Vanhemmat seuraavat lapsiaan puhelimen GPS -paikannuksella, onko tämä nykyisin ihan oikeasti tavallista arkipäivää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.

Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.

Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.

Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta. 

Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.

sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.

Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.

Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.

Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.

Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.

Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?

Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......

Ei niistä sovelluksista näe mitä reittiä lapsi on kulkenut. Niistä näkee vain sen hetkisen sijainnin. Hyvin voi lapsi tehdä koulumatkalla seikkailuja sinne sun tänne ilman että äiti saa tietää. Ei ainakaan työssäkäyvillä ole aikaa seurata lapsen koulumatkoja. Kyllä väitän että paljon isompi ongelma on ne vanhemmat, jotka somettaa naama luurissa eikä heitä kiinnostaa lapsensa asiat ollenkaan kuin vanhemmat jotka paikantaa lapsen sijainnin jos eivät saa lapseen yhteyttä kun on asiaa. Näiden lapset saavat ihan rauhassa viettää koulun jälkeen iltapäivät ja illat teillä tietämättömillä ilman että olisi säännöllisiä ruoka-aikoja, harrastuksia jne.

Noh, kukin tavallaan..

Mitä se lapsen sijainnin paikantaminen auttaa, jos on lapselle asiaa eikä hän vastaa puhelimeen?

Oletko vähän yksinkertainen?

Eli lapsella ei ole mitään omaa rauhaa eikä yksityisyyttä?

Hänet usutetaan heti jostain leikkimästä, jos äidillä sattuu olemaan asiaa eikä heti vastaa?

Oletan siis, että menet paikalle sinne minne sovellus lapsen sijainnin näyttää.

Kummallista elämää joillain kyllä, ei ole itselle tullut vielä tilannetta jossa tarvisi tuollaista sovellusta.

Ehkä nämä lapset on sitten niin kontrolloituja jo alusta saakka, ettei oma harkintakyky ja sisäinen kompassi toimi, ja siksi tarvivat vielä kouluikäisenäkin tarkkaa valvontaa ja kontrollointia?

Varmaan niitä, joita jo taaperona kiellettiin puistossa kiipeämästä koska voi tippua, myöhemmin curlattiin kaikki mahdollinen ja lopulta tuloksena on kuin säkissä elävä uuvatti, joka ei pärjää itsenäisesti tai selviydy edes siitä, jos bussi menee pari pysäkkiä ohitse.

No oothän sä näköjään, nyt selvisi. Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.

Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.

Ja laitat sen lapsen taakaksi?

Luojan kiitos itselläni ei ollut neuroottiset vanhemmat.

Kyllä lastenkin on hyvä oppia, mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu. Onneksi minulla ei ollut naiivit vanhemmat.

Ei minullakaan, enkä itsekään ole naiivi, mutta keskityn hyvään eikä kiinnosta neuroottinen pelleily ja elämä pelon kanssa.

Koen eläväni -ja elänkin- ihan lintukodossa täällä Helsingissä, ei ole tarvetta sen kummempaan neuroottisuuteen ja uhkien kelailemiseen.

Tietysti mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, siksi elämästä kannattaakin nauttia nyt.

Jos asuisin jossain favelassa, niin asia olisi tietysti ihan toinen. Nyt asun kuitenkin Suomessa ja pienessä, puistomaisessa kaupungissa nimeltä Helsinki, eli ei ole aihetta kyttäillä sen kummemmin lapsen liikkeitä tai pelätä varmuuden vuoksi jotain.

Paljon pienemmässä kaupungissa Kotkassa, tyttö kidnapattiin vajaan viiden minuutin koulumatkaltaan iltapäivällä.

Fakta ettei kidnappaaja ollut tarkistanut etttä onko tytöllä puhelinta koitui tytön pelastukseksi.

Noissa seuranta ohjelmistoissa on usein mahdollisuus asettaa alue jonka ulkopuolelle mentäessä systeemi hälyttää. Tällaisissa tilanteissa joissa on oikeasti pahaa tapahtumassa nopea reagointi voi pelastaa hengen.

Minun ja miehen autoa voi seurata mobiiliäpin kautta. Olen ihan tässä parissa kuukaudessa oppinut, että on huisin kätevää kun voi tarvittaessa katsoa onko toinen vaikkapa lähtenyt jo töistä, ja jos on, voi kotona oleva aloittaa jo esimerkiksi ruuan valmistuksen. 

Tätä voisi verrata tällaiseen puhelimen seurantajärjestelmään ja periaatteessa voisin miehenkin kanssa sellaisen ottaa käyttöön, joten jos meillä olisi lapsia, niin miksipä ei. Ja ei mekään seurata miehen kanssa autojamme päivittäin saati viikottain, mutta ehkä jokunen kerta kuussa.  

Sairaaksi on mennyt vanhempien touhu. Kytätään ja kytätään.

Olen yllättynyt siitä, miten aggressiivisia reaktioita aihe saa ihmisissä aikaan.

Meillä on miehen kanssa kaikki Applen laitteet kytketty find my -sovellukseen, myös kummankin henkilökohtainen puhelin.

Minulle tästä ei aiheudu minkäänlaista ahdistusta tai kyttäämisen tunnetta. Olen aina ollut uskollinen ja rehellinen, joten minulla ei ole mitään peiteltävää. Kerron miehelle minne olen menossa, riippumatta siitä voisiko mies paikantaa olinpaikkani. Sama koskee miestä.

Paikannus on ollut todella kätevä niillä kerroilla kun jomman kumman puhelin on ollut hukassa, sovelluksesta voi todeta että puhelin on oman tontin alueella, eikä esim. jäänyt kaupungille, töihin, kyläpaikkaan tms. On myös mukava tarkistaa, että mies on päässyt turvallisesti perille, jos on lähtenyt ajamaan jonnekin kauemmas, kuten satojen kilometrien päässä olevaan lapsuudenkotiinsa. Voin myös tarkistaa missä kohti mies on tulossa, jos on vaikka tulossa hakemaan minua jostakin, joten tiedän mennä ajoissa sovittuun kohtauspaikkaan.

Me emme kyttää toisiamme, käytämme sovellusta silloin kun on jokin järkevä syy tietää toisen olinpaikka. Se, ettei kummankaan menoissa ole koskaan mitään salattavaa, tekee tällaisten sovellusten käytöstä ongelmatonta, eikä asia herätä negatiivisia tunteita. Pieni lapsi olisi myös paikannuksen piirissä oman turvallisuutensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on yksiselitteidåsesti väärin.

Älä sitten käytä sitä. Iisiä. Mutta ei kuulu sinulle jos muut käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Luovuus, seikkailut, vapaus - ne olivat erityisesti lapsena parasta.

Onneksi ei ollut niskassa hengittävää äitiä joka olisi kytännyt jokaisen liikkeen ja puuttunut kaikkeen.

Luovuus, seikkailu ja vapauskin on parasta vaan jos on hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Luovuus, seikkailut, vapaus - ne olivat erityisesti lapsena parasta.

Onneksi ei ollut niskassa hengittävää äitiä joka olisi kytännyt jokaisen liikkeen ja puuttunut kaikkeen.

Etkö ymmärrä, että tällainen sovellus juuri antaa lapselle enemmän vapautta? Jos lapseni koulumatka onkin kestänyt vartin sijasta tunnin, niin minun ei tarvitse soitella perään että missä meet ja onko kaikki hyvin, vaan kurkkaan nopeasti kartalta, että juu, tuossa lähimetsässä näyttää pyörivän. Lapsi saa rauhassa seikkailla oman aikansa ja vanhemmat tietää lapsen olevan turvassa.

Yksi mies jota deittailin vähän aikaa kertoi, että seurasi hänen tyttärensä puhelinta. Tyttö oli tuolloin jotain 16-18 vuotias. Tyttö oli ollut treffeillä Korkeasaaressa ja isänsä oli mennyt häntä sieltä hakemaan, puhelinpaikannuksella löytänyt nuoren parin Korkeasaaren kävelysillalta ja näin kätevästi tutustunut vävykokelaaseen. Pidin paikannusta ihan sairaana, mutta miehen mielestä oli ihan pikku juttu vaan.

Minustakin nämä paikannukset nimenomaan antavat lisää vapautta, kun ei tarvitse soitella ja viesteillä perään ja kysellä missä toinen on. Ei tarvitse huolissaan kiipeillä seinälle kun perheenjäseneen ei saa mitään yhteyttä silloin kun ei ole tullut kotiin ajallaan eikä vastaa puheluihin eikä viesteihin. Lapsen voi antaa kulkea vapaammin kun tietää että tarvittaessa näkee mistä hänet löytää.

Kertoo varmasti jostakin, jos pelkkä ajatuskin sijainnin paikantamisesta saa raivostumaan ja pitämään asiaa sairaana. Minua ei haittaa jos mies tai lapset katsovat missä olen. Kertoisin olinpaikkani myös jos joku perheenjäseneni soittaisi ja kysyisi. Kerron aina muutenkin mihin olen menossa ja kenen kanssa, joten mistään luvattomasta minua ei saa kiinni vaikka mitä tekisi. Mieskään ei ole yhtään epäluuloinen eikä mustasukkainen, joten ei pelkoa että sovellusta käytetään kyttäämisen tai kontrolloinnin välineenä.

Jollekin uudelle tuttavuudelle tai millään tavalla henkisesti sairaalle ja kontrolloivalle kumppanille en tietenkään paikantamista sallisi, pitää olla tasapainoinen, terve ja vakiintunut suhde jotta homma toimii ilman vallankäyttöä ja alistamista.

Olin järkyttynyt, kun ekan kerran tajusin, että joku oikeasti seuraa lapsiaan puhelimella käytännössä koko ajan. Omani ovat 12-26 -vuotiaat, eikä ole koskaan seurattu. Sairas ajatuskin mielestäni. Sehän on, kuin he olisivat nilkkapantavankeja.

Olemne osanneet jutella ja aina on tarpeeksi tiedetty menemisistä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mies jota deittailin vähän aikaa kertoi, että seurasi hänen tyttärensä puhelinta. Tyttö oli tuolloin jotain 16-18 vuotias. Tyttö oli ollut treffeillä Korkeasaaressa ja isänsä oli mennyt häntä sieltä hakemaan, puhelinpaikannuksella löytänyt nuoren parin Korkeasaaren kävelysillalta ja näin kätevästi tutustunut vävykokelaaseen. Pidin paikannusta ihan sairaana, mutta miehen mielestä oli ihan pikku juttu vaan.

No hyi hitto, tämä nyt on jo sairasta!