Lue keskustelun säännöt.
Olen tuomittu yksinäisyyteen. Kolmen lapsen äitiä ei halua kukaan.
17.11.2014 |
Taas nousi katkeruus pintaan. Lasten isä toi lapset kotiin, ja huomasin nimettömässään kihlasormuksen. Minulle jäi pienet lapset, ja olen ollut siitä lähtien yksin. Kolme vuotta. Hävisin lapsettomalle naiselle, jonka kanssa ex saa elää villiä ja vapaata elämää. Nyt ilmeisesti hekin aloilleen asettuen ja ehkäpä perhettä perustaen.
Tuntuu niin väärältä, epäoikeudenmukaiselta. Ei auta että ole sievä ja koulutettu, mukava ihminen, joka on empaattinen ja huolehtivainen. Lämminsydämiseksikin on sanottu. Suoritan tätä arkea, ja huolehdin lapsista. Suurin osa hoitovastuusta on minulla. Isä näkee lapsia muutaman tunnin kerran-pari kuussa. En ehdi todellakaan roikkua baareissa tai aikaavievissä harrastuksissa. Päivittäinen lenkkini on päiväkoti-yliopisto-kauppa-koti.
Lapset nukkuu tyytyväisinä. Minä olen illat tässä sohvalla yksin, vuodesta toiseen. Ihoni huutaa kosketusta ja tahtoisin kuulla toiselta muutaman kauniin sanan joskus. En etsi lapsille isää, itselleni vain hieman rakkautta. Mutta sitä ei saa. Hyvät miehet ovat menneet aika päiviä sitten tässä kohtaa elämää. Ikääkin on minulla jo 35 vuotta.
Aina vaan yksin, yksin, yksin. Joka päivä mietin miksen kelvannut miehelleni, vaan hän pystyi jättämään tämän kaiken iloisesti taakseen. Olen tyhmänä stalkannut hänen kuviaan, joissa viini virtaa, elämä on yhtä juhlaa. Nyt heillä on pieni koiravauva. On matkoja ja vaikka mitä huippukivaa. Kyllä tiedän, että lapsiperhe-elämä ei ole aina niin kevyttä, mutta en voi sille mitään että tukehdun suruun kun ajattelen miten helposti toinen voi vaan jättää kaiken taakseen ja aloittaa uuden elämän noin vain. Minulla kun ei ole edes sukua joka innosta kiljuen tahtoisi hoitaa lapsia joskus. Kädet on sidottu.
Rakastan lapsiani eniten maailmassa, ja tiedän ettei kaikilla ole sitäkään rakkautta. Mutta siltikin kaipaisin sitä hellää posken sipaisua elämänkumppanilta joskus. Tuntuu että ilo on kadonnut elämästä.
Kommentit (91)
Pitää tallentaa tämä ketju ja lukea sitä kun haikeus iskee. Ihan selvyyden vuoksi, minulla on toki tutkinto jo alla, sekä työelämää pitkälti takana, opiskelen vain lisää. Olen sellainen ikuisuusopiskelija, pidän opiskelusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten ap vähän positiivisuutta peliin! Jos näytät siltä että olet luovuttanut ja katkera et varmaan löydäkään ketään!!
Mun exä piti lapsia 1pv 2 kertaa kuukaudessa eikä lomilla juuri lainkaan joten lapset oli aina jaloissa. Silti hyödynsin ystävättäreni kanssa kaikki vapaat, kävimme teatterissa, tanssimassa ja ulkona nauttimassa elämästä (ilman viinaa tosin). Laastareita oli pari eron jälkeen ja ne teki ihan hyvää itsetunnolle.
Itse erosin samanikäisenä kuin sinä ja 36v:nä löysin nuoremman miehen joka kelpuutti koko paketin siitä huolimatta että itse oli lapseton ja mun lapset 6-15v. Yhdessä on oltu jo lähes 20v:) Ja tuokin löytyi sitten työpaikalta joten ei edes voi sanoa että ajanpuute olisi ollut suhteen aloittamisen esteenä:)
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 23:23"]
Ihan OT:na mutta onko tässäkin taas se tavallinen tarina, nainen haluaa lapsen, sitten toisen ja vielä se kolmaskin on saatava. Ja nainen omii lapset, isä ei osaa mitään, kunnollista seksiä tai läheisyyttä ei ole vuosiiin. Ja onko mieheltä kysytty ylipäänsä haluaako niitä lapsia vai onko lapset vain siunaantuneet.
Isoa osaa miehistä ei lopulta kiinnosta lapset pätkän vertaa. Ja Ap:n tapauksessa niitä on kolme, olisiko kannattanut panostaa suhteeseen jossakin vaiheessa ja jättää lapsiluku vähemmälle.
[/quote]
Juuri näin. Meillä on jo kaksi lasta ja nyt vaimo on ruvennut kinuamaan kolmatta. Siis juuri kun edelliset on kasvanut sen verran että ei tarvi ihan joka sekunti olla katsomassa perään niin pitäisi aloittaa sama rumba alusta yövalvomisineen. Puhumattakaan siitä että talous on jo nyt niin tiukilla että ylimääräinen suu romuttaisi sen lopunkin.
Mikä hiivatti teitä naisia oikein vaivaa?
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:04"]
Höh.. olettepa ankeita. Olisin kelvannut kahden lapsen 37-vuotiaana äitinä komealle, mukavalle ja kiihkeälle 44-vuotiaalle miehelle, jonka omat lapset oli jo aikuisia.
[/quote]
Niin just pitäisi tyytyä vanhempiin miehiin aina, jos on jo lapsi tai lapsia. Itse kun olen vm 83 ja ex-mies vm 90 ja tykkään nuoren näköisistä (ja itekkin näytän nuorelta), niin ei nelikymppiset todellakaan kiinnosta. Jos nykyisinkin perheet perustettais nuorina, eronneetkin olisivat todennäköisesti nuorempia ja vois ottaa nuoremman miehen ilman, että olisi pakko miettiä lisää lastenhankintaa.
Joo ja ei ole imartelevaa, jos lähemmäs 10 v vanhempi mies kiinnostuu, niitä nyt saa kuka vaan.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 23:23"]
Ihan OT:na mutta onko tässäkin taas se tavallinen tarina, nainen haluaa lapsen, sitten toisen ja vielä se kolmaskin on saatava. Ja nainen omii lapset, isä ei osaa mitään, kunnollista seksiä tai läheisyyttä ei ole vuosiiin. Ja onko mieheltä kysytty ylipäänsä haluaako niitä lapsia vai onko lapset vain siunaantuneet.
Isoa osaa miehistä ei lopulta kiinnosta lapset pätkän vertaa. Ja Ap:n tapauksessa niitä on kolme, olisiko kannattanut panostaa suhteeseen jossakin vaiheessa ja jättää lapsiluku vähemmälle.
[/quote]
Juuri näin. Meillä on jo kaksi lasta ja nyt vaimo on ruvennut kinuamaan kolmatta. Siis juuri kun edelliset on kasvanut sen verran että ei tarvi ihan joka sekunti olla katsomassa perään niin pitäisi aloittaa sama rumba alusta yövalvomisineen. Puhumattakaan siitä että talous on jo nyt niin tiukilla että ylimääräinen suu romuttaisi sen lopunkin.
Mikä hiivatti teitä naisia oikein vaivaa?
[/quote]
Jaa, no meillä lapset oli ihan yhdessä tehtyjä ja toivottuja liittokin perusonnellinen kunnes mies työreissullaan petti. Voiko sellaista ennakoida, aina oli uskottomuutta vastaan ja sitten itse teki niin?
Seksiä oli pari kertaa viikossa erilleen muuttoon saakka, en nalkuttanut koskaan, hoidin perheen raha-asiat enkä rasittanut niillä miestä. En koskaan ominut lapsia vaan isä sai olla heidän kanssaan juuri siten kuin halusi, oli hyvä isä eroon saakka - sitten ei enää kiinnostanut.
Onneksi sain sitten paljon paremman tilalle:)
63
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanmoisia tuntemuksia minullakin. Olen kyllä jo 38, ja lapsia on kaksi. Lapset viettävät isällään pari viikonloppua kuussa, muuten ovat minulla. Tuntuu todellakin, ettei ole aikaa kunnolla tutustua uuteen ihmiseen, kun en tosiaan haluaisi heti alkuun miestä lasten näkyville tuoda.
Olen ollut yksin nyt 1,5 vuotta. Olen koulutettu, urheilullinen ja mielestäni ihan hyvännäköinenkin. Olen lämmin ja ystävällinen, pärjään omillani. Erilaisia pelimiehiä kyllä joskus on tullut kohdattua, mutta pelkkä seksisuhde ei ole mun juttu. Haluaisin, että minulla ja persoonallani on merkitystä. Nettipalstoilla miehet etsivät joko pelkkää seksiä tai sitten max. 30-vuotiasta, lapsetonta, akateemista fitness-naista.
Itse haluaisin kumppanin ihan arkiseen touhuamiseen, jutteluun, harrastuksiin ja läheisyyteen (myös seksiin). Tunnen, että kaiken kokemani jälkeen olen nyt parhaimmillani - sekä ulkoisesti että henkisesti. Uskon, että voisin esim. nauttia seksistäkin paljon enemmän kuin nuorempana. Minusta minulla olisi vielä paljon annettavaa myös parisuhteeseen. En ole vaipunut epätoivoon, nautin elämästäni näinkin, mutta on hetkiä jolloin tuntuu, että menen ihan hukkaan.
Tiedän monta ystävää, jotka ovat todellakin löytäneet uuden rakkauden kolmen ja jopa viiden lapsen kanssa. Ap, ei menetetä toivoa! Vaikutat mukavalta ja sydämelliseltä naiselta. Joku päivä siellä yliopistolla kohtaat hengenheimolaisen, ja se on menoa sitten :)!
Kyllähän sitä äiti-ihminenkin miehille kelpaa. Omasta itsestä se on kiinni. Ei kaikki muutkaan rieku baareissa miehiä metsästämässä, eikä kannatakkaan, kai, ainakaan itse en usko sielunkumppanin löytämiseen humalaspäissään. Harrastukset toki vie aikaa ja jos ei ole lastenhoitoapua, niin vaikeahan niihin on päästä. Mutta hyvinhän sinä täälläkin "juttelet" nyt ihmisille, on muitakin nettisivustoja kuin vauva.fi. Miksi et niitä kokeile? Esim Badoo, kaverini, 2:n lapsen äiti, löysi sieltä oikein mukavan oloisen miehen, jonka kanssa ovat olleet nyt pari vuotta onnellisesti yhdessä, joten kyllä näitä kaikenlaisia konsteja löytyy. Kokeileminen ei maksa mitään, katkeroituminen pilaa sekä oman, että lastesi elämän.
Ja jos ongelma on se, ettei isä ole lasten kanssa, sano että nyt olet, koska minä en jaksa enää. Kiitti riitti! Lapset ovat rakkaita, mutta rankkoja. Jos isä ei ala hoitaa enemmän, on etsittävä joku muu taho joka hoitaa. Menette lastenvalvojalle sopimaan uudet tapaamisajat niin, että molemmat ovat niihin tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä löydät vielä kumppanin".
Mistä tiedät? Ärsyttää ihmiset, jotka ovat varmoja siitä, että kaikille löytyy kumppani. Toki joillakin mahdollisuudet ovat paremmat kuin toisilla, mutta koskaan ei voi tietää varmasti.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:45"]35-v eronnut nainen, jolla 3 pientä lasta. Missä vaiheessa te hoiditte sitä parisuhdettanne, matkustelitte, ja kävitte laivareissuilla? Halusiko miehesi ihan tosissaan nuo kolme lasta peräjälkeen, vai olisiko käynyt niin, että sinä halusit ne lapset? Minkä takia täytyy ihan tarkoituksella tappaa parisuhteensa tollaisella lapsimäärällä...sen tietää jokainen, kuinka raskasta on monen pienen lapsen kanssa. Järkeä saa käyttää, nyt sitten niittää sitä, mitä kylvää. Kannattaa myös lapsia tehdessä miettiä, että mitä jos se minun parisuhde ei kestäkään ja mies lähtee..pärjäänkö minä? Sinä et ole selkeästi näitä asioita ottanut huomioon.
Harvasta miehestä on kolmen pienen muksun säksi, varsinkin sellaisesta joka on elämässään tottunut menemään ja bilettämään. Exästi on menevänkuuloinen, lapsellinen ihminen, hänestä ei vain ollut isäksi. Ehkä joskus tajuaa mitä menetti, mutta tuskinpa vaan.
Exäsi uusi nainen vaikuttaa yhtä lapselliselta kun exäsi (tietysti joku parikymppinen likka?) JOlle myöskin bileet ja menot tärkeimpiä elämässä. Ei mikään järjen riemuvoitto tämä nainenkaan, jos kelpuutti miehen joka lapsensa on hylännyt.
Mitä tulee yksinhuoltajien pariutumiseen.....muutama ystäväni on yh ja vaikka täällä onkin onnistumistarinoita, niin silti kukaan ystävistäni ei ole onnistunut yh:na kunnolista miestä löytämään. Miehiä kyllä kaikki löytää, mutta se, onko miehet kunnollisia onkin aivan eri juttu. Samanlaisia rentturoopeja kyllä löytyy mitä heidän exänsäkin on. Kunnolliset miehet, jotka ei juo, talous kunnossa,..näitä on harvassa ja monet ovat sanoneet suoraan, että lapset on este.
[/quote]
Just, en ole eronnut mutta meillä on lapset peräperään. Mies, joka aiemmin oli ehdottomasti sillä kannalla että max 1-2 lasta, itse ehdotti että voitais alkaa yrittää kolmatta. Ehdimme silti hoitaa parisuhdetta vaikka laivareissulle ei päästä kahdestaan, sinne menee koko perhe tai esim mies yksin. Seksielämämme on miltei yhtä vilkasta kuin koko suhteemme ajan, lähes joka päivä harrastetaan ja joskus useammin. Jos eroaisimme joskus niin olemme sopineet että lapset jäisivät minulle ja kyläilisivät isällään, sikäli kun olisivat niin pieniä etteivät itse voi päättää. Mieheni on hyvä isä mutta voisin hyvin kuvitella että tilanne olisi erotessamme sama kuin ap:lla, mieheni on selvästi menevämpi meistä. Oikeastiko luulet tietäväsi että miten asiat menee kun on useampi lapsi? Vai mikä kohta ap:n teksteissä sai sinut tekemään tuollaisia tuulesta temmattuja päätelmiä ja esittelemään niitä faktoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas AP sulla on jotain mitä sun miehellä ei ole, eikä koskaan tule olemaan - spontaanit ainutlaatuiset muistot ja yhteiset kokemukset lasten kanssa vuosien varrelta.
Sun tarina kuulostaa niin hirveän surulliselta. Olisin itsekin aivan yhtä surkeana, jos tekisin lapset miehen kanssa, joka päätyisi jättämään kaiken taakseen aloittaakseen puhtaalta pöydältä. Sitä on niin vaikea ymmärtää, jos ei itse ole samalla tavalla erkaantunut tunnesiteistä itsensä ja muiden ihmisten välillä, kuin ex-miehesi on.
Sun miehesi elämä on varmasti melko onttoa verrattuna sun elämään. On ehkä juhlaa ja vilskettä, koiranpentukin, mutta ne on asioita, jotka kuka tahansa saa rahalla. Omia lapsia ja heidän kanssaan vietettyä aikaa ei voi ostaa, eikä sitä voi korvata millään tai koskaan elää uudelleen, koska ne hetket ovat historiaa eikä niitä uudestaan tule.
Olen varma, että löydät miehen vierellesi, jos vain avaat sydämesi ja toivotat rakkauden ja arvostuksen tervetulleeksi. Tiedä ansaitsevasi vain ja ainoastaan kiltin luotettavan kumppanin, joka arvostaa sinua ja ihailee omistautumistasi ja rakkauttasi lapsiasi kohtaan. Sellaiset miehet ovat harvassa, mutta heitä on.
Koita etsiä potentiaalisten ehdokkaiden seasta sellainen ihminen, jolla on suuri sydän ja paljon viisautta. Ihminen, joka ei sinua tuomitse tai aliarvioi. Ihminen, joka kohtelee sinua kunnioittavasti. Olet arvokas ihminen ja ansaitset kumppanin, joka haluaa kaikin keinoin suojella sinua ja lapsiasi ja jakaa elämän ylä- ja alamäet.
35-v eronnut nainen, jolla 3 pientä lasta. Missä vaiheessa te hoiditte sitä parisuhdettanne, matkustelitte, ja kävitte laivareissuilla? Halusiko miehesi ihan tosissaan nuo kolme lasta peräjälkeen, vai olisiko käynyt niin, että sinä halusit ne lapset? Minkä takia täytyy ihan tarkoituksella tappaa parisuhteensa tollaisella lapsimäärällä...sen tietää jokainen, kuinka raskasta on monen pienen lapsen kanssa. Järkeä saa käyttää, nyt sitten niittää sitä, mitä kylvää. Kannattaa myös lapsia tehdessä miettiä, että mitä jos se minun parisuhde ei kestäkään ja mies lähtee..pärjäänkö minä? Sinä et ole selkeästi näitä asioita ottanut huomioon.
Harvasta miehestä on kolmen pienen muksun säksi, varsinkin sellaisesta joka on elämässään tottunut menemään ja bilettämään. Exästi on menevänkuuloinen, lapsellinen ihminen, hänestä ei vain ollut isäksi. Ehkä joskus tajuaa mitä menetti, mutta tuskinpa vaan.
Exäsi uusi nainen vaikuttaa yhtä lapselliselta kun exäsi (tietysti joku parikymppinen likka?) JOlle myöskin bileet ja menot tärkeimpiä elämässä. Ei mikään järjen riemuvoitto tämä nainenkaan, jos kelpuutti miehen joka lapsensa on hylännyt.
Mitä tulee yksinhuoltajien pariutumiseen.....muutama ystäväni on yh ja vaikka täällä onkin onnistumistarinoita, niin silti kukaan ystävistäni ei ole onnistunut yh:na kunnolista miestä löytämään. Miehiä kyllä kaikki löytää, mutta se, onko miehet kunnollisia onkin aivan eri juttu. Samanlaisia rentturoopeja kyllä löytyy mitä heidän exänsäkin on. Kunnolliset miehet, jotka ei juo, talous kunnossa,..näitä on harvassa ja monet ovat sanoneet suoraan, että lapset on este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 22:55"]
Miksi ex ei ota lapsi koko viikonlopuksi esim 2 kertaa kuussa. Nykyään seura hetaan netistä. Voihan ihan hyvin joku kiva mies löytyä. Eikä tarvi muuttaa yhteen asumaan.
[/quote]
Ei vain "voi", kun on niin kiireinen. Kerran ehdotin että hän ottaisi lapset mukaan naisen mökille. Ex suuttui ja todella huusi parkkipaikalla, että haluan vain pilata hänen vähät vapaansa. En ole sen koommin edes yrittänyt. Lapset eivät mahdu noihin kuvioihin. Isä kyllä tykkää lapsistaan, ja omien sanojensa mukaan rakastaa. En vain ymmärrä miten se näkyy käytännössä.
Ap
[/quote]
Olet melkoisesta kusipäästä päässyt eroon.
ei mulla muuta
Mulla on tavallaan päinvastainen tilanne, eli en pysty solmimaan uutta parisuhdetta, koska pelottaa, että mies haluaa lapsia, enkä itse haluaisi enempää. Yksi siis jo on, erittäin sievä tyttö, joka ei kyllä karkoita ketään pois, kun siitä on niin helppo pitää. Vuosien jälkeen löysin miehen, joka kiinnostaisi, mutta se on nuorempi (kuten myös lapseni isä) ja lapseton ja varmaan haluaa jossain vaiheessa ainakin yhden lapsen.
Olen 31-vuotias itse ja tuntuu, ettei tässä tilanteessa oo muita vaihtoehtoja kuin olla yksin tai ottaa joku nelikymppinen eronnut mies, jolla on jo lapset ja ei halua niitä lisää. Rakastuminen ja suuret tunteet pitäisi unohtaa. Näin ajatellen ei se yksin jääminen ole ehkä huono vaihtoehto.
Ihmisiä ei ole mielestäni tarkoitettu kasvattamaan kovin monia lapsia, ja on tavallaan luonnollista, ettei miehet kuten naisetkaan halua suurta määrää ei-biologisia lapsia huolehdittavaksi. 2 alkaa olla aika maksimi. Vai olisitko valmis itse olemaan yh-isän 3 lapsen äitipuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikset etsisi lapsillesi isää? sitähän se tarvitsevat, eikä kai kukaan mies halua suhteeseen, jossa häntä ei isäpuolena arvosteta?
Voimia! Kyllä löydät vielä kumppanin. Olet upea äiti ja kirjoitat jopa exästäsi kauniisti. Kyllä karma korjaa asiat kuntoon. Odotapas kun eksä aloittaa uuden vauvakierroksen, sulla silloin jo lapset isommat ja silloin hän huomaa kuinka on sössinyt ;)
Visualisoi itselleai ihana tulevaisuus, älä jää negatiivisten ajatusten vangiksi. Pyydä kunnalta tukiperhe/ muuta apua että saat omaa aikaa. Halaus!
No jos olet itse tuota mieltä niin mitäpä siihen sitten sanomaan.
Surkuttelua vaan.
Olen pahoillani, onpa ikävä tilanne. Olisiko mahdollista järjestää, että pitää lapset vaikka joka toinen viikonloppu, miksi noin vähän ja harvoin? En tiedä auttaako asiaa, että sitten olet yksin kotona ilman lapsia, mutta ainakin sinulla olisi mahdollisuus tehdä ihan rauhassa mitä haluat. Vaikka harrastaa.
Vanhahan et missään tapauksessa ole. Sinulla on vuosikausia aikaa löytää joku. Lapset kasvaa koko ajan, kohta eivät ole sinusta riippuvaisia. Netti on nykyään kyllä ihan hyvä keino löytää joku, etenkin jos baarielämä ei kiinnosta. Älä exästä välitä, tiedät millaisiin temppuihin hän kykenee joten eipä uudellakaan naisella välttämättä kovin ruusuinen tulevaisuus hänen kanssaan ole.
Puhut täyttä paskaa. Ystäväni sai juuri neljännen lapsensa rakkaansa kanssa, tuli miehensä jättämäksi 34-vuotiaana kun kuopus oli 2.
Niin vain uusi rakas löytyi. Netistä.
Ensiksi laitat isän ottamaan lapset useammin.
menette virkailijalle puhumaan asiasta ja sanot ettet pärjää enää. Sinulla kaikki kastuupäälle, kun isä on vaan laivalla.
ja pyydät vanhinta lasta soittelemaan isälle, muistuttamaan hoitovuoroista esim kyselemällä mitä tehdään.
vaadit ukon ottamaan vastuuta. Jos ei tule sovittuna päivänä, soitat lastensuojeluun ja kerrot mitä ex on tehnyt, sun pitää palkkaa lastenvahti ja vaadit korkeampia elareita.
olet 35 v ja opiskelija ?
mä luulen että sun pitää nyt potkua itseäs perseeseen pari krt.
Ei tietenkään kukaan halua seurustella ihmisen kanssa jolla ei ole yhtään omaa aikaa.
tee jotain !