En ole poistunut huoneestani kuuteen vuoteen

2

2

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:45"]Ihan ohiksena; rakastatko sitä petturia yli kaiken vai miksi jatkoit sen kanssa?[/quote]

Rakastin, en rakasta enää. Vaikea enää rakastaa, kun kerta antoi kärsiä vuoden verran oman itsekkyytensä takia.

Vaikea jättääkään, kun rakastan lastansa, vaikkei olekaan biologisesti mun. Enkä mä varmaan hengissä pysyisi, jos pitäisi yksin kotona ihmetellä kaiken tän kivan elämän jälkeen. Ehkä asia olisi eri, jos löytäisin jostain uuden naisen, muttei ole todennäköistä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:54"]Otsikko on kirjaimellisesti totta. Olen 23-vuotias mies ja kärsin äärimmäisestä arkuudesta ja ihmisten pelosta. En ole astunut jalallakaan ulos huoneestani viimeisen kuuden vuoden aikana. Äitini tekee minulle ruokaa ja tuo sen huoneeseeni. Huoneessani on oma wc/pesutila, jossa peseydyn ja hoidan tarpeeni. Nukun n. 12h joka päivä, hereillä ollessani vietän 100% ajastani selaillen internettiä, pelaamalla pelejä tai katsomalla sarjoja/leffoja.

Saa kysyä vapaasti
[/quote]

Toimeentulosi lÄhde?

Hassua, että miten vaikea minun on eläytyä tilanteeseesi, vaikka itse sairastan paniikkihäiriötä. Ihmiset ovat erilaisia.

Käykö luonasi esim sukulaisia? Miten he ovat kommentoineet sitä, että et poistu huoneestasi?

2

Eihän tuossa tilanteessa varmaan juuri muuhun rahaa tarvitse kun nettilaskuun ja  mahdollisesti joidenkin tv-palvelujen ostoon (netflix ja mitä niitä nyt on). Miksi siis kysellä toimeentulosta, eihän sitä ole mutta ei ole menojakaan. Äiti ilmeisesti ostaa kaiken mitä tarvitset? Vaatteet ja hygieniatarvikkeet? 

Aika hurjaa että suomessa voi nuori ihminen kadota kaikkien viranomaisten verkoista vuosiksi eikä kukaan kysele. Miten kutsunnat? 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:45"]Ihan ohiksena; rakastatko sitä petturia yli kaiken vai miksi jatkoit sen kanssa?[/quote]

Rakastin, en rakasta enää. Vaikea enää rakastaa, kun kerta antoi kärsiä vuoden verran oman itsekkyytensä takia.

Vaikea jättääkään, kun rakastan lastansa, vaikkei olekaan biologisesti mun. Enkä mä varmaan hengissä pysyisi, jos pitäisi yksin kotona ihmetellä kaiken tän kivan elämän jälkeen. Ehkä asia olisi eri, jos löytäisin jostain uuden naisen, muttei ole todennäköistä.

 
[/quote]
Toivottavasti löydät jonkun toisen. Etkö halua omia lapsia?

2

Mikset tee jotain älyllistä? Esim. lue kaikki kirjallisuuden klassikkoteokset. Opiskele uusi kieli. Tee nyt hyvä ihminen jotain elämällesi. Ei sun tarvitse sinne ulos mennä, jos ei siltä tunnu. Kunhan nyt vain tekisit jotakin järkevää, tuolla tavalla pilaat elämäsi ja sen tiedät itsekin.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:45"]

Lapsena minulle diagnosoitiin selektiivinen mutismi, koska en puhunut kenellekkään esim. koulussa tai harrastuksissani. Sen jälkeen olen tehnyt erilaisia testejä, mutta ei ole diagnosoitu muuta kuin ahdistuneisuutta.[/quote]

Ap hyvä, on aika järkyttävää, että sinut on lapsena ja nuorena jätetty yksin tuon selektiivisen mutismin kanssa. Huomaan, että et ole halunnut tässä ketjussa vastata kysymyksiin terapeutin kanssa keskustelemisesta. Puhutko nykyään kenenkään muun kanssa kuin äitisi?

Oletko ottanut sähköpostitse yhteyttä mihinkään vertaistukiryhmään? Kaltaisiasi nuoria aikuisia on muitakin.

Millainen talo teillä on? Suomessa on harvinaista, että lapsella on huone, johon kuuluu oma kylppäri. Mielikuvitustaloissa tietysti voi olla mitä vain.

Kauheeta. Toivottavasti saat apua ja pääset elämään normaalia elämää.

https://www.tukinet.net/

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:01"]Ja mihinkähän mahdat tarvita rahaa? Ei kuulosta nyt ihan todelta tää juttu!
[/quote]
onko se muka kerjännyt täällä rahaa?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:45"]

Lapsena minulle diagnosoitiin selektiivinen mutismi, koska en puhunut kenellekkään esim. koulussa tai harrastuksissani. Sen jälkeen olen tehnyt erilaisia testejä, mutta ei ole diagnosoitu muuta kuin ahdistuneisuutta.[/quote]

Ap hyvä, on aika järkyttävää, että sinut on lapsena ja nuorena jätetty yksin tuon selektiivisen mutismin kanssa. Huomaan, että et ole halunnut tässä ketjussa vastata kysymyksiin terapeutin kanssa keskustelemisesta. Puhutko nykyään kenenkään muun kanssa kuin äitisi?

Oletko ottanut sähköpostitse yhteyttä mihinkään vertaistukiryhmään? Kaltaisiasi nuoria aikuisia on muitakin.

 
[/quote]
Jep ja miesten lisäksi myös paljon naisia / tyttöjä.

Kyllä minäkin tiedän pari ihmistä, jotka vastaavassa tilanteessa mutta ovat sentään eläkkeellä, että on jotain tuloa, kun vanhemmista aika jättää.

Oletko saanut vapautuksen asepalveluksesta/siviilipalveluksesta?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:47"]

Oletko saanut vapautuksen asepalveluksesta/siviilipalveluksesta?

[/quote]

Hakiko poliisi sinut kotoa kutsuntoihin?

Millainen fyysinen kuntosi on? Mahtaako ap enää edes lukea koko ketjua? :D