Lue keskustelun säännöt.
Mitenköhän sitä selviää vanhana kun ei ole ketään?
03.10.2021 |
Ikää 38v ja huonojen elämänvalintojen vuoksi ihan yksin, lukuunottamatta aviomiestä joka myös yksinäinen. Toivottavasti tulevaisuudessa olisi mahdollista lähteä puolison kanssa vaikka yhtä matkaa täältä pois. Jännä miten sitä keski-ikäisenä tai sen lähestyessä alkaa miettiä näitä asioita, ei tullut mieleenkään miettiä vielä vaikkapa vuosi sitten. Päivät menee murehtiessa ja itkiessä miten sitä selviää. Voi kunpa olisin osannut elää elämän toisella tavalla.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se ikä, kun näihin asioihin ehtii vielä hyvissä ajoin valmistautua ja varautua. Mutta jos valitsee käpertyä sohvan nurkkaan voivottelemaan, niin onnea sitten vaan.
Millä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole apuna vanhana. Ne voivat asua kaukana tai ulkomailla, vaikka muuten avuliaita ovatkin.
Pitää uskoa siihen, että apua löytyy. Vaikka järjestöjen kautta, jos ei kunnan. Ja sitten elää niukasti, että voi palkata.
Murehtimisesta ei koidu mitään hyvää. Etenkään etukäteen tehdystä.
Mauno koiviston sanoin: – Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin
N53
🥺💜
Menee vähän off topic mutta kiitti muistutuksesta. Paljon stressaavia asioita ja muutosta nyt elämässä. Mauno oli fiksu mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole apuna vanhana. Ne voivat asua kaukana tai ulkomailla, vaikka muuten avuliaita ovatkin.
Pitää uskoa siihen, että apua löytyy. Vaikka järjestöjen kautta, jos ei kunnan. Ja sitten elää niukasti, että voi palkata.
Murehtimisesta ei koidu mitään hyvää. Etenkään etukäteen tehdystä.
Mauno koiviston sanoin: – Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin
N53
🥺💜
Menee vähän off topic mutta kiitti muistutuksesta. Paljon stressaavia asioita ja muutosta nyt elämässä. Mauno oli fiksu mies.
Entäpä jos varmuudella tietää, että käy huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole apuna vanhana. Ne voivat asua kaukana tai ulkomailla, vaikka muuten avuliaita ovatkin.
Pitää uskoa siihen, että apua löytyy. Vaikka järjestöjen kautta, jos ei kunnan. Ja sitten elää niukasti, että voi palkata.
Murehtimisesta ei koidu mitään hyvää. Etenkään etukäteen tehdystä.
Mauno koiviston sanoin: – Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin
N53
🥺💜
Menee vähän off topic mutta kiitti muistutuksesta. Paljon stressaavia asioita ja muutosta nyt elämässä. Mauno oli fiksu mies.Entäpä jos varmuudella tietää, että käy huonosti?
Silloin ainoa vaihtoehto on varmaan hyväksyä tilanne parhaan kykynsä mukaan. Ei sillä että se aina helppoa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset välttämättä ole apuna vanhana. Ne voivat asua kaukana tai ulkomailla, vaikka muuten avuliaita ovatkin.
Pitää uskoa siihen, että apua löytyy. Vaikka järjestöjen kautta, jos ei kunnan. Ja sitten elää niukasti, että voi palkata.
Murehtimisesta ei koidu mitään hyvää. Etenkään etukäteen tehdystä.
Mauno koiviston sanoin: – Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin
N53
🥺💜
Menee vähän off topic mutta kiitti muistutuksesta. Paljon stressaavia asioita ja muutosta nyt elämässä. Mauno oli fiksu mies.Entäpä jos varmuudella tietää, että käy huonosti?
Silloin ainoa vaihtoehto on varmaan hyväksyä tilanne parhaan kykynsä mukaan. Ei sillä että se aina helppoa olisi.
Siis ihan sama, meni miten meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen onnekas. Meillä kaksi lähes aikuista lasta, tolkullisia molemmat. En aikaisemmin ole ajatellut vanhuuden yksinäisyyttä. Mutta viime aikoina pari samanikäistä työkaveria (50+) on puhunut yksinäisyydestä. Heillä ei ole lapsia ja suhteet on kariutuneet jo aiemmin.
Kukaan ei pärjää yksin. Ja tulevaisuudessa yhteiskunnalla on yhä vähemmän rahaa käytettävissä vanhusten hoitoon. Nyt vanhuksia vielä hoidetaan, mutta 30-50 vuoden päästä rahaa ei todellakaan ole. Ei ole maksajia, eikä ole hoitajia.
Sinkkuna on varmaan kivaa kolmekymppisenä, mutta 60-70 vuotiaana se ei varmasti ole kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kamala, itsekäs ja raadollinen ajatus, että hankkisi lapsia vain, ettei tarvitse vanhana olla yksin. Ei kai kukaan halua olla taakka ja huolenaihe lapsilleen? Minusta on pelkästään hyvä, ettei minua jää suremaan kuin veli ja korkeintaan mahdollinen silloinen puoliso. Enkä aio kyllä heihinkään takertua ja vaatia huolehtimaan minusta. Sitä varten on sitten ammattilaiset, jos niin huonoon kuntoon päädyn.
Suurin osa maailman ihmisistä ajattelee, että lapset on vanhuuden turva. Tämä oli itsestään selvää myös Suomessa 40-50 luvulle asti. Me olemme eläneet pullamössöisessä kuplassa, emmekä ymmärrä muun maailman kovia realiteetteja. On vaan niin, että ne realiteetit saattaa realisoitua meilläkin uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap! Älä nyt vielä murehdi, et voi elää koko loppuelämääsi murehtien. Olet vielä nuori ainakin minuun verrattuna.
Olen kuusikymppinen ja vastaavassa tilanteessa, lapseton. Uskon kuitenkin, että yhteiskunta huolehtii kansalaisistaan, sitten kun aika koittaa.
Vanhuuteen voit / voin varautua vaikkapa tekemällä hoitotestamentin ja huolehtimalla jo etukäteen kodin turvallisuusjärjestelyistä muistin heikentymistä ennakoiden.
Olen 50 v. Toivon, että eutanasia tulee lailliseksi pian.
Tämä on se ikä, kun näihin asioihin ehtii vielä hyvissä ajoin valmistautua ja varautua. Mutta jos valitsee käpertyä sohvan nurkkaan voivottelemaan, niin onnea sitten vaan.