Pidättekö televisiota päällä kotoisuuden takia?

Vanhat ihmiset ovat tottuneet pitämään telkkaria ja radiota auki päivät pitkät.  Outo tapa, mistähän moinen saanut alkunsa? 

Televisio kannattaa jättää päälle kun lähtee töihin. Mukavaa tulla kotiin illalla kun siellä valmiiksi kotoisat äänet vastaanottaa. Joskus voi myös olla koti palanut - kaikissa sähkölaitteissa on jonkinasteinen tulipaloriski eikä niiden päällejättöä virallisesti suositella.

En koska se syö sähköä.

Olen itse dysfunktionaalisesta perheestä ja vanhemmat teki noin. Olematon keskustelu perheen osasten välillä piti jotenkin peittää. 

Yök! En koskaan pidä televisiota auki jossen sitä katso. Johtuu siitä että tasapainoton äitini kerjäsi huomiota siten että jätti television päälle ja meni sänkyynsä rötköttämään. Tyyliin "oon niin epätoivoinen etten edes telkkaria jaksa sulkea, säälikää nyt mua vähän."

En pidä ellen katso/kuuntele. Tarvitsen myös hiljaisuutta. Ärsyttävää kun anoppi aina aamulla avaa radion taustalle kokopäiväksi. Mieskin useimmiten jotain ääntä pitää.

Kyllä pidän välillä päällä kotoisuudenkin takia. Jos tulee hälinäohjelmaa, laitan kiinni tai vaihdan kanavaa.

Varsinkin jenkkiohjelmissa usein riidellään ja kinastellaan kovaan ääneen, sellaista ei ole mukava kuunnella.

Laitan tvn päälle koska naapurien lapset huutelevat ja rapuissa kuuluu meluja väilillä.

Meillä on telkkari päällä melkein aina. Koira tykkää kattella aamuisin lastenohjelmat ja muutoinkin loikoilee päivät sohvalla telkkaria katsellen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä mitään sähkölaitetta päällä kun en käytä sitä.

Mulla on telkkari sitäpaitsi vain digiboksin kautta, mutta useimmiten telsu toimii muiden vehkeiden näyttönä, ja hyvin harvoin viitsin asetella sitä boksia kiinni, kun tv-ohjelmat nykyään, samoin kuin mainoksetkin ovat niin ala-arvoisia.

Taitaa ikää olla jo 80? Kenellä on vielä digiboksi?

Ikää on 47v ja olen mies. Telkkari on wanha, ennen digiajalta. Televisio on jo kauan ollut semmoinen sontalaatikko, että ei ole kiinnostanut maksaa uudesta telkkarista satoja euroja.

Ainoa taulumallinen vehje mulla on läppärin näyttö ja erillinen fullHD tietokonenäyttö HDMI -liitännäisille vehkeille, sekin on jo vm. 2010.

Netissä on niin paljon mielenkiintoisempaa katsottavaa, luettavaa ja kuunneltavaa, että telkkari häviää kiinnostavuudessa 100-0.

Kun olin juuri eronnut niin pidin telkkaria paljon päällä lasten ollessa isällään. Silloin aloin myös katsomaan telkkaria uudelleen vuosien tauon jälkeen. Ehkä vähän pateettista mutta se auttoi yksinäisyyteen ja hiljaisuuden tuomaan tyhjyyden tunteeseen. Äänikirjat toimivat myös.

Nykyään en enää tarvitse telkkaria vaan olen tottunut olemaan yksin ja hiljaisuudessa 🙂

En enää omista TV:tä, mutta TV:n ja radion äänet toivat turvallisuuden tunnetta kun lapsena koulusta tultuani olin yksin kotona. Ja valot päällä kaikissa huoneissa.

Päivällä on radio päällä. mutta iltaisin usein telkkari. Makkarissa se usein tuudittaa minut uneen. Oli vaikea tottua asumaan yksin , lapset  aikuisia ja mies tällä hetkellä kuntouttavassa  hoivakdissa.  Aika uusi tilanne. Elämässä  kaikki kuviot meni uusisksi. Ystävät kaikkosivat  kun mies  oli tapaturmassa.

Radio on aamuisin päällä, mutta sellainen puhekanava vain, ei musiikkia.

Klo 18 jälkeen voi avata telkkarin, jos joku haluaa sitä katsella.

Riippuu siitä, kumpi meistä on asialla. Olemme mieheni kanssa omineet lapsuuskotiemme tavat. Miehen kotona tv avattiin aamulla ja suljettiin illalla nukkumaan mennessä. Siellä se huusi huoneen nurkassa, vaikka kukaan ei olisi ollut edes sisällä asunnossa. Meillä taas tv avattiin siksi aikaa, kun sieltä tuli joku ohjelma, mikä haluttiin katsoa. Päivällä sitä ei saanut edes avata, vaikka olisi tullut jokin ohjelmakin. Vasta illalla sai avata. Sellaista tapaa itselläni ei ole, etteikö päivällä voisi katsoa jonkin ohjelman. Meillä on siitä miehen kanssa kiistaa, kun aina kyselen, katsooko tv:tä joku, kun ketään ei näy mailla halmeilla ja suljen sen. Asiaan vaikuttaa sekin, että mies tekee hiljaista etätyötä kotona, minä taas olen valtavan meluisassa työssä.

Taitaa olla televisio jossain huoneessa, joskus muistan sen olemassaolon, mutta ei ole tarvetta avata, puhumattakaan että se pauhaisi koko päivän. Melusaastetta lienee muutenkin, joten kotonaan voi nautiskella hiljaisuudesta. Äänikirjan kuuntelu on puutarhatöitä tehdessä mukavaa, äänenvoimakkuuttakin  voi ihan itse säätää.

Itse asiassa olen alkanut miettiä tarvitsenko koko vehjettä. En ole avannut televisiota moneen kuukauteen, ei ole jaksanut kiinnostaa.

Asun yksin ja tykkään hiljaisuudesta. Kotonani haluan olla rauhassa, en jaksa kaiken maailman humpuukia kotiini työnnettynä jonkun laitteen kautta, maailma on tarpeeksi levoton ja mölyä riittää ilman sitäkin. 

Voi kuitenkin olla että kun syksy pimenee ja päivät lyhenee voin jossain vaiheessa kurkata olisiko tarjolla mitään katsomisen arvoista, epäilen kyllä.

Kummasti sitä vain löytyy mielenkiintoista tehtävää ilman television tuijotttelua. Luen paljon, teen käsitöitä, netistä seuraan mielenkiintoisia esim. Helsingin Yliopiston yleisöluentoja ja vastaavia. Voin katsoa dokumentteja, asioita joissa jotain sisältöä eikä pelkkää tylsää tuijottelua.

Kesällä vapaa-aika menee suurelta osin ulkona. Pyöräilen, lenkkeilen, samoilen metsissä ja käyn rannalla uimassa. Erään ystävän koiraa lenkitän silloin kun ei ole liian kuuma koiralle. Työni on vaativaa ja melko stressaavaakin, hyvässä mielessä tosin sillä minut pitää liikkeellä sopiva määrä stressiä. Vastapainoksi tykkään sitten olla ihan itsekseni tai juuri koiran kanssa ja tavata ystäviä silloin kun sille tuntuu. 

Niin että viihtymisen ja kotoisuuden kannalta televisio pysyy kiinni!

N 37

Asun yksin, tv on auki turhan paljon ja tietoisesti yritän sitä vähentää. Nuoret ei avanneet tv:tä luonani lomillaan, pelasivat lautapelejä, oli mukavaa. Yöllä on areena auki padissa, kuulen havahtuessani luonto-ohjelmia.

Ei tietenkään ja radiota en kuuntele. Tietokoneella useasti.

Individualisti, en kykene.