Yliluonnolliset kokemukset?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:54"]Olen nähnyt "viikatemiehen", tai kuoleman, millä nimellä sitä sitten voikaan sanoa. Näin tämän mustan, pitkän huppupäisen varjon menevän pikkusiskoni huoneeseen useapana päivänä. Koskaan kun näin tämän hahmon ei siskoni ollut huoneessa. Myös vanhempani näkivät tämän useita kertoja. Pari viikkoa tämän jälkeen siskoni kuoli tapaturmaisesti. Näin myös paljon unia siskoni kuolemasta ennen hänen kuolemaansa.

Isoäitini näkee, tuntee ja keskustelee päivittäin edesmenneen pappani kanssa. Tätä on siis jatkunut vuosia, pappani kuoli 2005. Voi olla mielikuvituksen tuotetta, kovaa ikävää, mutta isoäitini pitää tätä ihan normaalina. Ei ole muuten mitenkään ns. höperö.

Olen siitä asti kun muistan uskonut yliluonnolliseen, mikä tietysti skeptikkojen mielestä selittää kaiken. Minulle nämä asiat ovat kuitenkin ihan luonnollisia asioita.
[/quote] Apua..eikö tää viikatemies pelottanu sua? Olisin ollu kuset housuissa ja järkyttyny.

Entisessä kämpässä kun asuttiin niin sieltä riittää muutama selittämätön kokemus. Asuin siellä 7 vuotta ja sillontällöin kun lähin kävelemään kauppaan niin näin ensimmäisinä vuosina lähimetässä täysin mustan henkilön, ihan päivisinkin. Sitten se vaa katos enkä enää ikinä nähny tätä hahmoa.

Samassa kämpässä ton hahmojutun jälkeen olin normaalisti menossa nukkumaan, heräsin yöllä hirveen kirkkaaseen valoon joka vaelsi mun huoneen läpi, ainakin mutsi ja sisko on nähnyt tälläsen valon kanss.. no ton jälkeen sitten päädyin nukkumaan broidien huoneeseen 2 vuodeksi :D olin vielä niin pikkunen että leikin leegoilla omassa huoneessa ja yhtäkkiä mun verhot nous ilmaan sillai ku tuulis kovaa, no oon menos laittaa ikkunaa sit kiinni ja ennenku kahvaan kerkeen tarttua nii tajuan et ikkuna oli kiinni.. en sit tohon huoneeseen yksin uskaltanu mennä enään.

Nyt uusimassa kämpässä ei pahemmin mitään kummaa (lukuunottamatta sitä et radio tai joku soitin alkaa soimaan yöllä) ole tapahtunut paitsi mun unissakävelyt jokunen vuosi sitten, isän mukaan olin saattanu tuijottaa sitä ja sen tyttöystäväänsä jopa pari tuntia täysin paikallaan, ite en tiedä mitään, oon kans seissyt niiden ikkunan ääressä ja hokenut muutamaan kertaan että "se tulee, se tulee " jnejne.. nykyään ei enään oo muuta kun se että saatan tuntea olon ahdistuneeks tai sellaseks et joku tarkkailee mua tuolla isän huoneessa, ontää jännää tää elämä..

Noin viisi vuotta sitten, kun eräs äitini pitkäaikainen ystävätär oli vasta kuollut aivoverenvuotoon,olimme äitini luona minä, äitini ja eräs vieras. Siinä ollessamme kuulimme, kun makuuhuoneen oveen ikään kuin lyötiin. Ääni kuului vielä toisenkin kerran ja kummallakin kerralla hyvin kumeasti. Vieraamme näki oven myös liikahtavan. Äitini katsoi sitten sinne eikä siellä mitään tavallisuudesta poikkeavaa ollut, emmekä äänelle löytäneet mitään selitystä mm ilmavirtaa tms. Siinä huoneessa oli piirongin päällä tämän äitini ystävättären valokuva, ja hänen äidilleni antamat kynttilänjalat. Epäilimme, että hänkö, siis äitini ystävätärkö siellä kolisteli.

Sitten tämä ei tapahtunut minulle vaan isälleni. Isäni kotitalon lähellä on eräs vanha asumaton, tai ainoastaan kesäkäytössä oleva vanha tupa. Sinne isäni oli joskus nuorena miehenä ikkunasta kurkistanut, ja nähnyt keinutuolissa istuvan sarkapukuisen miehen kasvot poispäin. Hän oli ajatellut että täälläkö olikin väki kotona, että paras lähteä pois, ja katsonut vielä ulko-ovea joka oli ollut munalukolla kiinni, joten ei siellä ketään ole oikeasti ollut.

Sitten minulle sattui tällainen, en tiedä oliko niin yliluonnollista vai vain sattumaa. Olin joskus kaksikymppisenä talouskoulussa eri paikkakunnalla, ja olimme siellä pihtalkoissa koulun pihalla. Siellä oli myös eräs samalla kurssilla oleva tyttö johon olin jossain välissä vähän ihastunutkin. Tämä tyttö siinä erään myös samalla kurssilla olevan kaverinsa kanssa nauroivat ja höpöttivät. Äänekkäitä tyttöjä kun olivat. Kuljin siitä ihan heidän vierestä, ja minulla tuli mieleen silloin muodissa ollut seremoniamestarin Chillaa meidän kanssa biisi, jota aloin mielessäni laulamaan, en suinkaan ääneen. Samassa tämä tyttö alkoi laulamaan samaa biisiä ja vielä samaa kohtaakin siitä. Olin aivan ihmeissäni, että miten meillä yhtäaikaa tuli mieleen sama biisi ja sama kohtakin siitä? Liekö telepatiaa vai vain sattumaa?

M32

mahtavaa, lisää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkylässä oli sellainen paikannimi keskustasta syrjemmässä kuin "Kalmaa". Silloin siellä ei ollut omakotiasutusta kun nykyään. Siellä oli joku vanha iso tila rakennuksineen. Ja se oli mukava pyörälenkki, ihmiset muutenkin siellä kävelivät.

Kerran olin innoissani syyspimeällä siellä pyörälenkillä, kun minulla oli ihan upouusi lamppu pyörässä. Silloin oli melkein kaikki lamput näitä dynamolamppuja. Se piti mukavaa ääntä, surisi pyörän kumia vasten ja antoi kodikkaan valon, kun vaan pyörä oli liikkeessä.

Ajelin ihan huoletta enkä välittänyt ympärillä olevasta pimeästä. Muita liikkujia ei silloin ollut. Tulin vanhan tilan päärakennuksen kohdalle, jossa oli tosi tiheä ja synkkä kuusisto. Hieman alkoi pelottamaan...mutta sitten huojennuin kuin huomasin että takanani tulee myös joku pyöräilijä. Ilmeisesti, koska dynamovalo näytti himmenevän ja kirkastuvan, joten oletin että samanlainen iltapyöräilijä lähestyy.

Jatkoin siis huoletta omaa matkaani, kun kerran takananikin oli tulossa ihminen...

Kunnes sitten oma lamppuni sammui, ja pimeys oli todella synkkä. Ilman valoa ei tienreunoja tai kuoppia näkynyt. Harmitti, mutta sitten ajattelin että odotan takanatulijaa. Poljen sitten hänen perässään ja näen tien paremmin.

Polkupyörä lähestyi. Kuulin selvästi dynamon hankaavan äänen ja nopeus vaihteli aika kovasti. Tuli mieleen että vanha pappa tai mummo polkee niin vaihtelevalla nopeudella. Pyörä lähestyi... lamppu kirkastui todella kirkkaaksi, yhtäkkiä kuten auton kaukovalo yössä, joka sokeuttaa kaiken muun näkemiseltä.

Pyöräilijä meni ohi. En nähnyt oikein hyvin heti, ja hieroin silmiäni. Pyörä meni yksikseen, ilman polkijaa!

Jähmetyin. Pyörä katosi saman tien mutkan taakse, vanhan kuusen oksien taakse ja jäin täysin pimeään. Hyppäsin pyöräni päälle ja poljin vastakkaiseen suuntaan minkä pystyin, oma valoni toimi jälleen normaalisti, ja kiersin lenkin takaisin kotiin...

Olin tosi helpottunut kun pääsin taas katuvaloalueelle...

Huh, olipa hyvin kerrottu juttu! Tuli oikein vilunväreet, kiitoksia !

Aamulla töihin lähtiessä tunne että kaikki ei mene hyvin tänään , ja jotain on aina sattunut

Tämä tapahtui 80-luvun lopulla: äitini sisar loukkaantui vakavasti ulkomailla ja kuoli nopeasti ko. tapaturmassa saamiinsa vammoihin. Keskellä yötä äitini havahtui puhelimen ääneen, mutta puhelimessa ei ollut ketään. Samoin enoni heräsi toisella puolella Suomea samaan aikaan ovikellon soittoon, muttei oven avattuaan nähnyt ketään. Selvisi, että nämä "merkit" tapahtuivat samalla hetkellä, kun tätini kuoli. 

Olin noin 12 vuotias kun lähdin kerran kaverini luota kävelemään kotiani kohden pimeää syrjäistä tietä pitkin.

Vastaan tuli polkupyöräilijä ilman valoa ja en nähnyt kunnolla mutta sillä pyöräilijällä oli joku metallinen kanisteri (tai kaksi) jotka kolisivat pyörän metallirunkoa vasten.

Seuraavana päivänä kävi ilmi että siinä lähistöllä oli yöllä sytytetty talo palamaan bensiinin avulla. Se talo oli asuttu mutta muistaakseni kukaan ei kuollut siinä palossa.

Tapasinko silloin iltamyöhällä pimeällä tiellä pyromaanin?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 03:17"][quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 02:39"]

Miksi aloituksestani annatte alapeukkuja? en kysy syyttelevästi vaan mielenkiinnosta?

ap

Annoin alapeukun koska nämä asiat eivät ole harmittomia. Henkivaltoja ja riivaajahenkiä on olemassa.
Ei ole. Todista! Niinpä, et voi todistaa mitenkään varmuudella. Et mitenkään.

Ihminen, joka ei nää/tunne "yliluonnollisen" olemassa oloa, voi olla hiljaa alkaa lukea vaikka niitä Aku Ankkojaan tai vaikka ihmisen biologiaa. Mä uskon, että biologia on oikeassa monessa asiassa, mutta tästä se vaan ei tiedä mitään.

Ei ole eikä ole kenelläkään muullaan. Jos ns. yliluonnollisia asioita tapahtuu, ovat ne tällöin luonnollisia.

Erikoisia juttuja on sen sijaan tapahtunut. Laitoin molempien puhelimieni herätyskellot soimaan, muistaakseni 7:20. Seuraavana aamuna sain puhelun joskus 7.30 aikoihin ja soittajan mukaan kello oli puoli kahdeksan. Sanoin, että ei ole, mun herätyskellot olisi jo soineet. Soittaja intti vastaan joten avasin koneen ja huomasin tämän olevan oikeassa.

Kummissani huomasin, että molempien puhelinten kellot olivat 20 minuuttia oikeaa aikaa jäljessä, vaikka ne olivat vielä edellisenä iltana oikeassa ajassa. Vieläkään en tajua miksi ja miten näin tapahtui. Jos yksi puhelin olisi jotankin jäätynyt 20 minuutiksi, niin sen voisi helposti pistää puhelimen piikkiin, mutta että molemmat? Saman yön aikana? Yhtä pitkäksi aikaa? Täh?

Vierailija kirjoitti:

mulla on joskus nukkuessa tunne että joku seisoo sänkyni vieressä. uhkaava tai jotenkin jotain odottava tyyppi.

tulee pakottava fiilis tietysti nousta ja karjaista että mene helvettiin siitä mutta en pysty heräämään enkä yhtäkkiä tiedä olenko hereillä vai unessa. en pääse ylös, en voi herätä (tai nukahtaa uudelleen) enkä liikkua. en voi liikuttaa käsiä en jalkoja, vain silmiäni. odotan vain paniikissa mitä tapahtuu, sydän hakkaa. ponnistelen herätäkseni koska päättelen että olen unen ja valveen rajamailla.

nyttemmin olen kerännyt voimia ja sain sen vieressä seisovan tyypin poistumaan. joskus se edelleen tuntuu uhkaavana ulko-oven takana tai jossain, odottaa että olen taas heikompi.

ja joo, päiväsaikaan tuntuu ihan pöljältä kirjoittaa tätä kokemusta ylös..

Jep jep juu, kuvailit just unihalvauksen! melkeen ku oppikirjasta...

Mä olen pienenä nähnyt monia vainajia ja muita sielupalleroja mitä lie. Näin makuuhuoneessani noin 4 vuotiaana vanhan rouvan ja koiran hyppelemässä vierelläni. Kun kuvailin se vanhemmilleni ja kerroin mitä hän oli lertonut minulle vanhempani tunnistivat naisen talon vanhaksi omistajaksi. En kertonut koirasta mitään. Taas pari yötä takaperin isomummuni kuoli ja näin painajaisia samoin kuin serkkunikin. Meidän molempien isätkin ihankuin minä olisin ollut taas puolivuotias. Isäni isä kuoli ja olimme kaikki herillä ne yöt. Aika outoa.

Jaan vain omia kokemuksia. Pidän todella paljon paranormaaleista jutuista mutta ne kyllä joskus vie yöunet:)

Iäkäs sukulainen oli ahkera tv:n katsoja. Kun hän kuoli, hänen tv:nsä muutettiin toiselle iäkkäälle sukulaiselle. Pian hän alkoi kertoa, että tv menee päälle itsekseen.

Tv oli ollut muutaman kuukauden tyhjässä asunnossa. Olimme käyneet siellä välillä järjestämässä paikkoja, mutta koskaan tv ei ollut mennyt itsestään päälle.

Emme ensin tienneet, mitä ajatella telkkarin uuden omistajan jutuista. Mutta pari kertaa hänen luonasn olen nähnyt sen itsekin, telkku avautuu itsekseen.

Asialle on varmaan luonnollinen selitys. Olen kukenut netistä, että joissain televisioissa on sellaiset asetukset tai ominaisuus. Olemme yrittäneet niitä asetuksia korjatakin, mutta se ei ole auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Näin saman naisen lapsena keittiönikkuinasta. Heräsin yöllä je menin keittiöön jääkaapille sinä viererssä keittiönikkunasta katseli minua pitkähiuksinen vanha nainen hiukset lepattaen hän katseli siässn oli kuutamo ja erotin kasvot tarkkaan katse oli pahan ankara ja pistänä peräännyin siita takaisin makuuhuoneeseen ja menin sänkyyn . En ole koskaan unohtanut tätä olin silloin vaan jotain 6 vuotias. Myöhemmin selivisin että minulla on selvännäkijän lahjat koska syntymäaika on yhteen laskettuna sata vuosi -60 kuukausi 12 päivä 28. Minulla on myös kyky nähdä taaksepäin ajassa ja nähdä mitä kyseiselle ihmiselle on tapahtunut elämänsäaikana. JOs kysyttävää kysykää??

Jännää miten nykyinen kalenteri onkaan kaikkien muutosten jälkeen osattu sovittaa juuri tuon tarkoituksen mukaiseksi.

Silloin kun asuin vanhempieni kanssa omakotitalossa, siinä oli kolme kerrosta. Muutettiin keltaiseen taloon jossa oli pyöreä ikkuna ja siinä oli laiva koristeena. Oli ensimmäisiä öitä kun olin laittamassa nukkumaan, selkä ovelle päin, kuulin pieniä askeleita jotka tulivat huoneeseeni, ja äänen kun istuu puiselle tuolilleni. Naurahdin ja sanoin "Älä jaksa, mää yritän nukkua." kun luulin että se oli pikkusiskoni. Laitoin yövaloni päälle ja siinä ei ollut ketään.

Siinä talossa meistä ei kukaan viihtyny. Millon kuuli ja näki mitäkin, meistä jokainen.

Muistan sen kun äitini oli hakemassa siitä talosta edesmenneen isänsä kukkaruukkua kun oltiin muutettu pois sieltä, hän meni takaoven kautta missä on ns takkahuone sekä pesutila/sauna. Hän meni sisään ja kuunteli hetken aikaa että ihan niinku olisi sauna päällä. Se pietti ihme ääntä niin siitä tiesi että se on päällä. Äiti meni kattoon sitä ja ihme kumma, sauna oli päällä. Äiti soitti sit iskälle (iskä ja sen kaveri kävi just toissa iltana siellä hakemassa kamoja) kysyäkseen että onko ne käyny pesutilan puolella kun siellä on sauna päällä. Isä vastas että eivät käyneet ja ihmetteli itsekkin. No, äiti meni sit lähelle olohuonetta samalla puhuakseen isän kanssa puhelimessa kun kuunteli että askeleet yläkerrasta tuli ja jäi lähelle yläkerran portaita. Meillä oli semmonen kaide siinä portaitten lähellä että kun siihen laittaa kädet niin se helisee. Äiti kuunteli lisää ja kuuli miten se kaide alko helisemään. Äiti säikähti ja hänellä tippui se kukkaruukku käestä ja lähti todella nopiaa pois sieltä. Meistä kukaan ei oo sen koommin puhunu koko talosta ylipäätään ja näile asioille ei oo oikein ollu selityksiäkään.

No äsken suihkussa tunsin jotain viiltoja vasemmassa jalassani ja kädessäni ja niissä oli suihkun jälkeen outoja naarmuja

Vanhempani asuvat isohkossa omakotitalossa, jonka yläkerrassa ovat meidän perheen "lasten" huoneet. Pari vuotta sitten ollessani vanhemmillani kylässä olin yläkerran vessassa, kun yhtäkkiä selkäni takana ollut ovi paiskautui voimalla kiinni. Härnäämme pikkusiskoni kanssa toisiamme aina kun näemme ja luulinkin että hän pilaili, mutta tultuani vessasta kuulin koko muun perheen höpöttelevän alakerrassa. Muut perheeni jäsenet kuulevat yläkerrasta kaikuvan naputtelua ja satunnaisia kolahduksia, vaikka olisivat yksin kotona. Kutsumme yläkerran asukkia Pertiksi, kiltiksi kummitukseksi :D

Eräs tuttuni asuu Berliinissä, minä Suomessa. Tästä tapahtumasta on pari vuotta aikaa. Olin unen rajamailla, kun selvästi kuulin (hallusinoin) aseen laukauksen. Ääni oli ihan selkeä ja heti tuli tämä tuttuni mieleen. Parin päivän päästä kuulin, että hän oli joutunut sivullisena ampumavälikohtaukseen. Hänelle ei onneksi tapahtunut mitään vakavaa, mutta kovasti tietenkin oli pelästynyt. Erikoinen yhteensattuma.

Up

Nuita kokemuksia vaik kuinka paljo. Mikä ja mistä kiinnostais enite?