Yliluonnolliset kokemukset?

Oen perheessämme ainoa joka tapaa näitä kokemuksia. Uskon henkiin ja aaveisiin. Minulla on jopa yksi sellainen ystäväkin mutta en saa hänestä kertoa. Kerron lisää myöhemmin. ^
. |

Olemme täällä Turussa maaseudulla kaverini kanssa viettämässä kesää. Olimme tänään menossa hevostallille katsomaan hevosia.
Kävelimme ihan rauhassa maantien laitaa pitkin, kun kaverini pysähtyi ottamaan kuvaa pellolta.
Jäin odottamaan häntä, kun huomasin noin kymmenen metrin päässä tien toisella puolella seisovan miehen. Hän oli pukeutunut kokonaan mustiin vaatteisiin, ja seisoi vain siinä katse maahan luotuna.
Luulin miestä kaverini isoisäksi, ja sanoin: "Hei, onko tuo -
Kaverini käänty katsomaan, ja mies oli kadonnut. :o

Olimme viime kesänä perheeni ja koiramme kanssa mökillämme. Siellä on sellainen valkoinen kivinen takka. Meidän koiramme jähmettyi paikalleen ja tuijotti pelokkaana takan päälle ja tärisi. Kukaan muu ei siellä kyllä nähnyt mitään erikoista...

Olin kerran kaverini kanssa kotona, kun yhtäkkiä kuulimme Nokian puhelimen soittoäänen, vaikka kummallakaan meistä ei ollut Nokian puhelinta. Olimme molemmat pitkään hiljaa kunnes puhelin lakkasi soimasta. Lähdimme tutkimaan taloa, mutta mitään epätavallista ei näkynyt. Hetken päästä puhelin alkoi taas soida, muutta tällä kertaa se kuului lähempää. Palasimme takaisin keittiöön, ja odotimme että joku tulisi kotiin. Kun mummini tuli viimein kotiin kerroimme hänelle koko jutun. Mummini sanoi että olimme varmaan kuulleet vain omiamme. Tiesin että mummini ei itsekkään uskonut sitä mitä sanoi, nimittäin hänkin lähti tutkimaan taloa ja etsimään mahdollisesti talossamme olevaa Nokian puhelinta.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 03:01"]Näin saman naisen lapsena keittiönikkuinasta. Heräsin yöllä je menin keittiöön jääkaapille sinä viererssä keittiönikkunasta katseli minua pitkähiuksinen vanha nainen hiukset lepattaen hän katseli siässn oli kuutamo ja erotin kasvot tarkkaan katse oli pahan ankara ja pistänä peräännyin siita takaisin makuuhuoneeseen ja menin sänkyyn . En ole koskaan unohtanut tätä olin silloin vaan jotain 6 vuotias. Myöhemmin selivisin että minulla on selvännäkijän lahjat koska syntymäaika on yhteen laskettuna sata vuosi -60 kuukausi 12 päivä 28. Minulla on myös kyky nähdä taaksepäin ajassa ja nähdä mitä kyseiselle ihmiselle on tapahtunut elämänsäaikana. JOs kysyttävää kysykää??
[/quote]

no voitko todistaa sun lahjat kerro jotain mun menneisyydestä ja sitten tulevaisuudesta :D

Olin koirien hoitajana sukulaisten omakotitalossa. Yöllä alkoi ukkostamaan. Heillä on pattereilla toimiva ovikello. Eli kun kelloa painaa niin ääni kuuluu pienestä kauttimesta yläkertaan.

Ovikello alkoi soimaan ja pelästyin sitä hirmuisesti. Koirat pistivät hirmuisen metakan pystyyn. Menin eteiseen koiran pannasta kiinni pitäen mutta ketään ei näkynyt oven takana. Ulko-ovessa on pieni kaistale huurrutettua lasia ja siitä näkee jos joku seisoo oven takana. Avasin vielä ovenkin. Ei ketään.

Hetken päästä ovikello alkoi soimaan eikä lopettanut. Ajattelin että ukkonen pistää sen jotenkin sekaisin. Etsin ensin kaiuttimesta töpseliä mutta ei löytynyt niin otin siitä löytyneet patterit irti. Se soi edelleen!

Menin ulko-ovelle ja revin koko ovikellon irti. Se lakkasi soimasta. Otin koirat makuuhuoneeseen kanssani ja koitin rauhoittua takaisin nukkumaan. Koirat rauhoittuivat mutta hetken päästä ne alkoivat samaan aikaan murisemaan ja katsomaan ikkunaan päin. Ovikello (jonka olin käytännössä katsoen tuhonnut) alkoi taas soimaan! Hain keittiöstä lihanuijan ja rikoin koko kaiuttimen kotelon sisältöineen. Sitten hiljeni.

Tuossa ei ole mitään järkevää selitystä. Vaikka se kello olisi mennyt johonkin oikosulkuun niin sen olisi pitänyt hiljentyä kun otin patterit pois.

Olimme bulgariassa lomalla ja mamman me oli tosi huonossa kunnossa. Eräänä iltana kuulin erikoisen äänen ja näin mustan hahmon kävelevän huoneessa. Oltiin jo menossa nukkumaan ja kello oli 12 ja muut nukkui jo. Seuraavana aamuna kuulin että mamma oli kuollut noin kello 12. Antoiko mamma jäähyväiset? Tää tapahtui viimekuussa.

Koputus lattian alta... Voi luoja niitä unettomia öitä..

Joskus on ollut semmosia hetkiä että tuntuu kuin joku koskettaisi kättä!

Kerran unen ja valveen rajoilla kuulin että joku hengittää minun lisäkseni (olin yksin) raskaasti ja minä siinä peloissani kuuntelin kunnes rohkaistuin ja hypähdin pois sängyltä, hengitys hävisi (minä se en voinut olla koska pidättelin hengitystä että kuulen paremmin), seuraavana yönä näin unta että parvekkeelle kiipesi vaalea mies ja parvekkeen ovi ei ollut lukossa,heräsin siihen ja syöksyin ovelle huh oli lukossa. Sinä yönä piti kaikki lukolliset ovet ja ikkunat tarkistaa ja kävin puukon yöpöydälle.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:20"]mulla on joskus nukkuessa tunne että joku seisoo sänkyni vieressä. uhkaava tai jotenkin jotain odottava tyyppi.

tulee pakottava fiilis tietysti nousta ja karjaista että mene helvettiin siitä mutta en pysty heräämään enkä yhtäkkiä tiedä olenko hereillä vai unessa. en pääse ylös, en voi herätä (tai nukahtaa uudelleen) enkä liikkua. en voi liikuttaa käsiä en jalkoja, vain silmiäni. odotan vain paniikissa mitä tapahtuu, sydän hakkaa. ponnistelen herätäkseni koska päättelen että olen unen ja valveen rajamailla.

nyttemmin olen kerännyt voimia ja sain sen vieressä seisovan tyypin poistumaan. joskus se edelleen tuntuu uhkaavana ulko-oven takana tai jossain, odottaa että olen taas heikompi.

ja joo, päiväsaikaan tuntuu ihan pöljältä kirjoittaa tätä kokemusta ylös..
[/quote]
Googlaappa unohalvaus. Täysin normaali psykologinen kokemus.. Monet muutkin yliluonnolliset kokemukset selittyvöt psykologisin syin, mm. Aiemmin selitetty deja vu. Uskon itsekin, että elämä on ymmärrettyä monimutkaisempaa ja tietty henkinen taso, jota suuret massat eivät kenties ymmärrä vielä, on tulossa. Se avautuu yhä suuremmille ihmisjoukoille ihmiskunnan kehityksen myötä, (tästä esimerkkinä 60-luvulta alkanut vapautuminen). ihmiskunta henkistyy ja alkaa kokea myös elämän syvemmän puolen joka on aiemmin mennyt "yliluonnollisen" puolelle.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 02:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 02:20"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 01:30"]

Askeleita talon yläkerrasta silloin kun olin ainoana paikalla (olin talovahtina / koiranhoitajana sukulaisilla kun olivat matkoilla). Siinä talossa olivat muutkin kokeneet kummia, ääniä yms. Nykyisessä kodissamme lävähti kerran yläkerrassa ovi kiinni itsestään. Kerran on myös koiramme ruvennut tuijottamaan vierashuoneeseen sen ovelta ja murisemaan ja haukkumaan. Sitten juoksi sinne ja hyppäsi sängyn päälle nuuhkimaan ja tutkimaan hämmentyneen näköisenä. Ihan kun olisi etsinyt jotain. En keksinyt mikä aiheutti moisen käytöksen.

[/quote]

Hui tuo koira juttu. Aina välillä ihmettelen, että mitäköhän kaikkea neki näkee kun välillä tuijottelevat seiniä ja ympäristö niinku siellä olis jotain kiinnostavaa. Samalla lailla kun ne katsoo mua jos oon liikkeessä tai paikallaan. 

[/quote]

Koirilla on äärettömän huono pimeänäkö ja ihan samalla tavalla heillä mielikuvitus tekee tepposia. Meillä etenkin, kun kesän jälkeen alkaa hämärtyä, ennen pimeää koira haukkuu etenkin metsän rajaan aivan kuin siellä liikkuisi joku. Sama toistuu muuallakin ja nimenomaan hämärässä.

[/quote]

Lisään vielä, että tämä tapahtui keskellä päivää, ja vierashuone oli ihan yhtä valoisa kuin muukin osa talosta. Kyseessä on hyvin rauhallinen koira, joka ei reagoi esim. joka syksyiseen hiirien rapisteluun seinien välissä tms. Kertakaikkiaan outoa käyttäytymistä ko. koiralta. Onneksi ei ole toistunut. 

-8

Näitä ketjuja on av:lla monta. Löydät varmasti monta piiitkää ketjua lueskeltavaksi.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 03:33"]Mä olen usein miettinyt noita voimakkaita deja vu "kohtauksia". Joskus oikein havahtuu siihen että tämän tilanteen mun elämästä mä olen jo jotenkin kokenut aiemmin eikä se ole uusi, vaikka onkin... En usko Jumalaan, mutta uskon, että elämä on paljon monimutkaisempi kuin ymmärrämme, joten en pidä mahdottomana uudelleensyntymisiä yms.

Itselleni on tapahtunut paljon kummallisia asioita mitä ei osaa selittää. Usein osaan nähdä ihmisistä mitä heille tulee tapahtumaan - usein tämä on ollut jotain tosi pahaa. En aluksi uskonut näihin itsekkään, mutta kyllä kadutti siinä vaiheessa kun tunsin erään ihmisen olevan pulassa enkä ottanut häneen yhteyttä. Seuraavana päivänä kuulin hänen kuolleen...
[/quote]Hui D:

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 03:36"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 03:09"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 03:01"]

Näin saman naisen lapsena keittiönikkuinasta. Heräsin yöllä je menin keittiöön jääkaapille sinä viererssä keittiönikkunasta katseli minua pitkähiuksinen vanha nainen hiukset lepattaen hän katseli siässn oli kuutamo ja erotin kasvot tarkkaan katse oli pahan ankara ja pistänä peräännyin siita takaisin makuuhuoneeseen ja menin sänkyyn . En ole koskaan unohtanut tätä olin silloin vaan jotain 6 vuotias. Myöhemmin selivisin että minulla on selvännäkijän lahjat koska syntymäaika on yhteen laskettuna sata vuosi -60 kuukausi 12 päivä 28. Minulla on myös kyky nähdä taaksepäin ajassa ja nähdä mitä kyseiselle ihmiselle on tapahtunut elämänsäaikana. JOs kysyttävää kysykää??

[/quote]Oisko mulla melkein se lahja tai jotenkin heikkona edes kun mun yhteenlasketusta syntymäajasta tulee 99? Oikeasti.

[/quote]Mä kysyin, saanko vastauksen..?

[/quote]

jos sulla on joku yliluonnollinen  lahja, niin koeta löytää se vastaus itse. Sähän se sit oot. Ja ite tiedät.  Miten tavikset vois tietää tai vastata sulle?

2

Lapsuudenkylässä oli sellainen paikannimi keskustasta syrjemmässä kuin "Kalmaa". Silloin siellä ei ollut omakotiasutusta kun nykyään. Siellä oli joku vanha iso tila rakennuksineen. Ja se oli mukava pyörälenkki, ihmiset muutenkin siellä kävelivät.

Kerran olin innoissani syyspimeällä siellä pyörälenkillä, kun minulla oli ihan upouusi lamppu pyörässä. Silloin oli melkein kaikki lamput näitä dynamolamppuja. Se piti mukavaa ääntä, surisi pyörän kumia vasten ja antoi kodikkaan valon, kun vaan pyörä oli liikkeessä.

Ajelin ihan huoletta enkä välittänyt ympärillä olevasta pimeästä. Muita liikkujia ei silloin ollut. Tulin vanhan tilan päärakennuksen kohdalle, jossa oli tosi tiheä ja synkkä kuusisto. Hieman alkoi pelottamaan...mutta sitten huojennuin kuin huomasin että takanani tulee myös joku pyöräilijä. Ilmeisesti, koska dynamovalo näytti himmenevän ja kirkastuvan, joten oletin että samanlainen iltapyöräilijä lähestyy.

Jatkoin siis huoletta omaa matkaani, kun kerran takananikin oli tulossa ihminen...

Kunnes sitten oma lamppuni sammui, ja pimeys oli todella synkkä. Ilman valoa ei tienreunoja tai kuoppia näkynyt. Harmitti, mutta sitten ajattelin että odotan takanatulijaa. Poljen sitten hänen perässään ja näen tien paremmin.

Polkupyörä lähestyi. Kuulin selvästi dynamon hankaavan äänen ja nopeus vaihteli aika kovasti. Tuli mieleen että vanha pappa tai mummo polkee niin vaihtelevalla nopeudella. Pyörä lähestyi... lamppu kirkastui todella kirkkaaksi, yhtäkkiä kuten auton kaukovalo yössä, joka sokeuttaa kaiken muun näkemiseltä.

Pyöräilijä meni ohi. En nähnyt oikein hyvin heti, ja hieroin silmiäni. Pyörä meni yksikseen, ilman polkijaa!

Jähmetyin. Pyörä katosi saman tien mutkan taakse, vanhan kuusen oksien taakse ja jäin täysin pimeään. Hyppäsin pyöräni päälle ja poljin vastakkaiseen suuntaan minkä pystyin, oma valoni toimi jälleen normaalisti, ja kiersin lenkin takaisin kotiin...

Olin tosi helpottunut kun pääsin taas katuvaloalueelle...

Oon nähnyt yhden vanhuksen luona mitä siinä asunnossa on tapahtunut.
Epämiellyttävää eikä siitä olisi voinut kysyä.

Mulla on. Asuin vähän yli parikymppisenä Helsingissä eräässä asunnossa sellaisella talossa, joka oli ennen ollut sairaanhoitajien asuntola.  En tiedä, onko tällä mitään tekemistä asian kanssa, kunhan mainitsin.

Mulla oli koko siellä asunnossa asumisen (monta vuotta) ajan pelkoja, joita ei ole ollut sen jälkeen muissa asunnoissa. Pelko oli selittämätöntä, tuntui vaan että asunnossa oli jotain vialla ja että siellä "oli jotain".

Esim. yöllä vessaan meneminen pimeässä pelotti paljon, se on kai muutenkin yleistä, mutta itsellä ei ole ollut samaa pelkoa muissa asunnoissa.

No kävipä sitten kerran niin, että törmäsin naapuriini kaupassa aja ostimme molemmat banaaneja. Omat banaaniini mätänivät yllättäen parissa päivässä. Kävin naapurin luona kylässä ja huomasin, että hänen banaaninsa olivat ihan ok vielä, vähänvain pilkkuja tullut. Tämän jälkeen huomasin, että kaikki ostamani hedelmät kypsyivät aivan käsittämättömä nopeasti ja mätäinvät pois. En lopulta enää viistinyt ostaa hedelmiä.

Tie, jolla taloni sijaitso, oli mäki alasa ja sen varrella koko mitan pituudelta katulamppuja. Outoja alkoi tapahtumaan talon ulkouolellakin.

Kerran syysiltana kävelin mäkeä alas ja juuri kun tulin erään katulampun kohdalle, se yhtäkkiä sammui. Hassua, ajattelin, mutten miettinyt asiaa sitten sen enempää. No se tapahtui pian toisen kerran kun kävelin samaa reittiä. "Lampuissa on jotain vikaa, ainahan noi samuu ja syttyy itekseen" selitin taas itselleni ja pidin vain erikoisena sattumana, että lamppu sattui juuri sillä hetkellä kun olin lampun kohdalla.

Ja se sama tapahtui kolmannen. Ja neljnnen. Ja viidennen. Ja kuudennen kerran. Ja jossain 11 tai 12 kerran kohdalla lopetin laskemisen ja hyväksyin sen tosiasian, että katulampulla oli ilmeisesti mulle jotain asiaa? Tai merkki jostain?

Eräänä iltana asunnossani oli erittäin hiostava tunnelma, enkä tiennyt miksi. Menin kuitenkin nukkumaan. Mieti valot päällä nukkumista, mutta ulkoa katulamppujen valo heijastui sisälle ikkunoista niin, ttä talviaikaan yölläkin näki asunnossa hyvin kulkea kompuroimatta mihinkään.

Mua pelotti, mutten tiennyt yhtään miksi pelotti niin paljon. Tuntui vaan, että siellä oli "jotain". Sellainen tiivis, kauhuleffamainen tunnelma.

Menin sänkyyn makaamaan selälleni, mutten uskaltanut sulkea silmiäni ja nukahtaa. Nukuin aina makuuhuoneessa niin, että makuuhuoneen ovi oli kiinni, ihan vain tottumuksesta, vaikka kanssani ei asunut muita.

Makasin melko kauan kauhusta jäykkänä silmät auki sängyssä vaistoten että siellä jotain oli, kunnes vihdoin päätin "lopettaa tämän hullutuksen" ja käydä nukkumaan. Halusin ajatella, että vain kuvittelin tai olin muuten vain hullu.

Pakotin itseni sulkemaan silmät. Makasin siinä sitten silmät kiinni ja odotin nukahtamista. Yhtäkkiä kuulin kun joku tarttui makuuhuoneen oven kahvaan ja käänsi sitä hitaasti. Alkoi sitten hitaasti avaamaan ovea (se oli aika jäykkä ja nariseva ovi).

Ensimmäinen ajatus oli " no nyt mä oon tullut hulluksi! nyt mä hallusinoin ja kuulen kuuloja! Ihan kuin joku muka olis just avannut makkarin oven". Pidin silmät visusti kiinni, koska pelotti, vaikka uskoin kuvitelleeni koko jutun. Kuitenkin lopulta uskalsin avata silmät ja näin että makkarin ovi oli auki, selkosen selällään.

Läsnäolon tunne kuitenkin haihtui ja nukahdin pian tämän jälkeen.

...

U

http://www.vauva.fi/keskustelu/117668/ketju/onko_teille_koskaan_tapahtunut_mitaan_yliluonnolli

Tässäpä pitkä ketju av:n yliluonnollisista kokemuksista. Omani siellä joukossa. Tai muutama niistä.