Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia siitä, kun matto vedetään jalkojen alta?
18.11.2014 |
Kaikki kokemukset tervetulleita. Itse olen tällä hetkellä niin rikki. Olen tapaillut mielestäni vakavalla mielellä itseäni muutaman vuoden vanhempaa miestä 3 kuukauden ajan. Lähes kaikki yöt vietetty yhdessä (arkipäivisin ei nähdä, sillä mies urheilee ammatikseen ja treenit kestävät 22 asti). Viikonloppuisin ollaan pidetty leffailtoja ja vietetty aikaa yhdessä.
Keskustelimme äsken "suhteestamme" ja mies sanoi, että otan tämän jutun hieman liian tosissani. Nyt on huijattu ja typerä olo: miksi mies on antanut minulle omaan asuntoonsa avaimet ja sanonut että olen sinne aina tervetullut, miksi hän on lähetellyt joka aamu hyvän huominen toivotukset, pitkin päivää kertonut kuinka on ikävä, on muutamaan kertaan maininnut että olisin unelmien tyttöystävä yms. Tunnen itseni täysin idiootiksi: jälkeenpäin kun ajattelee niin merkkejä tästä on todellakin ollut. Olen vain halunnut sulkea silmäni niiltä asioilta, sillä niin moni juttu tässä meidän välisessä suhteessa on toiminut.
Itkettää niin paljon, että silmät meinaa tippua päästä. Kohtalotovereita?
Kommentit (42)
Voih, mulla kävi aikoinaan myös noin. Suhde oli heti ensi hetkestä tosi tiivis ja mies kyllä antoi ymmärtää olevansa vakavissaan. Ei sitten ollutkaan.
Tuorein matto jalkojen alta -tilanne oli kun minulle jo lähestulkoon luvattiin eräs työ. Vaikka olen skeptinen ihminen niin pidin asiaa aikalailla varmana. Kunnes sitten aivan puskista tuli ilmoitus, että minua ei valittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran ystäväni mökillä poikaystävä veti maton jalkojen alta. Sattui ikävästi takamukseen. Tarkoitus oli vitsailla ja vain hieman nykäistä että vaan horjahdan, mutten kaadu. Lakattu lautalattia olikin oletettua liukkaampi ja matto lähti livakkaasti alta ja kaaduin.
Ihan mielenkiinnosta, mitä meinaat nyt tehdä tuon miehen suhteen?
Joo. Mulla oli yli puolen vuoden suhde, vietettiin viikonloput yhdessä. Lopulta mies ei vastannu viesteihin eikä puhelimeen ja sitten löytyikin jo haeskelemasta naikkosia netistä ihan samalla ilmoituksella joka sillä oli ollu silloin puoli vuotta aiemmin siellä. Ei ollu missään vaiheessa poistanu sitä sieltä vaikkei kait ollu ainakaan koko aikaa aktiivisesti sitä käyttäny. Oli olevinaan hyvinkin ihastunutta vaikkei oikeasti yhtään kiinnostanu muutakun saada pillua.
Oon sittemmin antanu hieman "kritiikkiä" herran toiminnasta ja käytöksestä muutenkin. Mikään ei muuten ole ärsyttävämpää kuin se että erotessa nämä siat kerjää ettei heille sais suuttua.
Ja siis kyllä mä tulkitsen kommentin "pettää ei sitte saa" siten että nyt ollaan ns. yksiavioisessa suhteessa toisen kanssa.
- 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin ulkomaille töihin, piti olla puolen vuoden pesti. Työnantajat olivat ihania, työ kivaa jne.
N. kuukauden päästä sain aamulla viestin että minun pitäisi lähteä kotiin tulevalla viikolla koska he eivät tarvitse minua kahdeksi kuukaudeksi, mutta sitten voisin tulla takaisin.
Olin järjestänyt vakityöhöni sijaisen, antanut asuntoni vuokralle, hevoseni asui kaukana pääkaupunkiseudulla serkkunu ratsastettavana, koulu oli katkolla ja olin ostanut extra pitkän matkavakuutuksen. Niin ja en tehnyt virallista sopimusta... Eli kotiin lähdin, mutta en kyllä takaisinkaan tullut... Ilmaisin mielipiteeni asiasta liiankin asiallisesti, mutta työnantaja alkoi vain huutamaan hullun katse silmillään että olen kuulemma röyhkeä... Pikkasen meni luotto taas ihmisiin, mutta helvetti lähe enää mihkään ilman sopimuksen allerkirjotusta jo etukäteen...
Ei kokemuksia, mutta sanon mielipiteeni. 1) jätä se. Turha jäädä tollaseen suhteeseen joka ei ole vakavaa. 2) Jos hän itse pelästyi kun tajusikin, että suhteenne on aika vakaalla pohjalla, niin hän halusi hieman topuutella ja työntää sinua hieman pois. Molemmissa tapauksissa eroaisin (jos siis etsit vakavaa suhdetta), niin näkisi onko mies tosissaan sanojensa kanssa. Ammattiurheilija varmaan haluaa pitää suunnitelmansa auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaan tässä nyt elämäni karmeimman yllätyksen, jonka vuoksi olen läpeensä surun murtama.
Muutin puoli vuotta sitten pienkerrostaloon, jonka vastapäisessä asunnossa asuu hauskannäköinen ikäiseni nuorukainen. Kohtasimme ensikertaa jo samalla viikolla kun olin uuteen kotiini kotiutunut. Mies hymyili heti ensitapaamisella, katsoi suoraa silmiini kimaltavan harmahtavilla silmillään ja toivotti minut mitä iloisimmin tervetulleeksi taloon. Olin aivan myyty.
Aloin salaa tarkkailla miehen liikkeitä ja pyrin "yllättäin" kohtaamaan hänet rapussa. Osa kohtaamisistamme oli hyvinkin onnistuneita ja sain vaihtaa miehen kanssa muutaman sanasen. Aloin olla jo 100% varma, että mies on rakastunut minuun ja tiemme veisi aviovuoteeseen.
Viime viikolla sitten vihdoin rohkaistuin ja pyysin miestä luokseni "kahville". Tosiasiassa toivoin salaa sydämessäni, että mies kyläilyn yhteydessä tunnustaisi rakkautensa ja voisimme lupautua toisillemme. Mies kuitenkin kieltäytyi. Hymyili toki pikaisesti , mutta poistui. tällöin aloin jo aavistella, että miehen käytös olikin vain teeskentelyä ja yrityksiä valheellisesti hurmata minut, mutta päätin kuitenkin poista nuo ajatukset mielestäni ja uskoa rakkautemme voimaan. Ehkä miehellä oli vain kiirus?
Mutta! Eilen maailmani romahti! Tuo minua vietellyt mies tuli yllättäin (tällä kertaa en ollut varautunut kohtaamiseen) rapussa vastaan pitäen kädestä TOISTA naista ja kuin vain ohimennen tervehti ja huomautti, että tässä on hänen tyttöystävänsä...!
Maailmani romahti, juoksin kotiini ja itkuni ei ole hellittänyt vuorokauteen. Olen tuhon oma. Ajattelen vain, kuinka joku voi olla noin petollinen? Tehdä toiselle näin julmasti Kuinka voin koskaan enää poistua asunnostani tai avata verhoni? MITÄ minä TEEN?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 21:06"]
10: hyvä parodia
[/quote]
Tämä tarina on tosi.
Nii ei kannata rynnätä asioiden edelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei oo onneksi käynyt noin pahasti parisuhteessa (vaikka takkiin on silläkin rintamalla tullut muutaman kerran elämässä). Mutta kerran erässä työpaikassa mulle kävi tilanne, joka ns. veti ilmat pihalle. En jaksa koko juttua avata, mutta sain vasta työsuhteen päättymisen jälkeen kuulla kautta rantain, että olin esimieheni mielestä suoriutunut työstäni ala-arvoisesti. Esimies kuitenkin työsuhteeni aikana antoi pelkästään kannustavaa ja positiivista palautetta. Tuo työpaikka oli ensimmäinen "oman alani" työpaikka ja tuo kokemus vei ammatillisen itsetuntoni vuosiksi. Olin tykännyt ko. työtehtävistä todella paljon ja mielestäni sopinyt hyvin työhön. Olin pitkään hukassa urani kanssa. Pahinta tässä on se, ettei entinen esimies varmasti koskaan tajunnut, mitä kaksinaamaisuudellaan aiheutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi ikääni, olen parikymppinen. Mies jonkin verran vanhempi. En pysty lainaamaan, mutta joku kysyi myös mitä aion tehdä tämän miehen kanssa. Ei olla nyt hetkeen juteltu, sillä hän on edelleen treeneissä. Viimeisin viestini on vain, että palautan avaimet viikonloppuna.
Juuri kaverilleni kuvailin tunteitani: näin lipevästä sanottuna mua ihan oikeasti sattuu jopa sydämeen kun mietin tätä tilannetta. Olen ollut 3 vuoden parisuhteessa ja edes siitä eroaminen ei sattunut näin paljon. Mietin, että ehkä annan miehelle tämän viikon aikaa miettiä asioita: jos hän sen jälkeen on edelleen sitä mieltä, että ei halua mitään vakavaa niin annan asian olla. Iso osa minusta toivoo, että hän ymmärtäisi loppuviikon aikana, että olen ihan oikeasti tosissani. Edelleen uskottelen, että hän jollain tapaa on pitänyt minua spesiaalina, jos on kerran antanut jopa kotiavaimensa käyttööni! Lisäksi kun pitää mua kainalossa, halailee tms niin todellakin tunnen meidän välillä sitä jotain.
Kiva, että muutkin ovat avautuneet kamalista kokemuksistaan. Toivotan tsemppiä myös teille kaikille ja lisää kokemuksia ja mielipiteitä saa jakaa!
Tuota tuota. Onhan niitä miehiä maailma täynnä. Jutelkaa asiasta kahdestaan ja mietitte vielä. Jos tämä oli the end, niin that is it.
Mitä vittua??! Hei ap, missä vaiheessa toi sun äijä sano et tää on tässä? Mitä vittua siellä voluut? Jätkä katto vaan titlainteen ja menee sen mukaa. Luulitko viettäväs keväthäät? Sitä se vaa pelkää et rupeet skidejä vonkuu..kuka vittu niitä.
Numero 30, melko kauan mies sai pidettyä salassa oikean ikänsä. Voin uskoa, että tuo on ollut tietynlainen shokki. Kannattaa kuitenkin miettiiä kannattaako haksahtaa enää samaan mieheen, jos itse tiedostat sen ettette tule loppuelämää olemaan yhdessä. Satutat itseäsi vaan toisen kerran :(
Minä tosiaan vein viikonloppuna miehen tavarat hänelle ja oli kyllä ihan kamalaa. En pystynyt edes silmiin katsomaan kun halusin pidätellä itkua. Annoin itsestäni todella typerän vaikutelman ja näin jälkikäteen mietin vaan, että miksi en tehnyt näin ja noin. Olin etukäteen suunnitellut, että menen reippaasti viemään ne avaimet ja erotaan hyvissä merkeissä, mutta todellisuudessa tuijotin vaan maahan enkä saanut sanaa suustani. Turha jossitella jälkikäteen...
En tiedä onko ollut kamalan viisas veto minulta hengailla tässä nyt eron jälkeen yhden uuden miehen kanssa. En missään nimessä vakavalla mielellä ole itse, kunhan haen laastaria. :(
Tuosta eropäivästä asti on joka päivä ollut tosi tyhjä olo. Vaikka onkin tällanen väliaikainen kainalo mihin voi käpertyä, niin eihän se nyt ole sama asia. En ole oikein vieläkään tajunnut sitä, etten enää vietä aikaa miehen kanssa. On ollut kyllä todella vaikeaa.. Ihan yht äkkiä saattaa tulla itku, kun tajuan todellisuuden.
Edes siitä 3 vuoden suhteesta eroaminen ei tuntunut tältä. Kun on oikeasti ihminen, jonka kanssa KAIKKI synkkaa niin tuntuu niin että maailma romahtaa.. Ei olla juteltu mitään enää tuon avainten viemisen jälkeen.
-Ap
Usko pois ap, nyt on pahin vaihe menossa jos näitte nyt vielä vkonloppuna.
Musta on tuntunut, että koko maailma loppuu joidenkin erojen kohdalla. Sitä viestiä/soittoa odottaa, ja sitten välillä muistaakin ettenhän mä sen miehen kanssa tule enää varmaan milloinkaan olemaan yhteydessä...ahdistaa ja itkettää ja tuntuu, että onko vaan uneksinut kaiken, eikö me varmaan nähdä ens viikolla? Ja sitten taas tajuaa, että ei todellakaan olla näkemässä. Mulla on viimeisimmästä 4 kk ja vielä on joskus sellainen olo, että ottaisi yhteyttä mutta päivä päivältä se tuntuu kaukaisemmalta asialta.
Samanlainen tilanne meneillään, elämä on epäreilua..:(