Lue keskustelun säännöt.
täytyykö pojat ja tytöt erotella kaikessa?
27.11.2014 |
Onko sinusta oikein vai väärin ohjata lasta tiettyihin leikkeihin sukupuolen perusteella tai ostaa lahjat myös sukupuolen mukaan? Esim. Minusta lapsen pitäisi itse saada päättää haluaako leikkiä nukella vai rekalla tai pitääkö minkä värisiä vaatteita... mitä mieltä olette asiasta?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:11"]
Meillä ainakin päiväkodin vaikutus oli mieletön. Siihen asti nelivuotiaat kaksostytöt olivat leikkineet lähinnä junaradalla, parkkitalolla ja pehmoleluilla kun taas nukketalo, barbit ja babybornit olivat aivan turhia pölynkerääjiä. Pari kuukautta oli käyty päiväkotia kun yhtäkkiä kielenkäytössä oli "poikien lelut" ja "tyttöjen lelut" ja melko nopeasti mielileikit kääntyivät päälaellaan. Mallioppiminen oli vahvaa!
[/quote]
Eikä se ole pelkästään mallioppimista. Poikani päiväkodissa poikia ei edes päästetä huoneeseen missä on "tyttöjen lelut". Poikani tykkäisi kovasti leikkiä niilläkin leluilla, mutta se on vain tytöille mahdollista. Ihan sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:56"]
Olet aloittaja oikeassa.
Minusta pitäisi myös välttää esim. tyttöjen kehumista "kilteiksi" ja poikien "miehekkäiksi" vaan kehua heitä tasapuolisesti mista ominaisuuksistaan kuten reippaudesta ja iloisuudesta :)
[/quote]
Mä olisin ollut ihan onnessani jos tyttöjäni olisi joskus kehuttu kielteiksi. Vilkkaat ja rajummat tytöt saa kaikista lapsista selvästi vähiten ymmärrystä. Niitä ei haluta ymmärtää ollenkaan.
Voi ei! Kääk ja argh. Minä haluan että pojastani tulee Mies. Jos olisin saanut tytön, hän olisi varmasti prinsessani ja olidim tosi ylpeä tytöstäni.
Sukupuolierot on oikeasti olemassa, en ymmärrä tätä "tasoittamista", jolla yritetään tehdä yhtä sukupuolta.
Hölynpölyä, eikö nykyihmisellä ole oikeasti muuta huolenaihetta? Ehei, ei ole!
Siis ohjaamo joku vielä nykypäivänä tyttöjen leikkeihinsä poikien leikkeihin? Tai kilteiksi?
Kyllä mä toisinaan sanon, että oli kiltisti tehty...oli sitten tyttö tai poika.
ei se kyllä nykyään edes taida olla ongelma enää tuo kiltteys ja sukupuoliroolit...
enemmän sanoisin haasteeksi, että
-lapset oppivat kunnioittamaan toisia ihmisiä
-ja lapsia kuultaisiin ja
-lapsille osattaisiin laittaa lempeän päättäväisesti turvalliset rajat.
-Ja että vanhemmat olisivat lastensa kanssa läsnä.
-Ja, että lapsia ei koettaisi rasitteeksi.
Lapset on hienoja ja arvokkaita! He tarvitsevat turvaa ja rajoja. Liian aikaisin ei tarvitse itse selviytyä tai päättää asioista.
lapsilla pitäisi olla turvallisia aikuisia.
jos aikuinen näkee, että joku lapsi on turvaton, niin aikuinen voisi auttaa. Sen näen kasvatuksessa tärkeänä...että kaikki aikuiset voivat välittää lapsista ...kaikista lapsista...ei vain omista. Toki omat on tärkeimmät, mutta että muut lapset ovat ihan samalla lailla tarpeita täynnä.
jos jokainen aikuinen pystyisi suunnilleen hoitamaan omansa ..ne lähimmät...ja vähän katsomaan toistenkin lasten perään, niin täällä olisi vielä mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti pitäisi lasten saada kasvaa sukupuoleen liittyviltä ennakko-oletuksilta vapaana. Toki se on mahdotonta tässä maailmassa, mikään ei varmaan ole mitään niin sukupuolittunutta kuin lastenohjelmat, lelukuvastot, lastenvaatekuvastot ym. Ja tietty oppivat toisilta lapsilta jo hyvin varhain, että tyttö ei voi tykätä autoista, pojat ei saa leikkiä keittiöleikkejä, sininen on poikien väri ja me ei leikitä sun kanssa jos sä tykkäät poikien väristä ja vitsi sä olet tyhmä kun sulla on tyttöjen väriset sukat jne.
Eli yhteiskunta kyllä survoo ne sukupuoliroolit jokaisen kersan kurkusta alas jo siinä vaiheessa kun lapsi on n. 3v vanha, mutta en ymmärrä miksi vanhempien pitäisi tukea tätä. Kai kodin pitäisi olla se paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja jossa sanotaan lapselle, että kyllä saat tykätä sinisestä/punaisesta, vaikka toiset tytöt/pojat ei tykkäisikään ja että kyllä saat leikkiä millä haluat, ei muut sitä määrää ja Veikko on väärässä kun sanoo että vaan tytöt saa leikkiä nalleilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä poika pienempänä leikki nukeilla ja työnteli nukenrattaita. Nyt ekaluokkalaisena ei sitten enää.
Vähän nuoremmat tytöt leikkivät joka päivä autoilla ja parkkitaloilla. Ja todellakin ovat saaneet itse lelunsa ja leikkinsä valita.
Ystävälläni on vain tyttöjä, jotka aina meillä ollessaan leikkivät innoissaan autoilla. Äitinsä siinä sitten alkoi miettiä, että pitäisikö kotiin ostaa myös autoja...kun koti täynnä vaaleanpunaista tyttötavaraa...
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:52"]
Hohhoijaa, toivon aina että näiden sukupuolineutraalien lapsista tulisi kunnon autopoikia tai prinsessatyttöjä. Se kun on niin kova paikka niille vanhemmille :D huomata biologian ja lapsen oman tahdon voimakkuus. Sadistiluonteisia sellaiset vanhemmat. Sitten itkupotkuraivarit kun vaikka poikaa ei kiinnosta nuket..kas kummaa eikös lapsi ei toiminutkaan kuin kone :).
[/quote]
Hmm. Kukaan ei ole sanonut ettei lapsi saisi halutessaan tykätä prinsessajutuista tai rekoista. Ideahan on nimenomaan se ettei tuputeta lasta johonkin stereotyyppiseen muottiin vaan että lapsi saa olla yksilö. Omaa tytärtäni kiinnostaa niin autoleikit kuin nuketkin, prinsessat ei kiinnosta yhtään vaan eläimet sitäkin enemmän. Vaaleanpunainen on lempiväri mutta tyttö on todella tarkka siitä ettei mitään väriä saa sanoa poikien/tyttöjen väriksi vaan että saa tykätä just siitä mistä haluaa. Tyttäreni ihailee autoja ja kertoo tarinoita ponista joka syö vain kaikkea kaunista kuten kukkia, mutta sitten huolestuneena lisää ettei poni kuitenkaan kauniita autoja syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin päiväkodin vaikutus oli mieletön. Siihen asti nelivuotiaat kaksostytöt olivat leikkineet lähinnä junaradalla, parkkitalolla ja pehmoleluilla kun taas nukketalo, barbit ja babybornit olivat aivan turhia pölynkerääjiä. Pari kuukautta oli käyty päiväkotia kun yhtäkkiä kielenkäytössä oli "poikien lelut" ja "tyttöjen lelut" ja melko nopeasti mielileikit kääntyivät päälaellaan. Mallioppiminen oli vahvaa!
Mitä jos annetaan vain lasten olla lapsia eikä ajatella aina noin vaikeasti. Pojat on poikia ja tytöt on tyttöjä sitä asiaa ei mikään muuta, mutta leikkikööt ihan millä leluilla tykkäävät.
Kiinnittäkää hyvät vanhemmat enemmän huomiota ennemmin siihen, että lapset saavat hellyyttä ja huolenpitoa, mutta myös rajat pitää asettaa. Noita vapaankasvatuksen "helmiä" näkyy nykyään ihan liikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 20:24"]
Suomi on vanhoillinen ja äärimmäisen epäluuloinen kaikkeen modernisointiin koskien seksiä ja sukupuolirooleja. Jotkut naisetkin oikein herkuttelevat asialla.
[/quote]
Suomessa ei ole tyttö- ja poikakouluja kuten monessa muussa ns. sivistyneessä maassa. Suomen koululaitos on edelleen maailman edistyksellisimmistä.
[/quote]
Paitsi että noille erillisille liikuntatunneille naureskelevat kaikki länsieurooppalaiset jotka Suomee tutustuvat.
Mulla on poika, joka on leikeiltään ja kiinnostuksen kohteiltaan todella poikamainen. Hänen lempivärinsä sattuu olemaan violetti. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun joku tuntematon puistossa (usein vähän vanhempi pph) puhuttelee lastani tytöksi.
Joo joo, tuputtakaa vaan omille lapsillenne ja hoitolapsillenne just sitä maailmankuvaa kuin tahdotte. Mutta miksi teidän on pakko puhutella lasta, josta ei näy kuin nenä talvivaatteiden keskeltä, arvuuttelemalla hänen sukupuolielimiensä mallia? Suomen kielessä on myös semmoinen sana kuin "lapsi". Sitä voi käyttää lapsista, joiden nimeä ei tiedä. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1959-luvulla ja minulle on aina ollut itsestään selvää, että ei lapsia tarvitse erotella eikä pelkästään biologisen sukupuolen perusteella odoteta tiettyä stereotyyppistä käytöstä. Kuitenkin 1990-luvulla päiväkodissa oli suorastaan kamalaa, kun tyttö olikin porukan räväkin "jätkä", ja 1980-luvun äiti oli suorastaan huolestunut paperinukeilla leikkivästä pojastaan.
Ihmisen identiteetti ei ole pelkkä biologinen sukupuoli, ei sukupuolinen suuntautuminen kuten ei myöskään ole suku, uskonto, poliittinen toiminta tai mikään muu yksittäinen asia.
Ei sukupuolta tarvitse piilottaa, vaan siihen voi suhtautua yhtä neutraalisti kuin silmien väriin. Tosin sukupuoli vaikuttaa joissakin asioissa, kuten murrosiän kehityksessä ja fyysisen voiman erossa siten, että joissakin tapauksissa esimerkiksi oppiaineiden tyttö-/ poikaryhmät voivat olla perusteltuja. Mutta ei niin, että vain tytöillä on tekstiilityötä ja pojilla teknistä, vaikka molemmat sukupuolet olisivat näissä erikseen.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:37"]
Eikä se ole pelkästään mallioppimista. Poikani päiväkodissa poikia ei edes päästetä huoneeseen missä on "tyttöjen lelut". Poikani tykkäisi kovasti leikkiä niilläkin leluilla, mutta se on vain tytöille mahdollista. Ihan sairasta.
[/quote]
Eikä tämä ole laitonta, sukupuolisyrjintää? Jos minun lasten päiväkodissa olisi ollut näin, olisin kyllä metelin nostanut.
Meillä kaikki lapset ovat tyttöjä, tai siis nykyään jo naisia. Oli tyttöleluja, ja kyllä niillä leikittiinkin. Barbeilta nyljettiin vaatteet ja irroteltiin raajat, sen jälkeen unohdettiin. Vauvanukkeja tosin hoivattiin asianmukaisesti ja kuskattiin vaunuissa pitkin pihaa. Poikaleluja oli myös tarjolla.
Nyt aikuisina vain yksi on ns. naisammatissa, jossa on tosin aika paljon miehiäkin. Hän on kateellinen miesvaltaisen alan valinneiden siskojensa palkoista, vaikka muutenkin onkin tyytyväinen työhönsä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 18:56"]
Olet aloittaja oikeassa.
Minusta pitäisi myös välttää esim. tyttöjen kehumista "kilteiksi" ja poikien "miehekkäiksi" vaan kehua heitä tasapuolisesti mista ominaisuuksistaan kuten reippaudesta ja iloisuudesta :)
[/quote]
No mitä ihmettä? Meillä kehutaan tyttöä ja poikaa kilteiksi, ilmeisesti teemme jotain väärin. Ei kai 7-vuotiasta poikaa voi miehekkääksi kehua. Kun poika on sen ikäinen, että kehutaan miehekkääkäsi, on varmaan se oma identiteettikin jo löytynyt. Mistä näitä typeryksiä sikiää...
Minä olen sukupuolisensitiivisen kasvatuksen lopputulos ja voin sanoa että helpolla pääsin kun vanhempia ei sukupuoliroolit kiinnostaneet. Mua on aina viehättänyt enemmän "maskuliiniset" asiat, ja olihan se inhottavaa kun tarhassa ei päästetty kivojen lelujen luo, leikkini oli liian "rajua" ja mua yritettiin aktiivisesti hoidossa ollessani ohjata tyttöjen juttuihin. Onneksi kotona pääsin pelaamaan iskän kanssa tietokonepelejä ja rakenteleen legoja. Sama homma vähän vanhempana; en halunnut pukeutua mekkoihin, pidin tukkaa lyhyenä, päivät kului tietokonepuuhien ääressä ja sukulaisten ja opettajien mielestä olin kammotus, mutta edelleen vanhemmille tämä oli yksi hailee. Koin jonkinasteisen "trans-vaiheen" murrosiässä kun aloin kokemaan sukupuoleni vääräksi luultavasti juuri ympäristön vaikutuksen vuoksi, mutta porukat tuki läpi tuonkin ajan ja piti huolen siitä että tajuan, ettei heille minun sukupuolella ole merkitystä. Tämä ahdistus sitten onneksi tämän myötä hellitti ja tunnen olevani ihan nainen tätäkin nykyä, ja käytöstapani ja harrastukset iloinen sekoitus sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä. Olen niin onnellinen siitä että ihmiset alkavat keskittämään huomiota näihin pakotettuihin sp-rooleihin ja pyrkivät niitä minimoimaan, koska niistä saattaa oikeasti olla melkoista hallaa ihmisen psyykkeelle (jos niitä pakotetaan vastentahtoisesti noudattamaan, kyllä tytöt saa siis edelleenkin leikkiä kotia).
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 09:44"]
Minä olen sukupuolisensitiivisen kasvatuksen lopputulos ja voin sanoa että helpolla pääsin kun vanhempia ei sukupuoliroolit kiinnostaneet. Mua on aina viehättänyt enemmän "maskuliiniset" asiat, ja olihan se inhottavaa kun tarhassa ei päästetty kivojen lelujen luo, leikkini oli liian "rajua" ja mua yritettiin aktiivisesti hoidossa ollessani ohjata tyttöjen juttuihin. Onneksi kotona pääsin pelaamaan iskän kanssa tietokonepelejä ja rakenteleen legoja. Sama homma vähän vanhempana; en halunnut pukeutua mekkoihin, pidin tukkaa lyhyenä, päivät kului tietokonepuuhien ääressä ja sukulaisten ja opettajien mielestä olin kammotus, mutta edelleen vanhemmille tämä oli yksi hailee. Koin jonkinasteisen "trans-vaiheen" murrosiässä kun aloin kokemaan sukupuoleni vääräksi luultavasti juuri ympäristön vaikutuksen vuoksi, mutta porukat tuki läpi tuonkin ajan ja piti huolen siitä että tajuan, ettei heille minun sukupuolella ole merkitystä. Tämä ahdistus sitten onneksi tämän myötä hellitti ja tunnen olevani ihan nainen tätäkin nykyä, ja käytöstapani ja harrastukset iloinen sekoitus sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä. Olen niin onnellinen siitä että ihmiset alkavat keskittämään huomiota näihin pakotettuihin sp-rooleihin ja pyrkivät niitä minimoimaan, koska niistä saattaa oikeasti olla melkoista hallaa ihmisen psyykkeelle (jos niitä pakotetaan vastentahtoisesti noudattamaan, kyllä tytöt saa siis edelleenkin leikkiä kotia).
[/quote]
Jos Legoilla leikkiminen ja tietokonepelien pelaaminen isän kanssa on poikien juttuja ja rajuja leikkejä, on meillä mennyt asiat aivan pieleen. Pidämme niitä neutraaleina leikkeinä, eli emme voi jatkossa poikia enää ohjata niiden pariin?
Itselleni on tulossa tyttö ja olisi tarkoitus juurikin antaa vapaat kädet leikeissä yms. Tästä syystä emme ole paljastaneet edes sukulaisille sukupuolta etteivät rupea hankkimaan heti kaikkea pinkkiä ym tyttömäistä.
2