En ole poistunut huoneestani kuuteen vuoteen

Kai tajuat että sun pitää astua huoneesta pois vähin erin, askel kerrallaan ja voittaa se pelko käymällä sitä päin?

Mitäs äitisi on mieltä tilanteesta?

Lähtisitkö ulos jos siulla ei olisi tietokonetta, kirjoja tai telkkaria?

Uskallatko päästää ketään huoneeseesi? Käykö äitisi vain ovella? Siivoatko huonettasi?

Oletko Japani-intoilija? Mikä diagnoosi sinulla on?

Runkkaatko? Miten usein?

Ymmärrän sinua. Minulla on paniikkihäiriö, ja tavallisetkin asiat voivat olla hankalia. Pystyn kyllä käymään ulkona ja asun avomieheni kanssa. Lääkitys on auttanut ja olen käynyt psykologilla.

Mitä tapahtuu, jos lähdet ulos? Ahdistaa, sydän hakkaa, pelottaa? Vai jotain muuta? Oletko ajatellut kokeilla ulkona käymistä vähitellen?

Onko sulla sosiaalisten tilanteiden pelko?

Joo, ei kannata jäädä koneelle jumiutumaan.

Kun pääsin intistä aikoinaan ja koulut oli käytynä ja jatko-opintoihin en vielä päässyt niin vietin välivuoden varmaan pitkälti samoissa merkeissä kuin AP. Ei tosin ollut mitään ongelmaa lähteä ulos ja olihan mulla kavereita tusina kuitenkin ja sen sellaista, mutta aivan liian paljon tuli uppouduttua vaan tuijottelemaan Stargatea ja animea ja pelasin jotain Day of Defeattia sun muuta paskaa.

Mut sit pääsin kouluun ja tapasin naiseni (sen ensimmäisen ikinä) ja elämä oikeastaan vasta alkoi siitä lähtien. Toki noita konehommailuja tulee tehtyä edelleenkin jatkuvasti ja paljonkin, muttei ne miltään tunnu, kun vertaa ihan oikeaan perhe-elämään.

Se nainen sittemmin petti ja jätti vuosien yhdessäolon jälkeen eikä vanhaan "elämään" ole mitään paluuta. Henkihän tässä lähtisi jos pitäisi alkaa jotain konetta tuijottelemaan 24/7 eikä pääsisi Puuhamaahan tai Pariisiin tai edes kainaloon nukkumaan, joten onneksi lopulta tuo petturi otti takaisin taas.

Et helvetissä heitä elämääsi hukkaan vaan jostain keräät rohkeutta ulostautumiseen. Jos ei ammattiapua löydy niin googlaa sitten miten fobioita yleensä hoidetaan. Mene vaikka IRCistä etsimään joku lievempi ihmistenpelkääjä ja kysy siltä neuvoa. Sinne et todellakaan ehdoin tahdoin jää.

@20 - Oman tilanteeni olen hyväksynyt, ainoastaan se masentaa, että aiheutan äidilleni harmia/häpeää.

@21 - Kai äitinikin on jotenkin hyväksynyt tilanteen, silloin tällöin hän koittaa auttaa ehdottamalla uusia asioita. En tiedä lähtisinkö tuossa tilanteessa ulos. Tässä vaiheessa sanoisin, että en. Aiemmin olisin ehkä lähtenyt.

@22 - Uskallan. Siivoan itse silloin tällöin.

@23 - En ole Japani-intoilija. Lapsena minulle diagnosoitiin selektiivinen mutismi, koska en puhunut kenellekkään esim. koulussa tai harrastuksissani. Sen jälkeen olen tehnyt erilaisia testejä, mutta ei ole diagnosoitu muuta kuin ahdistuneisuutta.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:39"]Joo, ei kannata jäädä koneelle jumiutumaan.

Kun pääsin intistä aikoinaan ja koulut oli käytynä ja jatko-opintoihin en vielä päässyt niin vietin välivuoden varmaan pitkälti samoissa merkeissä kuin AP. Ei tosin ollut mitään ongelmaa lähteä ulos ja olihan mulla kavereita tusina kuitenkin ja sen sellaista, mutta aivan liian paljon tuli uppouduttua vaan tuijottelemaan Stargatea ja animea ja pelasin jotain Day of Defeattia sun muuta paskaa.

Mut sit pääsin kouluun ja tapasin naiseni (sen ensimmäisen ikinä) ja elämä oikeastaan vasta alkoi siitä lähtien. Toki noita konehommailuja tulee tehtyä edelleenkin jatkuvasti ja paljonkin, muttei ne miltään tunnu, kun vertaa ihan oikeaan perhe-elämään.

Se nainen sittemmin petti ja jätti vuosien yhdessäolon jälkeen eikä vanhaan "elämään" ole mitään paluuta. Henkihän tässä lähtisi jos pitäisi alkaa jotain konetta tuijottelemaan 24/7 eikä pääsisi Puuhamaahan tai Pariisiin tai edes kainaloon nukkumaan, joten onneksi lopulta tuo petturi otti takaisin taas.

Et helvetissä heitä elämääsi hukkaan vaan jostain keräät rohkeutta ulostautumiseen. Jos ei ammattiapua löydy niin googlaa sitten miten fobioita yleensä hoidetaan. Mene vaikka IRCistä etsimään joku lievempi ihmistenpelkääjä ja kysy siltä neuvoa. Sinne et todellakaan ehdoin tahdoin jää.
[/quote]
Ihan ohiksena; rakastatko sitä petturia yli kaiken vai miksi jatkoit sen kanssa?

Onko sulla sisaruksia?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:45"]@20 - Oman tilanteeni olen hyväksynyt, ainoastaan se masentaa, että aiheutan äidilleni harmia/häpeää.

@21 - Kai äitinikin on jotenkin hyväksynyt tilanteen, silloin tällöin hän koittaa auttaa ehdottamalla uusia asioita. En tiedä lähtisinkö tuossa tilanteessa ulos. Tässä vaiheessa sanoisin, että en. Aiemmin olisin ehkä lähtenyt.

@22 - Uskallan. Siivoan itse silloin tällöin.

@23 - En ole Japani-intoilija. Lapsena minulle diagnosoitiin selektiivinen mutismi, koska en puhunut kenellekkään esim. koulussa tai harrastuksissani. Sen jälkeen olen tehnyt erilaisia testejä, mutta ei ole diagnosoitu muuta kuin ahdistuneisuutta.

 
[/quote]
Tästä saa sellaisen kuvan, että ongelmat selvästi huomattu jo lapsena mutta Suomessa ei jostain syystä saa apua?! Ihan järkyttävää. Monia ap:n kaltaisia syyllistetään niiden omasta tilanteesta, vaikka juuret on jo lapsuudessa.

Syn pitää hakea apua. Mahdotonta elää koko elämäsi noin.

Miksi et puhunuy muille, eli kuvaile selektiivistä mutismia.
Mitä halusit saavuttaa sillä, että et puhu.

Ota nyt sen netin kautta yhteys ammatti-ihmisiin jotka sitten auttavat sinua.

Ei se äitisi ole ihan normaali myöskään kun ei auta sinua oikeasti ja hanki apua...Törkeää!!!

Voisiko sinulla olla F60.1, eristäytyvä persoonallisuus?

Persoonallisuushäiriöitä ei voi parantaa, mutta niiden aiheuttamiin toimintakyvyn rajoitteisiin voi saada tukea. 

Kuinka on toimeentulosi laita, maksaako äiti kaiken? Oletko kuntoutusrahalla? Varmaan ei nuori ihminen voi Suomessa vain olla ja passiivisesti nostaa yhteiskunnan tukia ilman virallisesti todettua työkyvyn alentumaa.

Kerropa tarkemmin mitä pelejä pelaat, tai minkälainen koneesi on? Jos ei tee muuta kun pelaa koneellaan pelejä 6 vuotta niin kyllä siinä piirun verran enemmän tietämystä kertyy kuin "tietokoneella tietokonepelejä".

Ihan vaan lähtökohtaisesti epäilyttää nämä "Olen nönnönnöö, kysy jotakin."-aloitukset, ei mitään henkilökohtaista siis.

Ja mihinkähän mahdat tarvita rahaa? Ei kuulosta nyt ihan todelta tää juttu!

2

2