Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia siitä, kun matto vedetään jalkojen alta?
18.11.2014 |
Kaikki kokemukset tervetulleita. Itse olen tällä hetkellä niin rikki. Olen tapaillut mielestäni vakavalla mielellä itseäni muutaman vuoden vanhempaa miestä 3 kuukauden ajan. Lähes kaikki yöt vietetty yhdessä (arkipäivisin ei nähdä, sillä mies urheilee ammatikseen ja treenit kestävät 22 asti). Viikonloppuisin ollaan pidetty leffailtoja ja vietetty aikaa yhdessä.
Keskustelimme äsken "suhteestamme" ja mies sanoi, että otan tämän jutun hieman liian tosissani. Nyt on huijattu ja typerä olo: miksi mies on antanut minulle omaan asuntoonsa avaimet ja sanonut että olen sinne aina tervetullut, miksi hän on lähetellyt joka aamu hyvän huominen toivotukset, pitkin päivää kertonut kuinka on ikävä, on muutamaan kertaan maininnut että olisin unelmien tyttöystävä yms. Tunnen itseni täysin idiootiksi: jälkeenpäin kun ajattelee niin merkkejä tästä on todellakin ollut. Olen vain halunnut sulkea silmäni niiltä asioilta, sillä niin moni juttu tässä meidän välisessä suhteessa on toiminut.
Itkettää niin paljon, että silmät meinaa tippua päästä. Kohtalotovereita?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin silloisella työpaikallani harjoittelijana olleen miehen. Aloitin työt miehen viimeisellä harjoittelu viikolla ja hänen viimeisenä iltana lähdettiin yksille. Alettiin heti seurustella hyvin tiiviisti, tavattiin molempien ystävät ja perheet ja vietettiin paljon aikaa näiden kanssa.
6kk päästä mies muutti lähemmäksi, n. 20 km päähän ja samalla alettiin viettää kaikki aika yhdessä ja oltiin onnemme kukkuloilla.
7kk tapaamisesta oltiin rannalla ja myöhemmin yksi tuttu soitti, kertoi nähneensä minut ja miehen, mutta ei ehtinyt juttelemaan. Kysyin mistä tämä tuttu tunsi miehen ja kertoi että olivat olleet peruskoulussa samalla luokalla. Ihmettelin tätä koska tuttu oli minua 15 vuotta vanhempi ja mies minua vain muutaman vuoden, mutta ajattelin että hän vain sekoittaa minun miehen johonkin saman nimiseen. Kerroin tästä miehelle ja hänkin totesi naisen vain sekoittavan, varsinkin kun oli nähnyt pitkän matkan päästä.
Tästä meni pari kuukautta ja mies vain rakastui enemmän ja enemmän ja alkoi vihjailla loppu elämästä yhdessä, mutta toppuutteli kuitenkin eikä vaikuttanut itsekkään tietävän mitä halusi. Sitten mies meni tosi oudoksi.
Oli tosi hiljainen eikä halunnut tehdä mitään ilman mua. Kyselin viikon ajan että mikä on ja mitä voisin tehdä miehen hyväksi. Miehestä näki kilometrin päähän että oli todella tuskainen. Lopulta mies tunnusti ettei olisi ikimaailmassa uskonut että huolin hänet hetken huumaa pidemmäksi aikaa ja että on oikeasti 33 eikä 23 kuten oli sanonut, itse olin muutaman vuoden nuorempi.
Minusta tuntui kuin koko elämältäni olisi hävinnyt pohja. Olin täysin murtunu enkä vastannut mihinkään miehen yhteydenottoihin moneen kuukauteen. Nyt tapahtuneesta on pari vuotta ja olen tajunnut vasta puoli vuotta sitten, että mies tunnusti kaiken siksi, että rakasti ja välitti liikaa elääkseensä valheessa eikä halunnu oikeasti satuttaa.
Nyt ollaan alettu small talkkaamaan uudestaan, vähän elättelen toiveita vaikka pohjimmiltani tiedän, että en voisi viettää loppu elämääni 13 vuotta vanhemman miehen kanssa. Edelleen välitän miehestä suuresti, kai jollain tasolla jopa rakastan. Uskon että mies oli elämäni rakkaus, ikinä aiemmin en ole tuntenut niin ketään kohtaan enkä sen jälkeenkään. Mies kertoi myös suhteen aikana ettei ole koskaan aiemmin rakastanut ketään niinkuin mua. En tiedä olisiko yhteen paluussa enää mitään järkeä, ikäero rassaa mua ja molemmilla vakityöt 1000km päässä toisistamme.