Lasten perhe hajoaa, kun mies ei kertakaikkiaan pysty keskustelemaan, on huono omatunto

Vierailija kirjoitti:

Ekassa parisuhteessa olin se riitelijä, joka halusi aina saada asian nopeasti käsiteltyä. En ikinä halunnut vihaisena nukkumaan. Olin myös erittäin verbaalinen ja saatoin huutaakin sekä olla sarkastinen. En kuitenkaan ikinä haukkunut puolisoani ja pysyin asiassa. Puolisoni taas oli vetäytyjä. Varmaankin koki jokseenkin ahdistavana tempperamenttini asioiden käsittelyssä. Vetäytyminen taas sai minut suunniltani. Miksemme voineet vai käsitellä asiaa. Myöhemmin pariterapiassa puolisoni muisti jokaisen riitamme ja minä en yhtäkään. Minä olin käsitellyt asiat ja oletin toisen tehneen samoin, koska anteeksi oltiin pyydetty sekä annettu ja keskustelu asiasta oli päättynyt.

Olisi hyvä tiedostaa toisen tempperamentti ja tapa keskustella asioista. Kummankaan tapa ei ollut sinänsä oikea tai väärä, mutta tiedostamatta tuota eroa ne vain toimivat äärimmäisen huonosti yhdessä. On myös oltava rehellinen itselleen ja kumppanilleen anteeksiannosta. Jos antaa anteeksi vain päästäkseen tilanteesta ei se ole reilua itselleen eikä kumppanille sillä nuo käsittelemättömät asiat jäävät kasvamaan korkoa. Olen seuraavissa suhteissani ollut rauhallisempi ja pyrkinyt tunnistamaan kumppanini temperamenttia.

M44

Meillä vähän samanlaista. Itse olin se nollasta sataan vetäjä ja sitten asialle piste. Siis iso PISTE. Ja olin taas oma normaali itseni ja höpöttelin jonninjoutavaa normi höpöttelyä. Ihmettelin myöhemmin tai seuraavana päivänä tai viikon päästä, että mikä tolla taas on kun mököttää. No sehän oli se viime viikkoinen riitä, mistä itse en muistanut enää mitään.

Tässä vaadittiin myös itseltäni sitä vastaan tulemista. Voin olla rauhallisempi ja kuunnella toista ja antaa aikaa käsitellä asioita. Minä vain olen sellainen, että vanhoja on turha muistaa, ne oli ja meni.

Mutta nykyään osataan riidellä tai ei enää juurikaan riidellä. Ikä tasoittaa niitä terävimpiä kulmia.

Vierailija kirjoitti:

No eikö nuo umpimielisen piirteet tulleet esille seurusteluvaiheessa? Onhan miehen silloin pitänyt osata puhua, kun on saanut sinut följyynsä. Milloin alkoi muuttua?

Ihmiset muuttuu. Yleensä rajun muutoksen takana on rakkauden loppuminen. Ei haluta enää miellyttää toista. Odotetaan, että toinen tekee aloitteen eroon. Itse kun ei viitsitä. Yleensä ae on juuri nainen, joka eron hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Ja tämäkin mies vaan pimpelipom muuttui yhtäkkiä. Oli pakko useampia lapsia hankkia ja sitten miettiä mallia, jonka saavat.. huoh...

Lue: mies ei keskustele niin kuin nainen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Ei tuo ole vaivatonta, jos ei elämässä ole tuollaiseen tottunut. Jokainen voi miettiä, mitrn "vaivatonta" on muuttaa pinttyneitä tapojaan. Tai sitten yksi vaihtoehto on se, että mies kyllä osaa keskustella, muttei tässä parisuhteessa. Sekin on mahdollista.

Jos mies ei keskustele, eikä ole koskaan keskustellut, herää kysymys, miksi tällaisen kanssa piti se perhe perustaa?? Takuuvarmoja ongelmia oli tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Lue: mies ei keskustele niin kuin nainen haluaa.

No tätä mäkin vähän veikkaan..

Vierailija kirjoitti:

Yksikään mies tässä maailmassa ei jaarittele kanssasi hetkeäkään jos ei oikeesti kiinnosta. Parempi että hyväksyt ettei miestä kiinnosta sinun ajatuksesi tai tunteesi. Anna p*skan olla. Opetelkoot olemaan sitten vuoroviikko isä, jospa se sitten alkaisi toisenkin tuntemukset kiinnostaa.

Ihminen osoittaa teoillaan miten paljon toista arvostaa. Vastauksen tiedät itse missä arvossa olet. Hyvä että laitoit asuntohakemuksen, sitähän se mies toivoo kun ei mitenkään reagoi. Tai sitten se luulee ettet ole tosissasi. Tee itsellesi palvelus ja näytä pellelle kerrankin että olitkin tosissasi. Ehkä olet uhkaillut liikaa ja mies ei ota sanojasi todesta.

Tai sitten ap uhkailee aina vastaavalla tavalla ja miehelle tuossa ei ole mitään uutta... ei jaksa lähteä taas manipuloitavaksi. Ensi viikolla taas uusi uhkaus.

Jos terapia ei auta.Parempi erota.Olette tuleet tienne päähän. Muistakaa ISÄ JA ÄITI,ovat samat erosta huolimatta! LAPSET EIVÄT EROA VANHEMISTA,ei mumoista vaareista. Joten heistä ette puhu pahaa lapsille,kuten erotilanteissa usemin erotetin suvut ja isovanhematkin viellä 10 vuotta sitten.Kostoksi itsekyttä,kun liitto kariutu. nythän on helpompaa,viikko toisella vanhemalla ja viikko toisella vapaata,sinkku elämä. Ei tarvitse olla 24h / 7päivää lasten kanssa.

Lasten perhe hajoaa siksi että sinä et kykene olemaan tuossa tilanteessa. Ota oma vastuu muita syyttelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Ei tuo ole vaivatonta, jos ei elämässä ole tuollaiseen tottunut. Jokainen voi miettiä, mitrn "vaivatonta" on muuttaa pinttyneitä tapojaan. Tai sitten yksi vaihtoehto on se, että mies kyllä osaa keskustella, muttei tässä parisuhteessa. Sekin on mahdollista.

Jos mies ei keskustele, eikä ole koskaan keskustellut, herää kysymys, miksi tällaisen kanssa piti se perhe perustaa?? Takuuvarmoja ongelmia oli tiedossa.

Jos mies ei osaa keskustella, niin sittenhän se pariterapia on oikea paikka. Olet varmaan tästä samaa mieltä?

Keskustelitko sinä puolisosi kanssa samoista asioista seurusteluaikoina ja myöhemmin yhdessä asuessa mitä nyt kahden pienen lapsen vanhempana? Ainakin minulla oli ennen lapsia ihan eri aiheet mielessä ja ongelmatkin oli ihan erilaiset mitä lasten synnyttyä. Jos mies on ihan ok kahdestaan eläessä, mutta lasten kanssa homma ei toimi, niin suhteen jatkuminenhan on silloin miehen käsissä. Jokaisen on muututtava lasten synnyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Teet oikein sekä itsesi että lasten suhteen. Ainakin, jos valkkaat seuraavan kumppanin hyvin.

T. Ihminen, jonka vanhemmat erosivat kun olin pieni ja löysivät itselleen sopivat parit, ja minä sain kaksi toimivan parisuhteen mallia yhden huonon sijaan :)

Kuule mistä sinä tiedät, vaikka ap olisi pettänyt ja riidat johtuis siitä?? Ja kiristää joka riidassa erolla? Olisko ihme, ettei toinen vastaa... Miettikää vähän kriittisestikin ennen kuin kommentoitte näihin

Jospa asiat puhuttaisiin silleen rivakasti läpi, kumpikin kertoisi ajatuksensa, kun kerran ongelmia on. Päätettäisiin jotain mitä asioille tehdään. Eikö kumpikin olisi silloin aiempaa tyytyväisempi?

Kenenkään ei tarvitsisi uhkailla erolla eikä millään muullakaan.

Miksei näin voi toimia? 

Miten puhumattomuus on parempi ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Mutta kun se mies ei suuta aukaise. Itsellä myös kokemus. Ei ulkopuolinen voi käsittää näitä tilanteita. Toinen ei vain puhu. Pakenee tilanteessa t vain on j istuu. Ei katso ei puhu. Seuraa päivien tai viikkojen mykkäkoulua.

Toinen ei voi tietää yhtään mitä puoliso ajattelee. Toivooko eroa, toivooko, että toinen keksii ratkaisun tai toinen jotenkin muuttuu siten, että mykistelijällä on parempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Ei tuo ole vaivatonta, jos ei elämässä ole tuollaiseen tottunut. Jokainen voi miettiä, mitrn "vaivatonta" on muuttaa pinttyneitä tapojaan. Tai sitten yksi vaihtoehto on se, että mies kyllä osaa keskustella, muttei tässä parisuhteessa. Sekin on mahdollista.

Jos mies ei keskustele, eikä ole koskaan keskustellut, herää kysymys, miksi tällaisen kanssa piti se perhe perustaa?? Takuuvarmoja ongelmia oli tiedossa.

Jos mies ei osaa keskustella, niin sittenhän se pariterapia on oikea paikka. Olet varmaan tästä samaa mieltä?

Keskustelitko sinä puolisosi kanssa samoista asioista seurusteluaikoina ja myöhemmin yhdessä asuessa mitä nyt kahden pienen lapsen vanhempana? Ainakin minulla oli ennen lapsia ihan eri aiheet mielessä ja ongelmatkin oli ihan erilaiset mitä lasten synnyttyä. Jos mies on ihan ok kahdestaan eläessä, mutta lasten kanssa homma ei toimi, niin suhteen jatkuminenhan on silloin miehen käsissä. Jokaisen on muututtava lasten synnyttyä.

Mitä väliä sillä on, mistä asioista keskustellaan?? Kyllä se toisen tapa keskustella on ollut silti täysin selvä jo vuosikymmeniä kummallekin. Sitä ei kolmekaan lasta muuttanut. Toki jossain määrin voi hioutua, mutta meidän vuorovaikutus on aika pysyvää ollut.

Mehän emme tiedä muuta kuin ap:n näkemyksen. Kyllä näissä usein taustalla on paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet oikein sekä itsesi että lasten suhteen. Ainakin, jos valkkaat seuraavan kumppanin hyvin.

T. Ihminen, jonka vanhemmat erosivat kun olin pieni ja löysivät itselleen sopivat parit, ja minä sain kaksi toimivan parisuhteen mallia yhden huonon sijaan :)

Kuule mistä sinä tiedät, vaikka ap olisi pettänyt ja riidat johtuis siitä?? Ja kiristää joka riidassa erolla? Olisko ihme, ettei toinen vastaa... Miettikää vähän kriittisestikin ennen kuin kommentoitte näihin

Eli tuossa tapauksessa olisi kymmenkertainen syy keskustella. Jos olisi jopa petetty. Tässä logiikka ei nyt pidä ollenkaan kutiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Mutta kun se mies ei suuta aukaise. Itsellä myös kokemus. Ei ulkopuolinen voi käsittää näitä tilanteita. Toinen ei vain puhu. Pakenee tilanteessa t vain on j istuu. Ei katso ei puhu. Seuraa päivien tai viikkojen mykkäkoulua.

Toinen ei voi tietää yhtään mitä puoliso ajattelee. Toivooko eroa, toivooko, että toinen keksii ratkaisun tai toinen jotenkin muuttuu siten, että mykistelijällä on parempi olo.

Ja miksi helkkarissa tällaisen kanssa perustetaan se perhe sitten, jos ei asian kanssa tulla toimeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Mutta kun se mies ei suuta aukaise. Itsellä myös kokemus. Ei ulkopuolinen voi käsittää näitä tilanteita. Toinen ei vain puhu. Pakenee tilanteessa t vain on j istuu. Ei katso ei puhu. Seuraa päivien tai viikkojen mykkäkoulua.

Toinen ei voi tietää yhtään mitä puoliso ajattelee. Toivooko eroa, toivooko, että toinen keksii ratkaisun tai toinen jotenkin muuttuu siten, että mykistelijällä on parempi olo.

Tämä x 100

Ei koskaan enää ihmistä joka ei osallistu omaan elämäänsä toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekassa parisuhteessa olin se riitelijä, joka halusi aina saada asian nopeasti käsiteltyä. En ikinä halunnut vihaisena nukkumaan. Olin myös erittäin verbaalinen ja saatoin huutaakin sekä olla sarkastinen. En kuitenkaan ikinä haukkunut puolisoani ja pysyin asiassa. Puolisoni taas oli vetäytyjä. Varmaankin koki jokseenkin ahdistavana tempperamenttini asioiden käsittelyssä. Vetäytyminen taas sai minut suunniltani. Miksemme voineet vai käsitellä asiaa. Myöhemmin pariterapiassa puolisoni muisti jokaisen riitamme ja minä en yhtäkään. Minä olin käsitellyt asiat ja oletin toisen tehneen samoin, koska anteeksi oltiin pyydetty sekä annettu ja keskustelu asiasta oli päättynyt.

Olisi hyvä tiedostaa toisen tempperamentti ja tapa keskustella asioista. Kummankaan tapa ei ollut sinänsä oikea tai väärä, mutta tiedostamatta tuota eroa ne vain toimivat äärimmäisen huonosti yhdessä. On myös oltava rehellinen itselleen ja kumppanilleen anteeksiannosta. Jos antaa anteeksi vain päästäkseen tilanteesta ei se ole reilua itselleen eikä kumppanille sillä nuo käsittelemättömät asiat jäävät kasvamaan korkoa. Olen seuraavissa suhteissani ollut rauhallisempi ja pyrkinyt tunnistamaan kumppanini temperamenttia.

M44

Meillä minä olen kaltaisesi, ja mieheni exäsi tyyppinen. Olemme kyllä yhdessä edelleen, koska olen itse hiffaillut nämä hommat tässä suhteen edetessä. Mieheni on oppinut että minun huono päiväni ei johdu hänestä, eikä hän ole enää vuosiin kokenut näin. Hän myös luottaa nykyään siihen että kun sanon jotain, niin tarkoitan sitä. Tästä on isoimmat "riidat" käyty aikoinaan, kun mies on olettanut ja tiennyt puolestani että en oikeasti tarkoita mitä sanon, ja minulla on palanut käpy siihen totaalisesti. Hän oli elämänsä aikana saanut ex-suhteiden myötä sellaisen käsityksen ettei naiset sano suoraan miten asiat on, vaan saattavat sanoa jopa päinvastoin, ja että naisen huono tulli on aina hänen vikansa jollain tavalla. Itse pidin häntä sellaisena joka kuvittelee että koko maailma jotenkin aina kytkeytyy häneen, ja lähtee hänestä, eli oman navan ympärillä pyörijä :D

Paljon ollaan kasvettu yhdessä, mutta nimen omaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Mutta kun se mies ei suuta aukaise. Itsellä myös kokemus. Ei ulkopuolinen voi käsittää näitä tilanteita. Toinen ei vain puhu. Pakenee tilanteessa t vain on j istuu. Ei katso ei puhu. Seuraa päivien tai viikkojen mykkäkoulua.

Toinen ei voi tietää yhtään mitä puoliso ajattelee. Toivooko eroa, toivooko, että toinen keksii ratkaisun tai toinen jotenkin muuttuu siten, että mykistelijällä on parempi olo.

Ja miksi helkkarissa tällaisen kanssa perustetaan se perhe sitten, jos ei asian kanssa tulla toimeen?

Miksi se tuppisuu perustaa perheen puhumaan halukkaan kanssa jollei kykene/halua/suostu puhumaan? Luuleeko se että kun tarpeeksi kauan on hipihiljaa niin lopulta toinen lakkaa puhumasta ja ollaan yhdessä hiljaa, sanomatta sanaakaan, onnellisina elämän loppuun asti?