Lue keskustelun säännöt.
Viiskymppisenä sitä oikessti havahtuu, että elämä on rajallista
02.10.2021 |
Voi olla ettei ole enää monaa hyvää vuotta jäljellä ja voi olla ettei elä kovin kauaa enää. Sen takia ei pitäisi lykätä asioita joista nauttii. Melko raadollista ymmärtää että oikeasti voi kohta kuolla.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen elämän rajallisuutta aina pohtinut ja se on muutenkin konkretisoitunut silloin kun joku on kuollut tai itse on sairastunut. Outoa jos jollekin tulee mieleen vasta 50v.
Hyvä pointti tuokin, mutta vaikka jokainen voi teoriassa kuolla nuorenakin, niin se on harvinaisempaa, ja esim. 20-vuotiaana ihmisen normaali elinikä tuntui valtavan pitkältä eikä sellaista asiaa kuin oma vanheneminen tai sairastuminen tms. osannut edes kuvitella, niin kaukaiselta se tuntui, melkein kuin eri henkilöille ja johonkin toiseen todellisuuteen kuuluvalta vieraalta asialta, ja omat vanhemmat ja isovanhemmatkin olivat elossa yhtä jo aiemmin syöpään kuollutta isovanhempaa lukuunottamatta, mutta hän oli ollut kova tupakoija ja hänen aikaista poismenoaan saattoi selittää sillä, eikä asia tuntunut koskettavan meitä muita, jotka emme tupakoineet.
Näistä nuoruudenpäivistä pikakelauksella 30 vuotta eteenpäin, ja ajatukset ja tilanne ovat täysin erilaisia. Vuodet vierivät nopeasti, kroppakaan ei ole kuten ennen, ja havahtuu siihen, että ne nuorena tuntemani hyväkuntoisilta vaikuttaneet 50-60-vuotiaat ovat jo vanhoja, moni heistä kuollut, ja itse olen nyt sitä ikäluokkaa, jota he olivat "vain vähän aikaa sitten".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetin elämäniloni 46 v ihan täysin. Loppusuora häämöttää, mitä ihmettä tulevaisuudella on annettavaa, kun siellä on pelkkä vanhuus?? Parhaat vuodet oli 30-40 v. Oli jo aikuinen, ei enää mikään narsistinen kaksikymppinen kakara. Silti vielä kaunis, voimakas, energinen. Tämä loppuaika ahdistaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Siks miehille tuleekin ns. viidenkympin villitys. Pitää vaihtaa vaimo nuorempaan ja yrittää naida kuin pupu kun vielä pystyy, hankkia Harrikka ja/tai vene ja lähteä jollekin maailmanympärysreissulle tai alkaa ultrajuoksijaksi.
Naiset sen sijaan masentuu ja mätänee pois tajuttuaan tilanteensa viiskymppisinä.
Höpöhöpö. Aion muuttaa vielä ulkomaille auringon lämpöön, reppureissailla, istuskella rantakahviloissa katsomassa ihmisvilinää ja harrastaa liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Villakangasmi kirjoitti:
TÖÖT! VÄÄRIN!
Ikä on vain numero!
Olet juuri niin nuori kuin tunnet olevasi!
60 on uusi 30!
Hyvin syömällä ja liikkumalla 70- vuotiaana olet yhtä hyvässä kunnossa kuin 30- vuotiaana!
Sarkasmi menee alapeukuista päätellen ohi, vaikka siihen nimimerkillä viitataan.
Tajusin sarkasmin, viesti ei vaan ollut hauska läppä tähän keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Nauttikaa elämästä! Bingossa ja päivätansseissa voi taas käydä kun rajoitukset on ohitse. Näin syksyllä myös pitkät sauvakävelylenkit on mukavia.
Bingossa ja päivätansseissa? Siinäkö vaihtoehdot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen elämän rajallisuutta aina pohtinut ja se on muutenkin konkretisoitunut silloin kun joku on kuollut tai itse on sairastunut. Outoa jos jollekin tulee mieleen vasta 50v.
Kyllä minäkin kolmenkympin jälkeen olen asiaa pohtinut, varsinkin silloin, kun kavereita kuollut nuorena. SILTI tämä havahtuminen on erilaista. Mitenköhän sitä kuvaisi…Ennen kuolema oli itsen ulkopuolella, nyt se on tullut sisäpuolelle.
N53Juuri tämä. Olen itsekin N53. Ehkä tämä korona-aika osaltaan toki sen, ettei mikään ole enää varmaa. Niinpä elän nyt ”täysillä” ja rohkeasti ja toteutan unelmiani.
Oih, oikein elät rohkeasti? Wau!
Mikäs sua vaivaa? Miten itse elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikymmenet tuntuvat keski-ikäisestä taaksepäin katsoessa menneen hurjan nopeasti verrattuna siihen, miltä ajan kuluminen lapsena ja nuorena tuntui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimestään tässä vaiheessa näkee suoraan elintapojen vaikutuksen elämänlaatuun.
Ei ole enää mitään body-positiivista ylipainoa olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa palkittu dokumentti Neiti Aika. Se on Ylen Areenassa katsottavana. Herättää paljon ajatuksia elämän rajallisuudesta.
Dokumentti kertoo 98-vuotiaasta naisesta, jolla ei ollut enää yhtään omaista tämän kuollessa. Niinpä elokuvan ohjaaja sai tämän kaikki tavarat ja valokuvat kun hän osti naisen asunnon tämän kuoltua. Asunnon myyjä oli uskonnollinen yhdistys, jolle vainaja oli testamentannut asunnon.
Oli jotenkin surullista, että naisen kaikki valokuvat, matkamuistot ja muut jää täysin ilman merkitystä, kun tästä aika jätti eikä ollut enää ketään, jolle niillä olisi ollut merkitystä. Kaikki hänen omaiset oli jo kuolleet ja hän järjesti itselleen hautajaiset ja laati jopa itsestään kuolinilmoituksen lehteen laitettavaksi.
Kaikille tulee sama kohtalo. Ei kukaan enään muista ellet ole ollut elämässäsi todella tärkeässä roolissa. Yhtä ihmissaastaa ollaa kaikki.
Elintavat on tässä aika isossa roolissa. Jotkut saavat kipuja ja sydäreitä jo nelikymppisinä (ja yksi tuttu rikkoi selkänsä istumalla ja pelaamalla alle 30-vuotiaana) ja jotkut hiihtää 80-vuotiaana. Ei ole pelkästään iästä kiinni.