Jos omat tai lastenne isovanhemmat ovat eronneet ja menneet uusiin suhteisiin, niin pidättekö heidän nykyisiä kumppaneitaan myös isovanhempina?

Eivät ole isovanhempia

En tietenkään. Eiväthän vanhempienkaan uudet kumppanit ole mitään vanhempia, vaan korkeintaan isä- tai äitipuolia.

Ei automaattisesti, mutta jos tahtotila on se, että kaikki on yhtä ja samaa perhettä, parhaillaan näistä uusista puolisoista tulee bonusvanhempia tai - isovanhempia.

Eivät ole isovanhempia täälläkään. Vaikea oliskin pitää kun esimerkiksi isäni nykyinen puoliso on mua vain 2 vuotta vanhempi.

No itse pidin ukin uutta kumppania käytännössä mummina, koska olivat avioituneet jo ennen syntymääni ja kohteli mua kuin lapsenlastaan. Toki tiesin aina, ettei oo biologinen mummini.

Heillä on omat lapsenlapset. Tärkeiksi henkilöiksi ovat tulleet. Nimillä kutsutaan ei papaksi tai mummiksi.

Lapseni alkoi 2vuotiaana kutsua isäni uutta puolisoa mummiksi. Kysyttiin häneltä, onko se ok? Hän vastasi, että on kunnia-asia hänelle. Nykyisin tyttärelläni on mummi, mumma ja isoäiti.

Ukkini oli oikeasti ukkipuoli, mutta mummun elämässä jo ennen syntymääni. Ihan oikea ukki hän oli minulle.

En pidä. Lapseni mumma yrittää kutsua miesystäväänsä teräsvaariksi (hyi oksennus), mutta kutsumme häntä itse silti etunimellä.

Jostain ihmeen syystä yrittää myös kutsua miesystävänsä vanhempia mummuksi ja vaariksi, vaikka ovat siis miesystävänsä kanssa tavanneet aikuisuudessa eikä yhteisiä lapsia ole, miesystävällä ei itse asiassa lapsia ollenkaan. Kukaan lapsista ei kutsu heitä mummuksi ja vaariksi...

Minulla oli vain yksi biologinen isovanhempi elossa koko lapsuuteni. Hänen puolisoaan pidin isovanhempanani, vaikka tiesinkin, ettei hän biologisesti ole.

On ihan tapauskohtaista. Riippuu ihan siitä, miten kyseiset henkilöt itse kokevat asian, ja kuinka läheisissä väleissä heidän kanssaan ollaan. Voivathan he olla joissain tapauksissa jopa läheisempiä kuin jotkut oikeat isovanhemmat, koska eivät kaikki ole biologistenkaan isovanhempien kanssa erityisen paljon tekemisissä, varsinkin jos välimatka heihin on pitkä.

Meillä lapseni mummon puoliso on aina ollut meille pappana. Paljon enempi kuin biologinen vaari.

Pidän mummoni miestä pappanani, vaikka kutsunkin häntä etunimellä ja mummoani mummoksi. "Mummon mies" ei kuvaa suhdettani häneen ollenkaan. On ollut mummon kanssa koko elämäni, äitini isä ei lähes ollenkaan. Eri asia varmasti jos mummoni olisi alkanut uuteen suhteeseen esim. ollessani vanhempi lapsi tai jo aikuinen.

Kun tapasin anoppini 1. kerran hän kysyi saisiko olla isoäiti lapsilleni. 27v on tuon paikan - kuten miehensäkin isoisän - täyttänyt 100%. Lapseni jotka suhteen alussa olivat 6-15v ovat aina olleet hyvissä väleissä näiden kanssa. Omat vanhempani olivat jo kuolleet joten he oivat ainoat isovanhemnat ja siksi tärkeät.

Lastenlapsemme eivät tiedä ettei mieheni ole heidän biologinen isoisänsä eikä sitä ole tarvetta korostaa. Ei todellakaan mikään "mummon mies" Jumaloivat tätä yli kaiken:)