Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa nuo opettajien ajatukset alanvaihdosta mukamasta työn kuormittavuuden takia
29.09.2021 |
Muutama tunti päivässä opetusta ja järkky pitkät lomat ja ajattelevat työnsä olevan jotenkin raskasta :D :D
Lähes kaikki muut tekee töitä tuplasti sen mitä nuo opettajat. Muutenkin kevyt sisätyö joka ei rasita edes fyysisesti.
Kommentit (733)
Nykyään kun kaikki erityislapset tungetaan normaaliluokkaan niin työ on varmasti aika sekavaa kun kaikki huomio menee näihin häirikkölapsiin jotka häiritsevät opetusta. Ei ihme että opettajat ovat ihan loppu päivän päätteeksi kun ovat saaneet nämä oppilat ruotuun muiden lisäksi. Tarkkisluokat takaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin.
Itse opetan ammattikoulussa ja tadaa, yllätysten yllätys: minulla ei ole käytettävissä mitään kirjoja. Ei mitään, ei kertakaikkisesti mitään. Alaa en mainitse, mutta voin vihjata sen olevan ns nopeasti kehittyvä ala. Ja mitä siinä mukana seuraa, on se, että tehtävänantoja täytyy muokata vuosittain. Opetan siis ammatillisia aineita, eli ota pääsi pois per... pensaasta, jos mietit vain jotain äidinkieltä tai matematiikkaa.
Vapaa-aikaa ei juurikaan ole välillä ja minulla on liuta tehtäviä tarkistamatta. Ihan hävettävän pitkältä ajalta. Jokainen opiskelija etenee vähän aina omaan tahtiin ja ammatillisessa koulutuksessa kaikki koulutus on henkilökohtaistettu. Huomenna pitää käydä keskusteluita viiden opiskelijan kanssa ja miettiä miten opinnot etenevät.
Olen alta keski-ikäinen ja olisin fyysisesti hyvässä kunnossa. Kertooko mun tämän aamun googlehaku kenties jotain, jos etsin hälyttävistä sydänoireista? Ei varmaan. Puoliso on jo pidemmän aikaan ollut huolissaan.
Mutta eikun ei, ihan turhasta valitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2013 vain 20% opettajista harkitsi uranvaihtoa. Nyt tuo luku on lähes 60%.
Vaikka mitä ajattelisi opettajista ja heidän työstään, niin kyllä tuon luvun pitäisi herätellä ihmisiä. Jotain on pielessä ja pahasti kun motivoituneiden, korkeasti koulutettujen, ns. kutsumustyötä tekevien ihmisten keskuudessa tyytyväisyys työhön on romahtanut alle 10 vuodessa.
Se, jonka mielestä opetustyö on kevyttä, ei kyllä tiedä mistään mitään. Lapset ja nuoret ovat aivan järkyttävän levottomia nykyään - ne normaalitkin, saatikka sitten kaikki ne diagnoosilliset. Joka luokka pursuaa oppilaita jotka eivät todellakaan ole koulukuntoisia. Ja vanhemmat ovat sitten ihan oma lukunsa. Kun luokassa on 35 teiniä, joista ehkä viidellä ADHD, yhdellä autismi, kymmenellä ahdistusta/masennusta, kuudella lukihäiriö ja muutamalla diagnosoimaton mielenterveyden ongelma tai oppimishäiriö, 75% vakava kännykkäriippuvuus, muutamalla huumeongelma ja parilla syömishäiriö ja kolmasosalla vanhemmat jotka kritisoivat ja kommentoivat kaikkea, kolmasosalla vanhemmat joita ei saa kiinni vaikka pitäisi saada… No, ehkä saatte vähän kuvaa. Ja näille pitäisi sitten opettaa aika vaikeita ja monimutkaisia asioita koko ajan uudistuvilla ja vaihtuvilla opetussuunnitelmilla, täysin puutteellisin resurssein.
Että ei hyvää päivää. Siisti sisätyö my ass.
En väitä että olisi kevyttä, mutta onko se hirmun paljon raskaampaa kuin moni muu työ. En usko. Etenkin kun saa palautua ihan hiton pitkillä lomilla. Esim monet yrittäjät paiskii pitkää päivää vuoden ympäri ja hyvä jos pari viikkoa pystyy lomailemaan. Täydellistä palautumista ei tapahdu ikinä.
Tai että onko välttämätöntä valmistella tunteja vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen tuntitolkulla ja tehdä 12h työpäiviä. Epäilen.
Täällä on jo useaan otteeseen perusteltu mihin sitä aikaa menee työpäivässä. Ei niitä 12h päiviä kovin usein ole, mutta nyt korona-aikana paljon useammin kuin ennen, ensin etäopetuksen ja nyt tukiopetuksen takia. Silti, jos minulla on ollut 6h opetusta putkeen, ja sitten 3h suunnittelua niin olen aivan rättipoikkiuupunut. Olen tehnyt myös muita töitä, eivätkä ne ole tällätavoin uuvuttaneet. Monet eivät tajua miten väsyttävää ja kuluttavaa on olla teinien kanssa koko päivä. Se vie ihan älyttömän paljon energiaa! Ei tän työn raskaus tule päivien pituudesta vaan niiden sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauankohan ap. on ollut opettajana?
Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.
Totta. Minäkin olen käynyt lukuisia kertoja lääkärissä ja minut on leikattu. En tajua, miten lääkärit ja kirurgit eivät ole työssään yhtä hyviä kuin minä olisin. Ihmisten parantaminen ei todellakaan ole vaikeaa.
Opettajan työ vaikuttaa henkisesti tänä päivänä aivan helvetin rankalta. Opettajat ei varmaan ikinä oikein pääse irti siitä työmoodista, koska ihan varmasti vaoaa-ajallakin pyörii päässä yksityäisten oppilaiden vaikeudet yms.
On ihan typerää verrata jotain fyysisesti raskasta duunia tähän hommaan, monesti kun ne fyysisimmät duunit on niitä duunarihommia, jossa työajan loppuessa hanskat tippuu siihen eikä tartte samalla tavalla pyöritellä seuraavia päiviä ja viikkoja mielessä.
Ja kuten sanottu, opettajat tekee tosi paljon työtä omalla ajallaan, josta ei palkkaa saa. Se on jo aika hyvä peruste vähän pidemmille lomille. Enkä nyt olis siitäkään niin kateellinen, lomat pyörii aina kouluvuoden mukaan, eikä millekkään kuukauden kaamoslomalle häippästäkään noin vain keskellä marraskuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa suomalaisista lapsista saisi olla häkkiruokinnassa, kiitos vastuuttomien vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajilla näin: Oppitunnit on iltapäivällä kahteen tai kolmeen asti. Sen jälkeen alkaa tiimipalaveri, jossa suunnitellaan tulevaa päivää ja tulevia tapahtumia. Sen jälkeen wilmaviestit, puhelut vanhemmille jne. Kotiin viiden aikaan, illalla vielä kokeiden korjaus ja seuraavan päivän muut valmistelut. Joskus pitää myös tarkistaa koko luokan kirjoja tai vihkoja, ja pitää vanhempainvartteja. Pitää valmistaa mallitöitä askarteluun ja käsitöille. Lisäksi suuri työ on laittaa kaikille tuen tarpeessa oleville erityisoppilaille lomakkeet wilmaan.
Aineenopettajilla yläkoulussa ja lukiossa päivät kestää kolmeen tai puoli neljään, sen jälkeen wilmassa työt ja palaverit, kasvatuskeskustelut ja yhteydet vanhempiin. Jälki-istuntovalvonnat ym. Päivät venyy...
Erkkaopettajilla taisi opetusvelvollisuus olla jotain 21 tuntua viikossa, eikö? Hyvin tuo kaverini ehti ainakin kotiin lyhyemmällä työpäivällä kuin suurin osa muiden alojen työntekijöistä. Oli niiiiin väsynyt ja odotti aina lomaa: milloin syyslomaa, milloin pitkää joululomaa, hiihtolomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa. Kun on niin rankka työ. En tiennyt itkeäkö vai nauraa hänen jutuilleen työn rankkuudesta, kun itse tein kolmivuorotyötä ja vedin töissä luotiliivejä välillä päälle, kun lähdin poliisin kanssa työtehtäviin. Olisin mielelläni vaihtanut vuodeksi hommia ja halunnut nähdä onko se työ todellakin rankempaa kuin omani😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2013 vain 20% opettajista harkitsi uranvaihtoa. Nyt tuo luku on lähes 60%.
Vaikka mitä ajattelisi opettajista ja heidän työstään, niin kyllä tuon luvun pitäisi herätellä ihmisiä. Jotain on pielessä ja pahasti kun motivoituneiden, korkeasti koulutettujen, ns. kutsumustyötä tekevien ihmisten keskuudessa tyytyväisyys työhön on romahtanut alle 10 vuodessa.
Se, jonka mielestä opetustyö on kevyttä, ei kyllä tiedä mistään mitään. Lapset ja nuoret ovat aivan järkyttävän levottomia nykyään - ne normaalitkin, saatikka sitten kaikki ne diagnoosilliset. Joka luokka pursuaa oppilaita jotka eivät todellakaan ole koulukuntoisia. Ja vanhemmat ovat sitten ihan oma lukunsa. Kun luokassa on 35 teiniä, joista ehkä viidellä ADHD, yhdellä autismi, kymmenellä ahdistusta/masennusta, kuudella lukihäiriö ja muutamalla diagnosoimaton mielenterveyden ongelma tai oppimishäiriö, 75% vakava kännykkäriippuvuus, muutamalla huumeongelma ja parilla syömishäiriö ja kolmasosalla vanhemmat jotka kritisoivat ja kommentoivat kaikkea, kolmasosalla vanhemmat joita ei saa kiinni vaikka pitäisi saada… No, ehkä saatte vähän kuvaa. Ja näille pitäisi sitten opettaa aika vaikeita ja monimutkaisia asioita koko ajan uudistuvilla ja vaihtuvilla opetussuunnitelmilla, täysin puutteellisin resurssein.
Että ei hyvää päivää. Siisti sisätyö my ass.
En väitä että olisi kevyttä, mutta onko se hirmun paljon raskaampaa kuin moni muu työ. En usko. Etenkin kun saa palautua ihan hiton pitkillä lomilla. Esim monet yrittäjät paiskii pitkää päivää vuoden ympäri ja hyvä jos pari viikkoa pystyy lomailemaan. Täydellistä palautumista ei tapahdu ikinä.
Tai että onko välttämätöntä valmistella tunteja vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen tuntitolkulla ja tehdä 12h työpäiviä. Epäilen.
Siis toi yrittäjien "en ole pitänyy lomaa 10 vuoteen" kitinä vasta turhaa onkin. Järjestäkää itsellenne se loma, paskasti suunniteltu toiminta jos se ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajilla näin: Oppitunnit on iltapäivällä kahteen tai kolmeen asti. Sen jälkeen alkaa tiimipalaveri, jossa suunnitellaan tulevaa päivää ja tulevia tapahtumia. Sen jälkeen wilmaviestit, puhelut vanhemmille jne. Kotiin viiden aikaan, illalla vielä kokeiden korjaus ja seuraavan päivän muut valmistelut. Joskus pitää myös tarkistaa koko luokan kirjoja tai vihkoja, ja pitää vanhempainvartteja. Pitää valmistaa mallitöitä askarteluun ja käsitöille. Lisäksi suuri työ on laittaa kaikille tuen tarpeessa oleville erityisoppilaille lomakkeet wilmaan.
Aineenopettajilla yläkoulussa ja lukiossa päivät kestää kolmeen tai puoli neljään, sen jälkeen wilmassa työt ja palaverit, kasvatuskeskustelut ja yhteydet vanhempiin. Jälki-istuntovalvonnat ym. Päivät venyy...
Erkkaopettajilla taisi opetusvelvollisuus olla jotain 21 tuntua viikossa, eikö? Hyvin tuo kaverini ehti ainakin kotiin lyhyemmällä työpäivällä kuin suurin osa muiden alojen työntekijöistä. Oli niiiiin väsynyt ja odotti aina lomaa: milloin syyslomaa, milloin pitkää joululomaa, hiihtolomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa. Kun on niin rankka työ. En tiennyt itkeäkö vai nauraa hänen jutuilleen työn rankkuudesta, kun itse tein kolmivuorotyötä ja vedin töissä luotiliivejä välillä päälle, kun lähdin poliisin kanssa työtehtäviin. Olisin mielelläni vaihtanut vuodeksi hommia ja halunnut nähdä onko se työ todellakin rankempaa kuin omani😀
Opetusvelvollisuus ei tarkoita viikottaisia työtunteja, eikä se, mihin aikaan opettaja lähtee töistä, kerro sitä, monelta työt loppuvat. Koska kouluilla ei ole aina kunnollisia työskentelytiloja tai koska halutaan esimerkiksi hakea lapset aikaisin hoidosta, töistä lähdetään kotiin, mutta työpäivää jatketaan kotona.
Et kuulosta kovin hyvältä ystävältä, jos olet salaa naureskellut ystävällesi tämän selän takana. Eihän se, että ystävä puhuu työstään, tarkoita, että hän vähättelisi sinun työsi rankkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajilla näin: Oppitunnit on iltapäivällä kahteen tai kolmeen asti. Sen jälkeen alkaa tiimipalaveri, jossa suunnitellaan tulevaa päivää ja tulevia tapahtumia. Sen jälkeen wilmaviestit, puhelut vanhemmille jne. Kotiin viiden aikaan, illalla vielä kokeiden korjaus ja seuraavan päivän muut valmistelut. Joskus pitää myös tarkistaa koko luokan kirjoja tai vihkoja, ja pitää vanhempainvartteja. Pitää valmistaa mallitöitä askarteluun ja käsitöille. Lisäksi suuri työ on laittaa kaikille tuen tarpeessa oleville erityisoppilaille lomakkeet wilmaan.
Aineenopettajilla yläkoulussa ja lukiossa päivät kestää kolmeen tai puoli neljään, sen jälkeen wilmassa työt ja palaverit, kasvatuskeskustelut ja yhteydet vanhempiin. Jälki-istuntovalvonnat ym. Päivät venyy...
Erkkaopettajilla taisi opetusvelvollisuus olla jotain 21 tuntua viikossa, eikö? Hyvin tuo kaverini ehti ainakin kotiin lyhyemmällä työpäivällä kuin suurin osa muiden alojen työntekijöistä. Oli niiiiin väsynyt ja odotti aina lomaa: milloin syyslomaa, milloin pitkää joululomaa, hiihtolomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa. Kun on niin rankka työ. En tiennyt itkeäkö vai nauraa hänen jutuilleen työn rankkuudesta, kun itse tein kolmivuorotyötä ja vedin töissä luotiliivejä välillä päälle, kun lähdin poliisin kanssa työtehtäviin. Olisin mielelläni vaihtanut vuodeksi hommia ja halunnut nähdä onko se työ todellakin rankempaa kuin omani😀
Onkohan sulla mitään käsitystä siitä erkkaluokkien oppilasaineksesta tänä päivänä? Ne ei oo mitään vähän ylivilkkaita lapsia, vaan osa on todella kipeitä jotka hyötyisi sairaalakoulujaksosta. On kiinnipitotilanteita, pitää turvata muiden luokassa olevien työrauha ja turvallisuus ja käydä läpi tapahtuneita. Ja olisit vaihtanut, voisi olla tuo hymiö sen jälkeen jäänyt käyttämättä.
On ihan oikeasti törkeää väheksyä sitä, että kuinka rankaksi toinen kokee työnsä ja nostaa itseään jollekkin jalustalle, kuinka minä teen oikeaa työtä ja se se vasta rankkaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Itse opetan ammattikoulussa ja tadaa, yllätysten yllätys: minulla ei ole käytettävissä mitään kirjoja. Ei mitään, ei kertakaikkisesti mitään. Alaa en mainitse, mutta voin vihjata sen olevan ns nopeasti kehittyvä ala. Ja mitä siinä mukana seuraa, on se, että tehtävänantoja täytyy muokata vuosittain. Opetan siis ammatillisia aineita, eli ota pääsi pois per... pensaasta, jos mietit vain jotain äidinkieltä tai matematiikkaa.
Vapaa-aikaa ei juurikaan ole välillä ja minulla on liuta tehtäviä tarkistamatta. Ihan hävettävän pitkältä ajalta. Jokainen opiskelija etenee vähän aina omaan tahtiin ja ammatillisessa koulutuksessa kaikki koulutus on henkilökohtaistettu. Huomenna pitää käydä keskusteluita viiden opiskelijan kanssa ja miettiä miten opinnot etenevät.
Olen alta keski-ikäinen ja olisin fyysisesti hyvässä kunnossa. Kertooko mun tämän aamun googlehaku kenties jotain, jos etsin hälyttävistä sydänoireista? Ei varmaan. Puoliso on jo pidemmän aikaan ollut huolissaan.
Mutta eikun ei, ihan turhasta valitetaan.
Ja unohtui mainita: opetusta huomenna on kuusi tuntia. Aika normipäivä.
Ja vaikka kirjoja olisi vaikka mitä, niin materiaaliin pitää aina perehtyä ennen ja pitää olla vähän enemmän "takataskussa" asiaa, kuin mitä kirjassa lukee. Ja tunteja pitää suunnitella paljon pidemmälle, kuin juuri mitä huomenna on. Ihan siis, että punainen lanka säilyy ja päästään tavoitteisiin. Ja kas kun, ryhmät ovat erilaisia, niin suunnitelmat elävät. Eli välillä vastassa ystävämme Urho Matti, eli uusiksi meni.
Ja joskus käy niin, että jonkun harjoituksen laadintaan menee likimain se sama aika, mitä opiskelijat oikeasti itse siihen käyttävät. Kas kun opiskelijoilla on välillä varsin jalo taito tehdä hommat väärin ja opettajana on hyvä varautua jos jonkinmoisiin skenaarioihin. Joten yksinkertainen homma on saattanut sisältää useamman erilaisen koeponnistuksen, puhumattakaan siitä, että mikä mietintätyö siinä on ollut, että miten isoja kokonaisuuksia on mahdollista palastella helposti opittaviksi (ja opetettaviksi) osioksi.
Ja juu, olen tullut opetustöihin "oikeista töistä". Luulin silloin, että vanha työ oli rankkaa. Vaikka vanhaa duunia hoidin hyvinkin yrittäjämäisellä otteella, se oli ihan lasten rallattelua tähän verrattuna. Nyt pahoin pelkään, että fysiikka pettää jonain hetkenä. Merkkejä jo vähän pitelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä on tosi kuormittavaa. Ne tunnit, jotka opetat olet koko ajan valmistilassa, jossa pitä tahansa voi tapahtua. Eikä tuo 21 tuntia (ehkä opetutunnit) riitä työn hoitamiseen. Opetustuntien lisäksi on suunnittelua, hallintoa ja perehtymistä. Pään kapasiteetti ei riitä siihen, että pitää koko ajan kaikki tiedot päässä, vaan ennen seuraavia oppitunteja on palautettava mieleen opetettava-aines ja suunniteltava, miten sitä olisi hyvä opettaa tälle ryhmälle, sillä ryhmät ovat erilaisia. Enää ei ole kaikkialla käytössä mitään koulusihteereitä, joten opettaja hoitaa myös hallinnollisia töitä. Moni hoitaa niitä iltamyöhään kotikoneeltaan, eikä kouluissa ole välttämättä mitään erillisiä työpisteitä opettajille. Luokasta on ehkä poistuttava, koska sinne tulee joku toinen ryhmä (tiloja käyttää muutkin). Voi myös olla, että luokassa ei ole mitään säilytystilaa opettajille eli hän pitää kirjojaan jossain muualla. On myös hoidettava yhteydenotot mahdollisesti vanhempien ja muiden tahojen kanssa opetuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauankohan ap. on ollut opettajana?
Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.
Kaikki me olemme olleet jonkun lapsia joten tiedämme kaiken vanhemmuudesta vaikkei meillä omia lapsia olisikaan. Hah, helppo homma, mitä ne jotkut ruikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran yläasteella yhden tunnin opettamassa matikkaa, tämä oli kun olin vielä lukiossa, meillä oli sellainen tapahtuma, että jokainen abi opetti yhden tunnin jotain luokkaa joko yksin tai kaverin kanssa. Minulla oli onneksi se kaveri, en olisi muuten kestänyt. Aineen sai valita itse, mutta luokkaa ei, koska se oli yhden päivän aikana. Meillä oli pahin, ysit ja vielä sattui kahdesta rinnakkaisluokasta se levottomampi. Se oli kamelin selkä, en hakenut opiskelemaan matikkaa, sillä en halunnut ottaa sitä riskiä, että joutuisi opettajaksi ja muille aloille oli matikan opiskelleista yleensä ylitarjontaa. Riitti minulle.
Mietin jo 80-luvulla miten kukaan voi olla niin hullu että haluaa opettajaksi. Silloin meno oli vielä helppoa nykyiseen verrattuna. Kyllä täytyy itseinho olla suuri että tunkee itsensä syvimpään h e l ve tt iin.
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Itse opetan ammattikoulussa ja tadaa, yllätysten yllätys: minulla ei ole käytettävissä mitään kirjoja. Ei mitään, ei kertakaikkisesti mitään. Alaa en mainitse, mutta voin vihjata sen olevan ns nopeasti kehittyvä ala. Ja mitä siinä mukana seuraa, on se, että tehtävänantoja täytyy muokata vuosittain. Opetan siis ammatillisia aineita, eli ota pääsi pois per... pensaasta, jos mietit vain jotain äidinkieltä tai matematiikkaa.
Vapaa-aikaa ei juurikaan ole välillä ja minulla on liuta tehtäviä tarkistamatta. Ihan hävettävän pitkältä ajalta. Jokainen opiskelija etenee vähän aina omaan tahtiin ja ammatillisessa koulutuksessa kaikki koulutus on henkilökohtaistettu. Huomenna pitää käydä keskusteluita viiden opiskelijan kanssa ja miettiä miten opinnot etenevät.
Olen alta keski-ikäinen ja olisin fyysisesti hyvässä kunnossa. Kertooko mun tämän aamun googlehaku kenties jotain, jos etsin hälyttävistä sydänoireista? Ei varmaan. Puoliso on jo pidemmän aikaan ollut huolissaan.
Mutta eikun ei, ihan turhasta valitetaan.
Opiskelin teknistä alaa 80-luvun lopulla. Kirjoja oli silloinkaan aniharvassa aineessa.
No on se kumma että,
jos ja kun se opettajan työ on noin kadehdittavaa,,, niin miksi hemme#ssä ei opettajan koulutukseen hakeuduta ja tehdä opettajan työtä ??
Aloittajallakin on siihen mahdollisuus, jos vain älliä riittää opiskella
ja pääset läpi valintakokeen, jossa muuten testataan sinun mielenterveyskin !
-
En ole opettaja,
mutta olen seurannut erityisopettajan työtä aika läheltä,, oman lapseni kautta
ja muutoinkin sattuman kautta.
Eikä todellakaan ole helppoa hommaa.
Menkää sinne luokan nurkkaan istumaan ensin, ja katsokaa mitä se touhu on..
kun näette nyky meiningin voi mieli muuttua.
Ja se loma ei ole lomaa, niinkuin jotku tuntuvat luulevan.
Loma ajan palkkaus lasketaan vähän erilailla kuin tavis paperityöläisellä.
Kannattaa tutustua siihenkin, pahimmillaan tilanne on se että, et saa palkkaa laisinkaan loma-ajalta.
Äitini toimii erityisluokan opettajana. Olen huomannut viimeisinä vuosina äidin väsähtäneen. Äiti on toiminnallinen ja pirtsakka ihminen. On toki edelleen persoonaltaan sama, mutta väsymyksen ja stressin vaikutukset huomaa. Äiti jopa kärsii sydämenrytmihäiriöistä, jotka alkoivat tämän koronakriisin sisällä. Lääkäri sanoi syyksi stressin.
Äiti sanoi viimeeksi eilen kuinka kokee olevansa uupunut. Samaan aikaan ollaan opettaja, psykologi ( palveluita ei saa nopeasti ja tarpeeksi), poliisi (välienselvittelyissä ja väkivaltatilanteissa), lastensuojelutyöntekijä (perheiden hyvinvoinnin arvioimisessa). Lisäksi kasvava määrä vieraskielisiä luokassa aiheuttaa kielimuurin, ja tulkit ovat kalliita kouluille.
Opettajien hätä on aito. Tsemppiä kaikille opeille, olette sankareita!
Purkavatko ihmiset näihin keskusteluihin omia koulutraumojaan vai mistä tämä kummallinen opettajien vähättely kumpuaa? Jos 60 % työntekijöistä ilmoittaa harkitsevansa alan vaihtoa ja työhön tyytymättömien määrä on kolminkertaistunut 8 vuodessa, pitäisi siitä automaattisesti herätä huoli. Syytettäisiinkö vaikka bussikuskeja tai kirjanpitäjiä samalla tavalla turhasta kitinästä, jos heiltä saataisiin vastaava tulos? Vai pohdittaisiinko ehkä, että mitä ihmettä alalla on tapahtunut?