Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En ole poistunut huoneestani kuuteen vuoteen
24.11.2014 |
Otsikko on kirjaimellisesti totta. Olen 23-vuotias mies ja kärsin äärimmäisestä arkuudesta ja ihmisten pelosta. En ole astunut jalallakaan ulos huoneestani viimeisen kuuden vuoden aikana. Äitini tekee minulle ruokaa ja tuo sen huoneeseeni. Huoneessani on oma wc/pesutila, jossa peseydyn ja hoidan tarpeeni. Nukun n. 12h joka päivä, hereillä ollessani vietän 100% ajastani selaillen internettiä, pelaamalla pelejä tai katsomalla sarjoja/leffoja.
Saa kysyä vapaasti
Kommentit (68)
Näin japanilaisen dokumentin tästä aiheesta. Nuoret jumiutuneet vuosiksi pelaamaan huoneisiinsa, joittenkin vanhemmat eivät edes menneet nuoren huoneeseen, jättivät tarjottimen oven taakse. AP ei ole ainoa lajissaan. Muutama vuosi sitten luin artikkelin syrjäytyneistä nuorista. Monet saivat vanhemmiltaan sen verran rahaa, että riittää välttämättömään, eivät ole edes Kelan tai sossun kirjoilla, työkkäristä puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mul sama tilanne kun ap.lla, en ole poistunut asunnostani pahan paniikkihäiriön yms takia 3n vuoteen. En usko että meitä ihan hirveesti suomessa on. Otan tän vähän niinku vankilatuomiona.
Miksi koit mutismin hyväksi toimintatavaksi. Ts. mitä ajattelit, kun sulta kysyttiin ja sä.et vaan vastannut?
Haluatko ystävän? Mä voin ryhtyä jos haluat Skypettää/sähköposteilla :)
Mä en ymmärrä miten tässäkin ketjussa syyllistetään ihmistä, joka on avun tarpeessa! Mutta siinä olen samaa mieltä, että äiti voisi toimia toisin, ei tuollaista tilanetta saa päästää noin pahaksi, vaan pitää hakea apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:12"]
Miksi koit mutismin hyväksi toimintatavaksi. Ts. mitä ajattelit, kun sulta kysyttiin ja sä.et vaan vastannut?
[/quote]
Ei se ole mikään toimintatapa! Ei sille mahda mitään. Minulla oli sitä jonkin verran lapsena ja nuorena ja tuntui kamalalta ne tilanteet kun ei saanut sanaa suustaan.
Alue: Aihe vapaa
Uskon, että se mitä kirjoitat on totta. Ihminen on käsittämättömän sopeutuvainen olento; se on ollut lajikehityksemme välttämätöntä, mutta voi johtaa yksilöiden kohdalla pahoihin elämän vääristymiin. Itse olen ollut syrjäytymiskierteessä viimeiset 15 vuotta (Olen keski-ikäinen mies, työkyvyttömyyseläkkeellä, asun äitini kanssa, näen muutamaa kaveria silloin tällöin, kodin ulkopuolella käyn lähinnä kaupassa). Suvussani on useampi samanlainen tapaus, eli geneettinen herkkyys asialle on olemassa. Laukaisevina tekijöinä ovat olleet vastoinkäymiset elämässäni, mm läheisen kuolema. Äideilla on harvoin oikeanlaista kykyä auttaa tällaisissa tilanteissa.
Katso googlella onko kunnassani jalkautuva psykiatriaa, joka tulee avuntarvitsijan kotiin.
Kriisipuhelimesta voi olla apua:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
Mielenterveyden nettipalvelu:
https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx