Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja miten saisin käännettyä äitiyteni ja lapsiarjen positiivishenkisemmäksi?
Meillä on kolmevuotias lapsi. Minusta tuntuu että olen koko ajan vain kieltämässä lasta ja pitämässä lapselle puhutteluja. Ehkä totuus ei ole ihan tämä mutta koen että olen liian negatiivinen ja tunnelma meillä on liian negatiivinen.
Lapsi tietää ja ymmärtää mitkä asiat on kiellettyjä. Tavaroiden tahallinen rikkominen ja paiskominen, muiden satuttaminen, lattiaan piirtäminen, tahallinen ruoalla ja maidolla sotkeminen jne asiat, jotka uskoakseni on muissakin kodeissa kiellettyjä. Silti hän on joka päivä satoja kertoja näitä tekemässä. Ja minä kiellän ja kiellän, vien lasta tilanteista pois rauhoittumaan ja puhumaan siitä miksi esim satutti muita tai paiskoi tavaroita, yritän ohjata pois tavaroiden rikkomisesta näyttämällä miten leikitään niin että ei rikota tahallaan jne. Lopulta saatan itse hermostua jos lapsi ei millään usko vaan satuttaminen ja paiskominen vain jatkuu ja jatkuu. Päivät on yhtä eitä ja megatiivisuutta.
Kehun kyllä lasta paljon, yritän pitää huolen että kehun joka päivä enemmän kuin kiellän. Teen lapsen kanssa asioita ja pidän sylissä paljon. Leipoo ja tekee ruokaa kanssani usein eli niissä saa luvalla sekoitella ruokia ja taikinoita. Käydään ulkona pitkimassa palloa ettei tekisi sisällä mieli potkia tavaroita rikki. Eli positiivista huomiota ja yhdessä tekemistä saa. Haluaisin vain jotenkin kitkeä itsestäni pois tämän runsaan negatiivisen. Mutta miten? Lasta on kuitenkin kasvatettava ja selkeät rajat on oltava. Alan ahdistua siitä että olen kauhea n a t simutsi joka vain jankkaa eieiei. Mieskin jo valittaa että meillä on kamalan negatiivinen tunnelma. Toisaalta hän ei myöskään halua lapsen satuttavan muita tai tuhoavan kotia mutta hänen mielestä lapsen pitäisi uskoa se kun kerran sanotaan ei ja lopun aikaa olla ilo ylimmillään.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Moni lapsi on saanut pysyviä vammoja tai ulkonäköhaittoja poltettuaan itsensä kuumiin hellan levyihin. On myös paljon tapauksia, missä on syttynyt tulipalo tämän kaltaisen leikin tuloksena.
Juuri siksi sillä saikin niin hyvän reaktion irti äidistä.
Nostan kyllä hattua, että on ollut noin paljon kärsivällisyyttä, aikaa ja energiaa päivystää keittiössä! Moni ei pystyisi samaan.
Missä ihmeessä taaperoiden kotivanhemmat noin niin kuin yleensä ovat, jos eivät samassa huoneessa lapsensa kanssa?
Ei meillä ainakaan ollut edes mahdollisuutta pistää keittiötä kiinni niin ettei sinne pääsisi.
Jos ihan taaperoista puhutaan niin kyllä joku leikkikehä pitelee niitä ja usein oviporttikin.
Kolme lasta on kasvatettu taaperosta isoiksi, eikä ole ollut leikkikehää. Oviportti on ollut estämässä tahatonta portaisiin putoamista. Mutta kyllä se lapsi keksii jäynää portinkin takana, jos huomion perässä on.
Jos ei halua joka sekunti vahtia, niin se leikkikehä on ihan kätevä. Isommassa asunnossa voi tehdä myös niin, että sisustaa yhden huoneen taaperoturvalliseksi ja laittaa sen huoneen ovelle oviportin, jolloin saa myös turvallisen paikan missä taapero voi olla ilman jokasekuntista valvontaa.
Ja jos taapero haluaa nimenomaan huomiota, niin voin kyllä kuvitella että on itse piru tultuaan suljetuksi tuollaiseen huoneeseen.
Varmaankin riippuu virikkeiden määrästä siellä huoneessa. Sekä siitä, että onko opetettu, että riehumalla saa tahtonsa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodinhoitaja ja osa-aika nanny :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä itke! ❤ en jaksa uskoa että teet mitään väärin. Lapsi on ehkä haastava tai hänellä on tosi haastava vaihe. Toivottavasti saat tukea esim perheneuvolasta tai myös päiväkodin hoitajilta voi kysyä neuvoa. Älä mieti asiaa sitä kautta että olisit jotenkin huono ja osaamaton. Vanhemmuus on ihmissuhde jossa sinä ja lapsi opettelette toisianne. Olet paras äiti lapsellesi.
Kiitos sinulle ❤️ , yritän pyyhkiä kyyneleet ja taas jaksaa eteenpäin. Meidän päiväkodissa ei se johtaja ole ikinä paikalla, hänellä on monta eri päiväkotia ja työhuone siinä isoimmassa eri kuin se meidän. Pätevästä henkilökunnasta tuntuu olevan pulaa, aika vähäiseksi se sieltä saatu tuki on jäänyt vaikka tiedän hlökunnan yrittävän parhaansa. Ap
Jos haluat hoitajien neuvoja niin kehtaisitko kysyä ihan suoraan hoitajilta, että mitä he tekevät tilanteissa missä lapsi esimerkiksi alkaa paiskoa tavaroita?
Lapseni on hyvin vieraskorea ja ujo, ei hän päiväkodissa mitään paisko, aloitti siellä kesällä. Ap
No niin, arvasinhan minä.
Joku tulee varmasti kertomaan, että vika on sinussa, kun lapsi ei käyttäydy huonosti päiväkodissa. Minä taas väitän että tämä juuri todisti, että olet hyvä ja turvallinen vanhempi. Lapsesi vain tekee irtiottoa, ja se tekee kipeää, koska olet ollut niin hyvä ja turvallinen ja kaiken lisäksi yksin vastuussa hänestä.
Anna siimaa ja kannusta lasta itsenäisyyteen sopivissa tilanteissa. Minulle kerrottiin päiväkodista, että jos lapsi kapinoi kotona ja on kiltisti päiväkodissa, ovat asiat erinomaisesti. Jos olisit liian tiukka tai liian löysä, häiriökäyttäytyminen näkyisi päiväkodissa.
-eri.
"jos lapsi kapinoi kotona ja on kiltisti päiväkodissa, ovat asiat erinomaisesti"
Olen tästä eri mieltä. Olin itse todella kiltti lapsi päiväkodissa ja muissa hoitopaikoissa sillä minulta puuttui eväät toisten kanssa olemiseen yms. Olin ujo ja hoidin parhaani mukaan kunnialla hoidossa oloni, sillä vanhemmiltani ei koskaan ollut tullut mitään oppia mihinkään ja koin siksi tilanteen stressaavana (paitsi komentelua ja kuritusta ihan turhista asioista – olin kiltti myös kotona) ja koska pelkäsin vanhempiani.
Ap, olethan huomannut kasvattaa lastasi muutenkin kuin perusarjrssaselviytymisen puitteissa? Eli opettaa asioita sosiaalisesta kanssakäymisestä ja ylipäätään laajemmin elämästä, maailmasta jne. toki ikätaso huomioiden. Lapsi ei kauheasti saa eväitä itsenäiseen pärjäämiseen jos hän tietää vain, ettei tavaroita saa heitellä tai pyykkejä kiskoa narulta. Jos panostat tähän puoleen, lapsesi saattaa alkaa viihtyä myös päiväkodissa ja se voi olla itsellesikin mukavaa vaihtelua.
Kotona esiintyvästä käytöksestä tuli mieleen, että lapsesi saattaa olla tylsistynyt. Jos arki on aina yhtä ja samaa minimaalisin variaation, se ei ehkä riitä kolmivuotiaalle. Tehkää siis jotain uutta ja jännittävää aina välillä ja niin, että lapsi tajuaa kyseessä olevan sellainen asia eli kerrot hänelle siitä iloisena etukäteen. Lapsesta uutta ja jännittävää voi olla aika pienetkin asiat, ei tarvita mitään maksullisia huvipuistoja tähän. Tämä voi vaikuttaa positiivisesti myös kokemukseesi äitiydestä.
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias ei ole taapero. 1-vuotiaan voi tosiaan sulkea leikkikehään, toiseen huoneeseen tai laittaa rattaiden valjaisiin, mutta 3-vuotias keksii kyllä keinon paeta sieltä. Lisäksi sen ikäisellä on niin paljon voimaa että saa rattaat nurin jos alkaa niissä riehua, ei ole turvallista.
Sanotaanko näin, että se riippuu täysin asioiden käytännön toteutuksesta, että toimivatko erinäiset rajoituskeinot 3-vuotiaalla tai vaikkapa 5-vuotiaalla. Esimerkiksi autististen lasten vanhemmilla on paljon kokemusta siitä, että vanhempaa lasta joutuu käsittelemään samaan tapaan kuin taaperoa, koska lapsen käytös on samantyyppistä kuin taaperolla.
Yhtenä esimerkkinä rattaiden kaatumistodennäköisyyden voi minimoida alentamalla niiden painopistettä ja käyttämällä rattaissa sellaisia valjaita missä on hihnoissa löysää mahdollisimman vähän.
Matalammalla painopisteellä varustettujen vaunujen hankkiminen, jottei lapsi kaataisi niitä raivoissaan, tuskin on sellainen positiivinen ratkaisu, joita ap etsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matalammalla painopisteellä varustettujen vaunujen hankkiminen, jottei lapsi kaataisi niitä raivoissaan, tuskin on sellainen positiivinen ratkaisu, joita ap etsii.
Matalien rattaiden kaatumistodennäköisyys on pieni ja useimpien korkeiden rattaiden painopistettä voi helposti alentaa laittamalla niiden alaosaan jotakin raskasta. Onnistunut keino palkitsee positiivisesti toteuttajansa.
Halusin tulla vain lohduttamaan ap:tä. Minulla on kaksi teini-ikäistä, jotka ovat aivan ihania nykyään. Pikkulapsiaika oli ihan hirveää, mutta siitä se vähitellen alkoi helpottaa. Paljon vain ulkoilua ja komentamista, niin kyllä ne oppii. Minusta hyvä kasvatusneuvo oli, että aikuinen saa näyttää ihan aidosti tunteensa. Sen pikkuauton voi ottaa kädestä vihaisestikin, jos sillä hakataan, ja karjahtaa että lopeta (mutta ei tietenkään käyttää väkivaltaa). Vastapainoksi sitten pitäisi jaksaa vähän pelleillä ja pitää hauskaa. Se on vaikeaa, jos on kyllästynyt ja väsynyt, mutta ehkä ulkona ja kavereiden kanssa? Onko naapurissa saman ikäisiä? Voisitte laittaa kakarat kuralätäkköön ja mussuttaa pullaa yhdessä, helpottaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä itke! ❤ en jaksa uskoa että teet mitään väärin. Lapsi on ehkä haastava tai hänellä on tosi haastava vaihe. Toivottavasti saat tukea esim perheneuvolasta tai myös päiväkodin hoitajilta voi kysyä neuvoa. Älä mieti asiaa sitä kautta että olisit jotenkin huono ja osaamaton. Vanhemmuus on ihmissuhde jossa sinä ja lapsi opettelette toisianne. Olet paras äiti lapsellesi.
Kiitos sinulle ❤️ , yritän pyyhkiä kyyneleet ja taas jaksaa eteenpäin. Meidän päiväkodissa ei se johtaja ole ikinä paikalla, hänellä on monta eri päiväkotia ja työhuone siinä isoimmassa eri kuin se meidän. Pätevästä henkilökunnasta tuntuu olevan pulaa, aika vähäiseksi se sieltä saatu tuki on jäänyt vaikka tiedän hlökunnan yrittävän parhaansa. Ap
Jos haluat hoitajien neuvoja niin kehtaisitko kysyä ihan suoraan hoitajilta, että mitä he tekevät tilanteissa missä lapsi esimerkiksi alkaa paiskoa tavaroita?
Lapseni on hyvin vieraskorea ja ujo, ei hän päiväkodissa mitään paisko, aloitti siellä kesällä. Ap
No niin, arvasinhan minä.
Joku tulee varmasti kertomaan, että vika on sinussa, kun lapsi ei käyttäydy huonosti päiväkodissa. Minä taas väitän että tämä juuri todisti, että olet hyvä ja turvallinen vanhempi. Lapsesi vain tekee irtiottoa, ja se tekee kipeää, koska olet ollut niin hyvä ja turvallinen ja kaiken lisäksi yksin vastuussa hänestä.
Anna siimaa ja kannusta lasta itsenäisyyteen sopivissa tilanteissa. Minulle kerrottiin päiväkodista, että jos lapsi kapinoi kotona ja on kiltisti päiväkodissa, ovat asiat erinomaisesti. Jos olisit liian tiukka tai liian löysä, häiriökäyttäytyminen näkyisi päiväkodissa.
-eri.
"jos lapsi kapinoi kotona ja on kiltisti päiväkodissa, ovat asiat erinomaisesti"
Olen tästä eri mieltä. Olin itse todella kiltti lapsi päiväkodissa ja muissa hoitopaikoissa sillä minulta puuttui eväät toisten kanssa olemiseen yms. Olin ujo ja hoidin parhaani mukaan kunnialla hoidossa oloni, sillä vanhemmiltani ei koskaan ollut tullut mitään oppia mihinkään ja koin siksi tilanteen stressaavana (paitsi komentelua ja kuritusta ihan turhista asioista – olin kiltti myös kotona) ja koska pelkäsin vanhempiani.
Ap, olethan huomannut kasvattaa lastasi muutenkin kuin perusarjrssaselviytymisen puitteissa? Eli opettaa asioita sosiaalisesta kanssakäymisestä ja ylipäätään laajemmin elämästä, maailmasta jne. toki ikätaso huomioiden. Lapsi ei kauheasti saa eväitä itsenäiseen pärjäämiseen jos hän tietää vain, ettei tavaroita saa heitellä tai pyykkejä kiskoa narulta. Jos panostat tähän puoleen, lapsesi saattaa alkaa viihtyä myös päiväkodissa ja se voi olla itsellesikin mukavaa vaihtelua.
Kotona esiintyvästä käytöksestä tuli mieleen, että lapsesi saattaa olla tylsistynyt. Jos arki on aina yhtä ja samaa minimaalisin variaation, se ei ehkä riitä kolmivuotiaalle. Tehkää siis jotain uutta ja jännittävää aina välillä ja niin, että lapsi tajuaa kyseessä olevan sellainen asia eli kerrot hänelle siitä iloisena etukäteen. Lapsesta uutta ja jännittävää voi olla aika pienetkin asiat, ei tarvita mitään maksullisia huvipuistoja tähän. Tämä voi vaikuttaa positiivisesti myös kokemukseesi äitiydestä.
Niin, sinä olit kiltisti sekä päiväkodissa että kotona. Huonot kokemukset kotona varmasti vaikuttivat siihen, miten koit päiväkodissa olon. Tässä kyse oli niistä, jotka on päiväkodissa nätisti ja kotona uhmaa - minä olin varmasti juuri semmoinen ja pidän lapsuuttani turvallisena ja äitiäni ihan hyvänä kasvattajana. Eli ainakin minun tapauksessani tämä pitää paikkaansa. Omat lapset tekee nyt ihan samaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla avoimesti erilaisia keinoja kunnes löydät sellaisia mitkä lapseen tepsivät. Se on tosi yksilöllistä että mikä eri lapsiin tepsii ja mikä ei.
Itse käytän sitä, että otan lapsen seisomaan ja nostan lapsen kädet suoriksi ylhäälle niin että pidän häntä ranteista kiinni. Siinä asennossa kädet ylhäällä seisten ollaan sitten muutama minuutti, kunnes lapsi vastaa oikein kysymykseen että alkaako totella. Tosin yleensä pelkkä muistutus rangaistuksen mahdollisuudesta riittää, nytkään ei ole moneen viikkoon tarvinnut rangaista.
Olet sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalammalla painopisteellä varustettujen vaunujen hankkiminen, jottei lapsi kaataisi niitä raivoissaan, tuskin on sellainen positiivinen ratkaisu, joita ap etsii.
Matalien rattaiden kaatumistodennäköisyys on pieni ja useimpien korkeiden rattaiden painopistettä voi helposti alentaa laittamalla niiden alaosaan jotakin raskasta. Onnistunut keino palkitsee positiivisesti toteuttajansa.
Sinut voisi laittaa painolastiksi sinne vaunujen alaosaan. Miten valtava positiivinen vaikutus sinulla olisikaan.
Ja sitten voisi lähteä lapsen kanssa vaikka ongelle ja jättää rattaat kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalammalla painopisteellä varustettujen vaunujen hankkiminen, jottei lapsi kaataisi niitä raivoissaan, tuskin on sellainen positiivinen ratkaisu, joita ap etsii.
Matalien rattaiden kaatumistodennäköisyys on pieni ja useimpien korkeiden rattaiden painopistettä voi helposti alentaa laittamalla niiden alaosaan jotakin raskasta. Onnistunut keino palkitsee positiivisesti toteuttajansa.
Kyllä ymmärrän jos erityislasten kanssa joutuu käyttämään eri keinoja. Mutta jos nyt puhutaan normaalista kolmevuotiaasta niin vastustelevan lapsen köyttäminen väkisin rattaisiin tai sulkeminen häkkiin (=riittävän tukeva leikkikehä) kuulostaa kyllä jo aika hurjalta. Fyysistä rajoittamista käytetään erityistenkin kanssa siksi, etteivät he vahingoittaisi itseään tai muita, ei siksi etteivät he levittelisi pyykkejä lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pikkulasten käytöshäiriöt, levottomuus ja voimakas uhma alkoivat helpottaa rautakuurin myötä. Taustalla oli siis matala ferritiini (varastorauta). Tämä asia kannattaa tarkistaa asiaan perehtyneen ja osaavan lääkärin hoidossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalammalla painopisteellä varustettujen vaunujen hankkiminen, jottei lapsi kaataisi niitä raivoissaan, tuskin on sellainen positiivinen ratkaisu, joita ap etsii.
Matalien rattaiden kaatumistodennäköisyys on pieni ja useimpien korkeiden rattaiden painopistettä voi helposti alentaa laittamalla niiden alaosaan jotakin raskasta. Onnistunut keino palkitsee positiivisesti toteuttajansa.
Kyllä ymmärrän jos erityislasten kanssa joutuu käyttämään eri keinoja. Mutta jos nyt puhutaan normaalista kolmevuotiaasta niin vastustelevan lapsen köyttäminen väkisin rattaisiin tai sulkeminen häkkiin (=riittävän tukeva leikkikehä) kuulostaa kyllä jo aika hurjalta. Fyysistä rajoittamista käytetään erityistenkin kanssa siksi, etteivät he vahingoittaisi itseään tai muita, ei siksi etteivät he levittelisi pyykkejä lattialle.
Jos 3v käyttäytyy samaan malliin kuin vähän nuorempi vielä taaperoiässä oleva, niin en kyllä ymmärrä miksi hänellä ei voisi käyttää samoja keinoja kuin taaperolla. Mitä kehitysvammaisiin yms. lapsiin tulee, niin heidänkin kohdalla rajoittamisessa on aika paljon kyse siitä, että lapsi ei pääse laittamaan paikkoja sekaisin. Esimerkiksi lattialle tyhjennetty kukkaruukku on aika ikävä yllätys vessareissun jälkeen.
Ylipäätään mitä fyysiseen rajoittamiseen tulee, niin sellaista on myös se, että lapsesta pidetään kiinni. Niin olet varmasti tehnyt sinäkin estääksesi fyysiset vauriot jossain. Kaikki sitä tekevät.
Lapsen itsensä kannalta esimerkiksi portti tai valjaat saattavat myös tuntua paljon vähemmän ikäviltä kuin se, että joku pitää hänen kädestään tai jalastaan kiinni tai pitelee häntä väkisin sylissä.
Jos eri keinojen kauhistelun linjalle lähdetään, niin ainakin pitäisi muistaa se, että mitä enemmän kauhistelee niin sitä vaikeammaksi arki muodostuu. Silloin ei ole kaukana se johtopäätös, että hankalasta arjesta on turha valittaa, kun se hankala arki on aivan itseaiheutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kommentoin tuolla aiemmin jo muutamia juttuja, jotka meille on toimineet samanikäisen kanssa. Tässä ketjussa on minusta paljon hyviä vinkkejä (ja jotain turhaa syyllistämistä). Mieti ajatuksella ja kokeile sellaisia, jotka voisivat toimia. Jollekin lapsille toimii tiukemmat rajat, toisille pipon löysääminen. Joka tapauksessa: olet hyvä ja välittävä äiti. Arki on sinun vastuullasi, se on tosi raskasta tahtoikäisen kanssa. Lapsi on vasta aloittanut päiväkodin, ei mikään ihme, että kaipaa jatkuvasti huomiotasi kotona. Noita takertumisvaiheita tulee ja menee, itsellä auttaa ajatus, ettei lapsi ikuisesti äidissä roiku. Toki itsesi takia pitää auttaa lasta itsenäistymään pikku hiljaa, mutta kaikki kertomasi kuulostaa ihan normaalilta.
Itse varmaan koittaisin viedä mahdollisimman paljon paikkoihin, joissa saa tehdä melkein mitä vaan ( joku vinkkasi metsää, se on tosi hyvä vaihtoehto). Ja kotona sylitellyä, kirjojen lukemista ym.
Käännä kelloa taaksepäin, äläkä lisäänny.
Tässä esimerkki erittäin aggressiivisesta 3-vuotiaasta, jolle täytyi opettaa, että lyöminen on kerrasta poikki, ei uusia yrityksiä tai varoituksia (11:30)
Et vain osaa kasvattaa lastasi, ei kannata ainakaan toista hankkia kun yhdenkin kanssa on noin vaikeaa.
Oletko kokeillut kuvaohjausta? Eli seinälle taulu, johon sinitarralla kiinnitetään kuva tai kuvia tilanteesta. Esim. kuva jossa äiti on vessassa ja alapuolella toinen kuva jossa lapsi leikkii leluilla. Selität että nyt minä menen vessaan ja sinä leikit sillä aikaa leluilla (samalla kuvia osoittaen).
Voi käydä niin että lapsi hoksaa kuvan avulla, miten hänen kuuluu toimia. Kuva konkretisoi asiat joillekin lapsille huomattavasti paremmin kuin sanat.
Samoin voi käyttää ensin - sitten ohjausta kuvilla, jos jokin hankala tilanne toistuu. Esim. ensin pukeminen (kuva), sitten ulkoleikit (kuva). Taulussa on tällöin hyvä olla kaksi eri väristä puolta, että lapsi ymmärtää paremmin asioiden tapahtuvan eri aikaan.
Nämä saattaa olla aikuisen näkökulmasta pähkähullu ja, mutta pienen lapsen voi olla vaikea ymmärtää asioiden syy- ja seuraussuhteita, ajallista yhteyttä ja yhtä aikaa tapahtumista pelkillä sanoilla selitettynä.
Ilmaisia tulostettavia kuvia löytyy mm. papunetistä.
Alkoiko / paheniko ns. häiriökäyttäytyminen päiväkodin aloittamisen yhteydessä?
Alue: Aihe vapaa
Voisitko poistua, jankkaaja. Laki kieltää myös lapsen alistamisen ja loukkaavan kohtelun, ja samansisältöiset lait on lähes kaikissa länsimaissa. Tänä ketju ei ole sinun sooloilusi areena. Ap:llä on oikea ongelma, jonka voit lukea ketjun otsikosta.