Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat seuraavat lapsiaan puhelimen GPS -paikannuksella, onko tämä nykyisin ihan oikeasti tavallista arkipäivää?
30.09.2021 |
Jotenkin nyt erityisesti viimeaikoina perheellisten kanssa sattunut vastaan jos lapsistaan puhuvat (6-17v, minkäikäisillä nyt puhelin on) että monilla perheillä lapsilla käytössä GPS -paikannus puhelimessa. Vanhemmat näkevät jatkuvasti missä lapsi on.
Näin ysärillä lapsuutensa viettäneenä tämä kuulostaa ihan kamalalta, onko ihan oikeasti näin ja jos on niin miksi ihmeessä? Ja erityisesti ihmetytti eräs, jolla tosiaan jo melkein täysi-ikäinen lapsi jonka sijaintia on varmaan paikannettu koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Onko tämä sallittua tai tarkoituksenmukaista? Olisitko itse halunnut lapsena tai nuorena että sijaintiasi voidaan tarkkailla jatkuvasti? Nämä lapset kai vaan tottuu asiaan kun niin on aina ollut, mutta ihan oikeasti tässä maailmassa kasvetaan nyt jo niin pumpulissa että tuntuu todella hassulta että joku vanhempi näin toimii tarkoituksella ja vielä Suomessa..
Vanhempi joka näin teet, perustelisitko miksi? Jos seurattava on esim. ala-astelainen, milloin ajattelit lopettaa seuraamisen?
Mitä ajatuksia muilla?
Kommentit (92)
Jossain erikoistilanteessa voisi harkita (esim. lapsi menossa ulkomaille leirikouluun).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aion laittaa heti, kun menevät kouluun ja saavat omat puhelimet. Ihan normaalia toimintaa meidän piireissä.
Siis täh, miksi normaalia ja missä piireissä? Kuulostaa sairaalta ellei kyseessä ole pieni lapsi, tai lapsella jotain muita ongelmia kuten nepsyä, kehitysvammaisuutta tm. Miltä sinusta olisi tuntunut lapsena, että tietäisi itsessäsi olevan jäljittimen mistä äitisi näkee koko ajan missä liikut?
Karmivaa.
Sulla ei taida olla lapsia.
Olen itse 90-luvun lapsi ja minustakin tuo on karmaisevaa. Toki ymmärrän, että kiusaus on kova käyttää tuollaista, kun se mahdollisuus on olemassa. Kyllä todellakin käytiin vaikka salaa ostamassa karkkia tai seikkailemassa jossain, puhumattakaan teininä kun käytiin vaikka salaa purkukuntoista taloa tutkimassa tai livahdettiin alaikäisenä keikalle.
Oma isäni on niin turvallusuushakuinen tapaus, että olisi varmaan oikeasti kytännyt koko ajan missä menen. Se olisi ollut painajaismaista varsinkin teininä.
P.s. En ikinä tehnyt mitään tyhmää, kuten esim. ryypännyt, polttanut, rikkonut mitään tms. Sen sijaan oltiin kyllä teininä paljon yöaikaan liikkeellä ihme paikoissa. Olis jäänyt kokematta.
Joo, osa on tuollaisia.
Lapsella on kaveri kylässä, niin kaverin äiti laittaa viestiä jossa kyselee lasten tekemisistä, kun on GPS-paikannuksesta katsonut että lapsi ollut hetki sitten ulkona eikä sisällä talossamme.
Tulee kieltämättä olo, ettei luota minuun. Kyseessä on alakouluikäiset lapset eikä teinit, joiden touhuja ehkä voisikin seurailla tarkemmin.
Tuon ikäiset lapset menee sovitusti kaverille kylään ja kun olen kuitannut, että kyläily ok, niin ei tarvitse mielestäni sen enempää alkaa seurailemaan lapsen liikkeitä.
Kyseinen kaveri on vieläpä sellainen, että hän käy meillä viikottain - myös yökylässä, eikä minun lapseni koskaan heillä.
Sitten kehtaa vielä tarkkailla puhelimen kautta mitä täällä tehdään ja laitella sen perusteella viestiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.
Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.
Tällä viikolla ekaluokkalainen tuli yksin bussilla kotiin ja oli jutellut kaverin kanssa eikä muistanut jäädä oikealla pysäkillä pois. Paikannus todella oli tarpeen. Nyt ei tarvinnut kenenkään hätääntyä tmv vaan saatiin rauhassa hoidettua tilanne. Neuvoin puhelimessa miten pääsi kotiin eikä tarvinnut kiitää etsimään toiseen kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei olisi varmaan lapsena haitannut, tiesihän se vanhempi muutenkin missä olen, olin sanonut tai jättänyt lapun.
Tuskin useimmat sitä appia kyttää jatkuvasti, jos lapsi ei vastaa puhelimeen tai on myöhässä niin meillä katsotaan missä menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.
Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.
Ja laitat sen lapsen taakaksi?
Luojan kiitos itselläni ei ollut neuroottiset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on hyödyllinen esimerkiksi kun lapsella on aamukasilta liikuntaa milloin Pasilassa, milloin Kaisaniemessä, milloin Tapanilassa.
Siis paikoissa joissa ei ole ikinä käynyt ja joihin menee yksin koska tuo on päivän eka tunti.
Aloitti myös nyt yläkoulun vieraassa kaupunginosassa.
kas kun ei ole drone yläpuolella pyörimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 90-luvun lapsi ja minustakin tuo on karmaisevaa. Toki ymmärrän, että kiusaus on kova käyttää tuollaista, kun se mahdollisuus on olemassa. Kyllä todellakin käytiin vaikka salaa ostamassa karkkia tai seikkailemassa jossain, puhumattakaan teininä kun käytiin vaikka salaa purkukuntoista taloa tutkimassa tai livahdettiin alaikäisenä keikalle.
Oma isäni on niin turvallusuushakuinen tapaus, että olisi varmaan oikeasti kytännyt koko ajan missä menen. Se olisi ollut painajaismaista varsinkin teininä.
P.s. En ikinä tehnyt mitään tyhmää, kuten esim. ryypännyt, polttanut, rikkonut mitään tms. Sen sijaan oltiin kyllä teininä paljon yöaikaan liikkeellä ihme paikoissa. Olis jäänyt kokematta.
Juuri tämä! Lapsuuteen ja nuoruuteen KUULUU se, että kaikki ei ole vanhemman kontrolloitavissa. On niitä omia salaisia seikkailuja. Etenkin nuoruudessa kuuluu ihmiseksi kasvamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.
Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.
Ja laitat sen lapsen taakaksi?
Luojan kiitos itselläni ei ollut neuroottiset vanhemmat.
Kyllä lastenkin on hyvä oppia, mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu. Onneksi minulla ei ollut naiivit vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiliä 14v tyttö. Tracker on ja se toimii molempiin suuntiin. Tyttö näkee missä mä olen ja minä myös hänen sijainnin. Sovellus ilmoittaa (voi säätää asetuksista) kun lähtee kotoa mikä on hyvä niin voin herättää jos hän nukkuu pommiin. Lähden itse töihin monta tuntia aikaisemmin. Tyttö myös näkee kun lähden töistä kotiin. Meillä toimii!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on hyödyllinen esimerkiksi kun lapsella on aamukasilta liikuntaa milloin Pasilassa, milloin Kaisaniemessä, milloin Tapanilassa.
Siis paikoissa joissa ei ole ikinä käynyt ja joihin menee yksin koska tuo on päivän eka tunti.
Aloitti myös nyt yläkoulun vieraassa kaupunginosassa.
Miksi sun siis tarvitsee saada kytätä missä se lapsi menee? Mikä se hyöty on?
Yläkoululaisellahan on äärimmäisen helppoa siirtyä uusiin osoitteisiin tällaisena aikana, kun ei tarvitse kuin näpytellä puhelimella Reittioppaaseen minne on menossa ja seurata ohjeita.
Tietysti jos on kehitysvammaa tai muuta vastaavaa niin ymmärrän, että voi tarvita vanhempien apua tuollaiseen ja tarvita erityistä kontrollia, jos on altis karkaamaan tms.
Varmasti laitan tuollaisen kunhan lapsi alkaa liikkua yksinään. Moni vanhempi soittaa lapselle monta kertaa päivässä ja tivaa että onko varmasti jo kotona tai harrastuspaikalla yms. Paljon helpompi vilkaista sovelluksesta missä on. Tämä tietysti tehdään avoimesti, ja kerrotaan lapsellekin missä tilanteissa jäljitystä käytetään.
On melko karmaiseva tilanne, jos pieni lapsi ei olekaan tullut koulusta tai kaverilta kotiin, eikä vastaa tunteihin puhelimeen, tai on eksynyt eikä osaa kertoa missä on.
Mihinkään ylimääräiseen kyttäämiseen ei sovellusta käytetä, kyse on vain lapsen turvallisuuden varmistamisesta. Isompi lapsi voi itse päättää haluaako pitää paikannuksen päällä.
Meillä on paikannus päällä myös aikuisilla. Ei kytätä toisiamme, käytetään jos vaikka kaupungilla pitää löytää toinen, tai jos jomman kumman puhelin on hukassa tms. Katson joskus esim. sen joko mies on lähellä kotia, jotta voin laittaa vaikka pastan tulelle ja ruoka on valmista oikeaan aikaan. Kumpikin on suostunut järjestelyyn vapaaehtoisesti, eikä koskaan ole ollut mitään draamaa asiasta.
On 8v ja 9v lapsilla. Laitoin kun aloittivat koulun. Alkuun seurasin että pääsevät kouluun ja sieltä kotiin. Muuten ei kiinnosta "kytätä. Ei haittaa lapsia itseään yhtään. Jollain tavalla tuo heille turvaakin, kun tietää että äiti kyllä löytää heidät tai puhelimen, jos jotain kävisikin. Olen itse ollut lapsi 90-luvulla ja kieltämättä olisi ollut hyvä, jos äiti olisi joskus tiennyt missä mennään. Ihme että kaikki hengissä ollaan. Mutta huvikseen en tosiaan kyttää ja en usko että kovin moni muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.
Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.
No entä sitten kun se lapsi on 18v, palaako luottamus maailman sitten. Voin kertoa että samalla lailla kannan huolta siitä maailmasta on se lapsi 0v tai 18v mutta tiedän myös sen että kaikkea ei voi kontrolloida ja jos sitä yritän niin hulluksi tulen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tarvetta tuollaiselle, lapset tällä hetkellä 10-21 vuotiaita normaaleja omatoimisia ihmisiä ja luotan heihin. Tällä luottamus periaatteella olen saanut jo kaksi lasta aikuiseksi kasvatettua ilman että on tarvinnut kenenkään puhelinta jäljittää. Asumme suurehkossa kaupungissa ja lapset kulkevat julkisilla.
Kyse ei olekaan siitä, ettenkö lapsiin luottaisi. Mä en vaan luota muuhun maailmaan.
Ja laitat sen lapsen taakaksi?
Luojan kiitos itselläni ei ollut neuroottiset vanhemmat.
Kyllä lastenkin on hyvä oppia, mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu. Onneksi minulla ei ollut naiivit vanhemmat.
Ei minullakaan, enkä itsekään ole naiivi, mutta keskityn hyvään eikä kiinnosta neuroottinen pelleily ja elämä pelon kanssa.
Koen eläväni -ja elänkin- ihan lintukodossa täällä Helsingissä, ei ole tarvetta sen kummempaan neuroottisuuteen ja uhkien kelailemiseen.
Tietysti mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, siksi elämästä kannattaakin nauttia nyt.
Jos asuisin jossain favelassa, niin asia olisi tietysti ihan toinen. Nyt asun kuitenkin Suomessa ja pienessä, puistomaisessa kaupungissa nimeltä Helsinki, eli ei ole aihetta kyttäillä sen kummemmin lapsen liikkeitä tai pelätä varmuuden vuoksi jotain.
Alue: Aihe vapaa
Meillä katsotaan lasten sijainti vain silloin, kun ei ole sovittuun aikaan kotona. Jos näyttää, että kotiin päin on tulossa, ei soiteta. Jos näyttää, että on vieläkin kavereilla tai jossain missä ei pitäisi, soitetaan.
On se kyllä ihan kamalaa, että vanhemmat ovat kiinnostuneita alaikäisistä lapsistaan, mitä tekevät, missä ja kenen kanssa. Ja onhan se kamalaa, että vanhemmilla on yksi stressin aihe vähemmän, kun ei tarvitse sydän syrjällään miettiä, missä lapsi menee.
Mitään lapsen pumpuliin käärimistä tässä en kyllä näe, pelkästään vain vanhempien oman elämän helpotusta. Ihan samalla tavalla saavat mennä kuin silloin ennenkin, mutta nyt vain tiedetään missä menevät.