Minulla on teini, joka ei koskaan ole kiltti minulle

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 10:28"]

Ei, haukkuu minua myös isän luona. Isän luona ei ole mahdollista vierailla enempää ja isä ei vaikeuksista koska alkaisi tytön lisäksi haukkua minua kasvattajana. Ei ymmärrä. Te jotka kävitte ilman lasta, millaisia ongelmia teillä oli ja millaisia ohjeita saitte? Vaikka tämä ei kestä kauan niin olen ihan vereslihalla. Lasta alkaa olla oikeasti vaikea rakastaa. Ap

[/quote]

Pojalla oli raivokohtauksia, levottomuutta koulussa, yksinäisyyttä, karkasi kotoa, kieltäytyi menemästä koululiikuntaan, kiljui pienimmästä asiasta meille. Puhui kuolemantoiveistaan ja kirjoitteli vihkoihin asiattomuuksia. Saatiin pari kertaa raahattua perheneuvolaan, psykiatrin kysymyksiin ei vastannut ja piti huppua päässä koko ajan ettei nähty edes kasvoja. Oli siis äärimmäisen vaikeaa pojalle olla siellä. Poika koki että hänestä tehdään hullua. Aiemmin oli saanut ADHD-diagnoosin ja oli kokeiltu lääkitystä, josta poika ei hyötynyt ja josta tuli entistä huonompi itsetunto. Diagnoosi purettiin sittemmin. Päätettiin ettei pakoteta. Käytiin noin kuukauden välein juttelemassa psykologin ja perhetyöntekijän kanssa. Ehdottovat että olisivat voineet tulla meille kotiinkin, mutta sisarusten takia ei sitten otettu sitä apua vastaan, koimme että loppujen lopuksi oli kyse enemmän siitä että me vanhempina voitaisiin voimaantua ja hyväksyä poika sellaisena kuin hän on. Ja tämä mielestämme on auttanut. Olemme panostaneet ja varsinkin isä on yrittänyt enemmän antaa aikaansa, olemme auttaneet läksyjen ja kokeiden kanssa enemmän, kaiken kaikkiaan osasyynä lapsen käytökseen on ollut perheessä eri syistä ollut uupumus ja kiire. 

Saamamme neuvonta oli paljolti keskustelua, pohdimme sitä pojan tilannetta ja etsittiin hyviä puolia hänestä, ne käynnit antoivat voimaa uskoa että asia ei ole toivoton. Se muutti omaa suhtautumistamme poikaan. Hän ei ole helppo persoona mutta hänessä on potentiaalia kehittyä. Se oli ehkä se paras anti. 

Mietin tyttösi kohdalla mahtaisiko auttaa sisäoppilaitoksen tyylinen lukio. TYökaverini tytär meni sellaiseen ja se auttoi paljon. Tyttö saa kokeilla siipiään ja etäisyys voisi tehdä teille hyvää. Siellä on kuitenkin valvontaa ja paljon yhteistö toimintaa iltaisin.

Perinteinen erolapsi.. Sitä vanhempaa, jonka luona asuu, teini syyllistää että saisi tahtonsa läpi. "Kun isä tekee näin", "kun isän luona saa tehdä näin", "kyllä isän puoliso on paljon kivempi kuin sinä" jne.. 
Saattaa tehdä samaa isänsä luona.. 

Jokaiseen teiniin sopii eri tavat. Yksi voi olla, että sanot että ole hyvä ja kerää sitten tavarasi ja muuta isäsi luokse. Sanot sen vain tyynen viileästi, tunteilematta ja tuot vaikka laatikoita valmiiksi. Jos isä asuu eri paikkakunnalla, sanot että kannattaa käydä tutustumassa kouluun jne. Silloin etenkin tuo voi toimia, jos isä asuu toisella paikkakunnalla, tai lapsi joutuisi vaihtamaan koulua=kaveripiiriään.
Toinen, mikä voisi toimia, on että otat yhteyttä sosiaalitoimeen. Kyllä. Olen tosissani. Jos tyttösi hakkaa tosissaan seiniin reikiä, on hänellä ongelmia ja joku päivä hän saattaa äityä väkivaltaiseksi sinuakin kohtaan. Tuo sosiaalityöntekijän kanssa tapahtuva keskustelu voisi olla herätys lapsellesi. Etenkin jos sana koulukoti vilahtaa keskustelussa. 
Puhu myös tyttösi isän kanssa asiasta. Ehkä paljastuu että hän on aivan yhtä kamala isän luona. Ja jos valitset sosiaalitoimen avun, olisi hyvä jos saisit tytön isän mukaan.

Niin tai näin. Tyttösi tarvitsee apua ja herätyksen. Muuten voi olla että hän on piakkoin pahemmissakin ongelmissa.

Toisaalta on helpottavaa etten ole ainoa itkuinen paska äiti. Sanat todella sattuu. Perheneuvolaan oli puheluaika jo mennyt, soitto maanantaina. Meillä ei juuri keskustella. Huutaa vain jos yritän pyytää vaikka katsomaan jonkun ohjelman yhdessä. Sanoo ettei ole masentunut. Ap

Komppaan ylläolevia, meillä myös tuollainen teini kotona. Raivoaa, sotkee, makaa vaan, eikä ikinä siivoa jälkiään. Äitinsä niin laiska, ettei jaksa komentaa, eikä se mua kuuntele. Yleensä ei edes moi sano.

t. ilkeä isäpuoli

Oma teinini on kiltti ja hyväkäytöksinen. MUTTA, hänkin on äärimmäisen itseriittoinen ja itsekäs minäminä-tyyppi. Minä luulen, että ne piirteet kuuluvatkin teinissä olla; röyhkeyden puolelle menevä itsekkyys.

Maailma potkii, koulii ja opettaa kyllä sitä nöyryyttä. On kaiketi ihan hyvä, että teinin itsetunto on huipussaan ennen sitä armotonta takomista.

"Ymmärrän sua ap. Meillä (olen äitipuoli) on teinityttö, joka varsinkin mua kohtaan on ollut ihana ja dialoginen, mutta isäänsä kohtaan jäätävä diiva. Sama kuvio toistuu äitinsä perheessä. Toista perhettä hehkutetaan aina poissaollessa, mutta tämä asia ollaan päätetty kuitata vaan menemällä mukaan, ja olemalla iloisia siitä, että perheessä homma luistaa ja arkikin on ihanaa:)

Nyt teini lähti kotoa ovet paukkuen ja ilmoitti ettei tule enää kotiin, koska KAIKKI meillä on PER....TÄ! Tuli todella epäonnistunut olo, ei vastaa mun viesteihin eikä puheluihin. Ennen tätä kotona oli todella teinimäistä käyttäytymstä, yritin kuitenkin saada teiniä osallistumaan ja puhumaan, vastauksena yleensä oli "ymph". Tätä ennen jutellut mun kanssa hyvinkin avoimesti ja lämpimästi... Onneksi meni sentään äitinsä luo eikä kadonnut kokonaan.

Itku tulee.

Terveisin paska epäonnistunut äitipuoli"

Ei kannata itkeä, tuohan on luottamuksen osoitus sinulle. Teini voi purkaa paineitaan sinulle kuin omille vanhemmilleen. Teinit raivoavat usein niille, joihin voi luottaa, eikä hylkäämisestä ole pelkoa. Suurin osa teinistä kyllä osaa käyttäytyä ihmisten ilmoilla, vaikka vanhempien on sitä vaikea uskoa. Yleensä maalinjalle joutuvat läheisimmät ihmiset. On ihan luonnollista teinien raivoaminen ja pahaolo, kun toisaalta on vielä lapsi,  mutta toisaalta aikuisuuden paineet ovat valtavat, vaikka valmiuksia ei siihen aina ole.

Joku viisas on sanonut, että murrosikää voi verrata mielisairauteen, eli onhan ne ihan kaameita monesti. Meillä on kiltti murkku, mutta tosi itseriittoinen. Haluaa olla kaunein, kulkea merkkivaatteissa, halveksii tyhmempiää, on siis älyllisesti "fiksu", kaikesta huolimatta. En kiinnitä näihin narsku-piirteisiin juurikaan huomiota, vaan osdotan että maailma opettaa hiljalleen...

"Komppaan ylläolevia, meillä myös tuollainen teini kotona. Raivoaa, sotkee, makaa vaan, eikä ikinä siivoa jälkiään. Äitinsä niin laiska, ettei jaksa komentaa, eikä se mua kuuntele. Yleensä ei edes moi sano.

t. ilkeä isäpuoli"

Tuo nyt vain sattuu kuulumaan teini-ikään - raivoaa, sotkee, makaa, ei siivoa, valvoo liian myöhään, kaikki tyhmiä ja pers..., niin vanhemmat kuin opettajat jne. Ja on hyvä muistella omaa teini-ikä aikaansa! Nyt lapsen kasvaessa yövalvomiset vaihtuvat - milloin ovi käy ja lapsi tulee kotiin, kun lapsena vanhemmat valvoivat muista syistä.

Mutta tiedättekö opettajat eivät kyllä ymmärrä teinikäytöstä, jos sitä on koulussa. Lapselle vaaditaan terapiaan viemistä ja että tilanteelle on pakko tehdä jotakin.  Kun yrität saada terapiaan, sanotaan, ettei lapsi mitään terapiaa tarvitse, hohhoh, tuo on normaalia. Vanhempi on ihan yksin sitten sen kamalan kakaran kanssa.

Johonkin se raja pitää vetää sen teininkin kanssa koska ei vuosikausia voi saman katon alla elää niin että toinen vaan raivoaa ja haistattaa vittua. Olet nyt yrittänyt hyvällä mutta se ei ihan selvästi tehoa. Seuraava keino on tosiaan mennä mennä puhumaan ammatti-ihmisten kanssa. 

Meidän kunnassa nuoret eivät mene perheneuvolaan vaan meidätkin ohjattiin nuoriso-asemalle missä ensin minä kävin puhumassa nuorisotyöntekijän kanssa ja sitten pakotin tytön sinne. Tyttö kävi myös psykologilla ja kerran lääkärillä psyko-polilla.

Liian kiltti ei saa olla teinille tai menee auktoriteetti ja se vähäinenkin kunnioitus eli puolensa pitää osata pitää ja saa suuttua ja ei pidä olla vaan roskasanko mihin saa kaikki paskat nakata! Pitää uskaltaa laittaa ne rajat tarpeeksi aikaisin, ei pidä liikaa vältellä riitoja ja ei saa pelätä että nyt kultanupulle joka käyttäytyy kuin piru tulee paha mieli.

Elämä ei ole pelkkää kivaa kenellekään vaan kaikilla meillä on omat velvollisuudet jotka vaan pitää hoitaa vaikka ei huvita.

Äiti ja isä ei ole teinin kavereita vaan me olemme ne paskat ja tylsät vanhemmat jotka pitää jonkun tolkun sen nuoren elämässä.

teinit on tommosia, mutta yleensä kestää vain 1-2 vuotta se pahin paska, sitten kuoriutuu ihminen, luultavimmin ihan ystävä sinulle. Mä olin itse ihan kammohirviö 12-14-vuotiaana, mutta 15 eteenpäin äiti oli mulle kaikki kaikessa, ystäväni sen lisäksi että on äiti. Parhaat vuodet äidin kanssa oli ilman muuta ikä 15-24, hänen kanssaan kävin tärkeitä keskusteluja yömyöhään, keitettiin teetä ja juteltiin. 19-v muutin pois kotoa, mutta säännöllisesti käytiin yhdessä syömässä ja leffassa yms ja vieläkin muistelen noita aikoja kaiholla. Sitten mulla alkoi ns. ruuhkavuodet ja tällainen leppoisa oleilu äidin kanssa on nyt ainakin joksikin aikaa ohi. suhteessa lapseen on monenlaisia kausia, toiset niistä mukavampia kuin toiset...

Mutta murrosikä pitää elää ja vanhempien pitää antaa lapsen tehdä se irtiotto, se on normaalia ja pahempaa mun mielestä on, jollei sitä tapahdu. Lapsen on saatava kasvaa omaksi itsekseen, vaikka siinä tulisi seinään yksi reikä ;)

Olen itse ollut hirvittävän vaikea lapsi ja nuori. Olin usein ilkeä, manipuloiva ja ulospäin tunnekylmä. Nykyään olen mielestäni ihan kärsivällinen ja empaattinen aikuinen. Rakastan vanhempiani valtavasti ja olen heille paljosta kiitollinen. Välimme ovat todella hyvät. Nuorena halusin olla mahdollisimman vähän tekemisissä heidän kanssaan, nykyään kaipaan yhdessäoloa. Tsemppiä ap:lle. Ole lapsellesi turvallinen ja rakastava aikuinen siitäkin huolimatta (ja toisaalta myös juuri siksi) että hän on tällä hetkellä järkyttävä kusipää, se palkitsee kyllä aikanaan.

Lässyn lässyn taas...teini-ikä EI ole syy käyttäytyä huonosti! Pitää pystyä kuitenkin olemaan normaalin rajoissa ja jos ei pysty niin ohjataan hoitoon. Teini ei ole pikkulapsi eikä aivoton joten jotain voi kyllä vaatiakin eikä vain pohjattomasti sietää ja hyväksyä kaikkea paskaa.

Jos vanhemmat ei kykene niin nuorisopuolen ammattilaiset ja poliisi kykenee ja viimeistään ne rajat löytyy vankilan muureista. Toimikaa ajoissa!

2

Mä ajattelisin niin että jos murrosikäisellä on tosi vaikea kausi muutenkin niin kotielämää voisi helpottaa. En tekisi asioista periaatteellista vääntöä: jos tähän saakka elämässä on ollut tolkulliset säännöt niin ei se siitä pilalle mene. Kokeilisin hemmottelua, vaahtokylpyjä, herkkuja, leffailtoja. 

Aloittaja vaikuttaa ihanan pitkämieliseltä ja rakastavalta äidiltä. Tarvitset ehkä jonkun purkautumistuutin jotta jaksat. Kyllä se menee ohi!

En minäkään ollut koskaan kiltti äidille teininä. Nyt hävettää kaikki mitä tein ja sanoin. Yritä jaksaa. Tein paljon pahaa, välejä yritetään paikailla nyt, vaikka ymmärtäisin äitiä jos toivottaisi mut hevonkuuseen. Olen paha ihminen.

Onneksi olkoon. Sinulla on normaali rajojaan koetteleva teini

Voi ap, just kuin meillä.  Tyttö vaan on jo lukiossa. On aina aikaisemminkin ollut tempperamenttinen ja suuttunut ja leppynyt nopeasti. Meillä on aina ollut hyvät välit ja vaikka riitoja on ollut niin ne on sovittu nopeasti.  Teemmme(teimme) paljon asioista yhdessä - shoppaiua, leffassa käyntiä, kahvilla käyntiä jne

Mutta nyt. Todella ilkeä minulle. Ja joskus muille.  Mutta yleensä minulle. Siis todella ilkeä, haukkuu lehmäksi, vittuilee koko ajan, syyttää asioista joita en ole tehnyt. Järjestää koko perheelle jotain kivaa - paitsi minulle.  Suuttuu käsitämättömistä asioista ja on puhumatta minulle moneen viikkoon.  Ei siivoa kiusallaan huonettaan, ei laita kiusallaan tavaroita tiskikoneeseen, jättää tahallaa tavaroita pitkin taloa, haukkuu minun tekemää ruokaa (vaikka ihan oikeasti olen hyvä ruuan laittaja ja yritän tehdä joka päivä erilasta ruokaa ja viikonloppuna extraa).  Kerran otin kaukosäätimen väkisin sen kädestä ja siitähän se riemastui joka viikko mainitsee, miten mä hakkaan sitä...

Rahalla ei voi uhata. Kun ei saa rahaa kotoa kun on töissä välillä.  On myös isällensä ilkeä ja kun tarpeeksi ärsyttää niin mieheni hermostuu ja huutaa. Sitten on vihainen pari päivää ja sen jälkeen taas mukava - isälleen.

En ymmärrä miksi on muuttunut mua kohtaan tuollaiseksi... yksikin poikkipuolinen sana minun puolelta niin suuttuu silmittömästi ja alkaa ilkeilemään.  En jaksa enää.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 10:23"][quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 10:21"]

Googletin perheneuvolan. Siellä sanottiin että murrosikäisenkin kanssa voi tulla mutta ei se mihinkään lähde mutta jos minä yksin? Olen siis yksinhuoltaja tytölle. Ap

[/quote]

Voit mennä yksin. Niin mekin tehtiin teinin kanssa. Saatiin sit itse purkaa huoltamme ja neuvoja. Mutta mites teidän huoltajuusjärjestelyt? Jos kerran tytöllä voisi olla hyvä koti isänkin luona, voisko olla mahdollista järjestellä uudestaan että saisit vähän helpotusta? Tietääkö tytön isä miten vaikeaa teillä on?
[/quote]
Voi olla että kokisi hylkäämisenä jos ehdottaisit isän luo muuttoa. Eri asia sitten jos itse haluaisi. Taitaa olla niin kiinni sinussa ja sitä oireilee. Pidä huolta että sulla on omaa elämää, tyttösi sua tarvitsee ja rakastaa ihan varmasti.

38 juuri kuten meillä. Tuntuu kuin sisältä kumpuaisi valtava viha.en osaa sanoa mitään helpottavaa. Halaus ja paljon voimia. Ap