Miksi joku ei jaksa harrastaa mitään liikuntaa?

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:09"]Minun motivaatiotani vähentää se, että parhaimmassa kunnossa näyttävät olevan ne ikääntyneet ihmiset, jotka eivät ole mitenkään hirveästi liikkuneet. Vähemmän kulumia, vanhoja kremppoja jne. Sellainen kevyttä työtä tehnyt, maltillisesti joskus jumpassa käynyt mummeli näyttää voivan paljon paremmin kuin runsaasti liikkunut kanssasisarensa. 

Joten liikun kyllä, mutta rauhallisesti. En ole huomannut kunnossani mitään eroa niihin kausiin kun en liiku mitenkään ohjatusti.
[/quote] Raskaan työn tekeminen on ihan täysin eri asia kuin liikunta. Kuormittaa liian yksipuolisesti ja vahingollisilla tavoilla.

2

En harrasta liikuntaa, kun teen 70 tunnin tyoviikkoja enka yksinkertaisesti jaksa tuon paalle enaa ylimaaraista reuhtomista.Vapaa-ajan vietan miehen kanssa jotain tehden tai ihan vain kotona, eivatka ne kotihommatkaan, kokkaus tai kaupassa kaynti hoidu itsestaan. Enka toisaalta nae jumppien tai kuntosalien pointtia, ryhma nisakkaita kokoontuu yhteen ojentelemaan raajojaan. Mita niista olisi tarkoitus saada?
-
Nuorempana harrastin voimistelua ja sitten taistelulajeja viisi, kuusi kertaa viikossa. Kotikaupungistani ei loydy dojoa jossa olisi sama ryhmahenki kuin kotidojollani, siksi tuokin harrastus tippui pois.

Mulla ei ole mitään tekosyytä, en vaan tiedä miten liikkumaan lähdöstä on tullut niin vaikeaa. Todella huono kunto pistää väsyttämään ihan älyttömästi ja vaikka sen tietää, että liikunta auttaisi siihen, en saa itseäni liikkeelle. Kertokaa te, jotka ootte saaneet itsenne huonokuntoisesta hyvään kuntoon, millä pääsitte alkuun liikunnan lisäämisessä..

Läskit

Mulla lapsuus ja nuoruus meni baletin ja telinevoimistelun merkeissä ja harjoituksia keskimäärin 25h/vko. Sen jälkeenkin urheilin tosi paljon, tarkkailin syömisiä ym. ja muu elämä kärsi valtavasti. Nyt olen aikuinen keski-ikäinen ja nautin siitä ettei ole pakko treenata ja voi syödä mitä tahtoo. Lähinnä liikun luonnossa ja venyttelen, mutta tiedostan toki että lihaskunnostakin pitäisi huolehtia. Nykyään vaan kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin tuo liikunta :)  Ja toisaalta pelkään sitä, että taas menee treenaus liian tavoitteelliseksi enkä osaa liikunnasta vieläkään nauttia rennolla otteella.

2

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:17"]Ja aviomiestähän ei ole kellään jakamassa lastenhoito- tms vastuuta?
[/quote]
Miksi sen pitäisi olla juuri aviomies, joka mahdollistaa naisen liikuntaharrastukset ja hoitaa lapset? Ei siinä enää kovin paljon jaksa lähteä harrastamaan illemmalla, jos mies kotiutuu omasta työstään vasta vaimon oltua hereillä jo 14-16 tuntia, jos vaimon työt alkavat ja loppuvat aikaisemmin kuin miehellä. Ei kaikki pariskunnat tee töitä tasan samoina vuorokauden tunteina. Joissain töissä vain kaksi lakisääteistä taukoa (10+30 minuuttia) 8 tunnin työpäivän aikana, jolloin voi syödä nopeasti jotain ja käydä pikaisesti vessassa. Niillä eväillä ei mitään kunnon treenejä tee ja töiden jälkeen pitää kiiruhtaa päiväkodin kautta kotiin ja laittaa nälkäisille lapsille ruokaa pöytään ja syöt itse myös, jos ehdit riippuen millä tuulella lapset ovat. Laske itse päivän tunnit:

0-1 Aamutoimet ja töihin lähtö
1-2 työmatka (jos on sinun vastuulla, niin lapset päiväkotiin)
2-10 töissä (2-3 taukoa)
10-11 Päiväkotiin ja kotiin
11-12 Vaatteet pois ja omille paikoilleen, lasten kanssa neuvottelu miten nopeasti se tapahtuu, vessaan, ruokaa pöytään, syö ja siivoa akuutit sotkut, tiskaa...
12-13 Hengähtäisikö ensimmäisen kerran päivässä vai lähtisikö suorittamaan pakkotoistoa? Okei, salille siis. Pakkaa voimaeväät itselle ja lapsille. Pukeudu ja pue.
13-14 Lasten kanssa salille lapset parkkiin (koska ukko on vielä töissä), pukkariin, lasten akuutit tarpeet, pissitys ettei pissi housuun parkissa. Söihän ne kotona eikä vaan kiukutelleet? Kai ne jaksaa vielä tunnin vieraan hoidossa päiväkotipäivän jälkeen?
14-15 Treeni (lapset saa olla parkissa max 1,5 tuntia)
15-16 Treenin ja parkin jälkeen välipala/iltapala... kotimatka
16-17 Kotiin tultua vaatteet taas pois päältä ja paikoilleen, iltatoimet, nukutuspuuhat, ylivirkeät lapset...
Klo 17-18 Lapset nukahtivat ja niin pitäisi sinunkin. Treeni pari tuntia ennen nukkumista on tosi virkistävä.
18-24 Nukut kuutisen tuntia ennen kuin heräät uuteen päivään.

Kyllähän tuon tahdin jaksaa kuka vain? Haluaahan se mieskin oman vapaa-aikansa. Mies ulkoistaa lastenhoidon vaimolle ja jos vaimo haluaa vapaata, niin vaimo delegoi lapset lapsiparkille tai satunnaisesti miehelle. Näin se homma menee. Jos jollekin riittää liikunnaksi reipas kävely, niin senhän voi toteuttaa vaikka joka päivä kävelemällä töihin 30 minuuttia. Tunnin salitreeni menoineen ja tuloineen, pukemisineen ja suihkuineen saatika lasten kanssa vaatii ainakin 2-3 tuntia vapaa-aikaa. Tunnin treeni on siis käytännössä 2-3 tunnin reissu. Jos on tarkoitus rentoutua, niin venytyksille ja muulle pitää varata aikaa. Toki voi suorittaa kaiken tehokkaasti ja kaatua sitten vaan päivän päätteeksi suorin vartaloin sänkyyn.

Tässä elämäntilanteessa en vaan jaksa. Viimeisen vuoden aikana on suvussa ollut kaksi kuolemantapausta. Minulla meni alkuvuodesta kylkiluu poikki ja nyt loppuvuodesta toinen. Lisäksi tyttäreni sai burn outin ja toinen tyttäreni joutui auto-onnettomuuteen ja sai hengenvaaralliset vammat. Jotenkin tässä jaksan kituutella päivästä toiseen ja toivoa että elämä normalisoituisi, lapset paranisivat ja että uusia vastoinkäymisiä ei enää tulisi. Liikunta ja kuntoilu ei tule mieleenkään. Niin kova huoli lapsista. Ja kylkeen sattuu. Jopa hengittäminen ottaa kipeää. Kylkiluu natisee ja naksuu. Töissä käyn kun sairausloma ei auta katkenneen kylkiluun paranemiseen. Mutta ehkä ensi vuonna elämä on parempaa ja helpompaa.

Kai tätäkin joku tulee alapeukuttamaan ja kertomaan mitä kaikkea kuntoilua voi harrastaa katkenneen kylkiluun kanssa.

Tuli vaan tätä ketjua lukiessa mieleen miten moni tosiaan liikkuu lähinnä pinnallisista systä, jotta kroppa ois nätti, vastakkainen sukupuoli tykkäis ja vaatteet istuis. Liikuntaa pitäis harrastaa siten, että se edistää omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja valita laji ja tahti sen mukaan, voihan siinä samalla sitten näyttääkin hyvältä :) Sellanen päämäärätön itsensä rääkkääminen jossain salilla pelkästään täydellisesti muodostuneiden lihasten perässä ei vaan mene mulle jakeluun.

Olen liian väsynyt. Nukun 14 h joka yö, ei ole voimia.

En ennen harrastanutkaan. Syinä "ajanpuute", "en jaksa", "mitä väliä kun näytän muutenkin hyvältä".

Aloitin säännöllisen liikunnan: mieliala parantunut ja olo fyysisesti myös parempi. Yhtä hyvältä kyllä näytän kuin aiemminkin, mutta se on vaan fakta, että jopa sillä 30 minuutin päivittäisellä liikunnalla saa energiaa koko päivään kuin lojumalla sen sohvalla yms. Ja en nyt tarkoita mitään arkikävelyä vaan lihaskuntoa tai kunnon aerobista liikuntaa. On se kumma vaan miten rehkimällä piristyy :)

Sairaimmat yksilöt työpaikallani ovat juuri näitä kuntoilufriikkejä. Koko ajan jumissa jostain,selkä reistaa kaikilla,polvet eivät kestä,vatsakaan ei siedä juuri mitään ruokaa. Jäinen romuuntumisen tuntuu kruunaavan ainainen kiire ja valitus siitä kun ei ehdi tapaamaan kavereita,jotka pahoittavat mielensä.

Kaikki eivät kaipaa liikuntaa. Kaikki eivät tunne tarvitsevansa liikuntaa. Kaikki eivät saa endorfiinihyökyä itsensä rääkkäämisestä.

Aikojen alussa ihminen on liikkunut vain pakon edessä, kun pakoilleen jääminen on merkinnyt ruuatonta ehtoota. Ylenmääräinen liikkuminen ei ole sisäsyntyisesti mikään päämäärä vaan keino sen päämäärän saavuttamiseksi. Nykyisin sen päämäärän saavuttaa paljon helpommin eikä tarvitse liikkua. Ihminen saa lojua niin paljon kuin haluaa, ja sehän on ollut jo alun perin ihmiselle parasta.

Ei apinakaudella harrastettu himoliikuntaa vain sen liikunnan takia. Näettekö te eläintarhassa, että kun elukoille tuodaan apetta kuonon eteen, niin eläimet sitten vastavuoroisesti jumppaavat siellä häkeissään kaiket päivät?

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:06"]

Kaikki eivät yksinkertaisesti vain tykkää liikunnasta. Liikunta on (aluksi) usein epämukavaa. Varsinkin jos on huono kunto ja eikä kauhean lahjakas "motorisesti", liikunta voi tuntua inhottavalta ja vaikealta. Ja jos ei liiku, ei kuntokaan kohene eikä taidot parane. Kierre on syntynyt.

[/quote]

Nuo ovat vaan tekosyitä. Kävelykin on tehokasta liikuntaa, eikä sitäkään tarvitse tehdä verenmaku suussa. Voi valita rappuset hissin sijaan, kävellä kauppaan, välttää istumista jne. jne.

 Mulle on ihan sama mitä kukin tekee, mutta huvittaa(ihmisten tyhmyys) kun "sohvaperuna" menee lääkäriin valittamaan kipeää selkää tai väsymystä tms., ja odottaa jotain ihmelääkettä joka korjaisi ongelman, kun syy kaikkeen on ylipaino ja huono kunto..

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:20"]

Kaikki eivät kaipaa liikuntaa. Kaikki eivät tunne tarvitsevansa liikuntaa. Kaikki eivät saa endorfiinihyökyä itsensä rääkkäämisestä.

Aikojen alussa ihminen on liikkunut vain pakon edessä, kun pakoilleen jääminen on merkinnyt ruuatonta ehtoota. Ylenmääräinen liikkuminen ei ole sisäsyntyisesti mikään päämäärä vaan keino sen päämäärän saavuttamiseksi. Nykyisin sen päämäärän saavuttaa paljon helpommin eikä tarvitse liikkua. Ihminen saa lojua niin paljon kuin haluaa, ja sehän on ollut jo alun perin ihmiselle parasta.

Ei apinakaudella harrastettu himoliikuntaa vain sen liikunnan takia. Näettekö te eläintarhassa, että kun elukoille tuodaan apetta kuonon eteen, niin eläimet sitten vastavuoroisesti jumppaavat siellä häkeissään kaiket päivät?

[/quote]

Lue huviksesi tutkimuksia säännöllisen liikunnan vaikutuksesta ihmiseen. Ne ovat kokonaisvaltaisia ja perustavanlaatuisia hyvinvoinnille :)

Vaikka sä et kaipaisi liikuntaa, sun elimistösi kyllä sitä kaipaa. Jo pelkästään terveyshyödyt liikunnasta on jokaiselle rationaaliselle yksilölle syitä liikkumiseen, vaikka siitä ei ihmeemmin nauttisi. Ei siitä puolen tunnin hölkästä useampi saakaan mitään maailman suurinta endorfiinihöyryä, en minäkään kuten en ruoanlaitostakaan - silti ne molemmat on peruskiviä normaalille elämälle ja hyvinvoinnille.

Kukaan ei muuten kannusta himoliikkumiseen, kyse on kunnosta ja elimistön terveydestä. Himoliikkuminen ajaa ylikuntoon eikä tuo mitään hyötyjä.

Aaaaa, inhoan ihmisiä jotka hehkuttaa sitä liikunnan tuomaa hyvää fiilistä ja sitä ihanaa reipasta hikoilua jnejne. Mä kyllä käyn jumpassa ja salilla ja lenkillä ettei perse levene, mutta ei mulla siitä tule mitään helvetin endorfiiniryöppyä. Jos ei olis pelkoa että kroppa kärsis niin kyllä mä paljon mielummin kattoisin telkkaria ja söisin juustonaksuja. Kaikkia ei vain kiinnosta. Useilla harrastuksilla on joku hyvä sivuvaikutus mutta ei se silti tarkoita että kaikkia kiinnostaa vaikka lukea paljon tms. Ihmiset on erilaisia, Einstein. 

en harrasta liikuntaa tai laihduta ihan vaan että ap:n kaltaisia urpoja vituttaisi enemmän.

ei kestä!

Ja voi ristus että eniten inhoan tätä fitnessihmisten viljelemää: "Mikä on sun tekosyysi?!"

-59

johan siinä tuli otsikossa vastaus kysymykseen. en vaan JAKSA.

olen opiskelija ja normaalisti käyn salilla ja jumpissa nelisen kertaa viikossa + pyöräilen kaikki matkat. nyt olen työharjoittelussa ja tunnit tuntuu loppuvan vuorokaudesta. työpäiväni on 8h ja siihen tietty matkat. aamulla noin tunti aamupalan syömiseen ynnä muuhun. jos pitää siivota, pyykätä, tehdä ruokaa tai käydä kaupassa onkin jo melkein ilta. nukkumaan menen ydeksän jälkeen jotta jaksan aamulla taas herätä (tarvitsen keskimääräistä enemmän unta). lisäksi pitäisi vielä suunnitella erinäisiä juttuja liittyen harjoitteluun. jos jääkin joku 30-60min illasta oikeasti vapaata aikaa, en todellakaan jaksa alkaa jumppaamaan kun olen koko päivän ollut menossa. viikonloppuna saatan mennä salille jos jaksan. toisaalta kerta viikossa on lähes yhtä tyhjän kanssa...

mä en todellakaan ymmärrä miten perheelliset ehtii harrastaa. ehkä jos pärjää jollain viiden tunnin yöunilla.

ja ei, minä en piristy liikunnasta vaikka siitä periaatteessa pidänkin. päin vastoin urheilun jälkeen olen entistä väsyneempi.