Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat seuraavat lapsiaan puhelimen GPS -paikannuksella, onko tämä nykyisin ihan oikeasti tavallista arkipäivää?
30.09.2021 |
Jotenkin nyt erityisesti viimeaikoina perheellisten kanssa sattunut vastaan jos lapsistaan puhuvat (6-17v, minkäikäisillä nyt puhelin on) että monilla perheillä lapsilla käytössä GPS -paikannus puhelimessa. Vanhemmat näkevät jatkuvasti missä lapsi on.
Näin ysärillä lapsuutensa viettäneenä tämä kuulostaa ihan kamalalta, onko ihan oikeasti näin ja jos on niin miksi ihmeessä? Ja erityisesti ihmetytti eräs, jolla tosiaan jo melkein täysi-ikäinen lapsi jonka sijaintia on varmaan paikannettu koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Onko tämä sallittua tai tarkoituksenmukaista? Olisitko itse halunnut lapsena tai nuorena että sijaintiasi voidaan tarkkailla jatkuvasti? Nämä lapset kai vaan tottuu asiaan kun niin on aina ollut, mutta ihan oikeasti tässä maailmassa kasvetaan nyt jo niin pumpulissa että tuntuu todella hassulta että joku vanhempi näin toimii tarkoituksella ja vielä Suomessa..
Vanhempi joka näin teet, perustelisitko miksi? Jos seurattava on esim. ala-astelainen, milloin ajattelit lopettaa seuraamisen?
Mitä ajatuksia muilla?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mä epäilen, että todellinen syy on se, että tää töhlö ei osaa sovellusta ladata. Lässyttää sitten jostain kommunikoinnista... Hohhoijaa!
Joo, olen lajityypillisen kommunikaation ja yhteisöllisyyden kannattaja, ja jatkuva teknologian läsnäolo ja ihmisten väliin tuleminen inhottaa ja todellakin syö yhteisöllisyyttä.
Sovelluksen lataaminen nyt ei vaadi mitään "osaamista", mutta vitsihän tuo olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
Luovuus, seikkailut, vapaus - ne olivat erityisesti lapsena parasta.
Onneksi ei ollut niskassa hengittävää äitiä joka olisi kytännyt jokaisen liikkeen ja puuttunut kaikkeen.
En usko että nuo sovellukset estää lapsia tekemästä omia seikkailujaan. Ei kai kukaan nyt ehdi joka välissä niitä sijainteja kytätä. Itse ainakin uskon että suurin osa vanhemmista käyttää näitä sovelluksia esimerkiksi kiireisen arjen helpottajina eikä mihinkään sairaalloiseen jatkuvaan kyttämiseen. Ei myöskään ole kyse siitä etteikö luottaisi lapseen vaan kyse voi olla ihan vaan siitä, että ymmärtää lapsen olevan joskus hajamielinen, leikkeihin uppoutuva jne. , jolloin sovellus auttaa arjen hallinnassa niin että koko perheen aikataulut ja menot eivät sekoitu sen vuoksi, että ei tiedetty missä 9-vuotias on, kun hänen puhelimensa oli unohtunut koulupäivän jälkeen äänettömälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
yritä nyt käsittää että koulumatkat tai kaverit ei ole siinä kodin lähellä, ei lähimaillakaan.
kyse ei ole kyttäämisestä vaan kartan käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
Ei niistä sovelluksista näe mitä reittiä lapsi on kulkenut. Niistä näkee vain sen hetkisen sijainnin. Hyvin voi lapsi tehdä koulumatkalla seikkailuja sinne sun tänne ilman että äiti saa tietää. Ei ainakaan työssäkäyvillä ole aikaa seurata lapsen koulumatkoja. Kyllä väitän että paljon isompi ongelma on ne vanhemmat, jotka somettaa naama luurissa eikä heitä kiinnostaa lapsensa asiat ollenkaan kuin vanhemmat jotka paikantaa lapsen sijainnin jos eivät saa lapseen yhteyttä kun on asiaa. Näiden lapset saavat ihan rauhassa viettää koulun jälkeen iltapäivät ja illat teillä tietämättömillä ilman että olisi säännöllisiä ruoka-aikoja, harrastuksia jne.
Noh, kukin tavallaan..
Me asumme alueella A, koulu on 15 kilsan päässä alueella B, lapsen kaverit on alueilla C-I.
On ihan hyvä, että on apuna jotain jolla hän voi liikkua kodin, koulun ja kaverien väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
yritä nyt käsittää että koulumatkat tai kaverit ei ole siinä kodin lähellä, ei lähimaillakaan.
kyse ei ole kyttäämisestä vaan kartan käytöstä.
Eli mihin sitä tarvitaan? Lapsi ei osaa itse käyttää karttaa? Ei ole opeteltu koulureittiä?
Minullakin oli lapsena noin 15km koulumatka jonka kuljin bussilla, ja joskus nukahdin bussissa koulun jälkeen niin, että heräsin 30km päässä kotoa.
Soitin äidille, ja hän tuli hakemaan. Osasin lukea kylttejä ja ympäristöä eli katsoa itse missä olen, eli äidin ei tarvinnut kuin ajaa paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
Ei niistä sovelluksista näe mitä reittiä lapsi on kulkenut. Niistä näkee vain sen hetkisen sijainnin. Hyvin voi lapsi tehdä koulumatkalla seikkailuja sinne sun tänne ilman että äiti saa tietää. Ei ainakaan työssäkäyvillä ole aikaa seurata lapsen koulumatkoja. Kyllä väitän että paljon isompi ongelma on ne vanhemmat, jotka somettaa naama luurissa eikä heitä kiinnostaa lapsensa asiat ollenkaan kuin vanhemmat jotka paikantaa lapsen sijainnin jos eivät saa lapseen yhteyttä kun on asiaa. Näiden lapset saavat ihan rauhassa viettää koulun jälkeen iltapäivät ja illat teillä tietämättömillä ilman että olisi säännöllisiä ruoka-aikoja, harrastuksia jne.
Noh, kukin tavallaan..
Eli mielestäsi tilanne on kyttääminen yai heitteillä? Meillä harrastetaan, syödään hyvin ja mennään nukkumaan ajallaan. Ihan soittelulla ja luottamuksella menty näin, ilman ongemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
yritä nyt käsittää että koulumatkat tai kaverit ei ole siinä kodin lähellä, ei lähimaillakaan.
kyse ei ole kyttäämisestä vaan kartan käytöstä.
Eli mihin sitä tarvitaan? Lapsi ei osaa itse käyttää karttaa? Ei ole opeteltu koulureittiä?
Minullakin oli lapsena noin 15km koulumatka jonka kuljin bussilla, ja joskus nukahdin bussissa koulun jälkeen niin, että heräsin 30km päässä kotoa.
Soitin äidille, ja hän tuli hakemaan. Osasin lukea kylttejä ja ympäristöä eli katsoa itse missä olen, eli äidin ei tarvinnut kuin ajaa paikalle.
Asumme Itä-Helsingissä, koulu on kantakaupungissa, kaveri asuu Länsi-Helsingissä. Minun lapseni ei tunne sitä kaupunginosaa, joka on heti siinä kaverin kodin jälkeen eli jos ajaa ohi, ei välttämättä löydä enää sinne kaverille.
Ja minusta nyt on paljon järkevämpää, että hän itse selviää siitä pienellä avulla kuin että minä ajan Lohjalta sinne sitten etsimään ja menetän työansioita ja aiheutan työnantajalle ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Me asumme alueella A, koulu on 15 kilsan päässä alueella B, lapsen kaverit on alueilla C-I.
On ihan hyvä, että on apuna jotain jolla hän voi liikkua kodin, koulun ja kaverien väliä.
Pakko sanoa, että en kyllä päästäisi lasta ylipäätään kulkemaan yksin kodin ulkopuolelle, jos hän ei osaisi lukea, kulkea ympäristössä, kysyä tarvittaessa neuvoa jne.
Tietyt taidot täytyy olla, jotta voi ylipäätään kulkea yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
Ei niistä sovelluksista näe mitä reittiä lapsi on kulkenut. Niistä näkee vain sen hetkisen sijainnin. Hyvin voi lapsi tehdä koulumatkalla seikkailuja sinne sun tänne ilman että äiti saa tietää. Ei ainakaan työssäkäyvillä ole aikaa seurata lapsen koulumatkoja. Kyllä väitän että paljon isompi ongelma on ne vanhemmat, jotka somettaa naama luurissa eikä heitä kiinnostaa lapsensa asiat ollenkaan kuin vanhemmat jotka paikantaa lapsen sijainnin jos eivät saa lapseen yhteyttä kun on asiaa. Näiden lapset saavat ihan rauhassa viettää koulun jälkeen iltapäivät ja illat teillä tietämättömillä ilman että olisi säännöllisiä ruoka-aikoja, harrastuksia jne.
Noh, kukin tavallaan..
Mitä se lapsen sijainnin paikantaminen auttaa, jos on lapselle asiaa eikä hän vastaa puhelimeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
Ei niistä sovelluksista näe mitä reittiä lapsi on kulkenut. Niistä näkee vain sen hetkisen sijainnin. Hyvin voi lapsi tehdä koulumatkalla seikkailuja sinne sun tänne ilman että äiti saa tietää. Ei ainakaan työssäkäyvillä ole aikaa seurata lapsen koulumatkoja. Kyllä väitän että paljon isompi ongelma on ne vanhemmat, jotka somettaa naama luurissa eikä heitä kiinnostaa lapsensa asiat ollenkaan kuin vanhemmat jotka paikantaa lapsen sijainnin jos eivät saa lapseen yhteyttä kun on asiaa. Näiden lapset saavat ihan rauhassa viettää koulun jälkeen iltapäivät ja illat teillä tietämättömillä ilman että olisi säännöllisiä ruoka-aikoja, harrastuksia jne.
Noh, kukin tavallaan..Mitä se lapsen sijainnin paikantaminen auttaa, jos on lapselle asiaa eikä hän vastaa puhelimeen?
Oletko vähän yksinkertainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
Ei niistä sovelluksista näe mitä reittiä lapsi on kulkenut. Niistä näkee vain sen hetkisen sijainnin. Hyvin voi lapsi tehdä koulumatkalla seikkailuja sinne sun tänne ilman että äiti saa tietää. Ei ainakaan työssäkäyvillä ole aikaa seurata lapsen koulumatkoja. Kyllä väitän että paljon isompi ongelma on ne vanhemmat, jotka somettaa naama luurissa eikä heitä kiinnostaa lapsensa asiat ollenkaan kuin vanhemmat jotka paikantaa lapsen sijainnin jos eivät saa lapseen yhteyttä kun on asiaa. Näiden lapset saavat ihan rauhassa viettää koulun jälkeen iltapäivät ja illat teillä tietämättömillä ilman että olisi säännöllisiä ruoka-aikoja, harrastuksia jne.
Noh, kukin tavallaan..Mitä se lapsen sijainnin paikantaminen auttaa, jos on lapselle asiaa eikä hän vastaa puhelimeen?
Oletko vähän yksinkertainen?
On se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme alueella A, koulu on 15 kilsan päässä alueella B, lapsen kaverit on alueilla C-I.
On ihan hyvä, että on apuna jotain jolla hän voi liikkua kodin, koulun ja kaverien väliä.
Pakko sanoa, että en kyllä päästäisi lasta ylipäätään kulkemaan yksin kodin ulkopuolelle, jos hän ei osaisi lukea, kulkea ympäristössä, kysyä tarvittaessa neuvoa jne.
Tietyt taidot täytyy olla, jotta voi ylipäätään kulkea yksin.
Mitä tahansa muuta paitsi fiksua ja järkevää toimintaa. Tää on ihan taattua provoilua taas.
Meillä ei ole lapsilla seurantaa mutta mummolla on.
Juu työkaveri kyttäilee ekaluokkalaisensa menoa ihan koko ajan tällä trackerilla. Yks päivä hätääntyi että kauheaa lapsi ei ole lähtenyt kouluun vaan on kotona! Eikä vastaa! No minä siihen että no jospa kuitenkin on mennyt sinne kouluun ja puhelin vaan unohtui kotiin. Ja jos se ekalla oleva lapsi ei ilmesty kouluun, vanhemmille kyllä olisi jo soitettu.
Näinhän siinä oli käynyt, lapsi koulussa ja puhelin kotona.
Jotenkin creepyä että lapset ei saa kehittyä yhtään. Soitellaan kotiin oikeasti 10 x aamun aikana että oletko nyt käynyt pissalla ja pukenut vaatteet ja entäs oletko pessyt hampaat ja syönyt ja muistanut hengittää....
Huolenpito on hyvä juttu mutta ehkä nykyään mennään vähän överiksi. Lähtisikö se lapsi oikeasti pyjamassa kouluun jos ei äiti muistuttaisi siitä usealla puhelinsoitolla? Kyseessä ei siis ole erityislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.
Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.
Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.
Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta.
Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.
sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.
Itse vanhempana en koe kyllä mitään tarvetta olla varmistelemassa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Tuo on juuri sitä kontrollifriikkeyttä, joka on jo ajatuksena ahdistavaa.
Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan, mutta toki kukin tekee miten itse kokee parhaaksi.
Sinänsä näistä on turha väitellä, kun ihmisillä on näihin(kin) asioihin liittyen erilaisia persoonapiirteitä, arvoja, kasvatusperiaatteita ym.
Itse mietin mikä on lapsen yksityisyys tilanteessa, jossa hänen menemisiään kytätään tuolla tavoin?
Pitääkö vanhemman tietää kaikki? Täytyykö äidille raportoida, että tulikin tänään vähän eri reittiä kotiin ja leikki hetken metsässä keijukaiskäpyä - kunnes leikki ja sen taianomainen, upottava toiseen todellisuuteen vienyt hetki katkesi siihen, kun äiti soitteli hädissään perään, että missä metsässä sinä oikein olet ollut jo 20 minuuttia......
Ei niistä sovelluksista näe mitä reittiä lapsi on kulkenut. Niistä näkee vain sen hetkisen sijainnin. Hyvin voi lapsi tehdä koulumatkalla seikkailuja sinne sun tänne ilman että äiti saa tietää. Ei ainakaan työssäkäyvillä ole aikaa seurata lapsen koulumatkoja. Kyllä väitän että paljon isompi ongelma on ne vanhemmat, jotka somettaa naama luurissa eikä heitä kiinnostaa lapsensa asiat ollenkaan kuin vanhemmat jotka paikantaa lapsen sijainnin jos eivät saa lapseen yhteyttä kun on asiaa. Näiden lapset saavat ihan rauhassa viettää koulun jälkeen iltapäivät ja illat teillä tietämättömillä ilman että olisi säännöllisiä ruoka-aikoja, harrastuksia jne.
Noh, kukin tavallaan..Mitä se lapsen sijainnin paikantaminen auttaa, jos on lapselle asiaa eikä hän vastaa puhelimeen?
Oletko vähän yksinkertainen?
Eli lapsella ei ole mitään omaa rauhaa eikä yksityisyyttä?
Hänet usutetaan heti jostain leikkimästä, jos äidillä sattuu olemaan asiaa eikä heti vastaa?
Oletan siis, että menet paikalle sinne minne sovellus lapsen sijainnin näyttää.
Kummallista elämää joillain kyllä, ei ole itselle tullut vielä tilannetta jossa tarvisi tuollaista sovellusta.
Ehkä nämä lapset on sitten niin kontrolloituja jo alusta saakka, ettei oma harkintakyky ja sisäinen kompassi toimi, ja siksi tarvivat vielä kouluikäisenäkin tarkkaa valvontaa ja kontrollointia?
Varmaan niitä, joita jo taaperona kiellettiin puistossa kiipeämästä koska voi tippua, myöhemmin curlattiin kaikki mahdollinen ja lopulta tuloksena on kuin säkissä elävä uuvatti, joka ei pärjää itsenäisesti tai selviydy edes siitä, jos bussi menee pari pysäkkiä ohitse.
Pettäminenkin vähenisi, jos puolisot seuraisivat toisiaan.
Eihän se mitään luottamuspulaa ole, kunhan pidetään vain huolta, ettei paha maailma vie mukanaan.
Mahdollisuudet on vaikka mihin.
Alue: Aihe vapaa
Minun suhteeni lapsiini ja oikeastaan kaikkiin ihmisuhteisiin perustuu luottamukseen. Ymmärrän pienen lapsen paikannuksen, juuri kun harjoitellaan itsenäiseen liikkumiseen, mutta muuhun en (poislukien tietysti nepsyt tms. joilla on haasteita itsenäiseen toimintaan)
Ei minun tarvitse/kuulu tietää kaikesta kaikkea kokoajan. En myöskään haluaisi itseäni paikannettavan (vaikka olen joko matkalla kotiin tai töihin, siinä on mun elämä).En katso lapsieni puhelimia läpi, olemme keskustelleet millaiset viestit tulisi näyttää aikuisille. En pengo teinieni/puolisoni tavaroita, enkä edes taskuja. Olen sanonut että jos jotain heittää pyykkiin, parempi olla tyhjät taskut tai asia on pesukoneessa. Kaikki perustuu luottamukseen, pakonomainen kontrollointi on pelottavaa ja pahasta.