Olen harrastanut seksiä vain aviohieheni kanssa ja siksi

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:22"]

Äh, en mö tohonkaan pystynyt, jo tänään taas riideltiin ja puhuttiinkin aiheesta. Miehen mielestä asenteeni on ollut lapsellinen, kun rbsin olen ollut vuosia passiivinen ja sitten kun muutaman kuukauden pakonomainen yritys ei tuota toivottua tulosta, suutun enkä yritä taaskaan enää mitään. No näinhan se on. En nyt vain oikeasti tiedä, miten estää tilanne luisumasta entiseen, eli siihen, että vain miehen maun mukaan mennään ja olen ikuisesti tyytymätön. Ehkä nyt on paras jättää asia hautumaan, valvoin taas miltei koko yön ja seksiä en minäkään enää halua tilanteessa, jossa välit hiertävät. Ap

[/quote]

Sitä sinun kärsimättömyyttä täällä suurin osa kommenteista koskeekin. En suosittele mitään julistusta, että ei sitten seksiä harrasteta. Ehkä kuitenkin on parempi että lopetatte pakonomaisen seksin haluamisen ja muuttamisen. Harrastatte jos se luontevasti esiin nousee.

Yritätte hetken aikaa keskittyä lepäämiseen ja läheisyyteen. Jos läheisyys katoaa, on vaara lopulliseen "vieraantumiseen". Kun molemmat ovat hieman rauhoittuneet niin kannattaisi yrittää vaikka kirjeen kirjoittamista. Siinä sinunkin on helpompi valita sanasi hillitysti. Selitä mitä tunnet, mutta älä arvostele. Kirjoita mieluummin siitä mitä toivoisit. Kysy myös mitä hän haluaisi ja pyydä vastauskin kirjeenä.

Jos miehellesi on ongelma sinun nuolemisesi kanssa, niin voisiko hän tehdä jotain muuta mistä nautit? Saisiko sinut syttymään pidemmällä suutelulla tai käsin hyväilemällä? Ja kostumista voi auttaa vaikka liukuvoiteella.

^valitettavasti nuolemista ei korvaa yhtään mikään, mies kysyi ja sai vastauksen. Mutta mies on sanonut, että kyllä sekin onnistuu, jos välimme olisivat lämpimät...Olemme jo keskustelleet aiheesta viesteillä, tai siis olen yrittänyt. Se ei toimi senkään vertaa kuin puhuminen. Mies on sanonut, ettei kaipaa seksiin mitään erityistä. Toisaalta aiemmin on sanonut, että rutiini kyllästyttää! Niin ja tosiaan myös, että minä kyllästytän. Eikä muka edes muista sanoneensa niin. Ap

"kyllä sekin onnistuu, jos välimme olisivat lämpimät"

Noh. siinä kai se vastaus on. Katsos me miehetkin saatamme oireilla seksipuuhissa jos suhde muuten takkuaa. Se ei ole naisten yksinoikeus. 

Eli rauhoittakaa tilanne ja alkakaa ratkoa suhdettanne KOKONAISVALTAISESTI ei vaan vällyjen alla. Ei se ole helppoa, mutta jos aiotte yhdessä olla niin töitä kannattaa tehdä. 

Nyt tuntuu että kaikki ihan hyvätkin neuvot sinä vain ohitat ja halua vain että sinulel kerrotaan ettö olet oikeassa ja sinun ideasi ovat loistavia. Ei se ihan niin mene (siis jos oikeasti haluat ymmärtää tilannetta).

Esim. se ajatus että miehelläsi on jotenkin sinua suurempi vastuu koska hänellä on ollut muita kumppaneita on täysin absurdi. Kuitenkin haluat siihen tukeutua ja mieluiten kuulisit muilta, että olet oikeassa. Koitapa avoimesti ja rauhallisesti miettiä ja lukea tämä ketju läpi avoimin mielin.

onnea vaan. 

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 16:28"]

Tekisi mieleni huutaa, että rakastelkaa miehet naisianne! Sitokaa vaikka sänkyyn, antakaa piiskaa ja puhukaa tuhmia, lähes kaikki naiset haluavat tulla otetuiksi ja useimmat miehet haluava ottaa! Lopettakaa ujostelu ja toimikaa, jokaisessa naisessa asuu seksipeto joka kaipaa vapauteen. Puhukaa ja olkaa rehellisiä, parempi kohdata nolo tilanne kun halut eivät kohtaakaan, kuin peitellä asiaa eläkeikään asti.

Viidentoista vuoden liiton ja useamman lapsen jälkeen minulle tapahtui ihme ja tarpeettomat lukot aukenivat, seksielämä alkoi kukoistaa ja näen vaimoni aivan uusin silmin. Meilläkin on nuorin lapsi vielä vauva, mutta sopivalla hetkellä teemme esimerkiksi yllä kuvattuja asioita :-)

Asioita ei pidä lähestyä "sinä et koskaan..." -tyylillä, vaan "olisipa ihanaa jos joskus...".

M-39

[/quote]

Tuon "sinä et koskaan..." lähestymistavan toiminattomuuteen on helppo yhtyä. Toiveiden tai haaveiden esittäminen on varmasti hedelmällisempää kuin haukkuminen. Mutta ongelmahan syntyykin siitä, että puhumiseen tarvitaan kaksi. Jos toinen ei halua/kehtaa puhua, niin minkäs teet.

Minä olen valmis kohtaamaan keskustelussa nolon tilanteen, mutta se mahdollinen syyte on vähän enemmänkin kuin noloa. Sen naisen sisäisen seksipedon herätteleminen kun arvausten perusteella on vaikeaa. Vaikka kaikki naiset tykkäisivätkin tulla otetuksi (jota sitäkin hieman epäilen), niin kaikilla se "hyväksyttyjen otteiden" raja on erilainen.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 13:13"]

^valitettavasti nuolemista ei korvaa yhtään mikään, mies kysyi ja sai vastauksen.Mutta mies on sanonut, että kyllä sekin onnistuu, jos välimme olisivat lämpimät...Olemme jo keskustelleet aiheesta viesteillä, tai siis olen yrittänyt. Se ei toimi senkään vertaa kuin puhuminen. Mies on sanonut, ettei kaipaa seksiin mitään erityistä. Toisaalta aiemmin on sanonut, että rutiini kyllästyttää! Niin ja tosiaan myös, että minä kyllästytän. Eikä muka edes muista sanoneensa niin. Ap

[/quote]

"valitettavasti nuolemista ei korvaa yhtään mikään, mies kysyi ja sai vastauksen" Sinulla on aika specifit vatimukset, mutta sinähän sen tiedät mikä sinusta hyvälle tuntuu. Ehkä tuo miehen asiasta kysyminen paljastaa sen, että miehellä oikeasti on jotain ongelmia sen nuolemisen kanssa. Ja toisaalta sinunkin nautinto kiinnostaa.

"Mutta mies on sanonut, että kyllä sekin onnistuu, jos välimme olisivat lämpimät." Tämähän tarkoittaa että miehen mielestä suuremmat ongelmat ovat muualla suhteessa. Panostakaa nyt niiden ratkaisemiseen ja palatkaa seksiin, kun muualla edistytte.

"Mies on sanonut, ettei kaipaa seksiin mitään erityistä. Toisaalta aiemmin on sanonut, että rutiini kyllästyttää!" Minä tulkitsen tämn niin, että ei kaipaa mitään välineitä, roolileikkejä tai ihmejuttuja. Olisiko tämä rutiini sitten sitä sinun passiivisuuttasi tai aina toistuva yksi ja sama asento?

"Niin ja tosiaan myös, että minä kyllästytän. Eikä muka edes muista sanoneensa niin." Voi myös olla kiihdyksissä heitetty kommentti, jota ei oikeasti muista. Tai sitten hävettää niin paljon, ettei kehtaa tunnustaa muistavansa.

Joo, todellakin ainoa mahdollisuus on koittaa parantaa suhdetta muilla keinoilla. Eikä sekään pakosti auta, mutta onpahan sitten ainakin yritetty. Suhteen alkuaikoina mies oli enemmän kokeilunhaluinen, joten ei sinänsä liene mahdotonta monipuolistaa seksiä sitten joskus. Itse nimittäin kaipaisin todellakin siihen kaikenlaista ekstraa, jotta innostaisi.

Sekin harmittaa ja ärsyttää todella paljon, kun mies on alkanut suhtautua seksiin ylipäätään niin, ettei hän sitä lainkaan tarvitse, vaan suostuu lähinnä mun mieliksi. En tunne itseäni lainkaan halutuksi. En ole tuntenut vuosiin, paitsi satunnaisesti. Ehkä nyt sitten saan vain maistaa omaa lääkettäni, jonka alkuvuosien passiivisuuteni aiheutti, eli en saanut miestä tuntemaan itseään halutuksi, vaikka pakkeja en antanutkaan.

Ap, mies on sanonut että tarvitsee sitä jotakin muuta läheisyyttä tai yhteyttä, välien lämpenemistä. Mies tietää tasan tarkkaan nyt, että haluat enemmän ja parempaa seksiä ja myös sitä nuolemista. Itse tiedät, että mies ei varmasti vastaa hyvin painostukseen ja riitelyyn.

Tässä ratkaisu: Keskity välien parantamiseen! Pane katkeruutesi syrjään, lakkaa vaatimasta ja ala antaa. Anna miehen olla rauhassa seksin suhteen ja ala antaa sitä muuta mitä hän tarvitsee, rakkautta ja lämpöä. Älä muistele kaikkia mahdollisia asioita mitä mies on sanonut ja tehnyt nyt tai joskus tai aluksi tai miten sinua on väärin kohdeltu, vaan keskity tuohon, että saisit miehesi tuntemaan itsensä rakastetuksi ja hyväksi.

Onko se vaikeaa ja epäreilua, kun olet itsekin vihainen, väsynyt, turhautunut, yksinäinen ja haluaisit itsekin tuntea itsesi rakastetuksi, on tietenkin. Mutta jos et pysty siihen, niin teidän riitely ja kylmyys jatkuu, teidän välit tulehtuu ja riitaisa ero tulee heti kun lapset tarpeeksi isoja, kaupan päälle siihen mennessä olette molemmat tunnekuolleita ja traumatisoituneita loppuiäksi ja lapsillakin aivan muut kuin lämminhenkiset lapsuusmuistot.

Kuitenkin se avokätisyys on ainoa tapa jolla saatat saada mieheltä sitä mitä haluat. Jos se ei toimi, mitä menetät?

Ja heti kun klikkasin lähetä, huomasin että 108 kommentti oli ap sinun. Anteeksi! Hyvä sinä! Olet viisas ja ihana ja vahva nainen!

t 109

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 15:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:51"]

Jatkan vielä, että olen tosiaan itse hyvin lukossa ja häpeä on voimakas jarru itselleni seksielämässä, nimenomaan sen ilmaisemisessa, mitä haluan ja tarvitsen. Tarvitseminen on minulle melkein mahdoton ajatus, ilmaista sitä siis. En vain pysty tekemään niin, okei? Ihan turha sönköttää, että pitäisi opetella. Kun se ei ole opettelemisesta kiinni, kun on voimakasta häpeää. Sen sijaan jos mies vie ja itse saan vain vikistä niin johan toimii. Mutta meilläkään mies ei osaa eikä ymmärrä viedä. 

Ei se ole oman miehen haukkumista, jos toteaa, että tarttisi miehen, joka osaa antaa nautintoa naiselle naista ajatellen. Ehkä moni mies siitä älähtää, koska se rooli on miehelle totta kai vaikea.

Olen kerran ennen nykyistä suhdetta kokenut kumppanin, joka vei minun tahtiani ja minua kuunnellen, mutta ei uskonut lukkojani ja se oli niin parasta seksiä. Harmi vain, ettei sovittu muuten yhteen. Juuri se on niin ärsyttävää tällaisen lukkiutuneen naisen näkökulmasta, joka siis itse olen, että mies ikään kuin "uskoo" niitä lukkoja ja jättää sikseen... Kun ne pitäisi murtaa!!!! Kun en itse pysty :((( Arvatkaa olenko sitä surrut monet kerrat sen jälkeen, kun seksiä aloin kaivata. (Vuosia meni niin, etten kaivannut sitä). Mieheni tietää mun tilanteen mutta vaikeaa on häntä adonikseksi muuttaa. Hän on vain sellainen aika varovainen...

Tosin kerran kuvittelin mielessäni kun olimme sängyssä, että mä olen mies, rajuhko-otteinen ja tein kaikenlaista miehelleni, niin se sai häntä kyllä vähän ymmärtämään, että mun kanssa ei tarvitse enää niin varoa. Mutta ei tässä silti vielä ole ihmeitä tapahtunut mun kohdallani. Miehelleni en tod sanonut mitään, mistä käytökseni sai polttovoimaa ;)  Vaikemme ole homofoobikkoja niin silti olihan se vähän outoa minusta että "miehenä" saan hänet syttymään paremmin...

50

[/quote]

Et välttämättä tarkoita sitä haukkumisena, mutta niinhän se mies sen kokee. Jos olet ollut hiljaa kaikista haluistas, niin mies on voinut ihan aidosti kuvitella, että seksielämänne on sinullekin "täydellistä". Jos sitten vuosien jälkeen tunnustat, että koko ajan olisit tarvinnut jotain ihan muuta, niin tottakai se on aikamoinen isku. Kuvittele tilanne toisin päin, niin ehkä ymmärrät miltä se tuntuisi.

Kyllä minusta on molempien tehtävä kertoa toiselle mistä pitää. On ymmärrettävää, ettei kaikki siihen pysty. Mutta melko itsekästä siltä estyneeltä vaatia toista arvaamaan / osaamaan kaiken. Voihan se toinen olla ihan yhtälailla estynyt.

Ymmärrän kyllä ajatuksiasi, koska olen aihetta paljon miettinyt. Vaimoni vaikuttaaa näet hyvin kaltaiseltasi. Mutta enhän minä voi tietää haluaisiko hän "rankempaa" otetta vai ei. Hän ei halua näistä asioista puhua eli tietynlainen estyneisyys on selvää. Mutta hän on myös sanonut ettei haluasi muuttaa mitään. Onko asia oikeasti niin vai eikö hän vain uskalla toiveistaan puhua? Jos hän oikeasti pitää hellästä vaniljasta, niin hän olisi heti vastaan, jos olisin "kovempi ja määrätietoisempi". Toisaalta samaa sanoisi "häveliäisyyden vuoksi" estynyt nainen. Jos kielloista huolimatta jatkan pidemmälle, niin löydämme uuden onnen tai minä saan raiskaussyytteen. Aika isot panokset. Ehkä nyt ymmärrät miksi miehen on helppo olla vätys ja tyytyä siihen vaniljaan?

[/quote]

Siis silloin kun koin seksin vastenmielisenä kerroin sen miehelle, en todellakaan haukkunut häntä siitä, koska minua ei olisi voinut kukaan tyydyttää. 

Kun taas haluni heräsivät, kerroin senkin ja annoin näkyä, että nyt nautin vaikka en siis saakaan orgasmia eikä kuten sanoin mieheni tunnu minulle kauhean "sopivalta" tai kiihottavalta kumppanilta - kun en ole sitä ajatellut yhteen mennessämme kun asia oli evvk. 

Mutta sanoin myös miehelle, että minun on vaikeaa murtautua kuorestani ja olen valittanutkin, että ei tämä nyt ihan tyydytä mua, ei hän ole ainakaan tuntunut ottavan itseensä. Vaikka ei ne tietty hauskoja uutisia ole. Vois mieskin minusta enemmän yrittää. Ja on jotain muuttunutkin, siitä kohta. Meillä on tämä tilanne ollut nyt noin vuoden, että haluan, sitä ennen seksiä oli todella harvoin. Eli vanilija ei ole vakiintunut mun ollessa tyytymätön siihen salaa, koko ajan olen kertonut, missä menen. Eli ensin haluttomuus, mulle ihan sama, millaista seksi on, ja sitten kun on haluja niin mua pitäis auttaa pois kuorestani, ihan varovaisin vanilija tuskin on se keino?!

Mutta erään kerran sanoin miehelle taannoin, että haluaisin hänen panevan lujempaa, eikä niin varovaisesti ja sitäkin on nyt alkanut ilmenemään :) Tuntuu jo siis huomattavasti paremmalle :D Nam. Jotenkin se miehen asenne on siis vapautunut ja ronskistunut edes hiukan :) Täytyy vain jatkaa jotenkin, että toi nyt todella ymmärtäis panna mua, prkl. Olin vain luullut, että KAIKKI miehet osaa sen automaattisesti kun vain sanon. Anteeksi vaan.

50

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:39"]

Kyllä mä olen sitä mieltä, että ei se aina sen kokemattomamman ja lukossa olevan (puhun nyt itsestäni) tehtävä kertoa toiselle, mitä haluaa, koska aina ei ihminen siihen pysty. Silloin käy juuri näin kuin aloittajalle ja hänen miehelleen. Millä lailla se on siltä mieheltä pois auttaa toista? Ymmärrän sen, jos mieskään ei osaa tai ei pysty olemaan opettaja ja kokenut, mutta sellaista miestä moni nainen todellakin tarvitsisi, oli se nyt realismia tai ei. 

Kyllä se itseänikin ärsyttää, kun mun miehellä on minun suunnastani katsoen paljon parempi seksielämä kuin minulla ja sitten kun mä en pysty tuntemaan samoin, niin mies ei millään lailla ole vastuussa siitä. Onko niin todellakin hyvä ja oikein??

t. Ap:n kohtalotoveri

[/quote]

Ihan yhtälailla moni keski-ikäinen mies tarvitsisi sänkyynsä näyttävää ja kireäpilluista naista, jotta saisi ei enään niin hyvin nousevan värkkinsä työasentoon ja parempaa tuntumaa sen pienehkön työkalunsa ympärille. Mutta se ei vaan ole realistista eikä kohtuullista niin vaatia.

Puhumattakaan niistä lukemattomista nuorista miehistä, jotka tarvitsisivat kärsivällisiä, kokeneita ja estoistaan vapautuneita naisia opettamaan heistä kunnon rakastajia. Ei niitäkään ole. siksi jokasien on otettava vastuu kumppaninsa opastamisesta tai tyydyttävä siihen mitä saa. Tai tietysti voi pistää vaihtoon ja jatkaa etsintää, mutta ei liene lapsiperheessä se ensimmäinen vaihtoehto.

[/quote]

Joo no aloittakoot omat ketjunsa aiheista sitten. Ja kyllähän noita ^ on, ei vain ehkä just se oma puoliso. En mäkään sanonut, että asian takia pitää erota. Mutta ei ole kauhean hedelmällistä, että se, jonka ongelma asia on, on yksin vastuussa ongelmasta. Jos toinen ei osaa auttaa, niin yhtä lailla se on hänellekin voi voi. Kun tuntuu, että aina sanotaan vaan, että on ihan omalla vastuulla ja blaa blaa. Jos mun mies ei tosiaan vähitellen vain tajua mua, niin aivan varmasti löydän miehen, joka haluaa mua opettaa ja osaa antaa kyytejä erinäisin tavoin. Mutta kun en mä haluaisi siihen mennä. Katsotaan nyt.

50

Miten se on sitten hedelmällistä, että se jonka ongelma se on, syyllistää sitä toista, että miksi et tajua päätäni paremmin kuin minä itse... Ja lähtee sitten pettämään kun toinen ei osaa. Kaksihan sen parisuhteen tekee, jos on kohtaanto-ongelma ja molempien opetus- ja itsensäylittämiskortit on katsottu loppuun, niin kenen vika se on? Jos toinen kärsii tilanteesta ja haluaa siihen jotakin edistystä, niin täytyyhän hänen silloin jaksaa olla se ymmärtäväinen ja yrittää keksiä miten saisi sen toisenkin haluamaan etenemistä.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 23:16"]

Miten se on sitten hedelmällistä, että se jonka ongelma se on, syyllistää sitä toista, että miksi et tajua päätäni paremmin kuin minä itse... Ja lähtee sitten pettämään kun toinen ei osaa. Kaksihan sen parisuhteen tekee, jos on kohtaanto-ongelma ja molempien opetus- ja itsensäylittämiskortit on katsottu loppuun, niin kenen vika se on? Jos toinen kärsii tilanteesta ja haluaa siihen jotakin edistystä, niin täytyyhän hänen silloin jaksaa olla se ymmärtäväinen ja yrittää keksiä miten saisi sen toisenkin haluamaan etenemistä.

[/quote]

Niin, kenen vika? Ja tasan en ole ymmärtäväinen jos se ongelmakin on vielä minun. Sen kestämisessä on ollut aivan tarpeeksi, koska se, että mulla on tämä ongelma ei tosiaankaan niinikään johdu minusta vaan siitä, mitä mulle on tapahtunut lapsuudessa, joka on ollut kokonaisvaltainen huono, rakkaudeton kohtelu. Ymmärtäväinen saa olla se toinen osapuoli, minun kanssani se on tasan näin, jos haluaa mitään saada. Ap:stä ja muista en tiedä. Ja mun mies onkin ymmärtäväinen, kuten sanoin, ei mitään valitusta siitä, että olen kertonut miten tunnen, vaikka se ei häntäkään mairittele. Hän ymmärtää, ettei se ole hänenkään vikansa.

50

Eikä mun varmaan tarvis selän takana pettää, ollaan siitä puhuttu. Sekin vielä plussaa mun miehessä, että soisi minulle sen. Mutta en halua kuitenkaan, ellei ole pakko, luvallakaan vierasta. Eikä ole nyt ketään näköpiirissäkään. Mutta se vaihtoehto on paletissa olemassa, sanoin vaan sen.

En pelkää pettäväni ilman harkintaa. Seksikielteisen taustani takia pidättäytyminen vaikka olis mikä adonis vieressä on mulle helppoa kuin heinänteko, jos niin päätän. Osaan edelleen mennä siihen "moodiin", sillä sitä olen tehnyt elämäni kaikki ajat (ihan luonnostaan, mutta silti) vuosi takaperin saakka. 

50

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:43"]

 mutta mies ei samalla mitalla ole lähtenyt mukaan tähän muutokseen!

---

Ja todellakin mietin, millaista se olisi muiden kanssa. Etenkin jonkun isokaluisen...

ap

[/quote]

Tämän vuoksi miestä ei varmaan kovinkaan paljoa jaksa innostaa tämä uusin innostuksesi. Eiköhän sen ymmärrä ihan miettimättäkin, ettei tällaisesta seksuaalisesta heräämisestä hänelle ole muuta kuin tosi paljon murhetta. Veikkaanpa, että miehen mielessä pyörii tällä hetkellä hyvin surulliset ajatukset, ymmärtää kyllä hyvin että seuraavaksi vaadit vapaata liittoa ja sen jälkeen sitten se on ero edessä. Ei voi mies voittaa mitenkään tässä sinun seksuaalisessa heräämisessä, pelkkiä mustiapekkoja käsi täynnä.

[/quote]

Ahahhaha! Kiitos "pelkkiä mustiapekkoja käsi täynnä" Illan parhaat naurut. Onko nimimerkkisi pessimismus?

109, juuri kuten kirjoitit mietin viime yönä valvoessani. Se on ainoa hyvä vaihtoehto nyt kaikkien kannalta. Mies selvästi kokee (ja palaa aina siihen), ettei sen tarvitse nyt yrittää enempää, koska minä olin niin kylmä niin pitkään. Eilen pohdin sitä, että passiivisuuteni ja kylmyyteni ehkä eniten johtui kotikasvatuksesta, seksikielteisestä äidistä, eikä sittenkään miehen sanomisista tai tekemisistä. Kotoa kumpuaa myös huono itsetuntoni tai epävarmuuteni naisena. Kerroin miehellekin nämä asiat. Ennen syytin miestä ja miehen kriittisyyttä passiivisuudestani.

Saattaahan tässä ero tulla joka tapauksessa joskus, mutta ainakin jos nyt suinkin pystyn jatkossa toimimaan oikein tässä, voin omaan osuuteeni olla tyytyväinen. Helvetin vaikeaa tulee olemaan, mutta alan nyt yrittää. Ap

Hei, tässähän on selvästi edistytty. Tai ainakin sellaisen kuvan saa, kun on ketjua seurannut. Olisiko aika aloittaa alusta? Että pyrkisi siihen läheisyyteen ja yhdessä olemiseen ja koettaisi jättää menneet ikävät asiat ja syytökset taakseen.

-Niksu

Olisko vielä vinkkejä siihen, miten ottaa vastaan mahdolliset uudet loukkaukset ja syytökset nyt tällä uudella asenteella? Etenkin kun näin väsyneenä joko suuttuu tai pillahtaa itkuun tosi herkästi... ap

Minkälaisia loukkauksia ja syytöksiä luulet saavasi? Minkälaisissa tilanteissa?

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 10:36"]

Olisko vielä vinkkejä siihen, miten ottaa vastaan mahdolliset uudet loukkaukset ja syytökset nyt tällä uudella asenteella? Etenkin kun näin väsyneenä joko suuttuu tai pillahtaa itkuun tosi herkästi... ap

[/quote]

Miltä kuulostaisi, jos ihan ensin kysyisit, että aloitetaanko alusta / nollataanko tilanne tai jotain vastaava? Vaikka tekstiviestillä, jos puhuminen tuntuu vaikealta. Sitten sopia, että yritetään olla puhumatta menneistä ja jättää kaikki negatiivinen "mikset sää koskaan", "inhoan sitä kun sää" jne pois. Yrittäisi keskittyä siihen yhdessä olemiseen. Muistella vaikka sitä, mitä joskus alkuvaiheissa oli hyvää ja mukavaa.

Töyssyjä tulee todennäköisesti kuitenkin, niitä kannattaa miettiä jo etukäteen, että mitä silloin. Poistuuko vaikka hetkeksi rauhoittumaan? Tai yrittää rauhallisesti sanoa, että tuo ei kuulostanut kivalta. Että ei lähtisi siihen, mikä tuntuu huonolta vastaamaan samalla mitalla takaisin. Ettei tilanne kärjistyisi riitelyksi, jota teilla on ilmeisesti ihan riittävästi ollut. Mieti etukäteen niitä ikävämpiä mahdollisia ja miten reagoit. Valmistautuminen auttaa. Ei kai kumpikaan tahallaan halua kuitenkaan loukata? Moni asia on helppo ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka toinen yrittäisi vain purkaa tilannetta.

Muista, että kukaan ei tiedä teidän tilannetta muuta kuin kirjoittamasi perusteella. Mielikuva tulee, mutta se voi olla kovinkin väärä. Koita poimia ketjusta asiat, jotka voisivat toimia TEILLE ja sovellat sitten sopivasti.

_Niksu

^joo, toki teen niin ja tästä on ollut todella paljon apua jo. Ei se nyt hyödytä mitään alkaa luetella, mitä ehkä pelkään miehen sanovan jossain tilanteessa. Ollaan muuten jo kertaalleen yritetty ns. aloittaa alusta, ei onnistuttu. Mies kertoi aamulla että näki unta jossa petti mua meillä yhden eksänsä kanssa.