Onko muita lapsiperheitä joilla ei isovanhempia?
Itse olin lapsuudessa kaikki kesät mummon ja papan kanssa mökillä ja usein myös yökylässä, vanhempani saivat tuolloin laatuaikaa myös. Tuntuu että kaikilla lähipiirissäni perheessä on vielä isovanhemmat jotka osallistuvat..
Tilanteemme on se että koska teimme lapset iäkkäinä (olin 37 kun sain esikoisen ja nyt 39 kun sain kuopuksen, tähän syynä että oikeastaan vanhempieni kuolema sai minut haluamaan perheen ja lapsia) ja äitini kuoli 64-vuotiaana ja isäni 69-vuotiaana ja mieheni elossa olevat vanhemmat asuvat ulkomailla kotimaassaan niin ei ole minkäänlaista turvaverkkoa perheessä. Miten sanoa lapsille kun kasvavat että isovanhemmat kuolleet ja että etelä-euroopan isovanhempia ei todellakaan voi usein nähdä, oppiikohan edes samaa kieltä.. Onko muita samassa tilanteessa
Kommentit (9)
Omat vanhemmat kuolleet ennen kuin sain esikoisen alle kolmekymppisenä. Isän puolelta lapsilla olisi isovanhemmat, jotka muuttivat parin kilometrin päähän meistä, (jotta voimme hoitaa heitä kun ovat vanhoja). Heistä kuulee kun haluavat jotain. Ovat ilkeitä, kylmiä,, tyhmiä, juoppoja juntteja. Omat lapset hoidattivat sukulaisilla tai jättivät heitteille.
Isän puolelta oli dementoitunut mummo ja äidin puolelta fanaattisen uskovainen isoisä. Kummastakaan ei ollut lasten isovanhemmaksi.
oetettiin että jeesus oli ainoa. saattaako se jumala vieläkin neitsyitä tiineeks??
Miksi lasten isä ei puhu lapsille omaa äidinkieltään?
No onhan ne isovanhemmat, vaikkakin eri maassa. Pitäkää ihmeessä hyvät yhteydet tuonne.
Vierailija kirjoitti:
No onhan ne isovanhemmat, vaikkakin eri maassa. Pitäkää ihmeessä hyvät yhteydet tuonne.
Näin juuri. Ja miksi lapset ei muka puhuisi samaa kieltä? Eikö mies puhu omaa äidinkieltään muka lapsille?
Miehen vanhemmat kuolleet jo ennen kuin meidän lapset olivat syntyneet.
Mun vanhemmista taas ei ole isovanhemmiksi, kun ei ollut vanhemmiksikaan silloin aikanaan.
Hyvin olemme pärjänneet, turha haikailla sellaista mitä ei tule saamaan.
Vaikka joskus mieleen tulee, että olisipa ihanaa...mutta kun tämä tilanne on se mikä on, enkä voi sitä mitenkään muuttaa.
Palstalla on ollut useinkin ketjuja tästä aiheesta ja tilanne on yllättävän yleinen.
Lisäksi huonot vanhemmat tai isovanhemmat on tabu, josta on hyvin vaikea keskustella omilla kasvoilla tai omalla nimellä.
Lapselle riittää vanhemmaksikin pelkästään yksi rakastava vanhempi, jotta hänestä tulee täyspäinen ja hän voi hyvin. Itse olen vanhojen vanhempien lapsi. Ainoastaan yksi mummo oli omalla kohdallani elossa lapsuuteni aikana ja hänkin kuoli, kun olin noin 10 vuotta. Omilla noin 10-vuotiailla lapsilla on elossa enää yksi mummo ja demontoitunut toinen mummo. Papat jo kuolleet, mutta toiseen ehtivät tutustua, niin että hyvin muistavat. Mutta kuten joku totesikin jo edellä, sellaista ei osaa kaivata mitä ei ole ollut. Minulta ei koskaan puuttunut mitään mielestäni eikä omilta lapsiltanikaan. Pitää muistaa asian toinenkin puoli. Monesti vanhemmilla ja isovanhemmilla on riitaa eivätkä likimainkaan kaikki isovanhemmat ole mukavia. Joskus heistä on enemmän haittaa kuin iloa. Paljon olen sellaista kuullut tyyliin hankala anoppi tai appi tai molemmat tai sitten omat vanhemmat ovat vaikeita.
Meillä ei ole 13v kuin yksi melkein 90v pappa elossa, kaikki muut ovat kuolleet.