Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja miten saisin käännettyä äitiyteni ja lapsiarjen positiivishenkisemmäksi?
Meillä on kolmevuotias lapsi. Minusta tuntuu että olen koko ajan vain kieltämässä lasta ja pitämässä lapselle puhutteluja. Ehkä totuus ei ole ihan tämä mutta koen että olen liian negatiivinen ja tunnelma meillä on liian negatiivinen.
Lapsi tietää ja ymmärtää mitkä asiat on kiellettyjä. Tavaroiden tahallinen rikkominen ja paiskominen, muiden satuttaminen, lattiaan piirtäminen, tahallinen ruoalla ja maidolla sotkeminen jne asiat, jotka uskoakseni on muissakin kodeissa kiellettyjä. Silti hän on joka päivä satoja kertoja näitä tekemässä. Ja minä kiellän ja kiellän, vien lasta tilanteista pois rauhoittumaan ja puhumaan siitä miksi esim satutti muita tai paiskoi tavaroita, yritän ohjata pois tavaroiden rikkomisesta näyttämällä miten leikitään niin että ei rikota tahallaan jne. Lopulta saatan itse hermostua jos lapsi ei millään usko vaan satuttaminen ja paiskominen vain jatkuu ja jatkuu. Päivät on yhtä eitä ja megatiivisuutta.
Kehun kyllä lasta paljon, yritän pitää huolen että kehun joka päivä enemmän kuin kiellän. Teen lapsen kanssa asioita ja pidän sylissä paljon. Leipoo ja tekee ruokaa kanssani usein eli niissä saa luvalla sekoitella ruokia ja taikinoita. Käydään ulkona pitkimassa palloa ettei tekisi sisällä mieli potkia tavaroita rikki. Eli positiivista huomiota ja yhdessä tekemistä saa. Haluaisin vain jotenkin kitkeä itsestäni pois tämän runsaan negatiivisen. Mutta miten? Lasta on kuitenkin kasvatettava ja selkeät rajat on oltava. Alan ahdistua siitä että olen kauhea n a t simutsi joka vain jankkaa eieiei. Mieskin jo valittaa että meillä on kamalan negatiivinen tunnelma. Toisaalta hän ei myöskään halua lapsen satuttavan muita tai tuhoavan kotia mutta hänen mielestä lapsen pitäisi uskoa se kun kerran sanotaan ei ja lopun aikaa olla ilo ylimmillään.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Niitä lapsia on paljon jotka eivät koskaan opi siihen, että vanhemman sana on perheessä laki ja että vanhempaa tulee kunnioittaa. Teini-iässä tämän oppiminen onkin jos sitten myöhäistä. Ja ylipäätään mitä myöhemmin lapsi sen oppii, niin sitä työläämpää se oppiminen on.
"Nuorena on vitsa väännettävä" ei ole turha sanonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet jäähyjä? Se on ehkä mennyt vähän pois muodista mutta luulisin, että sen voi toteuttaa ei-häpeärankaisuna, kun on etukäteen ennen riitatilannetta sovittu pelisäännöt, 3-vuotias on jäähyssä vain 3 minuuttia ja sitä käytetään vain pahimpiin aggressiohetkiin.
Tuo periaate "minuutti per ikävuosi" ei useinkaan toimi koska se ei ota huomioon sitä, että esimerkiksi kaikkiin 3-vuotiaisiin ei 3 minuutin jäähy tepsi tai 7-vuotiaisiin 7 minuutin jäähy.
Jos lapsi on liian lyhyen jäähyn jälkeen vielä uhmakas niin se jäähy oli yhtä tyhjän kanssa.
Ylipäätään kaikessa rankaisemisessa on syytä tarkkailla lapsen reaktioita. Jos haluttua reaktiota eli uhman poistumista ei saada, niin rangaistus oli toimimaton, turha ja vain vahingoksi.
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Totta kai. Mutta se ei ole mikään syy miksi se kiusa pitäisi sallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Totta kai. Mutta se ei ole mikään syy miksi se kiusa pitäisi sallia.
Mutta ”ei olisi tullut mulle mieleenkään kolmevuotiaana” on täysin kelvoton argumentti, koska ei meistä kukaan tosiasiallisesti muista kuinka käyttäytyi kolmevuotiaana.
Uhmaikäisiä on ollut aina, ja heidän kanssaan on aina etsitty ratkaisuja, myös 1980-90-kuivilla, vaikka ehkä muuta kuvittelet. Ei se ole ollut kenellekään helppoa. Äitini oli aivan väsynyt isosisaruksiini 1960-luvulla, eikä esimerkiksi fyysinen rankaiseminen mitenkään parantanut sisaruksieni käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Niitä lapsia on paljon jotka eivät koskaan opi siihen, että vanhemman sana on perheessä laki ja että vanhempaa tulee kunnioittaa. Teini-iässä tämän oppiminen onkin jos sitten myöhäistä. Ja ylipäätään mitä myöhemmin lapsi sen oppii, niin sitä työläämpää se oppiminen on.
"Nuorena on vitsa väännettävä" ei ole turha sanonta.
Näillä, joiden kohdalla on vitsa väännetty nuorena, ongelmat usein alkavat teini-iässä.
Kovasti tunnut miettivän tätä ilmapiiriasiaa ja jopa stressaantuvan siitä. Ehkä lapsi aistii sen puhumattomana vaatimuksena, että aina pitäisi olla kivaa ja mennä hyvin, mikä on hirveä taakka kenelle tahansa. Se voi myös luoda turvattomuutta, jos ei pysty luottamaan, että vanhempi kestää ja pystyy käsittelemään senkin, kun kaikki ei mene hyvin, mitä elämässä vääjäämättä tapahtuu. Ehkä tätä lapsi nyt testaa.
Mitä jos yrität päästää irti siitä, millaisen haluaisit "ilmapiirin" olevan, ja annat elämän olla, mitä se milloinkin on. Suhtaudut niin, että mitä tahansa lapsi keksiikin, sinä kestät sen. Kaikesta ei tietenkään kukaan pidä, ja mielestäni on hyvä, että lapsi näkee toisissa ihmisissä ihan luontaisia reaktioita, joita ei tarvitse arvottaa positiivisiksi tai negatiivisiksi. Kun joku satuttaa, rikkoo tavaroita ja tekee muuten pahojaan, tottakai se turhauttaa, suututtaa, surettaakin. On tervettä sallia nämäkin tunteet, niin vanhemmalle kuin lapselle. Kuulostaa myös siltä, että olet jo niin monta kertaa selittänyt lapselle, miksi jokin on väärin, että eiköhän hän sen jo tiedä. Sekin voi syödä lapsen luottamusta, että tuossa tuo taas selittää samaa asiaa. Tiedän kyllä, mutta... Ongelma ei ole älyllinen, vaan tunnepuolella.
Jos tästä teillä kiikastaa, luota, että "häiriökäyttäytyminen" kyllä sulaa pois, kun lapsi oppii, että sinun seurassasi hän saa olla, mitä on, tuntea, mitä tuntee, ja sinä et mene siitä rikki. Hän voi sitten alkaa itsekin huomata, että no joo, onhan se kivempaa, kun muut eivät karta seuraa eivätkä leikit tyssää kesken. Siis että ihan hänen omaksi hyväkseen ei kannata hölmöillä, ei niin, että äitiä miellyttääkseen pitäisi pitää positiivista ilmapiiriä yllä. Koska äiti kyllä kestää hänen hölmöilyjään vaikka viisi vuotta! (ei ne niin kauan kestä, mutta :) )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.
Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Niitä lapsia on paljon jotka eivät koskaan opi siihen, että vanhemman sana on perheessä laki ja että vanhempaa tulee kunnioittaa. Teini-iässä tämän oppiminen onkin jos sitten myöhäistä. Ja ylipäätään mitä myöhemmin lapsi sen oppii, niin sitä työläämpää se oppiminen on.
"Nuorena on vitsa väännettävä" ei ole turha sanonta.
Näillä, joiden kohdalla on vitsa väännetty nuorena, ongelmat usein alkavat teini-iässä.
Nyt oletat tyypilliseen nykytyyliin, että kuri on lapsille haitaksi ja että lapset ovat isoina katkeria siitä että heille on pidetty kuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Koska ja miten lapsi sitten oppii tottelemaan äitiä ja isää? Jos siis ei kerran pienenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Niitä lapsia on paljon jotka eivät koskaan opi siihen, että vanhemman sana on perheessä laki ja että vanhempaa tulee kunnioittaa. Teini-iässä tämän oppiminen onkin jos sitten myöhäistä. Ja ylipäätään mitä myöhemmin lapsi sen oppii, niin sitä työläämpää se oppiminen on.
"Nuorena on vitsa väännettävä" ei ole turha sanonta.
Näillä, joiden kohdalla on vitsa väännetty nuorena, ongelmat usein alkavat teini-iässä.
Nyt oletat tyypilliseen nykytyyliin, että kuri on lapsille haitaksi ja että lapset ovat isoina katkeria siitä että heille on pidetty kuria.
Se on makukysymys, mikä on kenellekin haitaksi. Mutta kun katsotaan kurissa kasvatettuja sukupolvia, eivät välit vanhempiin usein olleet kovinkaan hyvät myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Koska ja miten lapsi sitten oppii tottelemaan äitiä ja isää? Jos siis ei kerran pienenä?
Ihan itsekseen ovat alkaneet totella, kun ikää ja järkeä on tullut. Toki aina on kehuttu ja kielletty ja selitetty, mutta mitä enemmän kokemusta kasvattajana on tullut, sitä turhemmilta rangaistukset ovat alkaneet vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Niitä lapsia on paljon jotka eivät koskaan opi siihen, että vanhemman sana on perheessä laki ja että vanhempaa tulee kunnioittaa. Teini-iässä tämän oppiminen onkin jos sitten myöhäistä. Ja ylipäätään mitä myöhemmin lapsi sen oppii, niin sitä työläämpää se oppiminen on.
"Nuorena on vitsa väännettävä" ei ole turha sanonta.
Näillä, joiden kohdalla on vitsa väännetty nuorena, ongelmat usein alkavat teini-iässä.
Nyt oletat tyypilliseen nykytyyliin, että kuri on lapsille haitaksi ja että lapset ovat isoina katkeria siitä että heille on pidetty kuria.
Se on makukysymys, mikä on kenellekin haitaksi. Mutta kun katsotaan kurissa kasvatettuja sukupolvia, eivät välit vanhempiin usein olleet kovinkaan hyvät myöhemmin.
Entisaikaan vanhemmat ja lapset olivat lasten aikuistuttua keskimäärin paljon enemmän tekemisissä keskenään kuin nykyisin. Usein asuttiin jopa saman katon alla. Eli kauhean vastenmielistä se kanssakäyminen tuskin oli vaikka lapsille oli pieninä pidetty kuri eikä oltu annettu elää kuin pellossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Moni lapsi on saanut pysyviä vammoja tai ulkonäköhaittoja poltettuaan itsensä kuumiin hellan levyihin. On myös paljon tapauksia, missä on syttynyt tulipalo tämän kaltaisen leikin tuloksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Moni lapsi on saanut pysyviä vammoja tai ulkonäköhaittoja poltettuaan itsensä kuumiin hellan levyihin. On myös paljon tapauksia, missä on syttynyt tulipalo tämän kaltaisen leikin tuloksena.
Juuri siksi sillä saikin niin hyvän reaktion irti äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Moni lapsi on saanut pysyviä vammoja tai ulkonäköhaittoja poltettuaan itsensä kuumiin hellan levyihin. On myös paljon tapauksia, missä on syttynyt tulipalo tämän kaltaisen leikin tuloksena.
Juuri siksi sillä saikin niin hyvän reaktion irti äidistä.
Nostan kyllä hattua, että on ollut noin paljon kärsivällisyyttä, aikaa ja energiaa päivystää keittiössä! Moni ei pystyisi samaan.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko kokeilleet jäähyjä? Se on ehkä mennyt vähän pois muodista mutta luulisin, että sen voi toteuttaa ei-häpeärankaisuna, kun on etukäteen ennen riitatilannetta sovittu pelisäännöt, 3-vuotias on jäähyssä vain 3 minuuttia ja sitä käytetään vain pahimpiin aggressiohetkiin.