Miksi nykyään ei enää hankita lapsia entiseen malliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Ennen lapset osasivat harrastaa itsenäisesti eikä heitä tarvinnut kuljettaa autolla paikasta toiseen. Lapset saivat kavereita naapuriston muista lapsista ja luokkatovereistaan. Jalkapalloa pystyi pelaamaan koulun lähellä olevalla hiekkakentällä omalla kaveriporukalla ilman mitään virallista seuratoimintaa. Lankapuhelimien valtakaudella ei oletettu että lapset ja nuoret olisivat koko ajan tavoitettavissa vaan luotettiin siihen että he olivat päivän koulussa ja heitä näki sitten kun he tulivat kotiin.

Kyse ei ole siitä osaavatko lapset nykyään harrastaa itsenäisesti, vaan siitä saavatko he. Esim itse olen 90-luvulla leikkinyt yksin 5-vuotiaana pihalla tuntikausia kolmevuotiaan siskoni kanssa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että lapset voisi päästää yksin leikkimään tuon ikäisinä pihalle tuntikausiksi kun äiti tekee ruokaa ja siivoaa taloa yksin. Koulustakaan ei saa esim lähteä yksin kotiin ekalla luokalla, omassa lapsuudessa ei ollut mitään ongelmaa pyöräillä yksin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Osaltaan vaikuttaa varmaan sekin, että lasten hankinta ei ole enää yhtä voimakkaasti yhteiskunnan naisia kohtaan asettama oletus kuten aiemmin. Naisilla on enemmän vapauksia eikä lapsetonta naista enää ihmetellä yhtä paljon kuin aiemmin (toki vanhempi sukupolvi tätä tekee edelleen).

Tämä näkyy myös siinä, että ihan asiallinen töissä käyvä mies voi hyvin jäädä ilman lapsia, kun ei koskaan löydä naista, joka haluaisi hänen kanssaan lapsia. Meillä 40% kotitalouksista on sinkkutalouksia.

Itselle kävi näin. Vaimo kyllä nyt löytyy, mutta hän oli jo pyöräyttänyt lapset exänsä kanssa kun löysimme keski-ikäisinä toisemme, eikä halua lisää lapsia. Ainoa nainen, jolle olen kelvannut yli kuukaudeksi seurustelukumppaniksi. Ei silti, olen ihan onnellinen, mutta tuo on se totuus, miksi ei lapsia minulla ole.

Nykyään naiselle ei riitä että mies käy töissä ja hänellä on penis. Vaateet ovat korkeammalla, koska naiset itsekin ovat kehittyneet paljon eteenpäin vanhoista vuosista.

Tuttavapiirissä on useita neljääkymppiä lähenteleviä pareja, jotka nyt saaneet ensimmäisen lapsen.  Naiset tuntuvat tekevän lapsen nyt viime tingassa- ovat korkeasti koulutettuja, hyvässä ammatissa ja pelko siiitä, että lapsi estää urakehityksen, on todellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää kukaan mies halua perhettä feminismin ja metoon vuoksi. Lapsia tekevät vain yh:t, jotka huijaavat kännissä ja puutteessa olevia yhdenillanmiehiä väittämällä käyttävänsä ehkäisyä

Kerotko, mitä tekemistä naisten ahdistelulla ja lasten hankkimisella on keskenään?

Metoo tarkoittaa sitä, että naisella ja muunsukupuolisella on yksipuolinen valta määritellä mikä on ahdistelua ja mikä ei. Patriarkaatin edustajilla ei ole siihen sananvaltaa.

Mitähän ahdistelu sun mielestä on ? Itse näen ahdistelun olevan toimintaa, joka tuottaa toiselle ihmiselle ahdistusta/kärsimystä. Ja se, miten paljon kukin mistäkin ahdistuu on yksilökohtaista.

Noin yleensäkin lainsäädäntö perustuu siihen, että jokaisella olisi hyvä olla ja elää eikä tarvitsisi joutua kärsimään.

Useimmat metoon määrittelemän ahdistelut muodot eivät ole lain mukaan ahdistelua. Tämä sisältää esimerkiksi suusanallisen treffien tai seksin ehdottamisen tapauksissa missä ehdotteleva mies on naisen mielestä vastenmielinen.

Sulla on sosiaalisissa taidoissa ihan valtavasti prepattavaa. Ja sanon tämän itse sosiaalivammaisena joka ei ole kertaakaan joutunut tilanteeseen jossa kiinnostuksen ilmaisu olisi koettu ahdisteluna. Vastapuoli on ilmaissut kiinnostuksen puutteensa ja that's it. Sensijaan olen itse kokenut niin vapaa-ajalla kuin työssäkin, niin alaikäisenä kuin nuorena täysikäisenä kourimista, seksuaalista ahdistelua, verbaalista seksisävytteistä ahdistelua. Se, että on kysytty baarissa "otatko suihin tuossa verhon takana", on toki tökeröä mutta oman kokemuksen mukaan vielä kesyä eikä täytä itselläni ahdistelun määreitä - vaikka itse olen todellinen siveyden sipuli. Siinä vaiheessa, kun työkaveri kourii takapuoltani, tai samaa tehdään baarissa tai ollessani koiran kanssa ulkona, joku käy toppatakin läpi kourimaan rintojani, se on ahdistelua. Tai tulee junassa masturboimaan eteeni ollessani alaikäinen. Tai lähtee seuraamaan minua pitkin peltoja ollessani alle teini-ikäinen. Tai uhkaa raiskata minut.

Niin. On se kumma kun mitään ei saa enää tehdä. 🙄

Tuo on sinun kokemuksesi. Toiset naiset kokevat ahdistelun toisin ja myös heillä on oikeus kokemukseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Ennen lapset osasivat harrastaa itsenäisesti eikä heitä tarvinnut kuljettaa autolla paikasta toiseen. Lapset saivat kavereita naapuriston muista lapsista ja luokkatovereistaan. Jalkapalloa pystyi pelaamaan koulun lähellä olevalla hiekkakentällä omalla kaveriporukalla ilman mitään virallista seuratoimintaa. Lankapuhelimien valtakaudella ei oletettu että lapset ja nuoret olisivat koko ajan tavoitettavissa vaan luotettiin siihen että he olivat päivän koulussa ja heitä näki sitten kun he tulivat kotiin.

Kyse ei ole siitä osaavatko lapset nykyään harrastaa itsenäisesti, vaan siitä saavatko he. Esim itse olen 90-luvulla leikkinyt yksin 5-vuotiaana pihalla tuntikausia kolmevuotiaan siskoni kanssa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että lapset voisi päästää yksin leikkimään tuon ikäisinä pihalle tuntikausiksi kun äiti tekee ruokaa ja siivoaa taloa yksin. Koulustakaan ei saa esim lähteä yksin kotiin ekalla luokalla, omassa lapsuudessa ei ollut mitään ongelmaa pyöräillä yksin kotiin.

Nämä asiat mitä "ei saa" ja "ei tule kuuloonkaan". Ovatko ne niistä kuuluisia lasuasioita, eli viranomaiset puuttuvat niihin vaikka ne eivät laittomia olekaan?

Miten niin ei tehdä lapsia "kuten ennen" vai tarkoitatko "kuten 50-luvulla?" nykyinen yhteiskunnan lapsimäärä on suoraa seurausta siitä että 60-luvun lopulta lähtien keskimääräinen lapsiluku on 1-2, kun se 50-luvulla oli varmaan 5. Nykyään on vähemmän synnyttäjiä kuin vielä 20 vuotta sitten, koska jokainen ikäluokka on ollut edellistä pienempi yli 50 vuoden ajan. Ei voida olettaa että se 50 vuotta samanlaisena jatkunut kehitys yhtäkkiä muuttuisi vaikkapa 10 tai edes 20 vuoden aikana. Olisitte 60 luvulla syntyneet tehneet enemmän lapsia, nyt on myöhäistä katua.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on ihan ok myöntää, että ei yksinkertaisesti halua lapsia, ei siinä sen kummempaa syytä tarvitse olla. Lisäksi ehkäisy on tehokasta ja halpaa, joten vahinkoja sattuu vähemmän. V. 1916 syntynyt mummonikin totesi eläessään että ”Ei niitä lapsia silloinkaan haluttu, niitä vain tuli. Onneksi nykyään on vaihtoehtoja”.

Tässähän se suurin syy varmasti on. Luotettava (ei valitettavasti toki koskaan 100 %) ehkäisy on ollut saatavilla vasta 1960-luvulta lähtien. Tätä ennen lapsia tuli käytännössä kaikille heteroseksiä harrasteneille riippumatta siitä, halusiko niitä vai ei. Meidän kaikkien isovanhemmat tai isoisovanhemmat olisivat todennäköisesti aikoinaan hankkineet paljon pienemmän perheen tai jääneet täysin lapsettomiksi, jos he olisivat voineet asiaan vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Ennen lapset osasivat harrastaa itsenäisesti eikä heitä tarvinnut kuljettaa autolla paikasta toiseen. Lapset saivat kavereita naapuriston muista lapsista ja luokkatovereistaan. Jalkapalloa pystyi pelaamaan koulun lähellä olevalla hiekkakentällä omalla kaveriporukalla ilman mitään virallista seuratoimintaa. Lankapuhelimien valtakaudella ei oletettu että lapset ja nuoret olisivat koko ajan tavoitettavissa vaan luotettiin siihen että he olivat päivän koulussa ja heitä näki sitten kun he tulivat kotiin.

Kyse ei ole siitä osaavatko lapset nykyään harrastaa itsenäisesti, vaan siitä saavatko he. Esim itse olen 90-luvulla leikkinyt yksin 5-vuotiaana pihalla tuntikausia kolmevuotiaan siskoni kanssa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että lapset voisi päästää yksin leikkimään tuon ikäisinä pihalle tuntikausiksi kun äiti tekee ruokaa ja siivoaa taloa yksin. Koulustakaan ei saa esim lähteä yksin kotiin ekalla luokalla, omassa lapsuudessa ei ollut mitään ongelmaa pyöräillä yksin kotiin.

Mistä lasten vanhemmat saavat tietää esimerkiksi sen, että 5-vuotiasta ei enää saa jättää tuntikausiksi pihalle kolmevuotiaan siskon kanssa? Kerrotaanko neuvolassa ikärajat pihalle jättämisen suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraalit liikennemerkit jo saavat minussa aikaan sen, että mietin vakavasti, onko tämä maailma sopiva paikka etenkään tulevaisuuden lapsille (=tytöille ja pojille).

Mitä sukupuolta ne liikennemerkit on ennen edustaneet? Käsittämätöntä nykymaailmassa on se, että ylpeillään kilpaa siitä kuinka retardi on.

Yhden pisteen vihjeenä, liikennemerkit uudistettiin, ne eivät ole sukupuolineutraaliuden kanssa missään tekemisissä. Voi tulla järkytyksenä, mutta eihän niillä ole edes sormia eikä nilkkoja, ulise lumihiutale seuraavaksi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei tehdä lapsia "kuten ennen" vai tarkoitatko "kuten 50-luvulla?" nykyinen yhteiskunnan lapsimäärä on suoraa seurausta siitä että 60-luvun lopulta lähtien keskimääräinen lapsiluku on 1-2, kun se 50-luvulla oli varmaan 5. Nykyään on vähemmän synnyttäjiä kuin vielä 20 vuotta sitten, koska jokainen ikäluokka on ollut edellistä pienempi yli 50 vuoden ajan. Ei voida olettaa että se 50 vuotta samanlaisena jatkunut kehitys yhtäkkiä muuttuisi vaikkapa 10 tai edes 20 vuoden aikana. Olisitte 60 luvulla syntyneet tehneet enemmän lapsia, nyt on myöhäistä katua.

Tämä ei ole totta. Lapsimäärä/nainen on laskenut ennätysalas ollen nykyään alhaisempi kuin 70-luvun alussa, jolloin oli edellinen aallonpohja.

Inhoan lapsia. N31

Ehkäisymenetelmät ovat kehittyneet varsin paljon. Oikeastiko joku kuvittelee, että suuret ikäluokat syntyivät siksi, että vanhemmat halusivat niin paljon lapsia? Tai sitä edellisten sukupolvien suurperheet?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei tehdä lapsia "kuten ennen" vai tarkoitatko "kuten 50-luvulla?" nykyinen yhteiskunnan lapsimäärä on suoraa seurausta siitä että 60-luvun lopulta lähtien keskimääräinen lapsiluku on 1-2, kun se 50-luvulla oli varmaan 5. Nykyään on vähemmän synnyttäjiä kuin vielä 20 vuotta sitten, koska jokainen ikäluokka on ollut edellistä pienempi yli 50 vuoden ajan. Ei voida olettaa että se 50 vuotta samanlaisena jatkunut kehitys yhtäkkiä muuttuisi vaikkapa 10 tai edes 20 vuoden aikana. Olisitte 60 luvulla syntyneet tehneet enemmän lapsia, nyt on myöhäistä katua.

Olet väärässä. Nykyään ei ole vähemmän synnyttäjiä kuin 20 vuotta sitten, päinvastoin. 20 vuotta sitten synnytysiässä oli 70-luvun alun pienet ikäluokat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraalit liikennemerkit jo saavat minussa aikaan sen, että mietin vakavasti, onko tämä maailma sopiva paikka etenkään tulevaisuuden lapsille (=tytöille ja pojille).

Mitä sukupuolta ne liikennemerkit on ennen edustaneet? Käsittämätöntä nykymaailmassa on se, että ylpeillään kilpaa siitä kuinka retardi on.

Yhden pisteen vihjeenä, liikennemerkit uudistettiin, ne eivät ole sukupuolineutraaliuden kanssa missään tekemisissä. Voi tulla järkytyksenä, mutta eihän niillä ole edes sormia eikä nilkkoja, ulise lumihiutale seuraavaksi siitä.

Kyllä vanhoista merkeistä näki sen, että oliko niissä mies-, nais-, poika- vai tyttöoletettuja. Esimerkiksi jalkakäytävän merkissä roteva miesoletettu talutti kädestä mekkoon puettua tyttöoletettua, eli ilmeisesti loukkasi tyttöoletetun fyysistä koskemattomuutta patriarkaaliset ajatukset mielessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Ennen lapset osasivat harrastaa itsenäisesti eikä heitä tarvinnut kuljettaa autolla paikasta toiseen. Lapset saivat kavereita naapuriston muista lapsista ja luokkatovereistaan. Jalkapalloa pystyi pelaamaan koulun lähellä olevalla hiekkakentällä omalla kaveriporukalla ilman mitään virallista seuratoimintaa. Lankapuhelimien valtakaudella ei oletettu että lapset ja nuoret olisivat koko ajan tavoitettavissa vaan luotettiin siihen että he olivat päivän koulussa ja heitä näki sitten kun he tulivat kotiin.

Kyse ei ole siitä osaavatko lapset nykyään harrastaa itsenäisesti, vaan siitä saavatko he. Esim itse olen 90-luvulla leikkinyt yksin 5-vuotiaana pihalla tuntikausia kolmevuotiaan siskoni kanssa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että lapset voisi päästää yksin leikkimään tuon ikäisinä pihalle tuntikausiksi kun äiti tekee ruokaa ja siivoaa taloa yksin. Koulustakaan ei saa esim lähteä yksin kotiin ekalla luokalla, omassa lapsuudessa ei ollut mitään ongelmaa pyöräillä yksin kotiin.

Mistä lasten vanhemmat saavat tietää esimerkiksi sen, että 5-vuotiasta ei enää saa jättää tuntikausiksi pihalle kolmevuotiaan siskon kanssa? Kerrotaanko neuvolassa ikärajat pihalle jättämisen suhteen?

Ei ole kyse siitä, että olisi jotain salaisia sääntöjä. Kyse on siitä, että elämä on muuttunut ja vaaroista ollaan paremmin perillä. Joten vastuullinen vanhempi tietää itse ettei ole reilua viisivuotiaalle laittaa hänet vastuuseen kolmevuotiaan turvallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää kukaan mies halua perhettä feminismin ja metoon vuoksi. Lapsia tekevät vain yh:t, jotka huijaavat kännissä ja puutteessa olevia yhdenillanmiehiä väittämällä käyttävänsä ehkäisyä

Kerotko, mitä tekemistä naisten ahdistelulla ja lasten hankkimisella on keskenään?

Metoo tarkoittaa sitä, että naisella ja muunsukupuolisella on yksipuolinen valta määritellä mikä on ahdistelua ja mikä ei. Patriarkaatin edustajilla ei ole siihen sananvaltaa.

Mitähän ahdistelu sun mielestä on ? Itse näen ahdistelun olevan toimintaa, joka tuottaa toiselle ihmiselle ahdistusta/kärsimystä. Ja se, miten paljon kukin mistäkin ahdistuu on yksilökohtaista.

Noin yleensäkin lainsäädäntö perustuu siihen, että jokaisella olisi hyvä olla ja elää eikä tarvitsisi joutua kärsimään.

Useimmat metoon määrittelemän ahdistelut muodot eivät ole lain mukaan ahdistelua. Tämä sisältää esimerkiksi suusanallisen treffien tai seksin ehdottamisen tapauksissa missä ehdotteleva mies on naisen mielestä vastenmielinen.

Sulla on sosiaalisissa taidoissa ihan valtavasti prepattavaa. Ja sanon tämän itse sosiaalivammaisena joka ei ole kertaakaan joutunut tilanteeseen jossa kiinnostuksen ilmaisu olisi koettu ahdisteluna. Vastapuoli on ilmaissut kiinnostuksen puutteensa ja that's it. Sensijaan olen itse kokenut niin vapaa-ajalla kuin työssäkin, niin alaikäisenä kuin nuorena täysikäisenä kourimista, seksuaalista ahdistelua, verbaalista seksisävytteistä ahdistelua. Se, että on kysytty baarissa "otatko suihin tuossa verhon takana", on toki tökeröä mutta oman kokemuksen mukaan vielä kesyä eikä täytä itselläni ahdistelun määreitä - vaikka itse olen todellinen siveyden sipuli. Siinä vaiheessa, kun työkaveri kourii takapuoltani, tai samaa tehdään baarissa tai ollessani koiran kanssa ulkona, joku käy toppatakin läpi kourimaan rintojani, se on ahdistelua. Tai tulee junassa masturboimaan eteeni ollessani alaikäinen. Tai lähtee seuraamaan minua pitkin peltoja ollessani alle teini-ikäinen. Tai uhkaa raiskata minut.

Niin. On se kumma kun mitään ei saa enää tehdä. 🙄

Tuo on sinun kokemuksesi. Toiset naiset kokevat ahdistelun toisin ja myös heillä on oikeus kokemukseensa.

Eli siis olet ehdottanut naiselle treffejä ja hän on kokenut sen ahdisteluksi? Avaatko miten tämä tapahtuma eteni?

En tiedä. Itselläni on 4 lasta ja akateeminen koulutus. Olen mielestäni saanut kaikki ihanat asiat elämässäni. Äitiys on ihanaa. Ymmärrän toki jos se ei kaikille sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmuus on todella paljon vaativampaa kuin ennen. Ennen lapset kulkivat vapaina ja huolehtivat itse asioistaan. Ei tarvinnut olla merkkivaatteita ja vempaimia eikä edes harrastuksia. Ei ollut Wilmaa. Eikä kaikki äidit käyneet töissä.

Ennen lapset osasivat harrastaa itsenäisesti eikä heitä tarvinnut kuljettaa autolla paikasta toiseen. Lapset saivat kavereita naapuriston muista lapsista ja luokkatovereistaan. Jalkapalloa pystyi pelaamaan koulun lähellä olevalla hiekkakentällä omalla kaveriporukalla ilman mitään virallista seuratoimintaa. Lankapuhelimien valtakaudella ei oletettu että lapset ja nuoret olisivat koko ajan tavoitettavissa vaan luotettiin siihen että he olivat päivän koulussa ja heitä näki sitten kun he tulivat kotiin.

Kyse ei ole siitä osaavatko lapset nykyään harrastaa itsenäisesti, vaan siitä saavatko he. Esim itse olen 90-luvulla leikkinyt yksin 5-vuotiaana pihalla tuntikausia kolmevuotiaan siskoni kanssa. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että lapset voisi päästää yksin leikkimään tuon ikäisinä pihalle tuntikausiksi kun äiti tekee ruokaa ja siivoaa taloa yksin. Koulustakaan ei saa esim lähteä yksin kotiin ekalla luokalla, omassa lapsuudessa ei ollut mitään ongelmaa pyöräillä yksin kotiin.

Mistä lasten vanhemmat saavat tietää esimerkiksi sen, että 5-vuotiasta ei enää saa jättää tuntikausiksi pihalle kolmevuotiaan siskon kanssa? Kerrotaanko neuvolassa ikärajat pihalle jättämisen suhteen?

Ei ole kyse siitä, että olisi jotain salaisia sääntöjä. Kyse on siitä, että elämä on muuttunut ja vaaroista ollaan paremmin perillä. Joten vastuullinen vanhempi tietää itse ettei ole reilua viisivuotiaalle laittaa hänet vastuuseen kolmevuotiaan turvallisuudesta.

Mistä vastuullinen vanhempi tietää sen, että nykyaikana eri asiat ovat vastuullisia kuin vaikkapa 30 vuotta sitten? Täytyyhän hänen jostain olla nuo asiat kuullut.

PS. Ei se ole mitenkään tavatonta nykyisinkään, että tuon ikäiset ovat keskenään pihalla.

Kyllä minä yhä suosin vanhaa kunnon lähetyssaarnaaja-asentoa, mutta nykyinen, 30 vuotta minua nuorempi vaimo tahtoo kaikenlaisia uusia tyylejä.