Miksi joku ei jaksa harrastaa mitään liikuntaa?

En "harrasta" liikuntaa. Liikun kyllä ihan muuten. Mun harrastukset liittyy muuhun.

Ihan vaan muistutuksena, että kuntoilua varten ei välttämättä tarvitse LÄHTEÄ mihinkään ;) Ettekö lapselliset käy lastenne kanssa puistossa tms? Sielläkin voi kuntoilla, hyppiä, punnertaa, juosta, vetää leukoja. T. Kolmen lapsen opiskeleva yh, joka liikkuu vähintään 5h viikossa pakollisten kävelyjen lisäksi.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:40"]Kyse ei ole itsellä jaksamisesta, vaan ajan puutteesta. Ei riitä vuorokaudessa tunnit siihen.
[/quote] Näin minäkin ajattelin, mutta kyllä aina löytyy aikaa vaikka vartin kotitreenille.
[/quote] Jep. 8h töitä, 8h unta ja loput 8h on aikaa tehdä kaikkea muuta. Vartti siitä liikuntaan ei oikeesti ole kenellekkään ylivoimaista.

Olin aikoinani ns kympin oppilas melkein kaikessa, myös liikunnassa. Harrastin jalkapalloa ja jääkiekkoa ympäri vuoden, ajoittain judoakin. Intin kävin joukoissa, jossa niin fyysinen kuin henkinen kunto piti olla rautaa. Intin jälkeen en liikkunut vuoteen oikeastaan yhtään, opintojen alettua sain kipinän päälle ja sittenhän sitä mentiin - ysärin puolivälissä "reuhtomista" jota nykyään kutsutaan muodikkaasti CrossFitiksi, kuntopainia, uimista, lenkkeilyä yms. Pyykkilauta löytyi, "upea perse!" sai jokseenkin joka kerta kuulla viihteellä yms tyttölasten ihqutusta.

Kerran 16 vuotta sitten tehdessäni kyykkysarjaa peilin edessä aloin ihmetellä "minkä **tun takia teen tätä? Miksi rääkkään itseäni lenkkipolulla ja uima-altaassa? Siksikö että tytöt tykkää? Mihin tätä hyvää kuntoa tarvitsen?". Nostin tangon telineelle, otin hikipyyhkeeni ja sen jälkeen en ole enää koskaan mennyt kuntosalille, enkä lenkkipolulla. Enkä oikeastaan harrastanut liikuntaa yhtään, koska siitä ei vaan ollut mitään hyötyä. Opiskelut alkoivat edetä ihan eri tavalla, minusta tuli mukavampi ympäristölleni kun kaikkeen ei asennoitunut "no pain, no gain!" jne.

Olenko surkeassa kunnossa? No varmasti jos verrataan siihen mitä olin 20 vuotta sitten, jonkin verran ylipainoakin löytyy. Toisaalta, käytyäni lääkärillä täydellisessä nelikybäistarkastuksessa, verikoetuloksia analysoidessaan lekuri ei suostunut uskomaan etten harrasta mitään liikuntaa, kuulemma sen verran "huiput" verrattuna keskimääräiseen mieheen (kuinka rapakuntoisia ne keskimääräiset nelikybäiset äijät sitten on!!!?) ettei sellaisia saa aikaiseksi jos ei liiku. Ei selkäkipuja, ei väsynyttä oloa...pari vuotta sitten tein noin 60 km/ 5 päivää vaelluksen  Lapissa erään nuorten lauman kanssa, jossa suurin osa oli noin 19-vuotiaita (+-2 vuotta), osa jo intin käynyt. Olihan se aika outoa nähdä viimeisenä päivänä että minä, porukan nestori oli yksi niistä kolmesta hepusta jolla oli eniten marssikuntoa jäljellä. Ja minulla sentäs oli reissun ylivoimaisesti painavin rinkka (lähdössä 34 kg ilman litran vesipulloa) kun jouduin kantamaan meidän telttakunnan "ryhmäkamoja" ja osaa tyttäreni kamoista.  

Eli siksi en harrasta mitään liikuntaa se ei vaan tunnu kivalta, en näe koko touhussa mitään järkeä enkä edes koe että tarvitsen mitään sen tuomia "hyötyjä" kun ilmankin näyttäisi pysyvän kunnossa lekurin mukaan. Toki pitää katsoa mitä kärsästä kaataa alas ja aina kun on mahdollista niin portaita pitkin ylösalas ja fillaroidaan kaikki alle 5 km matkat jos yksin liikenteessä, metsä/vaelluskalastuskeikat tehdään jalkaisin (tyypillinen pilkkipäivä noin 8 km kävellen hangessa, linnun perässä kävellään metsässä aina vähintään 10 km...) mutta että "kosmetiikkakuntoilemaan" vielä - sehän olisi aika homoa?

Usein personal trainerina kuulen, että eihän mun tarvitse käydä salilla tai tehdä kotijumppaa, koska liikun niin paljon! Siis kävelen töihin ja työ on joissain tapauksissa raskasta. Juu, onhan se hyvä että jaksaa ne 4 kilometrin työmatkat kävellä, mutta kyllä sitä muutakin liikuntaa kaipaa. Vaikka nyt olisikin terve eikä ollenkaan ylipainoinen. Ennaltaehkäistään vammoja ja sairauksia ja ylläpidetään lihaskuntoa jotta jaksetaan tulevaisuudessakin kävellä sinne töihin. Vaikkei olisi aikaa salille niin kyllähän kotona jokainen pystyy vaikka sen 10-20 min jumppaamaan. Kyykkyjä, punnerruksia, ihan mitä vaan. Aika monet vaivat voitaisiin ehkäistä liikunnalla.

Mä harrastin liikuntaa noin tunnin päivässä siihen asti kun lääkäri kielsi sen. Sain rasitusvamman olkapäihin ja se pahenee tärinästä, minkä takia en voi esim. juosta enkä osallistua pallopeleihin. En pysty myöskään nostamaan käsiäni ylös, joten en pysty tekemään suurinta osaa jumppa- tai joogaliikkeistä. Pakaroissani on joku pehmytkudosten tulehdus jonka takia en pysty edes kävelemään enempää kuin puoli tuntia kerralla.

Niin että terveyssyistä ovat kaikki muut liikuntaharrastukset katkolla paitsi pilates.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:52"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:40"]Kyse ei ole itsellä jaksamisesta, vaan ajan puutteesta. Ei riitä vuorokaudessa tunnit siihen.
[/quote] Näin minäkin ajattelin, mutta kyllä aina löytyy aikaa vaikka vartin kotitreenille.
[/quote] Jep. 8h töitä, 8h unta ja loput 8h on aikaa tehdä kaikkea muuta. Vartti siitä liikuntaan ei oikeesti ole kenellekkään ylivoimaista.
[/quote] Itsellä on 8 tuntia koulua, 4-6 tuntia töitä ja silti on aikaa kuntoiluun. Vapaapäivinä vaikka miten tekisi mieli jäädä sohvalle makaamaan niin ei, salille mars.

En vain saa motivoitua itseäni liikkumaan. Olen fyysisesti laiska ja mukavuudenhaluinen.

Jokaisella on oikeus elää niin kuin haluaa. Olen vihannut liikuntaa 8-vuotiaasta asti. Harrastan vain hyötyliikunta, töissä joudun kävelemään ja kotitalossani kävelen portaat neljänteen kerrokseen. Minun valintani. 53-vuotiaana ei-liikunnallisuuteni ei vielä ole aiheuttanut mitään ongelmia.

Kaikki eivät yksinkertaisesti vain tykkää liikunnasta. Liikunta on (aluksi) usein epämukavaa. Varsinkin jos on huono kunto ja eikä kauhean lahjakas "motorisesti", liikunta voi tuntua inhottavalta ja vaikealta. Ja jos ei liiku, ei kuntokaan kohene eikä taidot parane. Kierre on syntynyt.

Joillain voi olla tosi kiireinen tai muuten raskas elämä, ettei ehdi, jaksa tai huvita tuhlata aikaa liikkumiseen (vaikka liikunnasta voisikin saada lisäpiristystä arkeen, ei tätä asiaa välttämättä tule mietittyä tai se ei kauheasti lohduta sillä hetkellä, kun päätös lenkille lähdöstä pitäisi tehdä).

Sitten voi olla myös niin, ettei ole tarpeeksi rahaa mielekkääseen liikkumiseen. Joo, liikkua voi ilmaiseksikin ja tosi edullisesti, mutta jos inhoaa lenkkeilyä ja juoksemista eikä osaa vaikka uida, ei liikkuminen välttämättä innosta, jos mieluummin vaikka ratsastaisi tai pelaisi tennistä.

Osa näistä on ehkä tekosyitä, ehkä ei. Mutta en kyllä yhtään ihmettele, jos joku ei jaksa/halua harrastaa liikuntaa.

Minun motivaatiotani vähentää se, että parhaimmassa kunnossa näyttävät olevan ne ikääntyneet ihmiset, jotka eivät ole mitenkään hirveästi liikkuneet. Vähemmän kulumia, vanhoja kremppoja jne. Sellainen kevyttä työtä tehnyt, maltillisesti joskus jumpassa käynyt mummeli näyttää voivan paljon paremmin kuin runsaasti liikkunut kanssasisarensa. 

Joten liikun kyllä, mutta rauhallisesti. En ole huomannut kunnossani mitään eroa niihin kausiin kun en liiku mitenkään ohjatusti.

Kaikki liikunta tanssia ja kävelyä lukuunottamatta on mulle kärsimystä joten miksi ehdoin tahdoin rääkkäisin itseäni? Painoindeksi on 19 eikä selän kanssa ole koskaan ollut ongelmia, ei edes raskaana ollessa. Toivon etten elä niin vanhaksi että kroppa alkaisi reistaamaan, mutta enemmän minua vanhenemisessakin häiritsee ulkonäön menetys.

Kyse ei ole jaksamisesta, vaan siitä, että liikunta ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi johonkin sellaiseen asiaan, jota ei kerta kaikkiaan voi sietää.

Itse liikun koiran kanssa mutta voimaliikunta on viime aikoina jäänyt tosi vähälle. Opiskelujen kanssa on ollut niin hektinen vaihe menossa että tuntuu ettei energia tai tahdonvoima yksinkertaisesti riitä kaikkeen ja on pakko priorisoida. Omasta päästä se tuokin on kiinni ja liikkuminen voisi lisätä sitä jaksamista, mutta itestä niskalenkin saaminen on jotenkin päivä päivältä hankalampaa. Oma keho ällöttää, olen aina ollut jäntevä ja hoikka ja yhtäkkiä keho on selvästi löysistynyt. Siihen päälle vielä itseinho kun ei saa tehdyksi sitä päätöstä että lähtisi salille. Tai päätöksen olen tehnyt useaan otteeseen mutta aina luistanut siitä jollain huonolla verukkeella, tämä ei ole yhtään tapaistani. Nyt pitäisi loppuvuodesta olla aikaakin, pakko saada itsensä vihdoin ruotuun.

En tykkää syödä lihakeittoa niin en syö lihakeittoa - en tykkää harrastaa liikuntaa niin en harrasta liikuntaa. Tässä elämässä on niin paljon pakollisia kurjia juttuja, etten ota yhtäkään ylimääräistä kurjaa asiaa elämääni.

Se aika arkipäivässä, jolloin voisin lähteä erityisesti jonnekin liikkumaan, on tosi lyhyt. Se, että menen salille, vie arki-illasta helposti lähes kaksi tuntia, ja se vaan on liikaa. Käyn salilla tunnollisesti kunnes sopimus loppuu, mutta sen jälkeen mietin asioita uudelleen. Iltaisin on niin paljon tekemistä, että siitä ei vaan voi oikein irroittaa hirveästi aikaa mihinkään ylimääräiseen. 

Ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:02"]Istutaan telkkarin edessä illat pitkät eikä koskaan harrasteta mitään missä syke vähän nousee tai pitäisi käyttää lihaksia. Sitten ihmetellään ja vingutaan kun selkä reistailee töissä koko ajan. Sinä joka et harrasta mitään liikuntaa, niin kerrotko miksi?Ja oletko ajatellut miten kroppasi tulee reistaamaan kun vielä vanhenet?
[/quote]

Perustele, mitä se sinulle kuuluu?

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:56"]Mä harrastin liikuntaa noin tunnin päivässä siihen asti kun lääkäri kielsi sen. Sain rasitusvamman olkapäihin ja se pahenee tärinästä, minkä takia en voi esim. juosta enkä osallistua pallopeleihin. En pysty myöskään nostamaan käsiäni ylös, joten en pysty tekemään suurinta osaa jumppa- tai joogaliikkeistä. Pakaroissani on joku pehmytkudosten tulehdus jonka takia en pysty edes kävelemään enempää kuin puoli tuntia kerralla.

Niin että terveyssyistä ovat kaikki muut liikuntaharrastukset katkolla paitsi pilates.
[/quote] Kuulostaa oudolta. Suorastaan tekosyiltä.

Mulla kysymys ei ollut aiemmin jaksamisesta vaan siitä etten ollut tottunut liikkumaan kun lapsuuden perheessä ei juurikaan muut veljeni lisäksi liikkuneet. Sattui vielä kaveripiiri jossa älyllisiä ponnisteluja arvostettiin fyysisiä enemmän. Vasta tänä vuonna- ollessani 37 vuotias- olen löytänyt liikunnan, ja voi tätä onnea! Selkäkivut on historiaa, nukun hyvin ja kroppa on kiinteytynyt! Samalla alkanut syömään entistäkin terveellisemmin, ja voin todellakin paremmin. Voi kun olisin aiemmin tajunnut!