Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hyvätuloiset: Miten kalliista hankinnoista sovitte aviopuolison kanssa yhdessä?
26.09.2021 |
Haluaisin vähän perspektiiviä siihen, että suutunko turhasta. Aviopuoliso osti noin kahden vuoden nettopalkkansa suuruisen jutun kysymättä minun mielipidettäni. Väittää sen olevan sijoitus, mutta itse olen eri mieltä. Ymmärrän, että avioliitossa molemmilla on omat rahat ja vasta erossa omaisuus jaetaan tasan, mutta silti tällainen käytös ärsyttää ja vie luottamusta. Ehkä siksi, että itse maksan perheen juoksevia menoja pienemmästä palkastani ja minulla rahaa ei jää niin paljon säästöön. Aikaisemmin olemme yhdessä sopineet isommista hankinnoista ja olleet samaa mieltä, mutta näin ei valitettavasti enää ole. En ole itse yhtään kiinnostunut näistä puolison hankinnoista. Ovat hänen harrastuksensa. Kaipaan järkeviä vinkkejä, en alapeukutusta. Pelolla odotan, mitä seuraavaksi löytyy puolison ostoslistalta. Kaikki hänen hankintansa aiheuttavat lisää työtä ja huolehtimista (myös minulle epäsuorasti). Itse haluaisin helpon elämän...Hän haluaa toteuttaa itseään ja näkee minut jarruna elämässään. Kuinka tästä eteenpäin? Mikä olisi järkevä tapa hoitaa raha-asiat?
Kommentit (41)
Mainitsee kyl jos ostaa uuden asunnon, auton tai veneen. Muuten ei juuri puhuta näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat saavat tuhlata omat rahansa kuten halutaan. Me tosin mielellämme keskustelemme hankinnoistamme yhdessä, vaikkei toisella ole niihin nokan koputtamista.
Kaikesta yhteisestä keskustellaan. Sit omista jutuista puhutaan sillä tasolla, että ”Mitä mieltä olet, ostaisinko tän vai tän”. Esimerkkinä ensin mainitusta auto, vene tai sijoitukset, jälkimmäisestä rannekello, golfkamat tai käsilaukku.
Kimpassa yli 20v.
Aina ollut niin että yhteiset kulut (asuminen, ruoka, lasten kulut yms) maksetaan yhdessä, loput rahat ovat kunkin omia ja niillä saa tehdä mitä lystää.
Yhteiset kulut jyvitetty niin että isotuloisempi maksaa euromääräisesti enemmän.
Isoimmat ostokset mitä meillä hankittu toiselta kysymättä on autoja ja moottoripyöriä.
Eli ei nyt mitään mahdottomia.
Asunto on ainoa mistä on vähän velkaa, muut ostokset hankimme aina käteisellä.
Kumpikin ostaa mitä tykkää sen jälkeen kun pakolliset menot ja vaikkapa yhteiset matkat on kuitattu. Mulla menee enemmän vaatteisiin ja sijoituksiin, miehellä kallis harrastus ja autoinnostus taas isoimmat kohteet. Jutellaan näistä toki mutta mitään lupia ei toiselta tarvitse kummankaan kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin Volvo XC60:n...ihan omin lupineni ...hinta kaksilla alumiini vanteilla noin 65000euroa...
Ei mamma valittanut, kun näki mitä sai syntymäpäivä lahjaksi...
Näinköhän. Tuommoiset Volvot ovat tyypillisesti miesten autoja. Naiset tykkää elegantimmasta.
Meillä on yhteiset rahat. Kaikissa poikkeavista hankinnoista keskustellaan – ei siksi, että näitä toinen kieltäisi vaan ihan juttelemisen ilosta ja siksi, ettei toinen ylläty veloituksista. Käytämme rahaa aika hillitysti (kumpaakaan ei kiinnosta statusesineet yms.) ja isommat summat menevät hyvässä yhteisymmärryksessä molempia kiinnostaviin juttuihin. Rahasta emme ole riidelleet koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä on hyvätuloinen, 10.000 kk:ssa vai 30.000 kk:ssa ?
No niin tai näin; meillä minä päätän ostokset oli ne sitten suuria tai erittäin suuria, mutta muija voi halutessaan ehdottaa jotain mitä haluaa ja päätän sitten onko se tarpeellinen tai muuten järkevä ostos.
Hänen pieniin ostoksiinsa en puutu, kuten vaatteisiinsa tai muuhun mikä ei ole niin kallista.
Vaimosi on siis täysin tulot on kotirouva, koska hänellä ei ole mitään päätösvaltaa kuin ihan pikkujuttuihin.
Olen eri mutta täysin tuloton kotirouva on sitä yleensä yhteisestä päätöksestä ja jonkin syyn vuoksi (esim. puolison vaativa ura ulkomailla). Hänelle sikäli kuuluisi yhtäläinen päätösoikeus rahankäyttöön.
Terveisin täysin tuloton kotirouva, joka hoitaa raha-asiat koska puolisoa ei raha kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä on hyvätuloinen, 10.000 kk:ssa vai 30.000 kk:ssa ?
No niin tai näin; meillä minä päätän ostokset oli ne sitten suuria tai erittäin suuria, mutta muija voi halutessaan ehdottaa jotain mitä haluaa ja päätän sitten onko se tarpeellinen tai muuten järkevä ostos.
Hänen pieniin ostoksiinsa en puutu, kuten vaatteisiinsa tai muuhun mikä ei ole niin kallista.
Vaimosi on siis täysin tulot on kotirouva, koska hänellä ei ole mitään päätösvaltaa kuin ihan pikkujuttuihin.
Hän on huomattavasti pienempi tuloinen kuin itse olen ja muutenkin ne päätökset ovat minun tehdessäni järkeviä ja realiteetit huomioiden tehtyjä.
Aika mulkku olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on siis ilmeisesti ostanut kesämökin tai kalliin auton.
Minä veikkaan venettä.
Ostin sijoitusasunnon kysymättä aviopuolisolta yhtikästä mitään. Kyse oli kuitenkin omista rahoista, joten kerroin vasta jälkikäteen, että tällaisen ostoksen olen nyt tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sovittu yhteisten menojen hoito niin, että molemmat ovat siihen tyytyväisiä. Niiden jälkeen jäljelle jääneet rahat ovat kummankin omaa rahaa, jonka saa käyttää niin kuin haluaa. Muutama vuosi sitten mies osti harrastukseensa liittyvän jutun, joka maksoi 35 000 euroa. Mieheni kyllä kertoi minulle etukäteen, että hän on sellaista etsimässä, mutta ei minulle tullut mieleenkään, että miehen olisi jotenkin pitänyt sopia asiasta minun kanssani etukäteen. Omilla rahoillaanhan hän sen osti. Asia olisi kuulunut minulle vain siinä tapauksessa, jos mies ei olisi enää pystynytkään hoitamaan sovittua osuuttaan yhteisistä menoista.
Sitten on tosin eri asia, jos hankinnasta aiheutuu työtä ja vaivaa puolisollekin. Ei meillä kumpikaan ostaisi hevosta tai kesämökkiä sopimatta siitä ensin toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä on hyvätuloinen, 10.000 kk:ssa vai 30.000 kk:ssa ?
No niin tai näin; meillä minä päätän ostokset oli ne sitten suuria tai erittäin suuria, mutta muija voi halutessaan ehdottaa jotain mitä haluaa ja päätän sitten onko se tarpeellinen tai muuten järkevä ostos.
Hänen pieniin ostoksiinsa en puutu, kuten vaatteisiinsa tai muuhun mikä ei ole niin kallista.
Vaimosi on siis täysin tulot on kotirouva, koska hänellä ei ole mitään päätösvaltaa kuin ihan pikkujuttuihin.
Hän on huomattavasti pienempi tuloinen kuin itse olen ja muutenkin ne päätökset ovat minun tehdessäni järkeviä ja realiteetit huomioiden tehtyjä.
Aika mulkku olet.
En ollenkaan, mutta selkärankainen realisti olen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän asiasta, muttakyllä tonni on raja. mies ei kyllä aina noudata sitä ja ostelee esim. musiikkilaitteita kysymättä. Niissä onneksi on jälleenmyyntiarvo. Mutta esim. parin tonnin pyörää en anna ostaa, kun ei huolla entistäkäön säännöllisesti ja on liian kuumaa tavaraa varkaille. Samoin joku tonnin pt on ehdoton ei.
No jos miehellä ei pysy järki päässä, niin ei tarvitse sitten valittaa, jos mä ostan esim. uuden auton tai vien pojan Nykiin A350:n businessluokassa.
Eipä tuo vaimo paljon noista juttele. Tänä vuonna ostanut ainakin mökin, sijoitusasunnon, veneen, kolme lomaosaketta ja rahastoja sekä osakkeita yli 60.000 eurolla. Nämä tulevat tietooni, kun täyttelen taas hänen veroilmoitusta. On siellä varmasti jotain myyntejäkin, mutta niistä en vielä tiedä.
En pidä itseäni hyvätuloisena, koska ansaitsen aika lailla mediaanin (brutto reilut 3500 ja netto reilut 2400). Puolison tuloja en tiedä ja koska hän on yrittäjä, niin ne vaihtelevat, mutta en usko hänenkään ansaitsevan juuri tuon enempää.
Sovimme vain yhteisistä hankinnoista juuri siksi, että meillä on erilliset rahat. Tiedän, että hän on tällä hetkellä myymässä metsää, koska hän mainitsi asiasta. En ole kysellyt kuinka paljon ja mistä hinnasta. Minusta raha on hyvin henkilökohtainen asia ja puolisoni on mitä ilmeisimmin samaa mieltä.
Yhteiset menot maksamme puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
En pidä itseäni hyvätuloisena, koska ansaitsen aika lailla mediaanin (brutto reilut 3500 ja netto reilut 2400). Puolison tuloja en tiedä ja koska hän on yrittäjä, niin ne vaihtelevat, mutta en usko hänenkään ansaitsevan juuri tuon enempää.
Sovimme vain yhteisistä hankinnoista juuri siksi, että meillä on erilliset rahat. Tiedän, että hän on tällä hetkellä myymässä metsää, koska hän mainitsi asiasta. En ole kysellyt kuinka paljon ja mistä hinnasta. Minusta raha on hyvin henkilökohtainen asia ja puolisoni on mitä ilmeisimmin samaa mieltä.
Yhteiset menot maksamme puoliksi.
Ja siis olemme avoliitossa, emme naimisissa emmekä mene naimisiin.
En kysele/juttele mistään hankinkoista. Ostan mitä haluan ja milloin haluan. Esim auton, telkkarin, kellon, tietokoneen jne jne.
Eiköhän jokainen saa hankkia mitä haluaa, jollei siihen toisen rahoja käytetä.
Alue: Aihe vapaa
No tuolla määritelmällä 7 ja mies on sitten hyvätuloisia...hekoheko... ennemmin ne pienet kiinteät menot. Mutta rahasta puhuttiin paljon enemmän suhteen alussa, kun sitä ei kummallakaan liikoja ollut kuin nyt, kun molemmilla on takataskussa sen auton verran ja ylikin. Asiaan vaikuttaa myös luottamus (yhteiset menot hoituu) ja ennakoitavuus, tiedän mitä mies mulle vastaisi jos sanoisin ostavani uuden puhelimen hintaa x euroa.