Onko tämä kiusaamista parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Outo ohje psykologin antamana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Mitä vaihtoehtoja itse sitten näet? Et halua hyväksyä tilannetta vaan... mitä haluat/aiot tehdä?

Olen kertonut psykologille, etten pääse suhteesta täysissä sielun ja ruumiin voimissa pois. Ja tosiaan tarkoitan tätä. Kunhan hymähtelee, että nämä ovat vain kuvitelmiani. Hän tosin ei ole kuullut dialogia, jota olemme mieheni kanssa käyneet asiasta. Mutta tottakai olen väärässä. 

Roskaa koko aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Mitä ihmettä?

Samaa mietin itsekin. Eräs perheeni hyvin tunteva ja näitä miehen tempauksia todistanut sanoo, että mies tekee nämä aivan tahallaan. Mutta psykologi joka ei (tietääkseni) ole miestä tavannut tietää asiat paremmin kuin minä. Välillä mietin miksi hän puolustelee miestä näin kärkkäästi, kun hänen käsittääkseni pitäisi tsempata minua, minähän hänen potilaansa olen.

Psykologillakin voi olla omat taakkansa ja arvonsa. Tuossa vaiheessa vaihtaisin psykologia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulosti tutulta :)

Juuri tuo, että kaikki mitä tekee kotona on palvelus, jota häneltä ei saisi pyytää.

Lapset, jotka yhdessä hankittu, ovat minun ja jos pitää jotain heidän eteen tehdä, se on palvelus minulle, jota ei pitäisi häneltä pyytää.

Talo ja tilukset, jotka on yhdessä hankittu, ovat enemmän minun ja jos niiden eteen pitää jotain tehdä, se on palvelus minulle, jota ei koskaan voi tehdä vapaaehtoisesti, vaan että pyydän useita kertoja, jolloin teetän puolisolla ylimääräistä hommaa, jota ei sopisi häneltä vaatia, vaikka olisi aivan normaali huolto/korjaus/ylläpitohomma.

Vessapaperihomma on myös noin. Kaikki muut käyttävät vessapaperia liikaa paitsi puoliso itse. Ja kaikki muu kulutustavara myös. Juo kahvit termoksesta, ei keitä lisää. Herää myöhään, ettei tarvitse keittää aamukahvia, vaan olen sen jo keittänyt.

Näitä esimerkkejä on vuosien ajalta lukuisia. Paras oli kun täytin 50 ja oltiin tyttären ja minun maksamalla reissulla ulkomailla. Syntymäpäivänäni ei maksanut edes sapuskoja, vaan minä maksoin kaikkien ruoat. Sain häneltä postikortin, jota katselin yhdessä kaupassa. Ei kirjoittanut edes siihen mitään onnitteluja.

Joo, olen hullu, kun olen katsellut tuota miestä kaikki nämä vuodet. Mutta kun se ei itse tajua, että siinä on mitään vikaa, vaan kaikki johtuu minusta. Työstän tätä vieläkin, ehkä jonain päivänä lähden :)

Heh, vähän samoissa vesissä. 30 vuotta yhdessä ja nyt kun väsyin sekä fyysisesti, että henkisesti tekemästä kaiken, hän suuttuu!

Tällä hetkellä olen kuumeessa, eikä elettäkään että tekisi mitään mistä ei itse hyödy!

Olen 55v ja nyt aion tehdä asioita omalla tavalla kunhan voimat palautuvat.

Jos tästä lähtisin, saisin syyt niskoilleni,sillä olen puhunut aina kauniisti puolisostani,vaikka lapatossu onkin.

#nyt riittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Mitä ihmettä?

Samaa mietin itsekin. Eräs perheeni hyvin tunteva ja näitä miehen tempauksia todistanut sanoo, että mies tekee nämä aivan tahallaan. Mutta psykologi joka ei (tietääkseni) ole miestä tavannut tietää asiat paremmin kuin minä. Välillä mietin miksi hän puolustelee miestä näin kärkkäästi, kun hänen käsittääkseni pitäisi tsempata minua, minähän hänen potilaansa olen.

Psykologillakin voi olla omat taakkansa ja arvonsa. Tuossa vaiheessa vaihtaisin psykologia.

Tätä suosittelen minäkin. Toisaalta, eikö psykologin ammattitaitoon pitäisi kuulua se, että tunnistaa tilanteen kun ei syystä tai toisesta pysty auttamaan ja myöntää tämän sekä kehottaa potilasta hakeutumaan toiselle.

Onko nämä asiat mielestänne kiusaamista parisuhteessa :

Tämän enempää ei tarvinnut aloitusta lukea, sillä jos asiasta pitää edes kysyä, niin silloin kaikki on kysyjän kannalta kiusaamista, sillä eihän kukaan yleensä kyseenalaista hyviä asioita.

Ja siilä tuskin on aloittajalle merkitystä, mitä mieltä me muut olemme. Kysyä toki saa, mutta kukin itse päättää, onko hän mielestään tullut kohdelluksi väärin vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä asiat mielestänne kiusaamista parisuhteessa :

Tämän enempää ei tarvinnut aloitusta lukea, sillä jos asiasta pitää edes kysyä, niin silloin kaikki on kysyjän kannalta kiusaamista, sillä eihän kukaan yleensä kyseenalaista hyviä asioita.

Ja siilä tuskin on aloittajalle merkitystä, mitä mieltä me muut olemme. Kysyä toki saa, mutta kukin itse päättää, onko hän mielestään tullut kohdelluksi väärin vai ei.

Olipa vänskä vastaus. Kaiveleeko sua jokin.

Kuvailisin tekstisi perusteella puolisoasi seuraavilla adjektiiveilla: manipuloiva, tunnetaidoton ja vastuuntunnoton.

Melkoisen helmen olet löytänyt..

Kehottaisin puolisoasi kääntymään terapeutin puoleen ennen kuin tuo tarttuu lapsiinne..

Vierailija kirjoitti:

Kuvailisin tekstisi perusteella puolisoasi seuraavilla adjektiiveilla: manipuloiva, tunnetaidoton ja vastuuntunnoton.

Melkoisen helmen olet löytänyt..

Kehottaisin puolisoasi kääntymään terapeutin puoleen ennen kuin tuo tarttuu lapsiinne..

Eihän tuollaiset tunne olevansa terapian tarpeessa, vikahan on aina muissa. Millä sellaisen terapiaan saa. Ja jos lapset käyttäytyvät huonosti on sekin muiden kuin itsen syy, eli puolison tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailisin tekstisi perusteella puolisoasi seuraavilla adjektiiveilla: manipuloiva, tunnetaidoton ja vastuuntunnoton.

Melkoisen helmen olet löytänyt..

Kehottaisin puolisoasi kääntymään terapeutin puoleen ennen kuin tuo tarttuu lapsiinne..

Eihän tuollaiset tunne olevansa terapian tarpeessa, vikahan on aina muissa. Millä sellaisen terapiaan saa. Ja jos lapset käyttäytyvät huonosti on sekin muiden kuin itsen syy, eli puolison tietenkin.

Jep, mutta voihan sitä edes yrittää ehdottaa toiselle keinoa päästä kiinni pahaan oloonsa. Ja sitten ero.

Paljon tästä tekstistä sopii minunki avopuolisoon

Kiusasin itseäni lukemalla tuon paskakirjoituksesi. Ja nyt voin pahoin.

Vierailija kirjoitti:

Kiusasin itseäni lukemalla tuon paskakirjoituksesi. Ja nyt voin pahoin.

No u lihan se siellä. 

Nyt on kyllä pakko sanoa, että mistään kiusaamisesta ei ole kyse, vaan puolisosi kokee olevansa oikeutettu käyttäytymään noin. Naputtele guuglee narsisti ja oikeutuksen tunnelukko, niin tiedät mitä tarkoitan. Sitten mietit voiko puolisosi hakea/saada apua itselleen. Jos ei, niin sitten alat välittömästi järjestellä elämääsi niin että voit mahdollisimman pian erota hänestä. Edes lasten takia tuollaiseen suhteeseen ei pidä jäädä. Jos puoliso saa/hakee apua, katso muuttuuko hän; jos ei, lähde!

T. Tuon tyyppisesti minunkin narsisti-isä käyttäytyi ja tuhosi äitini elämän sekä sisarusteni ja minun lapsuuden

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Psykologeissa on paljon narsisteja, jotka nauttii siitä, kun potilas kärsii. Tai ehkä hän itse käyttäytyy vastaavalla tavalla ja siksi pitää miehen käytöstä hyväksyttävänä.

Mistä löydätte nämä helmet? En edelleenkään käsitä...

N21

Eiköhän ap ole nainen. Yleensä tuollaiset seksin puutteesta, puiden ja vessapaperin käytöstä naputtamiset on itsekeskeisen saiturimiehen käytöstä.