Lue keskustelun säännöt.
Viiskymppisenä sitä oikessti havahtuu, että elämä on rajallista
02.10.2021 |
Voi olla ettei ole enää monaa hyvää vuotta jäljellä ja voi olla ettei elä kovin kauaa enää. Sen takia ei pitäisi lykätä asioita joista nauttii. Melko raadollista ymmärtää että oikeasti voi kohta kuolla.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensäkin kituuttaminen että voi säästää eläkepäiville,on ihan hulluutta.
Ei paljoa vaadita että ei näe koskaan eläkettä ,tai ei ole siinä kunnossa että vois nauttia etes.
Niin mutta entä jos on eläkkeellä 30 viimeistä vuotta ja kituuttaa silloin köyhyydessä, ei kai sekään ole kivaa.
Harva elää 95-vuotiaaksi, harva edes 85-vuotiaaksi. Useimmat kuoleva ikävälillä 70-80. Jos 65 v jää eläkkeelle, on useimmiten max noin 15 vuotta eläkeikää jäljellä ja missä kunnossa sitten?
Tuo ei nyt taida pitää ihan paikkaansa, että useimmat kuolisi 70-80 välillä. Kyllä esimerkiksi 72-vuotiaana kuollutta pidetään nuorehkona menehtyneenä vanhuksena, kun nykyään ihmiset elää niin pitkään. En tiedä mitä tilastoa olet tarkastellut vai heititkö ihan mutua. Esim siinä että miehet kuolevat keskimäärin nuorempina, voi vaikuttaa se että miehistä useammat kuolee onnettomuuksiin tai alkoholismiin liittyviin sairauksiin päälle 50v. Sitten taas normaalisti elävistä moni elää yli 80v.
Jep. Katsokaa:
https://www.stat.fi/til/kuol/2019/kuol_2019_2020-04-24_tie_001_fi.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensäkin kituuttaminen että voi säästää eläkepäiville,on ihan hulluutta.
Ei paljoa vaadita että ei näe koskaan eläkettä ,tai ei ole siinä kunnossa että vois nauttia etes.
Niin mutta entä jos on eläkkeellä 30 viimeistä vuotta ja kituuttaa silloin köyhyydessä, ei kai sekään ole kivaa.
Harva elää 95-vuotiaaksi, harva edes 85-vuotiaaksi. Useimmat kuoleva ikävälillä 70-80. Jos 65 v jää eläkkeelle, on useimmiten max noin 15 vuotta eläkeikää jäljellä ja missä kunnossa sitten?
Tuo ei nyt taida pitää ihan paikkaansa, että useimmat kuolisi 70-80 välillä. Kyllä esimerkiksi 72-vuotiaana kuollutta pidetään nuorehkona menehtyneenä vanhuksena, kun nykyään ihmiset elää niin pitkään. En tiedä mitä tilastoa olet tarkastellut vai heititkö ihan mutua. Esim siinä että miehet kuolevat keskimäärin nuorempina, voi vaikuttaa se että miehistä useammat kuolee onnettomuuksiin tai alkoholismiin liittyviin sairauksiin päälle 50v. Sitten taas normaalisti elävistä moni elää yli 80v.
Sen kun menet katsomaan ikäpyramidia. Tule sitten sanomaan kuinka monta prosenttia on päälle 80 v. Ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensäkin kituuttaminen että voi säästää eläkepäiville,on ihan hulluutta.
Ei paljoa vaadita että ei näe koskaan eläkettä ,tai ei ole siinä kunnossa että vois nauttia etes.
Niin mutta entä jos on eläkkeellä 30 viimeistä vuotta ja kituuttaa silloin köyhyydessä, ei kai sekään ole kivaa.
Harva elää 95-vuotiaaksi, harva edes 85-vuotiaaksi. Useimmat kuoleva ikävälillä 70-80. Jos 65 v jää eläkkeelle, on useimmiten max noin 15 vuotta eläkeikää jäljellä ja missä kunnossa sitten?
Tuo ei nyt taida pitää ihan paikkaansa, että useimmat kuolisi 70-80 välillä. Kyllä esimerkiksi 72-vuotiaana kuollutta pidetään nuorehkona menehtyneenä vanhuksena, kun nykyään ihmiset elää niin pitkään. En tiedä mitä tilastoa olet tarkastellut vai heititkö ihan mutua. Esim siinä että miehet kuolevat keskimäärin nuorempina, voi vaikuttaa se että miehistä useammat kuolee onnettomuuksiin tai alkoholismiin liittyviin sairauksiin päälle 50v. Sitten taas normaalisti elävistä moni elää yli 80v.
Jep. Katsokaa:
https://www.stat.fi/til/kuol/2019/kuol_2019_2020-04-24_tie_001_fi.html
Eihän tuo kerro mitään. Pitää katsoa kuinka moni on hengissä päälle 80 v. Vrk:n ikäpyramidista selvoää.
Mä elin päälle 45-vuotiaaksi niin etten osannut ajatella kuolemaa omalle kohdalle. Jos luin juttuja nuorista jotka olivat kuolleet syöpään, aivoverenvuotoon, ne eivät koskettaneet mua. No, sen jälkeen on sitten vanhempi kuollut, nuorempi ystävä kuollut, on tullut itselle kaikenlaisia kremppoja ja terveyshuolia sekä viimeisimpänä tietty koronan aiheuttama uhka.
Nyt olen 49v ja kuolema käy mielessä joka päivä. Ei ahdistavana ajatuksena mutta surullisena tietoisuutena siitä, että luultavasti suurin ja paras osa elämää on jo takanapäin. Mutta toisaalta koen olleeni etuoikeutettu, lehdistä saa joka päivä lukea kuinka paljon itseäni nuoremmat joutuvat jo kohtaamaan sairauden ja tietoisuuden omasta kuolemasta.
Villakangasmi kirjoitti:
TÖÖT! VÄÄRIN!
Ikä on vain numero!
Olet juuri niin nuori kuin tunnet olevasi!
60 on uusi 30!
Hyvin syömällä ja liikkumalla 70- vuotiaana olet yhtä hyvässä kunnossa kuin 30- vuotiaana!
Sarkasmi menee alapeukuista päätellen ohi, vaikka siihen nimimerkillä viitataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villakangasmi kirjoitti:
Vain ryyppäävä, polttava ja BB:tä ja huutokauppakeisaria seuraava wee tee elkaa vanhe emaan 5-kympoisenä, fiksu toimihenkilö on vielä 90- vuotiaana skarppi!
Varmaan niin, mutta kuolee se kumminkin 5 vuoden sisällä. Kuoppa, arkku, matoja ja silleen.
Siks miehille tuleekin ns. viidenkympin villitys. Pitää vaihtaa vaimo nuorempaan ja yrittää naida kuin pupu kun vielä pystyy, hankkia Harrikka ja/tai vene ja lähteä jollekin maailmanympärysreissulle tai alkaa ultrajuoksijaksi.
Naiset sen sijaan masentuu ja mätänee pois tajuttuaan tilanteensa viiskymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite täytän pian 25 ja oon jo havahtunut siihen että ei elämä (ja nuoruus) ole ikuista
Vierailija kirjoitti:
Siks miehille tuleekin ns. viidenkympin villitys. Pitää vaihtaa vaimo nuorempaan ja yrittää naida kuin pupu kun vielä pystyy, hankkia Harrikka ja/tai vene ja lähteä jollekin maailmanympärysreissulle tai alkaa ultrajuoksijaksi.
Naiset sen sijaan masentuu ja mätänee pois tajuttuaan tilanteensa viiskymppisinä.
Pyh, että muka naiset muka masentuu ja mätänee pois! Mä täytän ensi vuonna 50 ja mulle se on uusi, parempi alku. Aion treenata itteni (olen jo aloittanut) parempaan kuntoon kun olen koskaan ollut - no joku ”villitys” tämä tietysti voi olla - mutta ihan tosissani olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin kirjoittaa jotain viisasta mutta mitä minä krapulainen 30v tietäisin.
Itseäni ahdistaa, että olen 35 ja todennäköisesti elän vielä toiset 35 vuotta, vähintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Minä olen viimeisen kahden vuoden aikana vasta havahtunut tähän. Mikään ei enää ole itsestäänselvyys kuten ennen.
N53
Mä olen "vasta" 46-vuotias, mutta saman havahtumisen olen itsekin kokenut parin-kolmen viime vuoden aikana. Tähän asti sitä on pitänyt itsestään selvänä, että aikaa on vaikka ja kuinka ihan kaikkeen eikä mihinkään ole vielä ainakaan kiire..
Nyt sitten seuraavaksi onkin viisikymppinen :-/ Jotenkin käsittämätöntä. Ja melko järkyttävääkin. Mihin on mennyt liki kolme vuosikymmentä ihan naps vaan?
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi. Taiteesta lohtua ja iloa. Muuten elämä liian raadollista.
Ars longa, vita brevis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikymppisenä alkaa jo porukkaa ympäriltä tippua, joten kyllä iskee itselläkin ajatus siitä että jokainen päivä voi olla viimeinen.
Aika myöhään havahduttu. Itse tajusin jo teininä. Ja siksipä yrittänyt nauttia elämästä mahdollisimman paljon. Turhaa rehkimistä vältellen kävin yliopistonkin.
Valitsin helpon miehen, jonka kanssa on kivaa. Nautin lapseni lapsuudesta pitkään syyllistämättä itseäni mistään. Ja omista menoistanikaan syyllistymättä.
Työt teen sen minkä pitää, turhia stressaamatta. En suorita vapaa-aikaakaan tai yritä olla kellekkään mieliksi.
En ajattele eläkepäiviä, ehkä niitä ei tulekaan tai sitten tulee. Elämästä pitää nauttia, kun on vielä fyysisesti siihen kykenevä. Eutanasia sitten loppuun, jos loppu menee kärsimykseksi.
Olen alle 5-kymppinen, mutta viimeisen parin vuoden aikana ikätovereitani on kuollut häkellyttävän paljon yllättäviin sairaskohtauksiin tai sitten sairauden uuvuttamana. Se on saanut itsenikin havahtumaan.
Olen aina yrittänyt elää suht terveellisesti, mutta eipä se aina sitäkään katso, kauanko täällä pallolla saa tallata. Minuun on myös tietyllä tavalla eri tavalla syöpynyt se tietoisuus elämän rajallisuudesta. Toki olen sen aina ymmärtänyt ja asiaa miettinytkin, mutta nyt se on konkretisoitunut, kun jengiä tipahtelee ympäriltä. Että olen siinä samassa "keilarivissä" ja on vaan tuuria, jos saan vielä jäädä pystyyn tällä kierroksella.
katsokaapa Areenasta uusin Perjantai, haaveista. Siinä lopussa Pekka Sauri puhuu järkeviä. Kuinka haaveet on sitä totta, ne (siis ne ihan omat haaveet, ei ympäristön paineista nousevat) arvokkaita. Pitäisi kuunnella niitä, laittaa paperille ja tehdä tavoitteiksi jota kohden mennä. Itse tein vähän tuon kaltaisesti 50-vuotiaana kun aloitin eroprosessin. Hirvittävän kehno olo elämässä joka ei tuntunut omalta. Prosessin seurauksena erosin, etsin itseäni ja löysin jossain vaiheessa itselle sopivan kumppanin. Nyt päivittäin opettelen menemään kohti niitä omia tavoitteita ja jätän ympäristön paineet vähemmälle huomiolle. Varmaan teen suurin piirtein samoja juttuja mitä tein ennen asioiden tiedostamista, en siis ole muuttunut valtavasti mutta sävy kaikessa on muuttunut. Autan töissä ja perhepiirissä mutta teen sen koska itse haluan, en siksi, että kokisinpainostusta tehdä niin, käytän vapaa-aikani paljon enemmän miten olen aina haaveillut, en kenenkään muun haaveiden tai tarpeiden mukaan. Eniten opettelen vielä sanomaan joskus ei omille lapsille, aikuisille, jotka ovat oppineet minun aina tekevän heidän tahtonsa mukaan.
Näin kun jatkan mietin tuota loppua, n 20-30 vuotta hyvin optimistisesti, omissa nahkoissa viihtyen ja mielekkäästi aikani käyttäen. Sauri sanoikin tuossa ohjelmassa ettei onnellisuus ole hyvä tavoite, se tulee jos tekee elämässä itselle mielekkäitä asioita. Erinomaisesti sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Sielu on ikuinen
javitut
Uskon, että vanhana eli 70-85 v kuolema on jo ok. Silloin on jo tuttuja kuollut, sukulaisiakin. Ei kukaan halua jäädä yksin maailmaan.
Tuo ei nyt taida pitää ihan paikkaansa, että useimmat kuolisi 70-80 välillä. Kyllä esimerkiksi 72-vuotiaana kuollutta pidetään nuorehkona menehtyneenä vanhuksena, kun nykyään ihmiset elää niin pitkään. En tiedä mitä tilastoa olet tarkastellut vai heititkö ihan mutua. Esim siinä että miehet kuolevat keskimäärin nuorempina, voi vaikuttaa se että miehistä useammat kuolee onnettomuuksiin tai alkoholismiin liittyviin sairauksiin päälle 50v. Sitten taas normaalisti elävistä moni elää yli 80v.