Sairaanhoitajat lähtevät joukolla sairaanhoitajan hommista - mutta minne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin toisen AMK-tutkinnon monimuotona. Sairaanhoitajana on helppo saada keikkatöitä milloin haluaa, ja tein n. 10 työpäivää per kuukausi opintojen ohella. Kun ei ole vielä perhettäkään elätettävänä, niin pärjäsin ihan hyvin opiskeluajan.

Ei ole kaduttanut hetkeäkään. Nyt minulla on työpaikka, jossa viihdyn. On hyvä työilmapiiri ja sopiva työmäärä.

Täällä toinen uuden ammatin monimuotona opiskellut. Ap ilmeisesti ajattelee, että sairaanhoitajan koulutuksella lähtisi muihin tehtäviin, mutta moni tosiaan opiskelee uuden ammatin ja menee sitten niihin töihin. Mä pääsin jo kesken opiskelujeni toisen alan töihin eli ei tarvinnut odotella edes valmistumiseen asti. 

Onpa tämä ketju venähtänyt! Kolme sivua on lukematta, mutta kommentoin jo tässä kohdassa.

Esitin alkuperäisen kysymyksen juuri sen vuoksi, että jatkuvasti uutisoidaan sairaanhoitajien joukkopaosta. Jos uutisissa mainittaisiin, että hoitajat kouluttautuvat uusille aloille, en olisi kysellyt mitään. Kun ei kuitenkaan ole mainittu, olen ihmetellyt sitä, mistä sairaanhoitajan koulutuksella löytyy niin paljon työpaikkoja; SH:n koulutus on hyvä koulutus, mutta ei sillä luulisi kuljettavan kovin pitkälle terveydenhoidon alueelta. Tiedonpuutteeni on tullut korjatuksi, kiitos.

Nyt sitten jää ihmeteltäväksi se, miten nykytilanteessa pystytään hankkimaan toinen koulutus. Opiskelemaan pääsee, mutta syödäkin pitää.

Ap

Hoitajan on helppo tehdä keikkatöitä. Keikkatöitä saatetaan jopa maksaa parempaa tuntipalkkaa ja muutenkin, jos tekee vaikka muutaman sunnuntai-illan tai viikonloppu yön niin niistä saa ihan kivasti eikä hirveästi haittaa opiskelua. Tottakai perheellisen ihmisen alanvaihto vaatii enemmän miettimistä ja suunnittelua kuin perheettömän, mutta hoitajien perheissä vuorotöihin ja epäsäännöllisiin työaikoihin on totuttu muutenkin.

Palkka ei ole parempi. Siibä vain maksetaan samalla lomarahat, jotka vakituisella maksetaan kerran vuodessa, hrinäkuun palkassa.

Päihde-ja mielenterveystyössä olleena voin sanoa että ei se todellakaan ole "cool". Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Päihde-ja mielenterveystyössä olleena voin sanoa että ei se todellakaan ole "cool". Päinvastoin.

Niin, mutta se jostain syystä tuntuu olevan monen nuoren haaveammatti eikä esimerkiksi vammaispuolen lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin toisen AMK-tutkinnon monimuotona. Sairaanhoitajana on helppo saada keikkatöitä milloin haluaa, ja tein n. 10 työpäivää per kuukausi opintojen ohella. Kun ei ole vielä perhettäkään elätettävänä, niin pärjäsin ihan hyvin opiskeluajan.

Ei ole kaduttanut hetkeäkään. Nyt minulla on työpaikka, jossa viihdyn. On hyvä työilmapiiri ja sopiva työmäärä.

Täällä toinen uuden ammatin monimuotona opiskellut. Ap ilmeisesti ajattelee, että sairaanhoitajan koulutuksella lähtisi muihin tehtäviin, mutta moni tosiaan opiskelee uuden ammatin ja menee sitten niihin töihin. Mä pääsin jo kesken opiskelujeni toisen alan töihin eli ei tarvinnut odotella edes valmistumiseen asti. 

Onpa tämä ketju venähtänyt! Kolme sivua on lukematta, mutta kommentoin jo tässä kohdassa.

Esitin alkuperäisen kysymyksen juuri sen vuoksi, että jatkuvasti uutisoidaan sairaanhoitajien joukkopaosta. Jos uutisissa mainittaisiin, että hoitajat kouluttautuvat uusille aloille, en olisi kysellyt mitään. Kun ei kuitenkaan ole mainittu, olen ihmetellyt sitä, mistä sairaanhoitajan koulutuksella löytyy niin paljon työpaikkoja; SH:n koulutus on hyvä koulutus, mutta ei sillä luulisi kuljettavan kovin pitkälle terveydenhoidon alueelta. Tiedonpuutteeni on tullut korjatuksi, kiitos.

Nyt sitten jää ihmeteltäväksi se, miten nykytilanteessa pystytään hankkimaan toinen koulutus. Opiskelemaan pääsee, mutta syödäkin pitää.

Ap

Hoitajan on helppo tehdä keikkatöitä. Keikkatöitä saatetaan jopa maksaa parempaa tuntipalkkaa ja muutenkin, jos tekee vaikka muutaman sunnuntai-illan tai viikonloppu yön niin niistä saa ihan kivasti eikä hirveästi haittaa opiskelua. Tottakai perheellisen ihmisen alanvaihto vaatii enemmän miettimistä ja suunnittelua kuin perheettömän, mutta hoitajien perheissä vuorotöihin ja epäsäännöllisiin työaikoihin on totuttu muutenkin.

Palkka ei ole parempi. Siibä vain maksetaan samalla lomarahat, jotka vakituisella maksetaan kerran vuodessa, hrinäkuun palkassa.

Ok, itse olen tehnyt toisella alalla keikkatöitä ja niissä palkka oli merkittävästi parempi. Hoitajilla sitten varmaan ei ole, mutta töitä on takuulla tarjolla hyvin ja saa valita milloin työskentelee. Eikä se opiskelu välttämättä kestä montaa vuotta kun on jo yksi korkeakoulututkinto taustalla, moni käy esim yamkin ihan töiden ohella parissa vuodessa. Alasta riippuen muillakin aloilla saattaa saada mukavasti hyväksilukuja. Tietysti joku täydellinen alanvaihto vaatii enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Koodareiksi. Kuka vaan oppii koodaamaan.

Mulla on it-alalla kollegana entinen sairaanhoitaja. Jonkun rekrykoulutuksen kautta tullut. Ikinä ei ole ollut yhtä typerää ja osaamatonta työkaveria. Kyselee neuvoja samoihin asioihin viikosta toiseen, mitään ei opi. Kaikki tauot valitusta kuinka sairaanhoitajia ei arvosteta, just tuota vanhaa Tehyn propagandaa. Raskas ihminen. Eikä edes koodata, vaan paljon helpompaa hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihde-ja mielenterveystyössä olleena voin sanoa että ei se todellakaan ole "cool". Päinvastoin.

Niin, mutta se jostain syystä tuntuu olevan monen nuoren haaveammatti eikä esimerkiksi vammaispuolen lähihoitaja.

Vaikka vammaispuolen lähihoitajan työ on parhaimmillaan tosi leppoisaa ja mukavaa. Toki huonoimmillaan sitten jatkuvaa väkivallan uhkaa, mutta niinhän se on mt- ja päihdepuolellakin.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin lähden työttömäksi, kuin sairastun alipalkatussa ja aliarvostetussa työssä.

-Sairastahoiteleva Sari

Paitsi ettei sh ole kumpaakaan. 2600€ peruspalkka on ihan hyvä palkka alemmalla korkeakoulututkinnolla. Esimerkiksi samantasoiset sosionomit tienaavat vähemmän. Tuohon palkkaan sitten lisät vielä päälle. Sh työnkuvaan nyt vain kuuluu tietyt työajat. Ja kun jutun sh valitti, että kuukaudessa yksi viikonloppu töissä, niin itse kaupan alalla tottunut siihen, että yksi vkl/kk on vapaa. Jutusta sai kuvan, että kyseinen hoitaja haluaa enemmän -rahaa. Voisiko tehdä juttuja oikeasti aliarvostetuista ja -palkatuista, kuten vaikka roskakuskeista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aikoinaan ihan tavallinen sairaanhoitaja, tosin siitä on jo viisitoista vuotta. Nykyään olen sosiaalityöntekijä (VTM).

Alalta kuin alalta voi lähteä esim. hakemalla opiskelemaan. Niin itse tein. Sairaanhoitajilla on ihan samat mahdollisuudet hakeutua opiskelemaan kuin kaikilla muillakin ihmisillä. 

Totta kai voi, mutta nämä alanvaihtajat ovat outo juttu. Melkein joka alalla on pulaa työpaikoista, ja nyt muka sairaanhoitajien laumoille löytyy töitä muilta aloilta. Yksittäisiä en ihmettele, mutta tällaisen joukkopaon määränpää askarruttaa. Vai onko lähtö vain puhetta ja todellisia lähtijöitä vain satunnaisesti?

Ap

Olen ollut n. 10 vuotta sairaanhoitajana. Työkavereitani on lähtenyt mm. poliisiksi (useampi), lääkintälaitteiden korjaajaksi, insinööriksi (useampi), fysioterapeutiksi, juristiksi, hammaslääkäriksi, puolison kanssa perustettuun yritykseen, hoitotyön opettajaksi, koodariksi... en edes muista kaikkia. Varsinkin parikymppiset lähtee alalta. Jotkut työkavereista ovat olleet aiemmin omien sanojen mukaan huonommissa duuneissa kuten kampaajina tai kaupan kassana ja pitävät hoitsun hommia mukavina.

Minä vaihdoin insinööriksi. Lähtöpalkka hiukan parempi, kuin sainhoitajana vuorotyössä. Lisäksi palkan voi olettaa nousevan. Alaa vaihtaessa ajattelin vakituisen työn klo 8-16 olevan positiivinen juttu, mutta nyt olen todennut, että oikeastaan arkivapaat oli luksusta, samoin kuin se, että töitä oli aina ja joka paikassa tarjolla. Nyt on pakko jumittaa isoissa kaupungeissa, kun oman alan paikkoja ei oikein muualla ole. Hoitajana pystyi tehdä töitä siellä missä huvitti, silloin kun huvitti. Omiin tuloihin pystyi tarvittaessa vaikuttamaan tekemällä keikkaa normitöiden päälle. Myös vapaa-aikaan pystyi vaikuttamaan, jos teki ainoastaan keikkaa. Olen jopa harkinnut takaisin hoitoalalle lähtöä, olkoonkin että se oli huomattavasti kuormittavampaa, vastapainona oli kuitenkin merkittäviä vapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden entisen sairaanhoitajan, joka työskentelee nykyään vartijana. Muutaman viikon koulutus, palkka n. 2000-2500 €/kk lisistä riippuen, työt on enimmäkseen leppoisaa istuskelua, jonka aikana voi vaikka lukea kirjoja. Ei vaihtaisi takaisin hoitoalalle, vaikka palkka tuplattaisiin. 

Vartiontialan haaste onkin mieltä puuduttava tylsyys. Suomessa on lopulta aika vähän jänskäalueita, missä tapahtuu.

Totta puhut. Työskentelin lukion jälkeen vuoden vartijana, ja se tylsyys oli sanoinkuvaamatonta. Henkisesti hajottavampaa työtä saa hakea kuin sellainen, jossa ollaan vaan tyhjän panttina norkoilemassa, mutta täytyy kuitenkin olla aina valmiina toimimaan vaikka toimintaa tulee ehkä kerran kuussa jos sitäkään. 

Vartijana voi tietysti päästä mielenkiintoisiinkin paikkohin, mutta jos ei ole todella rautaista osaamista, siihen vaaditaan joko suhteita tai tuuria. Suhteet voi säilyä eläkeikään asti, mutta tuuri loppuu varmasti aikanaan ja sen jälkeen edessä on alanvaihto tai henkinen lobotomia. 

Olen samaa mieltä siitä että tylsä työ jossa ei tapahdu mitään on puuduttavaa ja pitkän päälle haastavaa jaksaa. Sen sijaan ottaisin silti sen mieluummin kuin nykyisen tilanteeni (ei-hoitoala) jossa juostaan pää kolmantena jalkana yhteen ja toiseen suuntaan, tulostavoitteet on liian korkeat ja sydän lyö ylilyöntejä stressin takia.

Kumpikaan ei tietenkään ole hyvä tilanne, mutta jos valita pitää niin otan mieluummin sen tylsyyden jolloin ainakin vältyn stressin aiheuttamilta sydänongelmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihde-ja mielenterveystyössä olleena voin sanoa että ei se todellakaan ole "cool". Päinvastoin.

Niin, mutta se jostain syystä tuntuu olevan monen nuoren haaveammatti eikä esimerkiksi vammaispuolen lähihoitaja.

Vaikka vammaispuolen lähihoitajan työ on parhaimmillaan tosi leppoisaa ja mukavaa. Toki huonoimmillaan sitten jatkuvaa väkivallan uhkaa, mutta niinhän se on mt- ja päihdepuolellakin.

Mutta eihän sellainen nuori, joka ei päivääkään ko. työtä ole tehnyt ja on vasta hakemassa opiskelemaan alaa tiedä mitä on luvassa! Jostain syystä olen kuullut TODELLA monen nuoren haluavan nimenomaan mt- ja päihdepuolelle ja/tai nuorisotyöhön. Hyvin harva on nimenomaan sanonut haluavansa vaikka vanhus- tai vammaispuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiristä kolme tapausta on lähtenyt pois sairaanhoitajan hommasta. Yksi meni ala-asteen kouluun sairaiden lasten koulunkäyntiavustajaksi. Toinen kouluttautui putkimieheksi amiksessa ja kolmas raksalle amiksen kautta myös. Kaikki kolme ovat tyytyväisiä uusiin hommiinsa, mielekästä ja kevyempää hommaa.

Ai että raksalla ja putkimiehenä työt ovat kevyempiä kuin hoitajana?

Kyllä. Mulla ei kestä selkä käännellä ja nostella potilaita, joista osa voi painaa lähemmäs 200kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden entisen sairaanhoitajan, joka työskentelee nykyään vartijana. Muutaman viikon koulutus, palkka n. 2000-2500 €/kk lisistä riippuen, työt on enimmäkseen leppoisaa istuskelua, jonka aikana voi vaikka lukea kirjoja. Ei vaihtaisi takaisin hoitoalalle, vaikka palkka tuplattaisiin. 

Vartiontialan haaste onkin mieltä puuduttava tylsyys. Suomessa on lopulta aika vähän jänskäalueita, missä tapahtuu.

Totta puhut. Työskentelin lukion jälkeen vuoden vartijana, ja se tylsyys oli sanoinkuvaamatonta. Henkisesti hajottavampaa työtä saa hakea kuin sellainen, jossa ollaan vaan tyhjän panttina norkoilemassa, mutta täytyy kuitenkin olla aina valmiina toimimaan vaikka toimintaa tulee ehkä kerran kuussa jos sitäkään. 

Vartijana voi tietysti päästä mielenkiintoisiinkin paikkohin, mutta jos ei ole todella rautaista osaamista, siihen vaaditaan joko suhteita tai tuuria. Suhteet voi säilyä eläkeikään asti, mutta tuuri loppuu varmasti aikanaan ja sen jälkeen edessä on alanvaihto tai henkinen lobotomia. 

Olen samaa mieltä siitä että tylsä työ jossa ei tapahdu mitään on puuduttavaa ja pitkän päälle haastavaa jaksaa. Sen sijaan ottaisin silti sen mieluummin kuin nykyisen tilanteeni (ei-hoitoala) jossa juostaan pää kolmantena jalkana yhteen ja toiseen suuntaan, tulostavoitteet on liian korkeat ja sydän lyö ylilyöntejä stressin takia.

Kumpikaan ei tietenkään ole hyvä tilanne, mutta jos valita pitää niin otan mieluummin sen tylsyyden jolloin ainakin vältyn stressin aiheuttamilta sydänongelmilta.

Oisko hyvä yhdistelmä tehdä muutama vuoro viikossa hoitajana ja muutama vartijana, saisi välillä toimintaa ja sitten osaisi arvostaa tylsän puuduttavaa odottelua 🤔 plussana myös se, että vartija saattaa välillä joutua käyttämään ensiaputaitoja ja hoitajan työssä taas voi vartijan taidoista olla apua välillä.

Multa on viimeisen vuoden aikana lähtenyt kolme työkaveria tästä samasta työyksiköstä, yksi Kelalle, yksi vakuutusyhtiöön (nämä siis suoraan töihin tällä sh:n koulutuksella) ja yksi lähti opiskelemaan Aaltoon ihan eri alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihde-ja mielenterveystyössä olleena voin sanoa että ei se todellakaan ole "cool". Päinvastoin.

Niin, mutta se jostain syystä tuntuu olevan monen nuoren haaveammatti eikä esimerkiksi vammaispuolen lähihoitaja.

Vaikka vammaispuolen lähihoitajan työ on parhaimmillaan tosi leppoisaa ja mukavaa. Toki huonoimmillaan sitten jatkuvaa väkivallan uhkaa, mutta niinhän se on mt- ja päihdepuolellakin.

Mutta eihän sellainen nuori, joka ei päivääkään ko. työtä ole tehnyt ja on vasta hakemassa opiskelemaan alaa tiedä mitä on luvassa! Jostain syystä olen kuullut TODELLA monen nuoren haluavan nimenomaan mt- ja päihdepuolelle ja/tai nuorisotyöhön. Hyvin harva on nimenomaan sanonut haluavansa vaikka vanhus- tai vammaispuolelle.

Vanhukset ja vammaiset on varmasti monelle nuorelle aika kaukainen juttu, päihde- ja mt-ongelmat tai lasten/nuorten kanssa työskentely on ehkä keskimäärin tutumpia asioita.

Tehypropagandaa ja liioittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aikoinaan ihan tavallinen sairaanhoitaja, tosin siitä on jo viisitoista vuotta. Nykyään olen sosiaalityöntekijä (VTM).

Alalta kuin alalta voi lähteä esim. hakemalla opiskelemaan. Niin itse tein. Sairaanhoitajilla on ihan samat mahdollisuudet hakeutua opiskelemaan kuin kaikilla muillakin ihmisillä. 

Totta kai voi, mutta nämä alanvaihtajat ovat outo juttu. Melkein joka alalla on pulaa työpaikoista, ja nyt muka sairaanhoitajien laumoille löytyy töitä muilta aloilta. Yksittäisiä en ihmettele, mutta tällaisen joukkopaon määränpää askarruttaa. Vai onko lähtö vain puhetta ja todellisia lähtijöitä vain satunnaisesti?

Ap

Olen ollut n. 10 vuotta sairaanhoitajana. Työkavereitani on lähtenyt mm. poliisiksi (useampi), lääkintälaitteiden korjaajaksi, insinööriksi (useampi), fysioterapeutiksi, juristiksi, hammaslääkäriksi, puolison kanssa perustettuun yritykseen, hoitotyön opettajaksi, koodariksi... en edes muista kaikkia. Varsinkin parikymppiset lähtee alalta. Jotkut työkavereista ovat olleet aiemmin omien sanojen mukaan huonommissa duuneissa kuten kampaajina tai kaupan kassana ja pitävät hoitsun hommia mukavina.

Meillä net nuoret tosiaan hakeutuu hoitoalalle koska kiva ihmisläheinen työ, varma työllistyminen ja HYVÄ PALKKA. Verrattuna esim. Kaupan- ja ravintola-alAan.

Sosiaaliala ottaa mielellään vastaan ainakin psykiatrisia sairaanhoitajia. Tosin ojasta allikkoon joutuvat, koska sosiaalialalla palkka on pienempi.

Ennen vanhaan nuorena opiskeltiin ammatti ja oltiin samassa työssä ja usein myös samassa työpaikassakin eläkeikään asti. Nykyisin on ihan tavallista, että on kaksi tai useampikin ammatti ja työpaikkaa vaihdetaan montakin kertaa elämän aikana. Ei sairaanhoitajat ole tässä mikään poikkeus. 

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihdoin insinööriksi. Lähtöpalkka hiukan parempi, kuin sainhoitajana vuorotyössä. Lisäksi palkan voi olettaa nousevan. Alaa vaihtaessa ajattelin vakituisen työn klo 8-16 olevan positiivinen juttu, mutta nyt olen todennut, että oikeastaan arkivapaat oli luksusta, samoin kuin se, että töitä oli aina ja joka paikassa tarjolla. Nyt on pakko jumittaa isoissa kaupungeissa, kun oman alan paikkoja ei oikein muualla ole. Hoitajana pystyi tehdä töitä siellä missä huvitti, silloin kun huvitti. Omiin tuloihin pystyi tarvittaessa vaikuttamaan tekemällä keikkaa normitöiden päälle. Myös vapaa-aikaan pystyi vaikuttamaan, jos teki ainoastaan keikkaa. Olen jopa harkinnut takaisin hoitoalalle lähtöä, olkoonkin että se oli huomattavasti kuormittavampaa, vastapainona oli kuitenkin merkittäviä vapauksia.

Harva hoitaja tunnustaa esim. Tuota valinnanvapautta ja mahdollisuutta järjestää asiansa vapaammin jonka hyvät työllistymismahdollisuudet takaa. Ainaista narinas yleensä työn raskaudesta. Mitä raskasta on olla arvauskeskuksen diabetes hoitaja tai keuhkohoitaja. Istuskelet päivän työhuoneessadi ja puhut ihmisten kanssa. Tahtiin 1 tai Max 2 potilasta per tunti.