Neuvoja miten saisin käännettyä äitiyteni ja lapsiarjen positiivishenkisemmäksi?
Meillä on kolmevuotias lapsi. Minusta tuntuu että olen koko ajan vain kieltämässä lasta ja pitämässä lapselle puhutteluja. Ehkä totuus ei ole ihan tämä mutta koen että olen liian negatiivinen ja tunnelma meillä on liian negatiivinen.
Lapsi tietää ja ymmärtää mitkä asiat on kiellettyjä. Tavaroiden tahallinen rikkominen ja paiskominen, muiden satuttaminen, lattiaan piirtäminen, tahallinen ruoalla ja maidolla sotkeminen jne asiat, jotka uskoakseni on muissakin kodeissa kiellettyjä. Silti hän on joka päivä satoja kertoja näitä tekemässä. Ja minä kiellän ja kiellän, vien lasta tilanteista pois rauhoittumaan ja puhumaan siitä miksi esim satutti muita tai paiskoi tavaroita, yritän ohjata pois tavaroiden rikkomisesta näyttämällä miten leikitään niin että ei rikota tahallaan jne. Lopulta saatan itse hermostua jos lapsi ei millään usko vaan satuttaminen ja paiskominen vain jatkuu ja jatkuu. Päivät on yhtä eitä ja megatiivisuutta.
Kehun kyllä lasta paljon, yritän pitää huolen että kehun joka päivä enemmän kuin kiellän. Teen lapsen kanssa asioita ja pidän sylissä paljon. Leipoo ja tekee ruokaa kanssani usein eli niissä saa luvalla sekoitella ruokia ja taikinoita. Käydään ulkona pitkimassa palloa ettei tekisi sisällä mieli potkia tavaroita rikki. Eli positiivista huomiota ja yhdessä tekemistä saa. Haluaisin vain jotenkin kitkeä itsestäni pois tämän runsaan negatiivisen. Mutta miten? Lasta on kuitenkin kasvatettava ja selkeät rajat on oltava. Alan ahdistua siitä että olen kauhea n a t simutsi joka vain jankkaa eieiei. Mieskin jo valittaa että meillä on kamalan negatiivinen tunnelma. Toisaalta hän ei myöskään halua lapsen satuttavan muita tai tuhoavan kotia mutta hänen mielestä lapsen pitäisi uskoa se kun kerran sanotaan ei ja lopun aikaa olla ilo ylimmillään.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Niitä lapsia on paljon jotka eivät koskaan opi siihen, että vanhemman sana on perheessä laki ja että vanhempaa tulee kunnioittaa. Teini-iässä tämän oppiminen onkin jos sitten myöhäistä. Ja ylipäätään mitä myöhemmin lapsi sen oppii, niin sitä työläämpää se oppiminen on.
"Nuorena on vitsa väännettävä" ei ole turha sanonta.
Näillä, joiden kohdalla on vitsa väännetty nuorena, ongelmat usein alkavat teini-iässä.
Nyt oletat tyypilliseen nykytyyliin, että kuri on lapsille haitaksi ja että lapset ovat isoina katkeria siitä että heille on pidetty kuria.
Se on makukysymys, mikä on kenellekin haitaksi. Mutta kun katsotaan kurissa kasvatettuja sukupolvia, eivät välit vanhempiin usein olleet kovinkaan hyvät myöhemmin.
Entisaikaan vanhemmat ja lapset olivat lasten aikuistuttua keskimäärin paljon enemmän tekemisissä keskenään kuin nykyisin. Usein asuttiin jopa saman katon alla. Eli kauhean vastenmielistä se kanssakäyminen tuskin oli vaikka lapsille oli pieninä pidetty kuri eikä oltu annettu elää kuin pellossa.
Entisaikaan, kun elettiin saman katon alla, sukupolvien välit olivat usein legendaarisen huonot. Ei vain ollut vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Niitä lapsia on paljon jotka eivät koskaan opi siihen, että vanhemman sana on perheessä laki ja että vanhempaa tulee kunnioittaa. Teini-iässä tämän oppiminen onkin jos sitten myöhäistä. Ja ylipäätään mitä myöhemmin lapsi sen oppii, niin sitä työläämpää se oppiminen on.
"Nuorena on vitsa väännettävä" ei ole turha sanonta.
Näillä, joiden kohdalla on vitsa väännetty nuorena, ongelmat usein alkavat teini-iässä.
Nyt oletat tyypilliseen nykytyyliin, että kuri on lapsille haitaksi ja että lapset ovat isoina katkeria siitä että heille on pidetty kuria.
Se on makukysymys, mikä on kenellekin haitaksi. Mutta kun katsotaan kurissa kasvatettuja sukupolvia, eivät välit vanhempiin usein olleet kovinkaan hyvät myöhemmin.
Entisaikaan vanhemmat ja lapset olivat lasten aikuistuttua keskimäärin paljon enemmän tekemisissä keskenään kuin nykyisin. Usein asuttiin jopa saman katon alla. Eli kauhean vastenmielistä se kanssakäyminen tuskin oli vaikka lapsille oli pieninä pidetty kuri eikä oltu annettu elää kuin pellossa.
Entisaikaan, kun elettiin saman katon alla, sukupolvien välit olivat usein legendaarisen huonot. Ei vain ollut vaihtoehtoja.
No jos puhutaan vaikka nykypäivän keski-ikäisistä niin eivät heidänkään keskimääräiset välinsä vanhempiinsa vaikuta kovin huonoilta vaikka heille onkin yleensä lapsina pidetty kuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Moni lapsi on saanut pysyviä vammoja tai ulkonäköhaittoja poltettuaan itsensä kuumiin hellan levyihin. On myös paljon tapauksia, missä on syttynyt tulipalo tämän kaltaisen leikin tuloksena.
Juuri siksi sillä saikin niin hyvän reaktion irti äidistä.
Nostan kyllä hattua, että on ollut noin paljon kärsivällisyyttä, aikaa ja energiaa päivystää keittiössä! Moni ei pystyisi samaan.
Missä ihmeessä taaperoiden kotivanhemmat noin niin kuin yleensä ovat, jos eivät samassa huoneessa lapsensa kanssa?
Ei meillä ainakaan ollut edes mahdollisuutta pistää keittiötä kiinni niin ettei sinne pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Niitä lapsia on paljon jotka eivät koskaan opi siihen, että vanhemman sana on perheessä laki ja että vanhempaa tulee kunnioittaa. Teini-iässä tämän oppiminen onkin jos sitten myöhäistä. Ja ylipäätään mitä myöhemmin lapsi sen oppii, niin sitä työläämpää se oppiminen on.
"Nuorena on vitsa väännettävä" ei ole turha sanonta.
Näillä, joiden kohdalla on vitsa väännetty nuorena, ongelmat usein alkavat teini-iässä.
Nyt oletat tyypilliseen nykytyyliin, että kuri on lapsille haitaksi ja että lapset ovat isoina katkeria siitä että heille on pidetty kuria.
Se on makukysymys, mikä on kenellekin haitaksi. Mutta kun katsotaan kurissa kasvatettuja sukupolvia, eivät välit vanhempiin usein olleet kovinkaan hyvät myöhemmin.
Entisaikaan vanhemmat ja lapset olivat lasten aikuistuttua keskimäärin paljon enemmän tekemisissä keskenään kuin nykyisin. Usein asuttiin jopa saman katon alla. Eli kauhean vastenmielistä se kanssakäyminen tuskin oli vaikka lapsille oli pieninä pidetty kuri eikä oltu annettu elää kuin pellossa.
Entisaikaan, kun elettiin saman katon alla, sukupolvien välit olivat usein legendaarisen huonot. Ei vain ollut vaihtoehtoja.
No jos puhutaan vaikka nykypäivän keski-ikäisistä niin eivät heidänkään keskimääräiset välinsä vanhempiinsa vaikuta kovin huonoilta vaikka heille onkin yleensä lapsina pidetty kuria.
Nykypäivän keski-ikäisethän juuri ovat sitä ruotsalaistyylisen vapaan kasvatuksen ikäluokkaa.
Meillä on tuommoinen kolmevuotias ja lisäksi kuusivuotias, joka taas testaa rajoja omalla laillaan, joten voin kertoa että samoja fiiliksiä täällä. Aika lailla kaikkea on kokeiltu paitsi fyysistä kuritusta. Olettaisin että ajan kanssa helpottaa. Tän pikkuveljen erityisbravuuri huomion haussa on isosiskon kiusaaminen, sillä saa takuulla huomiota 🙄
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuommoinen kolmevuotias ja lisäksi kuusivuotias, joka taas testaa rajoja omalla laillaan, joten voin kertoa että samoja fiiliksiä täällä. Aika lailla kaikkea on kokeiltu paitsi fyysistä kuritusta. Olettaisin että ajan kanssa helpottaa. Tän pikkuveljen erityisbravuuri huomion haussa on isosiskon kiusaaminen, sillä saa takuulla huomiota 🙄
Fyysinen kuritus on Suomessa laillista mikäli siinä ei tarkoituksella tuoteta lapselle kipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuommoinen kolmevuotias ja lisäksi kuusivuotias, joka taas testaa rajoja omalla laillaan, joten voin kertoa että samoja fiiliksiä täällä. Aika lailla kaikkea on kokeiltu paitsi fyysistä kuritusta. Olettaisin että ajan kanssa helpottaa. Tän pikkuveljen erityisbravuuri huomion haussa on isosiskon kiusaaminen, sillä saa takuulla huomiota 🙄
Fyysinen kuritus on Suomessa laillista mikäli siinä ei tarkoituksella tuoteta lapselle kipua.
Voisiko trolli poistua? Ap toivoi positiivisia keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Moni lapsi on saanut pysyviä vammoja tai ulkonäköhaittoja poltettuaan itsensä kuumiin hellan levyihin. On myös paljon tapauksia, missä on syttynyt tulipalo tämän kaltaisen leikin tuloksena.
Juuri siksi sillä saikin niin hyvän reaktion irti äidistä.
Nostan kyllä hattua, että on ollut noin paljon kärsivällisyyttä, aikaa ja energiaa päivystää keittiössä! Moni ei pystyisi samaan.
Missä ihmeessä taaperoiden kotivanhemmat noin niin kuin yleensä ovat, jos eivät samassa huoneessa lapsensa kanssa?
Ei meillä ainakaan ollut edes mahdollisuutta pistää keittiötä kiinni niin ettei sinne pääsisi.
Jos ihan taaperoista puhutaan niin kyllä joku leikkikehä pitelee niitä ja usein oviporttikin.
Tämä Supernanny Jo Frostin video voi ehkä auttaa:
jäähy: 5:10
mm. huomiotta jättäminen, vaikka lapsi levittelee tavaroitaan: 10:57
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että lapsi on todella herkkä vaikka onkin myös todella jääräpäinen. Minusta hän kärsii negatiivisuudesta nyt ja tarvisi valtavasti positiivista ilman mitään negatiivista. Mutta miten tämä tehdään kun hän kuitenkin usein satuttaa muita ja pakkohan silloin on tiukasti kieltää. Olen kokeillut sitä että vain kehuisin aina kun toimii hyvin mutta ei tämä ole per seilyä yhtään vähentänyt. Ap
Uhmaikä. Olet ihana välittävä äiti. Kestää aikansa. On tärkeää että olet johdonmukainen. Jatka ja kiellä tarvittaessa. Jossain vaiheessa sisäistää. Muista helliä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Moni lapsi on saanut pysyviä vammoja tai ulkonäköhaittoja poltettuaan itsensä kuumiin hellan levyihin. On myös paljon tapauksia, missä on syttynyt tulipalo tämän kaltaisen leikin tuloksena.
Juuri siksi sillä saikin niin hyvän reaktion irti äidistä.
Nostan kyllä hattua, että on ollut noin paljon kärsivällisyyttä, aikaa ja energiaa päivystää keittiössä! Moni ei pystyisi samaan.
Missä ihmeessä taaperoiden kotivanhemmat noin niin kuin yleensä ovat, jos eivät samassa huoneessa lapsensa kanssa?
Ei meillä ainakaan ollut edes mahdollisuutta pistää keittiötä kiinni niin ettei sinne pääsisi.
Jos ihan taaperoista puhutaan niin kyllä joku leikkikehä pitelee niitä ja usein oviporttikin.
Kolme lasta on kasvatettu taaperosta isoiksi, eikä ole ollut leikkikehää. Oviportti on ollut estämässä tahatonta portaisiin putoamista. Mutta kyllä se lapsi keksii jäynää portinkin takana, jos huomion perässä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuommoinen kolmevuotias ja lisäksi kuusivuotias, joka taas testaa rajoja omalla laillaan, joten voin kertoa että samoja fiiliksiä täällä. Aika lailla kaikkea on kokeiltu paitsi fyysistä kuritusta. Olettaisin että ajan kanssa helpottaa. Tän pikkuveljen erityisbravuuri huomion haussa on isosiskon kiusaaminen, sillä saa takuulla huomiota 🙄
Fyysinen kuritus on Suomessa laillista mikäli siinä ei tarkoituksella tuoteta lapselle kipua.
Voisiko trolli poistua? Ap toivoi positiivisia keinoja.
Välillä pitää olla negatiivinen jotta voisi olla positiivinen. Lapsi tarvitsee kuria ja pettymyksiä kasvaakseen tasapainoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuommoinen kolmevuotias ja lisäksi kuusivuotias, joka taas testaa rajoja omalla laillaan, joten voin kertoa että samoja fiiliksiä täällä. Aika lailla kaikkea on kokeiltu paitsi fyysistä kuritusta. Olettaisin että ajan kanssa helpottaa. Tän pikkuveljen erityisbravuuri huomion haussa on isosiskon kiusaaminen, sillä saa takuulla huomiota 🙄
Fyysinen kuritus on Suomessa laillista mikäli siinä ei tarkoituksella tuoteta lapselle kipua.
Voisiko trolli poistua? Ap toivoi positiivisia keinoja.
Välillä pitää olla negatiivinen jotta voisi olla positiivinen. Lapsi tarvitsee kuria ja pettymyksiä kasvaakseen tasapainoiseksi.
Yksikään lapsi ei kaipaa laissa kiellettyä kuritusväkivaltaa. Hus trolli tiehesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Moni lapsi on saanut pysyviä vammoja tai ulkonäköhaittoja poltettuaan itsensä kuumiin hellan levyihin. On myös paljon tapauksia, missä on syttynyt tulipalo tämän kaltaisen leikin tuloksena.
Juuri siksi sillä saikin niin hyvän reaktion irti äidistä.
Nostan kyllä hattua, että on ollut noin paljon kärsivällisyyttä, aikaa ja energiaa päivystää keittiössä! Moni ei pystyisi samaan.
Missä ihmeessä taaperoiden kotivanhemmat noin niin kuin yleensä ovat, jos eivät samassa huoneessa lapsensa kanssa?
Ei meillä ainakaan ollut edes mahdollisuutta pistää keittiötä kiinni niin ettei sinne pääsisi.
Jos ihan taaperoista puhutaan niin kyllä joku leikkikehä pitelee niitä ja usein oviporttikin.
Kolme lasta on kasvatettu taaperosta isoiksi, eikä ole ollut leikkikehää. Oviportti on ollut estämässä tahatonta portaisiin putoamista. Mutta kyllä se lapsi keksii jäynää portinkin takana, jos huomion perässä on.
Jos ei halua joka sekunti vahtia, niin se leikkikehä on ihan kätevä. Isommassa asunnossa voi tehdä myös niin, että sisustaa yhden huoneen taaperoturvalliseksi ja laittaa sen huoneen ovelle oviportin, jolloin saa myös turvallisen paikan missä taapero voi olla ilman jokasekuntista valvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuommoinen kolmevuotias ja lisäksi kuusivuotias, joka taas testaa rajoja omalla laillaan, joten voin kertoa että samoja fiiliksiä täällä. Aika lailla kaikkea on kokeiltu paitsi fyysistä kuritusta. Olettaisin että ajan kanssa helpottaa. Tän pikkuveljen erityisbravuuri huomion haussa on isosiskon kiusaaminen, sillä saa takuulla huomiota 🙄
Fyysinen kuritus on Suomessa laillista mikäli siinä ei tarkoituksella tuoteta lapselle kipua.
Voisiko trolli poistua? Ap toivoi positiivisia keinoja.
Välillä pitää olla negatiivinen jotta voisi olla positiivinen. Lapsi tarvitsee kuria ja pettymyksiä kasvaakseen tasapainoiseksi.
Yksikään lapsi ei kaipaa laissa kiellettyä kuritusväkivaltaa. Hus trolli tiehesi.
Suomen laki ei tunne käsitettä kuritusväkivalta kuten sinulle on jo kerrottu aiemmin tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa, varsinkin ap:n, ei voi olla miettimättä, että ei olisi tullut omassa lapsuudessa mieleenkään vedellä kuivuvia pyykkejä narulta lattialle, tai muuta vastaavaa, täällä esitettyjä esimerkkejä. Vai tuleeko muille 80-90- luvuilla syntyneille?
Kyllä nykyisessä kasvatuksessa on jotain pielessä jollakin tavalla, koska tätä samantyyppistä käytöstä näen töissä joka päivä jo paljon isommillakin lapsilla.
En kyllä pidättelisi henkeä sitä odotellessa, että loppuu uhmaiän kanssa samaan aikaan.
Ap:n lapsi on kolmevuotias. On paljon mahdollista, että sinäkin teit kolmevuotiaana yhtä sun toista kiusaa, vaikka et niistä ajoista mitään muistakaan.
Pointti onkin siinä, että se ei lopu kolmevuotiaana, jos ei nyt jo ole toimivia keinoja käytössä.
Ja voin kyllä sanoa, että erittäin epätodennäköistä, että olisin edes kolmevuotiaana tiputellut pyykkejä narulta joka päivä, vaikka siitä on rangaistu. En muista sitä nuorempien sisarustenkaan kohdalla.Usko tai älä, mutta kyllä se uhmiksen kiusanteko loppuu jossain vaiheessa ilman kovia keinoja. On loppunut ainakin minun lapsillani.
Totta kai, mutta sitten on niitä oikeasti kovapäisiä, joiden kanssa pitää löytää toimivat keinot jo kolmevuotiaana, muuten niiden kanssa on ihan pulassa myöhemmin, usko tai älä.
Minun lapseni oli se, joka saattoi kääntää hellan nappulat satoja kertoja päivässä päälle ihan vain reaktioni takia. Ei ole enää vuosiin kääntänyt hellaa päälle muuten kuin tehdäkseen ruokaa.
Moni lapsi on saanut pysyviä vammoja tai ulkonäköhaittoja poltettuaan itsensä kuumiin hellan levyihin. On myös paljon tapauksia, missä on syttynyt tulipalo tämän kaltaisen leikin tuloksena.
Juuri siksi sillä saikin niin hyvän reaktion irti äidistä.
Nostan kyllä hattua, että on ollut noin paljon kärsivällisyyttä, aikaa ja energiaa päivystää keittiössä! Moni ei pystyisi samaan.
Missä ihmeessä taaperoiden kotivanhemmat noin niin kuin yleensä ovat, jos eivät samassa huoneessa lapsensa kanssa?
Ei meillä ainakaan ollut edes mahdollisuutta pistää keittiötä kiinni niin ettei sinne pääsisi.
Jos ihan taaperoista puhutaan niin kyllä joku leikkikehä pitelee niitä ja usein oviporttikin.
Kolme lasta on kasvatettu taaperosta isoiksi, eikä ole ollut leikkikehää. Oviportti on ollut estämässä tahatonta portaisiin putoamista. Mutta kyllä se lapsi keksii jäynää portinkin takana, jos huomion perässä on.
Jos ei halua joka sekunti vahtia, niin se leikkikehä on ihan kätevä. Isommassa asunnossa voi tehdä myös niin, että sisustaa yhden huoneen taaperoturvalliseksi ja laittaa sen huoneen ovelle oviportin, jolloin saa myös turvallisen paikan missä taapero voi olla ilman jokasekuntista valvontaa.
Ja jos taapero haluaa nimenomaan huomiota, niin voin kyllä kuvitella että on itse piru tultuaan suljetuksi tuollaiseen huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuommoinen kolmevuotias ja lisäksi kuusivuotias, joka taas testaa rajoja omalla laillaan, joten voin kertoa että samoja fiiliksiä täällä. Aika lailla kaikkea on kokeiltu paitsi fyysistä kuritusta. Olettaisin että ajan kanssa helpottaa. Tän pikkuveljen erityisbravuuri huomion haussa on isosiskon kiusaaminen, sillä saa takuulla huomiota 🙄
Fyysinen kuritus on Suomessa laillista mikäli siinä ei tarkoituksella tuoteta lapselle kipua.
Voisiko trolli poistua? Ap toivoi positiivisia keinoja.
Välillä pitää olla negatiivinen jotta voisi olla positiivinen. Lapsi tarvitsee kuria ja pettymyksiä kasvaakseen tasapainoiseksi.
Yksikään lapsi ei kaipaa laissa kiellettyä kuritusväkivaltaa. Hus trolli tiehesi.
Suomen laki ei tunne käsitettä kuritusväkivalta kuten sinulle on jo kerrottu aiemmin tässä ketjussa.
Kuritusväkivalta on arkikielinen termi, jonka jokainen ymmärtää. Sinä yllytät täällä ihmisiä rikkomaan lakia, mikä on itsessään rikos. Jos et lopeta, ketju joudutaan poistamaan asiattomana, mikä olisi epäreilua ap:tä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuommoinen kolmevuotias ja lisäksi kuusivuotias, joka taas testaa rajoja omalla laillaan, joten voin kertoa että samoja fiiliksiä täällä. Aika lailla kaikkea on kokeiltu paitsi fyysistä kuritusta. Olettaisin että ajan kanssa helpottaa. Tän pikkuveljen erityisbravuuri huomion haussa on isosiskon kiusaaminen, sillä saa takuulla huomiota 🙄
Fyysinen kuritus on Suomessa laillista mikäli siinä ei tarkoituksella tuoteta lapselle kipua.
Voisiko trolli poistua? Ap toivoi positiivisia keinoja.
Välillä pitää olla negatiivinen jotta voisi olla positiivinen. Lapsi tarvitsee kuria ja pettymyksiä kasvaakseen tasapainoiseksi.
Yksikään lapsi ei kaipaa laissa kiellettyä kuritusväkivaltaa. Hus trolli tiehesi.
Suomen laki ei tunne käsitettä kuritusväkivalta kuten sinulle on jo kerrottu aiemmin tässä ketjussa.
Kuritusväkivalta on arkikielinen termi, jonka jokainen ymmärtää. Sinä yllytät täällä ihmisiä rikkomaan lakia, mikä on itsessään rikos. Jos et lopeta, ketju joudutaan poistamaan asiattomana, mikä olisi epäreilua ap:tä kohtaan.
Ei tässä ketjussa ole kehotettu rikkomaan lakia. Kipua tuottamaton fyysinen rankaisu on täysin laillista. Lisäksi kipua tuottava fyysinen rankaisu on lähes aina laillista ulkomailla, eli esimerkiksi useimmat ulkosuomalaiset eivät syyllisty rikokseen sitä harjoittaessaan. Nämä ovat yksinkertaisia toteamia joissa ei ole mitään laitonta.
Kolmevuotias ei ole taapero. 1-vuotiaan voi tosiaan sulkea leikkikehään, toiseen huoneeseen tai laittaa rattaiden valjaisiin, mutta 3-vuotias keksii kyllä keinon paeta sieltä. Lisäksi sen ikäisellä on niin paljon voimaa että saa rattaat nurin jos alkaa niissä riehua, ei ole turvallista.
Suunnitelmallisessa huomioon jättämisessä tosiaan varoitettiin, että käytös yleensä ensin hetken pahenee, mikä näytti nyt tapahtuvan (tavaroiden repimisestä tavaroiden heittelyksi.) Jos menee liian aggressiiviseksi, niin stoppi lapsen käytökselle, mutta muutoin kannattaa jatkaa tuota. Lapsi haluaa nyt painella niitä nappeja, koska tietää mikä saa sinut ärtymään ja huono huomio on parempi kuin huomiotta jääminen. Lapsi pitäisi saada oppimaan, että ainoastaan hyvällä käytöksellä saa haluamaansa huomiota.