Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa nuo opettajien ajatukset alanvaihdosta mukamasta työn kuormittavuuden takia
29.09.2021 |
Muutama tunti päivässä opetusta ja järkky pitkät lomat ja ajattelevat työnsä olevan jotenkin raskasta :D :D
Lähes kaikki muut tekee töitä tuplasti sen mitä nuo opettajat. Muutenkin kevyt sisätyö joka ei rasita edes fyysisesti.
Kommentit (733)
Nyky-open työ on super raskasta. Ja varsinkin erityisluokilla. Samassa luokassa saattaa olla 10 erilaisesta ongelmasta ja käytöshäiriöstä kärsivää, jotka kaikki vaativat omanlaistaan erityisapua. Opetuksen lisäksi. Pahimmillaan ope on tänä päivänä opettaja, terveydenhoitaja, psykologia, sossu ja vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi uuvuttava asia on myös se, että silloin kun lukujärjestys on tiukka niin minulla ei ihan oikeasti ole viikkoihin töissä ruoka- tai vessataukoja. Opetan siis yläkoulussa ja lukiossa. Saattaa mennä kokonainen jakso niin, että tuntien välillä on enimmillään 15 minuutin mittainen siirtymä. Tästä ajasta 5 min menee siihen että saan edelliset oppilaat ulos, 5 min siihen kun kiireessä haalin seuraavan oppitunnin välineet ja muistiinpanot (jotka on siis ollut pakko suunnitella joskus aikaisemmin, koska tässä välissä ei ehdi). Jää max 5 minuuttia, jossa en ehdi syödä, paitsi ehkä juoda smoothien tms, enkä vessaan (vessa on koulurakennuksen toisessa päässä kaksien rappusten ja pitkän käytävän takana).
Ai niin - ja sitten on tietty myös ne välituntivalvonnat, jotka vie nämä vähätkin siirtymäajat…
Usein sniikkaan vessaan kesken oppitunnin ja jätän nuoret tekemään jotain tehtävää - juoksen kieli vyön alla sinne toiseen päähän koulua ja takaisin, tietäen varsin hyvin että jos luokassa on sattunut jotain tällä aikaa niin meikäläisen pää on vadilla.
Täytyis varmaan alkaa käyttää niitä astronauttien vaippoja tai jotain.
On hirveää vetää joka päivä survival modella. Jos opetusta on non stop vaikka yhdeksästä kolmeen ja en ole syönyt mitään enkä ehtinyt vessaan ja hiki valuu pitkin selkää vaatteiden alla, niin aika puhki olen. Ja sitten alkaa se suunnittelu- ja korjaustyö.
Ja seuraavana päivänä sama homma uudestaan.
Olen opettaja ja oppimisvaikeuden omaavan lapsen äiti. Opettajana tiedän, että aika on rajallinen ja työtä on paljon. Äitinä toivon, että minunkin lapseni jaksettaisiin kohdata yksilönä, vaikka se opettajia kuormittaakin. Lapseni oppimisvaikeus on antanut perspektiiviä myös omaan työhöni ihan eri tavalla.
Tässä ketjussa lienee paljon niitä opettajia, jotka välittävät. Opettajan palkkauksessa se ei näy mitenkään. Sen saman palkan saa, vaikka ei välittäisi lapsista ja nuorista pätkääkään. Palkaksi siitä välittämisestä saa ehkä vain stressin, loppuunpalamisen, ennenaikaisen haudan.
Äitinä muistan kertoa jokaiselle opettajalle, joka lapseni kohtaa yksilönä, ja joka lapseni vaikeudet ottaa huomioon, kuinka paljon heidän työtään arvostan.
Opettajana alan olla ihan loppu minäkin.
Jos opettajan työ on niin helppoa monen mielestä niin mistähän johtuu, että niin moni uusi ammattiopettaja (työelämästä tullut) lopettaa opettajan uransa ensimmäisen kuukauden sisällä? Opettajan työ on varmaan liian helppoa!
Ikää 55v ja ollut 10-vuotta erityisopettajana, 10-vuotta luokanopettajana. Opetus on muuttunut paljon. Työ on huomattavasti kuormittavampaa erityispuolella, jossa minulla ei ainakaan ole päivittäin aikaa kun käydä nopeasti vessassa (senkin aikana jotain voi sattua). Esim yksi päivä avustajani ei muistanut yhden pojan maitoallergiaa ja poika alkoi haukkomaan henkeään ruokasalissa. Minut hälytettiin vessasta sinne.
Ulkmaalaisten vanhemmat eivät usein puhu suomea, mikä aiheuttaa ongelmia. Monilla on tasapainoton koti-elämä, ja pitävät minua äitinään. Se tuo yhden roolin lisää. Olen myös äiti oppilailleni. Joka päivä olen yhteydessä lastensuojeluun, psykologeista huutava pula ja oppilaita on autisteista, adhdsta kärsiviin, oppimisvaikeuksien omaavista aspergerlapsiin.
Kaikkea siltä väliltä ja sivuilta. Harkitsen alanvaihtoa. Onneksi eläkepäiviä saa jo nähdä lähitulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on tietysti kaikki nämä normaalin arjen lisäksi tulevat ongelmatilanteet.
On tosi uuvuttavaa kun koko ajan täytyy olla valmiina siihen että mitä tahansa voi tapahtua. Luokissa on todella kipeitä ja aggressiivisia oppilaita.
Viime viikolla minut uhattiin tappaa, eikä kyse ollut vaan jostain huuleneitosta vaan kyseinen sälli oli aivan raivona. Pelkäsin henkeni puolesta.
Monta kertaa olen myös mennyt väliin tappeluihin, saanut verta päälleni, kaatunut ja loukannut itseni.
Se siisti sisätyö…
Vierailija kirjoitti:
Äitini toimii erityisluokan opettajana. Olen huomannut viimeisinä vuosina äidin väsähtäneen. Äiti on toiminnallinen ja pirtsakka ihminen. On toki edelleen persoonaltaan sama, mutta väsymyksen ja stressin vaikutukset huomaa. Äiti jopa kärsii sydämenrytmihäiriöistä, jotka alkoivat tämän koronakriisin sisällä. Lääkäri sanoi syyksi stressin.
Äiti sanoi viimeeksi eilen kuinka kokee olevansa uupunut. Samaan aikaan ollaan opettaja, psykologi ( palveluita ei saa nopeasti ja tarpeeksi), poliisi (välienselvittelyissä ja väkivaltatilanteissa), lastensuojelutyöntekijä (perheiden hyvinvoinnin arvioimisessa). Lisäksi kasvava määrä vieraskielisiä luokassa aiheuttaa kielimuurin, ja tulkit ovat kalliita kouluille.
Opettajien hätä on aito. Tsemppiä kaikille opeille, olette sankareita!
P ER S K U T A T R O L L A A
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hahhah. Minäkin olen aloittanut aamukuudelta ja nyt vasta lopettelen tätä työntekoa tältä päivältä. Töitä olis kyllä vaikka kuinka vielä jäljellä. Juu eikä ollu kun kolme oppituntia.
Kuudelta tulin valmistelemaan tukaria ja päivän ekaa tuntia. Kahdeksalta pidin tukarin (ilman palkkaa, joten ei lasketa päivän tunteihin). Sit yksi oppitunti. Välissä kaksi tuntia aikaa tarkistaa yhen luokan ryhmätehtävät, suunnitella oppitunti, monistaa papereita ja järkätä oman valvontaluokan asioita. Klo 12-14 opetusta. Vikan tunnin jälkeen olis ollut valvonta, mutta unohdin sen Wilmaa täytellessä. Päätä olis laitettu vadille, jos jotain olis sattunu.
Kävin pikaisesti hakemassa Subin, kun en ollut ehtinyt syömään. Sitten kokeiden korjausta ja viestien kirjoitusta ja etäpalaverin valmistelua. Palaveri klo 18-19. Loppuaika huomisten tuntien valmistelua.
Jäi kesken valmistelut ja kokeet, mutta en jaksa enää. Laitan kellon soimaan viideltä.
Höpöhöpö. Ei mitään erikoistapausta kannata tänne luetella ja jos tuo on yleinenkin tapa että palaveri on joskus 18-19 niin ei muuta kuin asia puheeksi. Samanlaista valitusta kuin hoitajien "ei edes vessaan ehdi".... kuka näitä itkuvirsiä tosissaan ottaa. Itse teette itsellenne sen kiireen.
Vierailija kirjoitti:
No hahhah. Minäkin olen aloittanut aamukuudelta ja nyt vasta lopettelen tätä työntekoa tältä päivältä. Töitä olis kyllä vaikka kuinka vielä jäljellä. Juu eikä ollu kun kolme oppituntia.
Kuudelta tulin valmistelemaan tukaria ja päivän ekaa tuntia. Kahdeksalta pidin tukarin (ilman palkkaa, joten ei lasketa päivän tunteihin). Sit yksi oppitunti. Välissä kaksi tuntia aikaa tarkistaa yhen luokan ryhmätehtävät, suunnitella oppitunti, monistaa papereita ja järkätä oman valvontaluokan asioita. Klo 12-14 opetusta. Vikan tunnin jälkeen olis ollut valvonta, mutta unohdin sen Wilmaa täytellessä. Päätä olis laitettu vadille, jos jotain olis sattunu.
Kävin pikaisesti hakemassa Subin, kun en ollut ehtinyt syömään. Sitten kokeiden korjausta ja viestien kirjoitusta ja etäpalaverin valmistelua. Palaveri klo 18-19. Loppuaika huomisten tuntien valmistelua.
Jäi kesken valmistelut ja kokeet, mutta en jaksa enää. Laitan kellon soimaan viideltä.
Mikä ihmeen palaveri noin myöhään? Oppilaan vanhempien kanssa kai, sossutkin jo pois töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan totta. Opettajat ei sitä paitsi ole mitään penaalin terävimpiä kyniä. Se että saat kouluaikana 10:jä ja pääset olla:llään vähän urheilemaan, ei tee kenestäkään vielä sivistynyttä. Pitää seurata aikansa eikä jähmettyä vain omiin käsityksiinsä. Muutaman tunnin päivät hurahtaa heti ja ei ole vastaavaa jotkut kouluiän tehtävät tai niiden tarkastus..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini toimii erityisluokan opettajana. Olen huomannut viimeisinä vuosina äidin väsähtäneen. Äiti on toiminnallinen ja pirtsakka ihminen. On toki edelleen persoonaltaan sama, mutta väsymyksen ja stressin vaikutukset huomaa. Äiti jopa kärsii sydämenrytmihäiriöistä, jotka alkoivat tämän koronakriisin sisällä. Lääkäri sanoi syyksi stressin.
Äiti sanoi viimeeksi eilen kuinka kokee olevansa uupunut. Samaan aikaan ollaan opettaja, psykologi ( palveluita ei saa nopeasti ja tarpeeksi), poliisi (välienselvittelyissä ja väkivaltatilanteissa), lastensuojelutyöntekijä (perheiden hyvinvoinnin arvioimisessa). Lisäksi kasvava määrä vieraskielisiä luokassa aiheuttaa kielimuurin, ja tulkit ovat kalliita kouluille.
Opettajien hätä on aito. Tsemppiä kaikille opeille, olette sankareita!P ER S K U T A T R O L L A A
Ei se ope siellä psykologilla ole mukana ja esim erityislapsilla ja kehitysvammaisilla on ne omat susteeminsä kouluajan ulkopuolella ja huoltaja lapsen terapiaan vie kesken päivän, ei ope. Samoin lastensuojelu toimii sen perheen kanssa ensisijaisesti. Ei niitä asioita saa jakaa edes open kanssa.
Toki yhteispalavereja pidetään jos huoltajat haluaa open siihen ottaa mukaan, pakkoa ei ole. En ole koskaan kuullut että poliisia olisi kutsuttu koululle....
Nykyisin on kaikenlaisia avustajia ja ohjaajia jotka on luokassa, riippuu toki koulusta ja kunnasta saako montako avustajaa. Samoin lastensuojelussa voi saada jopa kouluun mukana neuropsykiatrisen valmentajan jos ongelma on koulussa, ei niinkään kotona. Tästähän opettajat ja vanhemmat ovat yleensä eri mieltä ja syyttelee toisiaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tänne näemmä auta mitään kirjoitella. Monet opettajat ovat tässäkin ketjussa hyvin perustelleet miksi työ on kuormittavaa, mutta edelleen toiset jankkaa että ei voi olla kun kyllä he tietää paremmin niin ei voi olla rankkaa. Että mitäs olette niin tyhmiä että kuormitutte.
Että onpa hyvä kun kerroitte! Nyt lakkaankin olemasta uupunut kun sain teiltä kuulla tän totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2013 vain 20% opettajista harkitsi uranvaihtoa. Nyt tuo luku on lähes 60%.
Vaikka mitä ajattelisi opettajista ja heidän työstään, niin kyllä tuon luvun pitäisi herätellä ihmisiä. Jotain on pielessä ja pahasti kun motivoituneiden, korkeasti koulutettujen, ns. kutsumustyötä tekevien ihmisten keskuudessa tyytyväisyys työhön on romahtanut alle 10 vuodessa.
Se, jonka mielestä opetustyö on kevyttä, ei kyllä tiedä mistään mitään. Lapset ja nuoret ovat aivan järkyttävän levottomia nykyään - ne normaalitkin, saatikka sitten kaikki ne diagnoosilliset. Joka luokka pursuaa oppilaita jotka eivät todellakaan ole koulukuntoisia. Ja vanhemmat ovat sitten ihan oma lukunsa. Kun luokassa on 35 teiniä, joista ehkä viidellä ADHD, yhdellä autismi, kymmenellä ahdistusta/masennusta, kuudella lukihäiriö ja muutamalla diagnosoimaton mielenterveyden ongelma tai oppimishäiriö, 75% vakava kännykkäriippuvuus, muutamalla huumeongelma ja parilla syömishäiriö ja kolmasosalla vanhemmat jotka kritisoivat ja kommentoivat kaikkea, kolmasosalla vanhemmat joita ei saa kiinni vaikka pitäisi saada… No, ehkä saatte vähän kuvaa. Ja näille pitäisi sitten opettaa aika vaikeita ja monimutkaisia asioita koko ajan uudistuvilla ja vaihtuvilla opetussuunnitelmilla, täysin puutteellisin resurssein.
Että ei hyvää päivää. Siisti sisätyö my ass.
Totta! Lisäksi:
huono johtaminen, työpaikkakiusaaminen,
surkea palkka verrattuna moneen muuhun vuosien yliopistokoulutuksen saaneisiin,
tällaisten ketjujen aloittajien täysin käsittämätön tietämättömyys opetustyöstä,
koululaisena/oppilaana koulussa ollut EI TIEDÄ mitä AIKUISEN OPETTAJAN työhön kuuluu
surkea opettajan työn arvostus täällä ns. hyvinvointivaltiossa, köyhissä maissa ovat onnellisia, jos saavat minkäänlaista opetusta tai koulutarvikkeita!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauankohan ap. on ollut opettajana?
Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.
Minäkin olen käynyt monta kertaa autokorjaamolla mutta en silti osaa korjata autoa. Sama koskee kampaamoa, ravintolaa ja linja-autolla kulkemista.
Eli kannattaa ottaa lapsi kotiopetukseen? Kouluissa tuntuu olevan niin hirveää että on ikävää ja pelottavaa lähettää lapsi kouluun. Olen pitkäaikaistyötön ja voisin hyvin opettaa lasta kotona. Miksi tähän ei kannusteta yleisesti kun lapsia on kouluissa liikaa?
Mitenköhän 10v päästä käy opettajien työn kun syntyvyys laskee koko ajan, tuleekohan massatyöttömyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hahhah. Minäkin olen aloittanut aamukuudelta ja nyt vasta lopettelen tätä työntekoa tältä päivältä. Töitä olis kyllä vaikka kuinka vielä jäljellä. Juu eikä ollu kun kolme oppituntia.
Kuudelta tulin valmistelemaan tukaria ja päivän ekaa tuntia. Kahdeksalta pidin tukarin (ilman palkkaa, joten ei lasketa päivän tunteihin). Sit yksi oppitunti. Välissä kaksi tuntia aikaa tarkistaa yhen luokan ryhmätehtävät, suunnitella oppitunti, monistaa papereita ja järkätä oman valvontaluokan asioita. Klo 12-14 opetusta. Vikan tunnin jälkeen olis ollut valvonta, mutta unohdin sen Wilmaa täytellessä. Päätä olis laitettu vadille, jos jotain olis sattunu.
Kävin pikaisesti hakemassa Subin, kun en ollut ehtinyt syömään. Sitten kokeiden korjausta ja viestien kirjoitusta ja etäpalaverin valmistelua. Palaveri klo 18-19. Loppuaika huomisten tuntien valmistelua.
Jäi kesken valmistelut ja kokeet, mutta en jaksa enää. Laitan kellon soimaan viideltä.
Mikä ihmeen palaveri noin myöhään? Oppilaan vanhempien kanssa kai, sossutkin jo pois töistä.
Näkee että elät jossain narniassa, ei siis mitään tajua nykykoulun menosta ja työajoista. Ja vielä muistutuksena: opettajan palkka surkea, jolloin KOKO VUODEN AIKANA KERTYNYT PALKKA jaetaan niin, että kesäkuukausiksikin jää leivän ja piimän ostoon rahaa. Ja lomista valittaville: opettajien lomat ovat surkeimmasta päästä verrattuna muihin yliopistokoulutettujen ammatteihin, pakko pitää loma silloin kun ne määrätään, aivan kuin duunareilla. Loma-aikoina todella moni ope kouluttautuu lisää, kuinka moni duunari tekee näin? Eipä kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja sanottakoon nyt vielä työn kuormittavuuteen merkittävästi vaikuttava seikka - se, että kunnioitus koulutusta (ja opettajia) kohtaan on romahtanut ja yksilöllisyys ja omat oikeudet tuntuvat olevan kaiken keskiössä. Olen ollut ope nyt noin 15v ja asia on muuttunut ihan tänä aikana. Kyllä se jotenkin syö omaa jaksamista ja motivaatiota kun joka ikisestä asiasta alkaa luokassa neuvottelu, vastaanväittäminen ja säätäminen. Kaikkea kritisoidaan ja kyseenalaistetaan - jos ei teinien, niin sitten vanhempien taholta.
Aikaisemmin hyvä työrauha oli paljon helpompi saavuttaa kuin nykyään. Jos sanoin että homma tehdään näin, niin useimmat tekivät niin. Nyt jos sanon että homma tehdään näin, niin alkaa lähes joka kerta kauhea valitus ja vaikerrus siitä miten tylsää ja kohtuutonta se on. Usein vanhemmat sitten tähän lähtevät mukaan. On raskasta joutua koko ajan kritiikin, haukkujen ja vaatimusten kohteeksi ja kokea olevansa kaikkien mielestä parhaimmillaan tylsä ja ankea, pahimmillaan hullu ja epäonnistunut ihmispaska. Opettajalle saa sanoa nykyään ihan mitä vaan.
Siis kun oikeasti muistan sen ajan, kun olin se ”kiva ope”, jonka tunneilla oli hyvä työrauha ja hauskaa.
No, ehkä tämä vaan kertoo siitä että en enää osaa tehdä tätä duunia. Uranvaihto on mielessä joka päivä.
Sitä kunnioituksen puutetta, vastaan vänkäämistä, kaikkitietävyyttä ja muuta paskaa asennetta on myös kotona! Haluaisin kovasti itsekin tietää, mistä ja miten syntyy ikäviä asenteita ja kuinka niitä voi korjata. Miksi lapsi on vakuuttunut olevansa vähän parempi kansalainen kuin kukaan aikuinen? Miksi lapsen mielestä vain lapsilla on vain oikeuksia, aikuisilla taas kaikki velvollisuudet? Lapsi kokee olevansa erityinen ja arvokas, mutta ei tippaakaan tajua että me kaikki olemme erityisiä ja arvokkaita yhtä lailla. Nyt haluan kysyä että kun päiväkodeissa ja kouluissa korostetaan, lihavoidaan ja alleviivataan lapsen oikeuksia, kerrotaanko lapsille mitään yleisistä ihmisoikeuksista? Eläinten oikeuksista? Oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainosta, ei ole toista ilman toista. Tai vapauden ja vastuun suhteesta toisiinsa? Vanhempien vastuusta kyllä paasataan joka käänteessä, ja aika kerkeästi huomautetaan aikuisen velvollisuuksista jopa lapsen kuullen. Lisääkö se kunnioitusta aikuisia kohtaan? Vai voisiko siitä helposti oppia manipuloimaan aikuiset toisiaan vastaan ja naureskella itse vieressä? Eivät lapset ole luonnostaan vain hyviä tai pahoja, he ovat molempia. Ja se puoli kasvaa jota ruokitaan.
Kaikki työt ovat kummasti helpompia silloin, kun ne tekee huonosti ja lopputuloksesta välittämättä. Ainakin siihen asti, kunnes joutuu keksimään puolustuspuhetta kehityskeskusteluun tai etsimään uutta työpaikkaan.
Täälläkin moni on ehdottanut, että eikö samoilla materiaaleilla ja suunnitelmilla voisi vetää vuodesta toiseen ja ryhmästä riippumatta. Tai jättää valmistelevat työt kokonaan tekemättä. Voisihan sitä, mutta kun opettajan työn ideana ja tavoitteena ei valitettavasti ole _kertoa_ oppilaille jakolaskuista vaan se, että ne oppilaat _oppivat_ sen asian. Ja vieläpä jotakuinkin aikataulussa, nekin oppilaat joita ei kiinnosta tai joilla on keskittymishäiriö tai jotka ovat autismin kirjolla tai jotka eivät saa kotona apua läksyihin.
Samasta tyhmästä logiikasta kumpuaa varmaankin se pohdinta, että eikös opettajan hommia nyt pystyisi tekemään kuka vaan. Ottaa katsos kirjan käteen, kertoo oppilaille mitä siellä sanotaan ja laittaa sitten tekemään tehtäviä, helppoa! Tavoitteenahan on vain opettaa, ei se, että kukaan - tai ainakaan muut kuin koulusta kiinnostuneet, ahkerat, neurotyypilliset ja hyvistä perheistä tulevat kantasuomalaiset lapset - oikeasti oppisivat mitään.
Minäkin voisin ryhtyä vaikka asianajajaksi ilman koulutusta. Eihän siinäkään tarvitse kuin katsoa lakikirjasta että mitä siellä sanotaan ja sitten kertoa se eteenpäin? Tai puusepäksi, siinä ei tarvitse kuin mennä 8 tunniksi pajalle tai raksalle nakuttelemaan sitä puuta huimalla vauhdilla - olennaistahan on lopputuloksen sijaan se, että tekee vaan sitä muille näkyvää osaa työstä tehokkaasti? Järjenkäyttö on sallittua.
Olisiko etäkoulu ja kotikoulu vaihtoehto? Kevenisi opettajan työ varsinkin jos useampi lapsi olisi kotiopetuksessa. Ottakaa asia itse esille,ehdottakaa vanhemmille ja rehtorille kun olette niin väsyneitä. Ei noin voi jatkaa:/
Minua ei huvita. Perheellinen ihminen. Sinne kotioloissa tapoja oppimattomien lapsien (ja uuvattien vanhempien) keskelle pitäisi oma karitsa lähettää, vajaan miehityksen opetukseen. Pelottaa tulevat vuodet lapsen puolesta.