Vanhemmat seuraavat lapsiaan puhelimen GPS -paikannuksella, onko tämä nykyisin ihan oikeasti tavallista arkipäivää?

Ap on tyypillinen toisten syyllistäjä. "sitten kun mulla on lapsia niin...". Niin se todellisuus sitten tuleekin vastaan. Näitä on kuultu niin paljon.

Sehän on ihan tutkittu tosiasia, että neuroottisuus on naisilla yleistä.

Hirveä kontrollin tarve, stressi, uupumus jne. 

Eikö pelota että joku hakkeri käyttää näitä tietoja omiin käyttötarpeisiinsa? Joku pedo vaikka.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan tutkittu tosiasia, että neuroottisuus on naisilla yleistä.

Hirveä kontrollin tarve, stressi, uupumus jne. 

Tuohan nimenomaan helpottaa stressiä.

Hukkunut kännykkä löytyy, eksynyt lapsi samaten.

Meillä se on sen takia että jos puhelin häviää. Tai lapsi, kolme erityistä vahdittavana kuitenkin. En ole tainnut kertaakaan käyttää koko palvelua.

Onneksi se oli myös omassa puhelimessa, sain tabletilta katsottua mihin on kadonnut ja löytyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.

Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.

Ja laitat sen lapsen taakaksi?

Luojan kiitos itselläni ei ollut neuroottiset vanhemmat.

Kyllä lastenkin on hyvä oppia, mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu. Onneksi minulla ei ollut naiivit vanhemmat.

Ei minullakaan, enkä itsekään ole naiivi, mutta keskityn hyvään eikä kiinnosta neuroottinen pelleily ja elämä pelon kanssa.

Koen eläväni -ja elänkin- ihan lintukodossa täällä Helsingissä, ei ole tarvetta sen kummempaan neuroottisuuteen ja uhkien kelailemiseen.

Tietysti mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, siksi elämästä kannattaakin nauttia nyt.

Jos asuisin jossain favelassa, niin asia olisi tietysti ihan toinen. Nyt asun kuitenkin Suomessa ja pienessä, puistomaisessa kaupungissa nimeltä Helsinki, eli ei ole aihetta kyttäillä sen kummemmin lapsen liikkeitä tai pelätä varmuuden vuoksi jotain.

Ei sulla mitään lapsia ole.

Ihan normaalia on katsoa, että ekaluokkalainen on päässyt kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan tutkittu tosiasia, että neuroottisuus on naisilla yleistä.

Hirveä kontrollin tarve, stressi, uupumus jne. 

Tuohan nimenomaan helpottaa stressiä.

Hukkunut kännykkä löytyy, eksynyt lapsi samaten.

Kannattaa mieluummin kasvattaa se lapsi, niin ei tarvitse etsiä hukkunutta kännykkää ja eksynyttä lasta siihen tahtiin, että sitä varten tarvii kytätä lapsen liikkeitä jostain sovelluksesta....

Ymmärrän, että tuo sovellus voi olla varmuuden vuoksi olemassa, mutta en sitä, että sieltä vaan kyttäillään missä lapsi menee ja onko jo kotona ym. Se on vain ja ainoastaan neuroottisuutta ja ihme kontrollifriikkeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.

Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.

Ja laitat sen lapsen taakaksi?

Luojan kiitos itselläni ei ollut neuroottiset vanhemmat.

Kyllä lastenkin on hyvä oppia, mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu. Onneksi minulla ei ollut naiivit vanhemmat.

Ei minullakaan, enkä itsekään ole naiivi, mutta keskityn hyvään eikä kiinnosta neuroottinen pelleily ja elämä pelon kanssa.

Koen eläväni -ja elänkin- ihan lintukodossa täällä Helsingissä, ei ole tarvetta sen kummempaan neuroottisuuteen ja uhkien kelailemiseen.

Tietysti mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, siksi elämästä kannattaakin nauttia nyt.

Jos asuisin jossain favelassa, niin asia olisi tietysti ihan toinen. Nyt asun kuitenkin Suomessa ja pienessä, puistomaisessa kaupungissa nimeltä Helsinki, eli ei ole aihetta kyttäillä sen kummemmin lapsen liikkeitä tai pelätä varmuuden vuoksi jotain.

Ei sulla mitään lapsia ole.

Ihan normaalia on katsoa, että ekaluokkalainen on päässyt kotiin.

Toistan viestini, ja joo on lapsia.

En ole mitenkään kontrollifriikki ja erityisen turvallisuushakuinen persoona, joten en oikein osaa samaistua tuohon maailmankuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan tutkittu tosiasia, että neuroottisuus on naisilla yleistä.

Hirveä kontrollin tarve, stressi, uupumus jne. 

Tuohan nimenomaan helpottaa stressiä.

Hukkunut kännykkä löytyy, eksynyt lapsi samaten.

Kannattaa mieluummin kasvattaa se lapsi, niin ei tarvitse etsiä hukkunutta kännykkää ja eksynyttä lasta siihen tahtiin, että sitä varten tarvii kytätä lapsen liikkeitä jostain sovelluksesta....

Ymmärrän, että tuo sovellus voi olla varmuuden vuoksi olemassa, mutta en sitä, että sieltä vaan kyttäillään missä lapsi menee ja onko jo kotona ym. Se on vain ja ainoastaan neuroottisuutta ja ihme kontrollifriikkeyttä.

Mistä sinä keksit tuon kaiken? Onkohan sulla lääkitys kunnossa?

Onneksi sain viettää lapsuuteni ja nuoruuteni ennen seurantasovelluksia. Minulla oli sellaiset vanhemmat, että varmasti olisivat kytänneet sovellusta koko ajan ja tivanneet perusteluja sille miksi olen ollut missäkin paikassa.

Mutta olen tosiaan niin vanha, että sain hengata ystävien kanssa, käydä kahvilla, vierailla toisten luona, tehdä retkiä naapurikaupunkiin jne. ilman että liikkumisestani olisi tehty jonkinlainen "rikosrekisteri".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.

Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.

Ja laitat sen lapsen taakaksi?

Luojan kiitos itselläni ei ollut neuroottiset vanhemmat.

Kyllä lastenkin on hyvä oppia, mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu. Onneksi minulla ei ollut naiivit vanhemmat.

Ei minullakaan, enkä itsekään ole naiivi, mutta keskityn hyvään eikä kiinnosta neuroottinen pelleily ja elämä pelon kanssa.

Koen eläväni -ja elänkin- ihan lintukodossa täällä Helsingissä, ei ole tarvetta sen kummempaan neuroottisuuteen ja uhkien kelailemiseen.

Tietysti mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, siksi elämästä kannattaakin nauttia nyt.

Jos asuisin jossain favelassa, niin asia olisi tietysti ihan toinen. Nyt asun kuitenkin Suomessa ja pienessä, puistomaisessa kaupungissa nimeltä Helsinki, eli ei ole aihetta kyttäillä sen kummemmin lapsen liikkeitä tai pelätä varmuuden vuoksi jotain.

Ei sulla mitään lapsia ole.

Ihan normaalia on katsoa, että ekaluokkalainen on päässyt kotiin.

Minun lapsuudessani laitettiin tekstiviesti kun oli päästy kotiin.

Minusta tuo on yksiselitteidåsesti väärin.

Eiköhän teinit keksi jonkun keinon, jolla tuon trackerin voi kiertää ilman että laittaa sitä pois päältä. Yksi keino taitaa olla se, että jos saa uuden puhelimen niin pitää trackeria päällä vanhassa (ei uudessa) ja sitten huolehtii että vanha kännykkä on siellä missä "kuuluukin".

Vierailija kirjoitti:

Eikö pelota että joku hakkeri käyttää näitä tietoja omiin käyttötarpeisiinsa? Joku pedo vaikka.

Varmasti näitä joku hyödyntää jotenkin, sen verran suosittu sovellus. On vain ajan kysymys. Pitäisin lapseni yksityisyydestä parempaa huolta.

Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.

Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.

Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.

Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta. 

Minä en ihan oikeasti ymmärrä mitä kaikkea toinen voi nähdä puhelimestaan. Tänään juuri mieheni sanoi puhelimessa, että laitapa puhelin laturiin kun hänen puhelumensa ilmoitti minun puhelimesta on akku lopuillaan. Miten mies voi tietää minun puhelimen akun määrän? Mulle ei ole tullut mieleenkään seurata lasten puhelimia saati sitten miehen. Mitä kaikkea mies näkee puhelimeltaan? Pystyykö hän esim. lukemaan tämän viestin tai näkemään missä olen? Kertokaa te paremmin tietävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.

Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.

Ja laitat sen lapsen taakaksi?

Luojan kiitos itselläni ei ollut neuroottiset vanhemmat.

Kyllä lastenkin on hyvä oppia, mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu. Onneksi minulla ei ollut naiivit vanhemmat.

Ei minullakaan, enkä itsekään ole naiivi, mutta keskityn hyvään eikä kiinnosta neuroottinen pelleily ja elämä pelon kanssa.

Koen eläväni -ja elänkin- ihan lintukodossa täällä Helsingissä, ei ole tarvetta sen kummempaan neuroottisuuteen ja uhkien kelailemiseen.

Tietysti mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, siksi elämästä kannattaakin nauttia nyt.

Jos asuisin jossain favelassa, niin asia olisi tietysti ihan toinen. Nyt asun kuitenkin Suomessa ja pienessä, puistomaisessa kaupungissa nimeltä Helsinki, eli ei ole aihetta kyttäillä sen kummemmin lapsen liikkeitä tai pelätä varmuuden vuoksi jotain.

Ei sulla mitään lapsia ole.

Ihan normaalia on katsoa, että ekaluokkalainen on päässyt kotiin.

Minun lapsuudessani laitettiin tekstiviesti kun oli päästy kotiin.

Hyi mitä kontrollointia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.

Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.

Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.

Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta. 

Mitä se auttaa niille kavereiden vanhemmille soittaa jos lapsi on menossa bussilla kaverille ja ne vanhemmat on työpaikalla.

sovelluksella näen heti, että ajoi kaksi pysäkkiä ohi määränpään, voin laittaa viestin kaverille ja omalle lapselle ja seurata, että löytävät toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä välillä tilanteita, ettei ole varma missä lapsi on eikä vastaa puhelimeen tai puhelin pois päältä.

Niitä tilanteita varten on lapsen kavereiden ja kavereiden vanhempien numerot, joihin voi soittaa.

Tykkään hoitaa asiat normaalisti kommunikoimalla eli puhumalla, ja mielelläni puhun lapsen kavereiden vanhempien kanssa tai kävelen kaverin kotiovelle kysymään lastani. Mukava siinä rupatella sitten kuulumisia, ja usein olen saanut kutsun kahville/teelle/viinille.

Vielä ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin tarvinnut tuollaista sovellusta. 

Mä epäilen, että todellinen syy on se, että tää töhlö ei osaa sovellusta ladata. Lässyttää sitten jostain kommunikoinnista... Hohhoijaa!

Alakoululaisilla ei välttämättä ole ajantajua eikä kaikki ekaluokkalaiset osaa esim. kelloa. Jos lapsi ei vastaa puhelimeen niin on tosi kätevää että näkee missä lapsi on. Yleensä on ollut jonkun kaverin luona, joten sovelluksen avulla tiedän kenen kaverin äidille soitan ja pyydän lähettämään lapseni esim. kotiin syömään tms. Meillä tuota käytetään vain tilanteissa, joissa lapseen ei muuten saada yhteyttä. Ei kenelläkään nykyvanhemmalla ole edes aikaa seurata ja kyttäillä jatkuvasti jotain sovellusta. Sovellus vaan säästää aikaa ja vaivaa vanhemmilta kun ei tarvitse kierrellä missään etsimässä lasta, jos lasta ei puhelimitse kiinni saa. Ois saattanut jäädä harrastustreenejä, kaverisynttäreitä, parturiaikoja yms. välistä, jos ei tuota sovellusta olisi. Se on kiireisen arjen helpotus!