Lasten perhe hajoaa, kun mies ei kertakaikkiaan pysty keskustelemaan, on huono omatunto

Vierailija kirjoitti:

Et ole vastuussa miehesi kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta kommunikoida.

Olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi, joka suoraan vaikuttaa lastesi hyvinvointiin.

Älä kanna huonoa omatuntoa ja vastuuta asioista, joihin et voi vaikuttaa.

Ero tuntuu varmasti kovalta paikalta, mutta kun pöly laskeutuu ja saat olla rauhassa lastesi kanssa, huomaat olosi helpottuvan.

Huomaa myös, että tuollainen kommunikaatiosta kieltäytyminen on myös henkistä pahoinpitelyä, alistamista ja vallankäyttöä.

Täytyy sanoa, että vaikka minäkin olen riiteleväinen nainen jonka mies pakenee helposti mykkäkouluun, niin tuo otsikointi on senverran rankkaa manipulointia että jos samaa tapahtuu parisuhteessa riittämiin, niin mykäksi saattaisin mennä minäkin. 

Meillä mykkäkoulun on lähes hävittänyt kaksi asiaa. Mies on pystynyt myöntämään, että hänessäkin on vikaa. Toiseksi, tai paremminkin ensiksi, minä olen kyennyt vakuuttamaan hänet siitä, että keskustelu johtaa tilanteen paranemiseen ja siihen, että hänen näkökulmaansa vastaan tullaan vaikka sitä kritisoisinkin. Eli riidan jälkeen hän kokee itsensä vähemmän väärinymmärretyksi kuin sitä ennen. Hän ei ole mikään helppo ihminen edelleenkään, mutta osoittaa sitoutumista valtaosan ajasta ja olen alkanut suhtautua rennommin hänen vikoihinsa etenkin kun hän itsekin on alkanut tehdä niin. Eikä enää mene niin ego edellä kaikessa. 

Jos ap pystyt tunnustamaan että mies pelkää menettävänsä tonttiaan jos antautuu keskustelemaan mistään, niin miksi hän suostuisi siihen. Hän pelaa upporikasta ja rutiköyhää ja selittää itselleen olevansa voimaton sen suhteen, lähdetkö vai et. Niin minunkin mieheni teki. Hänen kesti kauan alkaa ymmärtää oman toimintansa vaikutuksia. 

Mitä jos ehdottaisit, että mies menisi yksin pariterapiaan jos hän kokee olevansa altavastaaja. Edes kerran. Voi toki olla, että hän on niin puolustuskannalla, että mikä tahansa mitä sinä ehdotat on liikaa. Löytyisikö joku muu puhumaan hänet sinne, vaikka hänen isänsä, kaverinsa tms? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Mutta kun se mies ei suuta aukaise. Itsellä myös kokemus. Ei ulkopuolinen voi käsittää näitä tilanteita. Toinen ei vain puhu. Pakenee tilanteessa t vain on j istuu. Ei katso ei puhu. Seuraa päivien tai viikkojen mykkäkoulua.

Toinen ei voi tietää yhtään mitä puoliso ajattelee. Toivooko eroa, toivooko, että toinen keksii ratkaisun tai toinen jotenkin muuttuu siten, että mykistelijällä on parempi olo.

Tässä on sellainenkin näkökulma, että se vetäytyvä voi kokea aiempien keskusteluiden perusteella, että mikään sen sanoma ei oikeasti vaikuta mihinkään. Hän voi kokea, että se äänekkäämpi ajaa hänen ylitseen omilla mielipiteillä ja tunteillaan.

Aiemmin täällä kerroin olleeni ekan parisuhteen riitelijä. Viimeisimmässä parisuhteessa olin naisen kanssa, joka valitti ex-miehensä keskustelutaidottomuutta ja sitä, että hän oli jäänyt yksin suhteessaan. No, minä ajattelin, että ainakin minulta keskustelu onnistuu ja haluan olla läsnä kumppanilleni. Tuli sitten meillekin eka konflikti siitä kun aloimme erkaantua toisistamme. Huomasin tuon ja otin puheeksi. Halusin enemmän yhteistä aikaa ja että pyrimme säilyttämään henkisen yhteyden. Nanosekunnissa ei enää puhuttu mun kokemuksesta eikä siitä miten voisimme yhdessä koittaa ratkaista tilannetta vaan keskityttiin siihen, miten ahdistavalta tuo esille ottamani asia hänestä tuntui. Mun tuntemukset jäivät siis taka-alalle, koska jotenkin keskustelun käynnistäminen aiheutti muka isomman ongelman kuin se keskustelun kohteena ollut ongelma. Hyvät ihmiset, tuo on yliajamista ja sitä, että ei oikein osata asettautua toisen asemaan. En voi nähdä silloisen kumppanini entiseen suhteeseen, mutta tuon vuorovaikutuskokemuksen perusteella sanoisin, että hänen ex-mies ei jättänyt häntä yksin vaan hän ajoi miehen ulos. Ressukka varmaan koitti jutella, mutta tuli aina yliajetuksi. Hänen tunteensa jäivät varmaan usein toissijaisiksi.

Keskustelun tärkein asia on kuunteleminen. Parisuhteessa etenkin sen ylikommunikoivan pitää muistaa se. Don't shoot the messenger!

M44

Jos ei puhu niin ei kuuntelekaan.

Noin ei sano kukaan parisuhdeterapeutti. Tuollaisen "totuuden" kuulee keskustelupalstalla tai ystäväporukalta, kun niille avautuu parisuhdeongelmistaan viinien ääressä ja alkaa se r-nkir-nkkaaminen, kun kukaan näistä "tosiystävistä" ei uskalla neuvoa rauhoittamaan kierroksia ja katsomaan asiaa toisen näkökulmasta.

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran kun miestä ei huvita puhua niin otapa siltä kunnolla suihin.

Tee tästä tapa ja tulet huomaamaan että parisuhteesi on aivan uudella henkisen yhteyden tasolla.

Juttu luistaa, naama on yhtä hymyä ja juopottelukin loppuu.

Mies pitäisi palkita huonosta käytöksestä suihinotolla? Puhuisiko enää koskaan, kun aina mököttäessään saa suihinoton?

Kiitos kommentistasi. Se tuo esiin sen perimmäisen syyn, kontrolloivan asenteen, jonka vuoksi kommunikointi usein on lakannut. Ajattelet että voit kontrolloida miestä palkitsemalla tai rankaisemalla, käytännössä nuo toimivat vain hetken aikaa. 

AP:n parisuhde on murenemassa palasiksi koska mies on jo henkisesti vetäytymässä siitä pois. Seuraavassa vaiheessa alkaa vieraissa käynti, jo käynnissä oleva juopottelu on pakoa todellisuudesta johon mies ei ole enää sitoutunut.

Jos AP aidosti haluaa eheyttää parisuhteensa se vaatii miehen vakuuttamista siitä että parisuhde voi vielä palautua ennalleen. Tilanteessa jossa keskusteluyhteys on jo käytännössä poikki, sanoilla ei ole suurta merkitystä. Teoilla sen sijaan on ja ehdotettu fyysinen lähestymistapa on yksi niistä joihin lähes jokainen mies suostuu ja se viestittää hyvin selvästi miehelle että nainen on vielä sitoutunut parisuhteeseen.

Kun intiimi yhteys on muodostunut puhuminen tulee kuvioon pikkuhiljaa. Tosin silloinkin kannattaa keskittyä pitämään vire positiivisena. Näin miehessä syntyy halu tehdä asioita parisuhteen hyväksi koska hän näkee sen arvokkaana ja kun aikaa kuluu nauru ottaa nalkutuksen paikan ihan luonnostaan.

Mitä sun mielestä pitää tehdä, jos mies on parisuhteessa se, joka ei ikinä halua seksiä?

Kyllä se mies seksiä haluaa, hän ei vain halua sitä kanssasi koska välit ovat tulehtuneet.

Tuo ehdotettu juttu voi toimia siitä huolimatta jos sen tekee oikealla asenteella, eli niin että mies pystyy käytöksestä näkemään että nainen on vilpittömästi ja sovinnonhakuisesti liikkeellä. Jos niin käy niin syntyessään intiimiyhteys kaataa tieltään paljon mielenperukoilla jäytävää loukkaantumista ja pahaa mieltä ja välien parantuminen pääsee alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Mutta kun se mies ei suuta aukaise. Itsellä myös kokemus. Ei ulkopuolinen voi käsittää näitä tilanteita. Toinen ei vain puhu. Pakenee tilanteessa t vain on j istuu. Ei katso ei puhu. Seuraa päivien tai viikkojen mykkäkoulua.

Toinen ei voi tietää yhtään mitä puoliso ajattelee. Toivooko eroa, toivooko, että toinen keksii ratkaisun tai toinen jotenkin muuttuu siten, että mykistelijällä on parempi olo.

Ja miksi helkkarissa tällaisen kanssa perustetaan se perhe sitten, jos ei asian kanssa tulla toimeen?

Miksi se tuppisuu perustaa perheen puhumaan halukkaan kanssa jollei kykene/halua/suostu puhumaan? Luuleeko se että kun tarpeeksi kauan on hipihiljaa niin lopulta toinen lakkaa puhumasta ja ollaan yhdessä hiljaa, sanomatta sanaakaan, onnellisina elämän loppuun asti?

Näillä urhoilla taitaa olla usein vaikeuksia hahmottaa toisen ihmisen tarpeita muutenkin. Joten tuntuu varmimmalta tosiaan toivoa ajan hoitavan homman. Eli nainen parhaassa tapauksessa ei lähde ja oppii olemaan hiljaa. Ja monihan näistä on perinteisesti oikeassa, nainen on ollut sidottavissa mykän vaimoksi. 

Puhumaton mies on henkisesti jo matkalla ulos parisuhteesta. Tilanne parisuhteessa on muuttunut miehen näkökulmasta niin paljon huonompaan suuntaan että hän on jo luovuttamassa naisen suhteen.

"Mitäs niistä asioista enää turhaan puhumaan kun homma on jo taputeltu" ja tästä syntyy puhumattomuus.

Syyt miksi mies on vielä fyysisesti läsnä, vaikka ei olekaan halukas vuorovaikutukseen naisen kanssa, ovat lähinnä käytännöllisiä. Hän ei ole vielä ole osannut päättää kuinka tuleva ero hoidetaan. Mitä se tarkoittaa hänen, lasten ja naisen tulevaisuuden suhteen. Mitä se tulee maksamaan jne.

Jos nainen ei tee jotakin positiivisesti radikaalia joka herättää miehen näkemään parisuhteen tilanteen erilaisessa, toiveikkaammassa valossa, ero on vain ajankysymys.

Kun tilanne on edennyt niin pitkälle ettei sanallista kommunikointia juuri ole, jäljelle jää fyysiset keinot joiden avulla nainen voi viestiä miehelle sovinnonhaluisuuttaan. Mitkä keinot parhaiten toimivat kussakin parisuhteessa ovat vain parin tiedossa. Yleisellä tasolla tuoksu- ja makuelämykset, viettely ja seksi ovat tehokkaita.

Mitä keinoja nainen sitten päätyykin käyttämään olennaista on vilpittömyys, täytyy olla aito halu viedä asioita parempaan suuntaan. Tämä usein tarkoittaa omista "rintamalinjoista" luopumista ja vain heittäytymistä toivon varaan siitä että toinenkin on halukas vielä yrittämään yhdessä.

Luonnosta voi katsoa esimerkkiä koirien käyttäytymisestä, konfliktitilanteessa toinen lopulta ilmaisee sovinnonhaluaan kääntymällä selälleen ja näin paljastaen haavoittuvan vatsansa ja kaulansa.

Sama logiikka toimii ihmisten suhteissa, kun toinen aidosti ilmaisee käytöksellään että kunnioittaa toista ja toivoo hyvää toiselle, siihen tyypillisesti vastataan myöntyvästi.

Jos mieheltä ei saa vastakaikua tämän tason lähentymisyritykseen on aika muuttaa toiseen osoiteeseen.

Avioeron harkinta-aikana mieli saattaa vielä muuttua ja pari palaa lopulta yhteen jos molemmat löytävät tähän halun.

Miten on mennyt ap? Olethan pliis lähtenyt ja saanut itsellesi ja lapsillesi paaaljon paremman elämän?