Onko tämä kiusaamista parisuhteessa?

Luepa nyt uudestaan nuo sun kirjoittamat asiat, niin ehkä itsekin tajuat, ettei todellakaan ole normaalia. Mt-ongelmilta kuulostaa.

Nyt tulee vahvasti mieleen, että olet erehtynyt naisen kanssa parisuhteeseen....

Eihän tuo ole edes parisuhde. Elämästäsi tulee paljon helpompaa kun tuon ankeuttaja-alistajan heivaat pois näkö- ja kuuloetäisyydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Luepa nyt uudestaan nuo sun kirjoittamat asiat, niin ehkä itsekin tajuat, ettei todellakaan ole normaalia. Mt-ongelmilta kuulostaa.

Niin.. mietin itsekin onko kyseessä mt-ongelma. Mutta mikä ? Puoliso on koko ajan vihainen, paitsi joskus riehakas ja joskus taas sitten sellainen niinkuin olisi ottanut jotain rauhoittavia.

Ja jatkuvaa on se valitus, miten vaikeaa hänellä on, miten hänen tunteita ei kuunnella, hänen tarpeet eivät kuulema ole tärkeitä , häntä ei arvosteta.. ja tämä alkaa siitä jos kukaan muu perheessä sanoo yhdenkään väärän sanan /asian. Ja hän todella tuntuu kokevan niin. Tai sitten hän valehtelee mutta en pysty ymmärtämään miksi valehtelisi. Henkilö on sellainen niin lapsia kuin toista vanhempaa kohtaan.

Ja tämä asioiden vahtiminen.. puoliso huomauttelee asioista niin paljon että olen pyytänyt häneltä kirjallisia ohjeita . Koska teen niin tai näin se on väärin. Ainakin kirjallisista ohjeista kävisi ilmi, että toimintatapa sovittiin yhdessä. Koska en jaksa enää kuunnella sitä. Viime yönä puoliso keskellä yötä vessassa käytyään herätti ja sanoi että käytän liikaa vessapaperia.

Puolisolla kävi onnettomuus töissä ja on menossa lääkäriin ensi kuussa onneksi. Voikohan tätä parantaa mikä ihme hänellä onkaan ? Hän on aina ollut vähän vaikea ihminen mutta ei tällainen minkälainen ollut nyt ehkä puoli vuotta.

No ei ole todellakaan normaalia, jokin mt-ongelma on. Terapiaa tarvitsisi vähintäänkin.

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaisen ihmisen kanssa?

Herranen aika minä manipuloiva, nillittävä vidduskapää. Eroa nyt kultapieni tuosta kurpparullasta ( en keksi mitään sanaa mikä sopisi tuollaiselle)  joka pilaa elämäsi. Tuossa on nyt ihan kaikkea kaasuvalotuksesta manipulointiin ja... Anna se jollekin muulle mielipahaksi. 

Ainoa oikea vastaus on ero.

Normaalia varatun miehen elämää.

Ei ole normaalia!

Kuulosti tutulta :)

Juuri tuo, että kaikki mitä tekee kotona on palvelus, jota häneltä ei saisi pyytää.

Lapset, jotka yhdessä hankittu, ovat minun ja jos pitää jotain heidän eteen tehdä, se on palvelus minulle, jota ei pitäisi häneltä pyytää.

Talo ja tilukset, jotka on yhdessä hankittu, ovat enemmän minun ja jos niiden eteen pitää jotain tehdä, se on palvelus minulle, jota ei koskaan voi tehdä vapaaehtoisesti, vaan että pyydän useita kertoja, jolloin teetän puolisolla ylimääräistä hommaa, jota ei sopisi häneltä vaatia, vaikka olisi aivan normaali huolto/korjaus/ylläpitohomma.

Vessapaperihomma on myös noin. Kaikki muut käyttävät vessapaperia liikaa paitsi puoliso itse. Ja kaikki muu kulutustavara myös. Juo kahvit termoksesta, ei keitä lisää. Herää myöhään, ettei tarvitse keittää aamukahvia, vaan olen sen jo keittänyt.

Näitä esimerkkejä on vuosien ajalta lukuisia. Paras oli kun täytin 50 ja oltiin tyttären ja minun maksamalla reissulla ulkomailla. Syntymäpäivänäni ei maksanut edes sapuskoja, vaan minä maksoin kaikkien ruoat. Sain häneltä postikortin, jota katselin yhdessä kaupassa. Ei kirjoittanut edes siihen mitään onnitteluja.

Joo, olen hullu, kun olen katsellut tuota miestä kaikki nämä vuodet. Mutta kun se ei itse tajua, että siinä on mitään vikaa, vaan kaikki johtuu minusta. Työstän tätä vieläkin, ehkä jonain päivänä lähden :)

Ensimmäinen ajatukseni oli, että puolisosi on häiriintynyt Av mamma. Kyllä sulla on siellä kestämistä. Eikä ole mikään pakko. Ota ero.

Olet ääliö jos tämä on totta. Ei kukaan järkevä olisi tollasessa liitossa vaan ois eronnut aikoja sitten.

Jaksoin lukea puoleen väliin. Josset ole trolli niin jätä se, miten tuollaisen ihmisen kanssa voi muka tulla kukaan toimeen saati olla parisuhteessa?

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Lisään vielä, että kun mies tekee ihmeellisiä temppujaan, osin samanlaisia kuin aloittajan puoliso, niin minun ei pidä ajatella, että puoliso olisi tahallaan ilkeä, vaan pitäisi ajatella, että hän ei parempaan kykene, hän ei osaa käyttäytyä muuten. Ja taas päästiin siihen, että itse olen tämän kaiken valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Mitä ihmettä?

Samaa mietin itsekin. Eräs perheeni hyvin tunteva ja näitä miehen tempauksia todistanut sanoo, että mies tekee nämä aivan tahallaan. Mutta psykologi joka ei (tietääkseni) ole miestä tavannut tietää asiat paremmin kuin minä. Välillä mietin miksi hän puolustelee miestä näin kärkkäästi, kun hänen käsittääkseni pitäisi tsempata minua, minähän hänen potilaansa olen.

.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Mitä vaihtoehtoja itse sitten näet? Et halua hyväksyä tilannetta vaan... mitä haluat/aiot tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä juttu. Puhuin vastaavasta tilanteesta psykologin kanssa. Hän kehotti minua hyväksymään tilanne ja ajattelemaan, että olen itse puolisoni valinnut ja päättänyt jäädä suhteeseen. Että minua kuulemma helpottaa, kun ajattelen näin. No ei helpota, eli minun siis pitäisi hänen mielestään syyttää itseäni. Minun ei pidä odottaa tai pyytää puolisolta apua lapsen hoidossa, vaan ajatella, että kun olen äiti, niin minun pitää tämä tehdä eikä odottaa mieheltä apua. MInun pitäisi myös olla kiitollinen puolisolle, kun hän rahoittaa elämäämme enemmän. Jep juu. MIehenhän ei tietenkään tarvitse ilmeisesti olla kiitollinen siitä, että koko suhteemme ajan olen hoitanut pyykkihuollon, astiahuollon jne yksin. Niin, konehan ne tekee, kunhan vaan nappia painaa totesi mies. 

Taitaa psykologisi olla helluntalainen, lestadiolainen tms. uskovainen. Niiltä voi saada tuollaisia neuvoja. Siksi parisuhdeväkivalta tapauksissa ei tuollaisia auttajia suositella, koska ne kaasuvalottavat uhrin hyväksymään hyväksikäytön tai pahoinpitelyn.