpileikkaus vanhemman elämästä, mutta tämä ongelmien vyyhti, joka koskettaa vain vanhempia... Ei käy kateeksi.

Vieraillessani perheissä, joissa on lapsia. Sujuvinkin perhearki aiheuttaa minussa voimakkaan "Ei ikinä tällaista elämää" -reaktion. 

Kun lapsi parkuu hysteerisesti supermarketissa. Se on aina jonkun muun ongelma.