Lasten perhe hajoaa, kun mies ei kertakaikkiaan pysty keskustelemaan, on huono omatunto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet oikein sekä itsesi että lasten suhteen. Ainakin, jos valkkaat seuraavan kumppanin hyvin.

T. Ihminen, jonka vanhemmat erosivat kun olin pieni ja löysivät itselleen sopivat parit, ja minä sain kaksi toimivan parisuhteen mallia yhden huonon sijaan :)

Kuule mistä sinä tiedät, vaikka ap olisi pettänyt ja riidat johtuis siitä?? Ja kiristää joka riidassa erolla? Olisko ihme, ettei toinen vastaa... Miettikää vähän kriittisestikin ennen kuin kommentoitte näihin

Eli tuossa tapauksessa olisi kymmenkertainen syy keskustella. Jos olisi jopa petetty. Tässä logiikka ei nyt pidä ollenkaan kutiansa.

Ok, nyt alan ymmärtämään miestä entistä enemmän. Tuo on juuri sitä kontrollointia. Toinen päättää toisen puolesta mitä pitää milloinkin tehdä ja millä aikataululla.

Toinen voi kaivata aikaa, ja toinen sen kun puskee 10-kertaisesti enemmän päälle.

Jonka vuoksi tämä toinen ahdistuu entisestään, toinen taas alkaa kiristämään... jne. Jatkuva kierre

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Mutta kun se mies ei suuta aukaise. Itsellä myös kokemus. Ei ulkopuolinen voi käsittää näitä tilanteita. Toinen ei vain puhu. Pakenee tilanteessa t vain on j istuu. Ei katso ei puhu. Seuraa päivien tai viikkojen mykkäkoulua.

Toinen ei voi tietää yhtään mitä puoliso ajattelee. Toivooko eroa, toivooko, että toinen keksii ratkaisun tai toinen jotenkin muuttuu siten, että mykistelijällä on parempi olo.

Ja miksi helkkarissa tällaisen kanssa perustetaan se perhe sitten, jos ei asian kanssa tulla toimeen?

Miksi se tuppisuu perustaa perheen puhumaan halukkaan kanssa jollei kykene/halua/suostu puhumaan? Luuleeko se että kun tarpeeksi kauan on hipihiljaa niin lopulta toinen lakkaa puhumasta ja ollaan yhdessä hiljaa, sanomatta sanaakaan, onnellisina elämän loppuun asti?

Heti kun tuppisuu on täällä valittamassa, vastataan sitten hänelle

Parisuhde on varmaan ainoa ihmissuhde jossa toinen osapuoli tarjoaa ongelmien ratkaisuksi hiljaisuutta. Tätä keinoa kun yrittäisi työpaikalla, harrastuksissa tai kaveriporukassa olisi vastaanotto varmaan sama kuin kotona.

työkaveri: "Hei Esko, sano säkin nyt jotain tähän asiaan. Mikäs sun mielipiteesi on?"

Esko: " .....  " (hiljaisuus)

Seuraavan kerran kun miestä ei huvita puhua niin otapa siltä kunnolla suihin.

Tee tästä tapa ja tulet huomaamaan että parisuhteesi on aivan uudella henkisen yhteyden tasolla.

Juttu luistaa, naama on yhtä hymyä ja juopottelukin loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet oikein sekä itsesi että lasten suhteen. Ainakin, jos valkkaat seuraavan kumppanin hyvin.

T. Ihminen, jonka vanhemmat erosivat kun olin pieni ja löysivät itselleen sopivat parit, ja minä sain kaksi toimivan parisuhteen mallia yhden huonon sijaan :)

Kuule mistä sinä tiedät, vaikka ap olisi pettänyt ja riidat johtuis siitä?? Ja kiristää joka riidassa erolla? Olisko ihme, ettei toinen vastaa... Miettikää vähän kriittisestikin ennen kuin kommentoitte näihin

Eli tuossa tapauksessa olisi kymmenkertainen syy keskustella. Jos olisi jopa petetty. Tässä logiikka ei nyt pidä ollenkaan kutiansa.

Jos minua petettäisiin, olis täysin varmaa, ettei se toinen tulisi esittämään minulle vaatimuksia siitä, miten asian käsittely hoidetaan. Sama jos itse pettäisin, olisin kyllä aika nöyränä ja älyäisin, että olen asemassa, jossa ei vaadita ja kiristetä.

Näitä narsisteja on, jotka onnistuu kääntämään kaiken siten, että ovat lopulta itse uhreja, vaikka tekisivät itse mitä.

Me emme tiedä, vaikka mies olisi (syystä) loukkantunut todella verisesti jostain.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran kun miestä ei huvita puhua niin otapa siltä kunnolla suihin.

Tee tästä tapa ja tulet huomaamaan että parisuhteesi on aivan uudella henkisen yhteyden tasolla.

Juttu luistaa, naama on yhtä hymyä ja juopottelukin loppuu.

Mies pitäisi palkita huonosta käytöksestä suihinotolla? Puhuisiko enää koskaan, kun aina mököttäessään saa suihinoton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran kun miestä ei huvita puhua niin otapa siltä kunnolla suihin.

Tee tästä tapa ja tulet huomaamaan että parisuhteesi on aivan uudella henkisen yhteyden tasolla.

Juttu luistaa, naama on yhtä hymyä ja juopottelukin loppuu.

Mies pitäisi palkita huonosta käytöksestä suihinotolla? Puhuisiko enää koskaan, kun aina mököttäessään saa suihinoton?

Kiitos kommentistasi. Se tuo esiin sen perimmäisen syyn, kontrolloivan asenteen, jonka vuoksi kommunikointi usein on lakannut. Ajattelet että voit kontrolloida miestä palkitsemalla tai rankaisemalla, käytännössä nuo toimivat vain hetken aikaa. 

AP:n parisuhde on murenemassa palasiksi koska mies on jo henkisesti vetäytymässä siitä pois. Seuraavassa vaiheessa alkaa vieraissa käynti, jo käynnissä oleva juopottelu on pakoa todellisuudesta johon mies ei ole enää sitoutunut.

Jos AP aidosti haluaa eheyttää parisuhteensa se vaatii miehen vakuuttamista siitä että parisuhde voi vielä palautua ennalleen. Tilanteessa jossa keskusteluyhteys on jo käytännössä poikki, sanoilla ei ole suurta merkitystä. Teoilla sen sijaan on ja ehdotettu fyysinen lähestymistapa on yksi niistä joihin lähes jokainen mies suostuu ja se viestittää hyvin selvästi miehelle että nainen on vielä sitoutunut parisuhteeseen.

Kun intiimi yhteys on muodostunut puhuminen tulee kuvioon pikkuhiljaa. Tosin silloinkin kannattaa keskittyä pitämään vire positiivisena. Näin miehessä syntyy halu tehdä asioita parisuhteen hyväksi koska hän näkee sen arvokkaana ja kun aikaa kuluu nauru ottaa nalkutuksen paikan ihan luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä tiedostaa toisen tempperamentti ja tapa keskustella asioista. Kummankaan tapa ei ollut sinänsä oikea tai väärä, mutta tiedostamatta tuota eroa ne vain toimivat äärimmäisen huonosti yhdessä.

Joissakin parisuhteissa ongelma on se, että toisella ei kertakaikkiaan ole minkäänlaista tapaa keskustella (vaikeista) asioista, pelkästään täydellinen hiljaisuus ja katoaminen. Niin kuin ne ikävät asiat vain lakkaisivat olemasta, jos niistä ei puhu. Ei tarvitse ottaa vastuuta mistään tai tehdä muutoksia mihinkään, kun ei suostu keskustelemaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran kun miestä ei huvita puhua niin otapa siltä kunnolla suihin.

Tee tästä tapa ja tulet huomaamaan että parisuhteesi on aivan uudella henkisen yhteyden tasolla.

Juttu luistaa, naama on yhtä hymyä ja juopottelukin loppuu.

Mies pitäisi palkita huonosta käytöksestä suihinotolla? Puhuisiko enää koskaan, kun aina mököttäessään saa suihinoton?

Kiitos kommentistasi. Se tuo esiin sen perimmäisen syyn, kontrolloivan asenteen, jonka vuoksi kommunikointi usein on lakannut. Ajattelet että voit kontrolloida miestä palkitsemalla tai rankaisemalla, käytännössä nuo toimivat vain hetken aikaa. 

AP:n parisuhde on murenemassa palasiksi koska mies on jo henkisesti vetäytymässä siitä pois. Seuraavassa vaiheessa alkaa vieraissa käynti, jo käynnissä oleva juopottelu on pakoa todellisuudesta johon mies ei ole enää sitoutunut.

Jos AP aidosti haluaa eheyttää parisuhteensa se vaatii miehen vakuuttamista siitä että parisuhde voi vielä palautua ennalleen. Tilanteessa jossa keskusteluyhteys on jo käytännössä poikki, sanoilla ei ole suurta merkitystä. Teoilla sen sijaan on ja ehdotettu fyysinen lähestymistapa on yksi niistä joihin lähes jokainen mies suostuu ja se viestittää hyvin selvästi miehelle että nainen on vielä sitoutunut parisuhteeseen.

Kun intiimi yhteys on muodostunut puhuminen tulee kuvioon pikkuhiljaa. Tosin silloinkin kannattaa keskittyä pitämään vire positiivisena. Näin miehessä syntyy halu tehdä asioita parisuhteen hyväksi koska hän näkee sen arvokkaana ja kun aikaa kuluu nauru ottaa nalkutuksen paikan ihan luonnostaan.

Mitä sun mielestä pitää tehdä, jos mies on parisuhteessa se, joka ei ikinä halua seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran kun miestä ei huvita puhua niin otapa siltä kunnolla suihin.

Tee tästä tapa ja tulet huomaamaan että parisuhteesi on aivan uudella henkisen yhteyden tasolla.

Juttu luistaa, naama on yhtä hymyä ja juopottelukin loppuu.

Pakko sanoa, että olen joskus tehnyt näin mököttävän miehen kanssa. Totuus oli se, että se juttu kyllä alkoi luistamaan tapahtuman jälkeen ja mies taas kuin Naantalin aurinko. Mutta kyseessä ei ollut mikään iso juttu vaan jokin typerä yhdentekevä riita. Ei siis ollut palkkio mistään huonosta käytöksestä.

Riitely on täysin turhaa, eikä sellainen kuulu parisuhteeseen. Parisuhteessa kuuluu olla molemmilla HYVÄ OLLA. Jos näin ei ole, silloin pitää erota.

Minulla on kokemus miehestä, joka ei puhunut ja alkoi kavahtamaan fyysistä kosketusta ja kirjaimellisesti torjui lähestymiseni kyynärpäällä. Näin mentiin vuosia. Ei puhetta, ei minkäänlaista fyysistä läheisyyttä esim saunomista tai yhdessä nukkumista. Ei minkäänlaista selitystä. Mykkäkoulua, tiuskimista, pakenemista.

Ei muuta selitystä kuin rakkauden ja kunnioituksen loppuminen. Loppui ne onneksi minultakin ja jatkoin elämääni. Elämä helpottui huomattavasti.

Ks YouTubesta Dr Ramani! Vaikka se ei heti auta käytännön asioissa, mutta ehkä tällaisiin suhteisiin ja niiden ymmärtämiseen, toivottavasti saat siitä jotain myönteistä irti

Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Ap, sinä et voi mielestäni vain haukkua miestä. Kyllä sinäkin olet osallinen kaikkeen, jollei kommunikointi pelaa. Jokaisessa ihmisessä on parannettavaa. Lähde parantamaan eron jälkeen myös omia kommunikointitaitojasi, koska olet näköjään riitelijä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Ap, sinä et voi mielestäni vain haukkua miestä. Kyllä sinäkin olet osallinen kaikkeen, jollei kommunikointi pelaa. Jokaisessa ihmisessä on parannettavaa. Lähde parantamaan eron jälkeen myös omia kommunikointitaitojasi, koska olet näköjään riitelijä.

Miten ap on riitelijä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Ap, sinä et voi mielestäni vain haukkua miestä. Kyllä sinäkin olet osallinen kaikkeen, jollei kommunikointi pelaa. Jokaisessa ihmisessä on parannettavaa. Lähde parantamaan eron jälkeen myös omia kommunikointitaitojasi, koska olet näköjään riitelijä.

Miten ap on riitelijä?

”Nytkin riidan jälkeen..” kirjoittaa ap aloituksessaan. Joten kyllä, ap on riitelijä ( ja mies myös ja sen lisäksi mykkäkouluilija).

Vierailija kirjoitti:

Taas syy vieritetään miehen niskoille vaikka nalkuttava akka on tässä se alku ja juuri. HUOH!

Kah, äijäliimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Mutta kun se mies ei suuta aukaise. Itsellä myös kokemus. Ei ulkopuolinen voi käsittää näitä tilanteita. Toinen ei vain puhu. Pakenee tilanteessa t vain on j istuu. Ei katso ei puhu. Seuraa päivien tai viikkojen mykkäkoulua.

Toinen ei voi tietää yhtään mitä puoliso ajattelee. Toivooko eroa, toivooko, että toinen keksii ratkaisun tai toinen jotenkin muuttuu siten, että mykistelijällä on parempi olo.

Tässä on sellainenkin näkökulma, että se vetäytyvä voi kokea aiempien keskusteluiden perusteella, että mikään sen sanoma ei oikeasti vaikuta mihinkään. Hän voi kokea, että se äänekkäämpi ajaa hänen ylitseen omilla mielipiteillä ja tunteillaan.

Aiemmin täällä kerroin olleeni ekan parisuhteen riitelijä. Viimeisimmässä parisuhteessa olin naisen kanssa, joka valitti ex-miehensä keskustelutaidottomuutta ja sitä, että hän oli jäänyt yksin suhteessaan. No, minä ajattelin, että ainakin minulta keskustelu onnistuu ja haluan olla läsnä kumppanilleni. Tuli sitten meillekin eka konflikti siitä kun aloimme erkaantua toisistamme. Huomasin tuon ja otin puheeksi. Halusin enemmän yhteistä aikaa ja että pyrimme säilyttämään henkisen yhteyden. Nanosekunnissa ei enää puhuttu mun kokemuksesta eikä siitä miten voisimme yhdessä koittaa ratkaista tilannetta vaan keskityttiin siihen, miten ahdistavalta tuo esille ottamani asia hänestä tuntui. Mun tuntemukset jäivät siis taka-alalle, koska jotenkin keskustelun käynnistäminen aiheutti muka isomman ongelman kuin se keskustelun kohteena ollut ongelma. Hyvät ihmiset, tuo on yliajamista ja sitä, että ei oikein osata asettautua toisen asemaan. En voi nähdä silloisen kumppanini entiseen suhteeseen, mutta tuon vuorovaikutuskokemuksen perusteella sanoisin, että hänen ex-mies ei jättänyt häntä yksin vaan hän ajoi miehen ulos. Ressukka varmaan koitti jutella, mutta tuli aina yliajetuksi. Hänen tunteensa jäivät varmaan usein toissijaisiksi.

Keskustelun tärkein asia on kuunteleminen. Parisuhteessa etenkin sen ylikommunikoivan pitää muistaa se. Don't shoot the messenger!

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsot naiset täällä heti ehdottamassa terapiaa ratkaisuksi ä, eiJUMALAUTAkeksikää joskus jotain muuta🤦🏻‍♂️

Eihän aloittajan tarvitse minnekään terapiaan mennä yksin tai yhdessä. Ratkaisuksi riittää, että mies aukaisee suunsa ja keskustelee vaimonsa kanssa parisuhteen ongelmista ja siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ilmaista ja vaivatonta, eikö vain?

Mutta kun se mies ei suuta aukaise. Itsellä myös kokemus. Ei ulkopuolinen voi käsittää näitä tilanteita. Toinen ei vain puhu. Pakenee tilanteessa t vain on j istuu. Ei katso ei puhu. Seuraa päivien tai viikkojen mykkäkoulua.

Toinen ei voi tietää yhtään mitä puoliso ajattelee. Toivooko eroa, toivooko, että toinen keksii ratkaisun tai toinen jotenkin muuttuu siten, että mykistelijällä on parempi olo.

Tässä on sellainenkin näkökulma, että se vetäytyvä voi kokea aiempien keskusteluiden perusteella, että mikään sen sanoma ei oikeasti vaikuta mihinkään. Hän voi kokea, että se äänekkäämpi ajaa hänen ylitseen omilla mielipiteillä ja tunteillaan.

Aiemmin täällä kerroin olleeni ekan parisuhteen riitelijä. Viimeisimmässä parisuhteessa olin naisen kanssa, joka valitti ex-miehensä keskustelutaidottomuutta ja sitä, että hän oli jäänyt yksin suhteessaan. No, minä ajattelin, että ainakin minulta keskustelu onnistuu ja haluan olla läsnä kumppanilleni. Tuli sitten meillekin eka konflikti siitä kun aloimme erkaantua toisistamme. Huomasin tuon ja otin puheeksi. Halusin enemmän yhteistä aikaa ja että pyrimme säilyttämään henkisen yhteyden. Nanosekunnissa ei enää puhuttu mun kokemuksesta eikä siitä miten voisimme yhdessä koittaa ratkaista tilannetta vaan keskityttiin siihen, miten ahdistavalta tuo esille ottamani asia hänestä tuntui. Mun tuntemukset jäivät siis taka-alalle, koska jotenkin keskustelun käynnistäminen aiheutti muka isomman ongelman kuin se keskustelun kohteena ollut ongelma. Hyvät ihmiset, tuo on yliajamista ja sitä, että ei oikein osata asettautua toisen asemaan. En voi nähdä silloisen kumppanini entiseen suhteeseen, mutta tuon vuorovaikutuskokemuksen perusteella sanoisin, että hänen ex-mies ei jättänyt häntä yksin vaan hän ajoi miehen ulos. Ressukka varmaan koitti jutella, mutta tuli aina yliajetuksi. Hänen tunteensa jäivät varmaan usein toissijaisiksi.

Keskustelun tärkein asia on kuunteleminen. Parisuhteessa etenkin sen ylikommunikoivan pitää muistaa se. Don't shoot the messenger!

M44

Jos ei puhu niin ei kuuntelekaan. Asiat hoituu puhumalla ja kuuntelemalla. Hiljenemällä saa toisen turhautuneeksi, surulliseksi. Mykkäily on kiusantekoa. Merkki toiselle, että lällällää siinäpä kärsi. Minulla on valta. Tällaisesta ihmisestä pitää erota heti eikä vuosien päästä kuten itse kärsin ja odotin, että toinen tulisi vastaan.

Ei teidän tarvitse, kenenkään teistä, sietää tai kestää henkisesti väkivaltaista miestä. Ei varsinkaan niiden lasten takia, jotka oppivat samanlaisen kieron parisuhdemallin ja toistavat sitä suurella todennäköisyydellä. Pojistanne tulee henkisesti väkivaltaisia ja tyttäristä henkisesti väkivaltaisten miesten uusia uhreja.

Ovea kannattaa näyttää ja erota hyvin nopeasti, kun varoitusmerkkejä alkaa olla ilmassa. Varsinkin lasten kanssa. Siinä menee monta sukupolvea pilalle, ja hei, on mennyt jo, kun pariskunnat toistavat omassa lapsuudessaan oppimiaan malleja, jotka heidän vanhempansa ovat oppineet omilta vanhemmiltaan jne.

Omassa suvussani isän puolella näkyy tällainen sukupolvien ongelmakierre jo 5. sukupolveen saakka.