Minulla on teini, joka ei koskaan ole kiltti minulle

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:04"]

38 juuri kuten meillä. Tuntuu kuin sisältä kumpuaisi valtava viha.en osaa sanoa mitään helpottavaa. Halaus ja paljon voimia. Ap

[/quote]

Kiitos .  Nytkin on olut viikon puhumatta kun arvostelin sitä, että ajaa minun autolla maksamatta bensoja. Koko viikon sit haukkunut pikkuveljeä ja minua.  Isälleen on ollut mielinkielin koko viikon.

Ja osti ekalla palkallaan kaikille jotai paitsi minulle.  Vaikka koko elämänsä minä paremmin ansaitsevana olen maksanut vaatteet, kuukausirahan, ajokortin, lomamatkat jne jne.  Tiedän, että tämä ratkeaa vasta kun mINÄ annan periksi ja alan hieromaan sovintoa. Tyttä ei koskaan, ei koskaan tee aloitetta, vaikka vika olisi hänen

Mutta toisaalta, sitten kun ei ole minulle vihainen, meillä on mukavaa, pelleillään, nauretaan, shoppaillaan ja käydään joka paikassa.  Työkavereiden mielestä meillä on niin hyvä suhde kun olemme aina shoppailleet yhdessä, eikä tyttö ole koskaan hävennyt minua kavereiden edessä. Päinvastoin, kaverit tykkäävät olla meillä.   Mutta kun noita suuttumiskausia on nykyään puolet ajasta. En tiedä miksi, ehkä sillä on joku irrottautumiskausi kun pitäisi miettiä opiskelua, kotoa poismuuttamista jne

Mun tytär on 12 ja ihan mahdoton. On fiksu ja kiva mutta ne piirteet eivät vain nykyään näy ollenkaan meille kotona. Ei tottele, ei siivoa, ei koskaan sano nätisti, pyydä anteeksi, ei osaa kysyä asiallisesti vaan joko vaatii tai raivoaa... Erityisesti tämä kohdistuu minuun, en saa halata, en saa toivottaa huomenta, en saa mennä käskemään illalla nukkumaan. Olen nyt vaan kertakaikkisen tyhmä ja kaikki mitä sanon ja teen on väärin ja arsyttävää. Toivottavasti tämä menee pian ohi :( 

Mun lapseni oli tuollainen, ei noin vaikea ihan kuitenkaan. Sitten paljastui että oli viillellyt itseään. Syyksi paljastui masennus, joka oli ollut jo pitkään. En ymmärtänyt hakea apua kun ajattelin että kuuluu teini-ikään, no ei kuulu.

Nyt masennus on hoidossa.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:27"]Mun tytär on 12 ja ihan mahdoton. On fiksu ja kiva mutta ne piirteet eivät vain nykyään näy ollenkaan meille kotona. Ei tottele, ei siivoa, ei koskaan sano nätisti, pyydä anteeksi, ei osaa kysyä asiallisesti vaan joko vaatii tai raivoaa... Erityisesti tämä kohdistuu minuun, en saa halata, en saa toivottaa huomenta, en saa mennä käskemään illalla nukkumaan. Olen nyt vaan kertakaikkisen tyhmä ja kaikki mitä sanon ja teen on väärin ja arsyttävää. Toivottavasti tämä menee pian ohi :( 
[/quote]

Voi ei, en edes muistanut, että minulla oli pahimpina teinivuosia tuo sama: minulle ei saanut sanoa huomenta. Olin niin aamuäkeä. Ai kamala...
Voimia sinulle! Kyllä se siitä tasaantuu <3

Suurin osa teineistä käyttäytyy ihan hyvin sekä koulussa että kotona minun kokemukseni mukaan. Opetan teinejä, ja omiakin teini-ikäisiä lapsia on kaksi. 

2

Ilmeisesti äiti on aina se jolle kiukutellaan. Niin meilläkin.

Minusta kiukuttelulla ja tällä suoranaisella henkisellä väkivallalla on iso ero. Juuri tuollainen että ostaa muille paitsi yhdelle yns. Suunnitelmallisesti tehtyä ilkeyttä. Ap

Ihan kamala teini minullakin oli, siis sillä tavalla ettei koskaan ollut ystävällinen minulle, ja otti etäisyyttä niin paljon, että tuntui ihan kamalalta. Ajattelin, että näinkö olen nyt menettänyt tyttären enkä ikinä saa siihen enää läheistä suhdetta. Mutta yritin pitää mielessä sen, että itsekin otin moneksi vuodeksi etäisyyttä äidistä (vaikka en kyllä ollut hänelle epäystävällinen), ja silti meistä tuli  tosi läheisiä myöhemmin, kun muutin pois kotoa. Ja koko sen teini-iänkin, vaikka otin etäisyyttä, minulla oli tunne että äiti on kuitenkin se, joka aina tukee ja auttaa, jos sellainen tarve tulee. Ja saman tunteen yritin antaa omallle teinilleni, vaikka itsestäni tuntui, että ikinä emme sen kanssa läheistä suhdetta saa, se vihaa minua jostain syystä jne.

Nyt tyttö on 18 v. ja ihan yllättäen  - yhtä yllättäen kuin aikonaan teini-ikä alkoi - hän onkin muuttunut taas ihan tavalliseksi ihmiseksi. Juttelee minulle kuin normaalille ihmiselle, on pyytänty kanssaan ajelemaan (kun sai ajokortin) ja leffaan jne.

Onneksi jaksoin kestää sen teini-ikän ikävyyden alkamatta itse vetäytyä (mikä on minulle ikävä kyllä luontaista, paljon tein töitä sen eteen etten loukkaantuneena vetäytyisi tytön luota vaan jaksaisin aina näyttää, että minä kuitenkin ajattelen häntä ja pidän häntä tärkeänä ja hyvänä), ja onneksi annoin tytölle myös tilaa kasvaa (toki vedin rajoja, ja niiden vuoksi tyttö minua inhosikin, olin niin kauhea, ei muiden äidit sellaisia olleet...)

Tsemppiä ja jaksamista vaan (onneksi se on itseltäni jo ohi) :)

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 13:05"]

Minusta kiukuttelulla ja tällä suoranaisella henkisellä väkivallalla on iso ero. Juuri tuollainen että ostaa muille paitsi yhdelle yns. Suunnitelmallisesti tehtyä ilkeyttä. Ap

[/quote]

Niinpä. On ihan tahallaan ilkeä kun haluaa kostaa jotain. Ihan kuin meillä.  Meidän teini on kevään yo, joka on töissä ja asuu kotona.  Henkistä väkivaltaa koko ajan.  Tai ei koko ajan vaan silloin kun suuttuuu.  Muuten on mukava ja tehdään paljon juttuja yhdessä. Juuri suunnitellaan shoppailumatkaa Berliiniin kahdestaan.  Mutta nyt on taas ollut viikon puhumatta kun käskin nmiettiä, minne hakee keväällä opiskelemaan..

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:04"]

38 juuri kuten meillä. Tuntuu kuin sisältä kumpuaisi valtava viha.en osaa sanoa mitään helpottavaa. Halaus ja paljon voimia. Ap

[/quote]

Kiitos .  Nytkin on olut viikon puhumatta kun arvostelin sitä, että ajaa minun autolla maksamatta bensoja. Koko viikon sit haukkunut pikkuveljeä ja minua.  Isälleen on ollut mielinkielin koko viikon.

Ja osti ekalla palkallaan kaikille jotai paitsi minulle.  Vaikka koko elämänsä minä paremmin ansaitsevana olen maksanut vaatteet, kuukausirahan, ajokortin, lomamatkat jne jne.  Tiedän, että tämä ratkeaa vasta kun mINÄ annan periksi ja alan hieromaan sovintoa. Tyttä ei koskaan, ei koskaan tee aloitetta, vaikka vika olisi hänen

Mutta toisaalta, sitten kun ei ole minulle vihainen, meillä on mukavaa, pelleillään, nauretaan, shoppaillaan ja käydään joka paikassa.  Työkavereiden mielestä meillä on niin hyvä suhde kun olemme aina shoppailleet yhdessä, eikä tyttö ole koskaan hävennyt minua kavereiden edessä. Päinvastoin, kaverit tykkäävät olla meillä.   Mutta kun noita suuttumiskausia on nykyään puolet ajasta. En tiedä miksi, ehkä sillä on joku irrottautumiskausi kun pitäisi miettiä opiskelua, kotoa poismuuttamista jne

[/quote]Siis on jo täysi-ikäinen? No muuttaa omaan kämppään sitten! Irtiottoahan se tekee. Tuollaista käytöstä ja kohtelua en ottaisi vastaan. Olet liian kiltti, myötäilevä ja nöyristelevä. Pelkäät lastasi. Auktoriteettia kehiin. Lapsesi ei arvosta sinua koska olet liian höveli. Olen itse yhden kerran sanonut että "mulle et puhu tohon tyyliin, jos ei muuta sanottavaa ole niin en vastaa edes puheluihin" ja se on riittänyt. Kaksi teiniä eikä kumpikaan käyttäydy noin huonosti.