Sairaanhoitajat lähtevät joukolla sairaanhoitajan hommista - mutta minne?

Ei ainakaan kirjanpitäjäksi/palkanlaskijaksi kannata lähteä. Huono palkka ja liukuva työaika takaa sen, että taatusti istut iltaa-viikonloppua joustamassa tunti-tunnista, kun resurssit on vedetty minimiin ja hommat on tehtävä aikataulun puitteissa. Lomailevan kollegan työt hoitaa töissä olevat, koska sijaisia ei palkata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin lähden työttömäksi, kuin sairastun alipalkatussa ja aliarvostetussa työssä.

-Sairastahoiteleva Sari

Paitsi ettei sh ole kumpaakaan. 2600€ peruspalkka on ihan hyvä palkka alemmalla korkeakoulututkinnolla. Esimerkiksi samantasoiset sosionomit tienaavat vähemmän. Tuohon palkkaan sitten lisät vielä päälle. Sh työnkuvaan nyt vain kuuluu tietyt työajat. Ja kun jutun sh valitti, että kuukaudessa yksi viikonloppu töissä, niin itse kaupan alalla tottunut siihen, että yksi vkl/kk on vapaa. Jutusta sai kuvan, että kyseinen hoitaja haluaa enemmän -rahaa. Voisiko tehdä juttuja oikeasti aliarvostetuista ja -palkatuista, kuten vaikka roskakuskeista?

Et tiedä asiasta mitään, joten älä silloin puhu. Sh: n työvuorolista on kolme viikkoa (tai 3+3), jos yhden viikonlopun saat vapaaksi, niin hyvä. Sosionomi ei ole vastuussa ihmisen hengestä, tervetuloa kokeilemaan töitä tänne teholle, niin ymmärrät, mistä on kyse. Sosionomi tekee tärkeää työtä, mutta ei ole samantasoista työtä. Sori nyt vaan.

Tiedän monta sairaanhoitajaa jotka ovat lähteneet opiskelemaan lääkäriksi. Osa häipyi Riian lääkikseen, osa pääsi pääsykokeen kautta Suomen yliopistoihin. Monet sh:t tuntuvat haluavan jatkaa lääkäriksi mikä on luonteva jatke sairaanhoitajakoulutukselle.

Vierailija kirjoitti:

Palkka ei ole parempi. Siibä vain maksetaan samalla lomarahat, jotka vakituisella maksetaan kerran vuodessa, hrinäkuun palkassa.

Jos tekee lyhyttä keikkaa, lomarahoja ei makseta. KVTES alle 1-15 pv palvelussuhteissa maksetaan vain 9 % lomakorvaus. Vaatii täyden lomanmääräytymiskuukauden eli vähintään 16 pv yhden jaksoisen palvelussuhteen, että lomakorvauksen lisäksi maksetaan lomaraha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin nopean amistutkinnon paremman palkan perässä ja jätin sairaanhoitajan työt. Nyt olen metsäkoneenkuljettaja, teen hommaa jossa voi vetää päivän aivot narikassa nappia painellen mukavassa kopissa ja tienaan 3500€/kk netto.

Ei tullut sairaanhoitajan palkoilla ikinä tuollaista palkkaa ja työ oli aivan helvetisti raskaampaa kuin tämä. En kadu lähtöä alalta.

Metsäkoneenkuljettajien keskipalkka on noin 2700e/kk brutto....

Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Metsäkoneenkuljettaja on 3 209 euroa kuukaudessa.

Palkka oli yksityisellä sektorilla 3 209 € (162 yksittäistä palkkaa).

Eli hankkii paremmin kuin minä, yliopiston käynyt yhteiskuntatieteiden maisteri (sossu).

Hoitajien palkat tulee nousemaan ja runsaasti, jos ei yleisellä sopimuksella, niin sitten paikallisesti. Tai sitten pitää vaan tehdä se valinta, että nykyisenlaista hoitoa ei kukaan saa, en tarkoita pelkästään vanhuspuolta, vaan yleisesti- ei pääse, leikkaukseen, tai muuhun hoitoon. Näin se nyt vaan on. Päättäkää itse- haluatteko hoitoa, vai ette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiristä kolme tapausta on lähtenyt pois sairaanhoitajan hommasta. Yksi meni ala-asteen kouluun sairaiden lasten koulunkäyntiavustajaksi. Toinen kouluttautui putkimieheksi amiksessa ja kolmas raksalle amiksen kautta myös. Kaikki kolme ovat tyytyväisiä uusiin hommiinsa, mielekästä ja kevyempää hommaa.

Ai että raksalla ja putkimiehenä työt ovat kevyempiä kuin hoitajana?

Kyllä. Mulla ei kestä selkä käännellä ja nostella potilaita, joista osa voi painaa lähemmäs 200kg.

Aika harvinainen taitaa olla 200-kiloinen potilas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin toisen AMK-tutkinnon monimuotona. Sairaanhoitajana on helppo saada keikkatöitä milloin haluaa, ja tein n. 10 työpäivää per kuukausi opintojen ohella. Kun ei ole vielä perhettäkään elätettävänä, niin pärjäsin ihan hyvin opiskeluajan.

Ei ole kaduttanut hetkeäkään. Nyt minulla on työpaikka, jossa viihdyn. On hyvä työilmapiiri ja sopiva työmäärä.

Täällä toinen uuden ammatin monimuotona opiskellut. Ap ilmeisesti ajattelee, että sairaanhoitajan koulutuksella lähtisi muihin tehtäviin, mutta moni tosiaan opiskelee uuden ammatin ja menee sitten niihin töihin. Mä pääsin jo kesken opiskelujeni toisen alan töihin eli ei tarvinnut odotella edes valmistumiseen asti. 

Onpa tämä ketju venähtänyt! Kolme sivua on lukematta, mutta kommentoin jo tässä kohdassa.

Esitin alkuperäisen kysymyksen juuri sen vuoksi, että jatkuvasti uutisoidaan sairaanhoitajien joukkopaosta. Jos uutisissa mainittaisiin, että hoitajat kouluttautuvat uusille aloille, en olisi kysellyt mitään. Kun ei kuitenkaan ole mainittu, olen ihmetellyt sitä, mistä sairaanhoitajan koulutuksella löytyy niin paljon työpaikkoja; SH:n koulutus on hyvä koulutus, mutta ei sillä luulisi kuljettavan kovin pitkälle terveydenhoidon alueelta. Tiedonpuutteeni on tullut korjatuksi, kiitos.

Nyt sitten jää ihmeteltäväksi se, miten nykytilanteessa pystytään hankkimaan toinen koulutus. Opiskelemaan pääsee, mutta syödäkin pitää.

Ap

Hoitajan on helppo tehdä keikkatöitä. Keikkatöitä saatetaan jopa maksaa parempaa tuntipalkkaa ja muutenkin, jos tekee vaikka muutaman sunnuntai-illan tai viikonloppu yön niin niistä saa ihan kivasti eikä hirveästi haittaa opiskelua. Tottakai perheellisen ihmisen alanvaihto vaatii enemmän miettimistä ja suunnittelua kuin perheettömän, mutta hoitajien perheissä vuorotöihin ja epäsäännöllisiin työaikoihin on totuttu muutenkin.

Palkka ei ole parempi. Siibä vain maksetaan samalla lomarahat, jotka vakituisella maksetaan kerran vuodessa, hrinäkuun palkassa.

Ok, itse olen tehnyt toisella alalla keikkatöitä ja niissä palkka oli merkittävästi parempi. Hoitajilla sitten varmaan ei ole, mutta töitä on takuulla tarjolla hyvin ja saa valita milloin työskentelee. Eikä se opiskelu välttämättä kestä montaa vuotta kun on jo yksi korkeakoulututkinto taustalla, moni käy esim yamkin ihan töiden ohella parissa vuodessa. Alasta riippuen muillakin aloilla saattaa saada mukavasti hyväksilukuja. Tietysti joku täydellinen alanvaihto vaatii enemmän.

On se hoitajillakin. Just julkisuudessa itkettiin, kun samaa tekevät keikkalaiset saa tuplapalkkaa (!), ja samalla vakituisilla on rekrykielto, että keikkafirma ei saa ottaa töihin kaupungilta lähtijöitä X kuukauteen, jos haluaa tehdä bisnestä kaupungin kanssa. Eli samaa duunia kun tekee, joutuu pysymään kaupungin palkkalistalla puolella palkalla, eikä voi vaihtaa yksityiselle tekemään samaa duunia samassa paikassa keikkalaisena.

Mä teen ihan tavallisia toimistotöitä ja vähän väliä joku paljastuu hoitajataustaiseksi.

Etenkin, jos työ liippaa vähänkään terveyteen tai soteen, siellä on ihan varmasti liuta hoitajia ja sosiaalityöntekijöitäkin.

Pois kunnalliselta tekemään samaa hommaa ostotyövoimana yksityiselle. No joo ala ei vaihdu (eikä välttämättä edes työpiste) mutta palkka paranee.

Omalla alalla samantasoinen koulutus kuin sairaanhoitajilla, palkat selvästi pienemmät.

Osa lähtee parempiin hommiin, loput saattavat miettiä että olisihan se kiva mutta sitten ei tulekaan mieleen suuria idiksiä. Ei riitä pää tai motivaatio lukemiseen, tai työ olisi raskasta/likaista/tms.

Sama tilanne sairaanhoitajilla ja lähihoitajilla. Enemmistölle ei oikeasti ole tarjolla mitään parempaa. Se vähemmistö on mistä kirjoitellaan lehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kirjanpitäjäksi/palkanlaskijaksi kannata lähteä. Huono palkka ja liukuva työaika takaa sen, että taatusti istut iltaa-viikonloppua joustamassa tunti-tunnista, kun resurssit on vedetty minimiin ja hommat on tehtävä aikataulun puitteissa. Lomailevan kollegan työt hoitaa töissä olevat, koska sijaisia ei palkata. 

Ja peruspalkka on kokeneellakin henkilöllä selvästi alle sairaanhoitajan palkan. Eikä tule lisiä.

1-5v työkokemuksella sitten jäädään reippaasti alle lähihoitajan palkkatason.

Tervetuloa vaan alalle!

tilinainen -82

Ei sairaanhoitajat joukolla mihinkään tiettyyn ole tunkeamassa. Lopettavat vaan hoitajan työt ja menevät sitten kuka minnekin. Töihin eri aloille, kouluun, ulkomaille, kotiin lasten kanssa, yrittäjiksi, työttömiksi. Ihan samalla tavalla kuin muutkin. Ei sairaanhoitajan työ kuitenkaan mikään elinkautinen ole, ja jos sen haluaa lopettaa niin kyllähän se ihan mahdollista on.

Vierailija kirjoitti:

Ei sairaanhoitajat joukolla mihinkään tiettyyn ole tunkeamassa. Lopettavat vaan hoitajan työt ja menevät sitten kuka minnekin. Töihin eri aloille, kouluun, ulkomaille, kotiin lasten kanssa, yrittäjiksi, työttömiksi. Ihan samalla tavalla kuin muutkin. Ei sairaanhoitajan työ kuitenkaan mikään elinkautinen ole, ja jos sen haluaa lopettaa niin kyllähän se ihan mahdollista on.

Näinpä. Ja onhan alanvaihtajia toisinkin päin eli muilta aloilta vaihdetaan hoitoalalle. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti inisemällä huonosta palkasta ja kiireestä hoitajat ovat menettäneet sen vähäisenkin alan arvostuksen. 

Alan vaihtaminen sairaanhoitajan koulutuksella ei ole helppoa, vaatii uuden ammatin opiskelua melkein aina. Varsinkin naiset käyttävät opiskeluun aikaa työhistoriansa aikana jopa enemmän kuin varsinaiseen työntekoon. Se on kovin vaikeaa löytää se "mun juttu"!! Ilmainen koulutus mahdollistaa paljon resurssien tuhlausta!

Eipä paljon kiinnosta teidän arvostus. Sillä ei laskuja makseta. Mulle teidän arvostus on yks paskan haikee. Kuka jollakin arvostuksella elää? Senkö pitäisi riittää?! Haloo! Pätäkkää pöytään tai loputkin hoitajat lähtee. Itse lähden joka tapauksessa tai no, voisin harkita jäämistä jos peruspalkka nousee sinne 3000€. Alle sen turha kuvitella. En ikinä valitsisi hoitoalaa uudelleen enkä suosittele kenellekään. Onneksi pääsin opiskelemaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden entisen sairaanhoitajan, joka työskentelee nykyään vartijana. Muutaman viikon koulutus, palkka n. 2000-2500 €/kk lisistä riippuen, työt on enimmäkseen leppoisaa istuskelua, jonka aikana voi vaikka lukea kirjoja. Ei vaihtaisi takaisin hoitoalalle, vaikka palkka tuplattaisiin. 

Vartiontialan haaste onkin mieltä puuduttava tylsyys. Suomessa on lopulta aika vähän jänskäalueita, missä tapahtuu.

Totta puhut. Työskentelin lukion jälkeen vuoden vartijana, ja se tylsyys oli sanoinkuvaamatonta. Henkisesti hajottavampaa työtä saa hakea kuin sellainen, jossa ollaan vaan tyhjän panttina norkoilemassa, mutta täytyy kuitenkin olla aina valmiina toimimaan vaikka toimintaa tulee ehkä kerran kuussa jos sitäkään. 

Vartijana voi tietysti päästä mielenkiintoisiinkin paikkohin, mutta jos ei ole todella rautaista osaamista, siihen vaaditaan joko suhteita tai tuuria. Suhteet voi säilyä eläkeikään asti, mutta tuuri loppuu varmasti aikanaan ja sen jälkeen edessä on alanvaihto tai henkinen lobotomia. 

Olen samaa mieltä siitä että tylsä työ jossa ei tapahdu mitään on puuduttavaa ja pitkän päälle haastavaa jaksaa. Sen sijaan ottaisin silti sen mieluummin kuin nykyisen tilanteeni (ei-hoitoala) jossa juostaan pää kolmantena jalkana yhteen ja toiseen suuntaan, tulostavoitteet on liian korkeat ja sydän lyö ylilyöntejä stressin takia.

Kumpikaan ei tietenkään ole hyvä tilanne, mutta jos valita pitää niin otan mieluummin sen tylsyyden jolloin ainakin vältyn stressin aiheuttamilta sydänongelmilta.

Oisko hyvä yhdistelmä tehdä muutama vuoro viikossa hoitajana ja muutama vartijana, saisi välillä toimintaa ja sitten osaisi arvostaa tylsän puuduttavaa odottelua 🤔 plussana myös se, että vartija saattaa välillä joutua käyttämään ensiaputaitoja ja hoitajan työssä taas voi vartijan taidoista olla apua välillä.

No toihan kuulostais kyl tosi ideaalille :) Itsekin olen miettinyt vastaavaa komboa (lempityö jossa huono palkka, ja kovapalkkainen mutta kuluttava työ) tulevaisuudelle. En vain tiedä suostuisivatko työnantajat tuohon, kun edelleen niin monessa paikassa huudetaan sen täysiviikkoisen työntekijän perään

No, kuka minnekin. Muutamia itseni lisäksi tiedän ja monenlaisissa töissä ovat. Töihin menevät kuten muillakin aloilla alanvaihtajat. Ei ole tyttömyyttä ollut minun tutuilla. Itse nyt kaupan alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiristä kolme tapausta on lähtenyt pois sairaanhoitajan hommasta. Yksi meni ala-asteen kouluun sairaiden lasten koulunkäyntiavustajaksi. Toinen kouluttautui putkimieheksi amiksessa ja kolmas raksalle amiksen kautta myös. Kaikki kolme ovat tyytyväisiä uusiin hommiinsa, mielekästä ja kevyempää hommaa.

Ai että raksalla ja putkimiehenä työt ovat kevyempiä kuin hoitajana?

Kyllä. Mulla ei kestä selkä käännellä ja nostella potilaita, joista osa voi painaa lähemmäs 200kg.

Aika harvinainen taitaa olla 200-kiloinen potilas?

Yli 150-kiloisia alkaa Suomestakin löytymään aika lailla, ja uskoisin että juuri he ovat yliedustettuina terveydenhuollossa... 100-kiloinen on jo lähes normi, ja siitä isompaa on aika lailla myös :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihde-ja mielenterveystyössä olleena voin sanoa että ei se todellakaan ole "cool". Päinvastoin.

Niin, mutta se jostain syystä tuntuu olevan monen nuoren haaveammatti eikä esimerkiksi vammaispuolen lähihoitaja.

Vaikka vammaispuolen lähihoitajan työ on parhaimmillaan tosi leppoisaa ja mukavaa. Toki huonoimmillaan sitten jatkuvaa väkivallan uhkaa, mutta niinhän se on mt- ja päihdepuolellakin.

Vammaispuolella työn laatu riippuu paljon, millaisia vammaisia on asiakkaina. Downit ovat helppoja, kivoja leppoisia kavereita. Pyörätuolissa olevat vaikeavammaiset on myös helppoja, somaattisia asiakkaita. Mutta siitä välistä sitten löytyy paljon vaikeita asiakkaita, kun voimaa ja kuntoa löytyy liikkua ja tehdä asioita. Tämä tuetun asumisen paikassa, jossa aikuiset asukkaat asuvat asunnoissa "itsenäisesti".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihdoin insinööriksi. Lähtöpalkka hiukan parempi, kuin sainhoitajana vuorotyössä. Lisäksi palkan voi olettaa nousevan. Alaa vaihtaessa ajattelin vakituisen työn klo 8-16 olevan positiivinen juttu, mutta nyt olen todennut, että oikeastaan arkivapaat oli luksusta, samoin kuin se, että töitä oli aina ja joka paikassa tarjolla. Nyt on pakko jumittaa isoissa kaupungeissa, kun oman alan paikkoja ei oikein muualla ole. Hoitajana pystyi tehdä töitä siellä missä huvitti, silloin kun huvitti. Omiin tuloihin pystyi tarvittaessa vaikuttamaan tekemällä keikkaa normitöiden päälle. Myös vapaa-aikaan pystyi vaikuttamaan, jos teki ainoastaan keikkaa. Olen jopa harkinnut takaisin hoitoalalle lähtöä, olkoonkin että se oli huomattavasti kuormittavampaa, vastapainona oli kuitenkin merkittäviä vapauksia.

Harva hoitaja tunnustaa esim. Tuota valinnanvapautta ja mahdollisuutta järjestää asiansa vapaammin jonka hyvät työllistymismahdollisuudet takaa. Ainaista narinas yleensä työn raskaudesta. Mitä raskasta on olla arvauskeskuksen diabetes hoitaja tai keuhkohoitaja. Istuskelet päivän työhuoneessadi ja puhut ihmisten kanssa. Tahtiin 1 tai Max 2 potilasta per tunti.

Hoitajan ei kuulu näyttää stressaantuneisuuttaan asiakkaalle, vaan heille hymyillään vaikka olisi minkälainen päivä takana tai tiedossa... Noitten potilaitten lisäksi on aika paljon kirjaamista järjestelmiin (kaikki pienimmätkin asiat pitää kirjata ja raportoida) sekä kokoustamista. Aika kiire tahti kyllä on...