Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pojan kaveri menehtyi. Itse en kunnolla perhettä tuntenut, mutta poika tunsi heidät hyvin. Riittääkö tässä tapauksessa adressi?
26.09.2021 |
Tämä on koskettanut meitä kaikkia kovasti. Poika on ihan rikki. Mulla on jotenkin riittämätön olo. Haluaisin auttaa, mutta en tungetella. Mietin, onko törkeää kirjoittaa vain adressi kun poika oli pojan paras ja läheisin ystävä vai kehdataanko käydä viemässä kukkiakin? Kokisitteko te sen tungettelevana? Toki ihmiset kokee asiat eri tavalla, mutta silti. Poika ei itse pysty menemään. En tiedä ovatko muut kaverit käyneet ja odottaako perhe pojan käyvän siellä. Oli kuitenkin kuin veli, viettivät paljon aikaa yhdessä. Järkyttävää miettiä tällaista 15-vuotiaan pojan äitinä. En olisi koskaan halunnut edes ajatella, että tällaiseen tilanteeseen voisi joutua.
Kommentit (178)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 15- vuotiaan hautajaisissa. Siellä oli paljon nuoria, kuolleen kavereita. Myöhemmin äiti sanoi, että oli ihanaa kun tulivat paikalle ja että hänen lapsellaan oli niin paljon niin ihania kavereita.
Juuri noin, jos pystyy menemään.
Ja jos ei pysty menemään, sekin on ihan ok!
Viekää henkilökohtaisesti kukkia, jos oli pojan läheinen kaveri. Adressi olisi liian etäinen.
Mun paras lapsuudenkaveri kuoli, kun olin 18-vuotias. Kävimme äitini ja yhden toisen yhteisen kaverin kanssa heidän kotiovella. Se oli selvästi kuolleen kaverin vanhemmille tärkeää, vaikka en itse ollut läheinen kaverin vanhempien kanssa ollenkaan eikä äitini ollut tavannut heitä kuin ehkä kerran.
Kai se poika hautajaisiin osallistuu. Sinne voi mennä pojan kanssa jättämään kukat. Ei tarvitse surevien vanhempien luokse tunkea, mutta kuitenkin ottaa osaa suruun. Adressin voi lähettää postitse/tipauttaa postiluukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Viekää henkilökohtaisesti kukkia, jos oli pojan läheinen kaveri. Adressi olisi liian etäinen.
Mun paras lapsuudenkaveri kuoli, kun olin 18-vuotias. Kävimme äitini ja yhden toisen yhteisen kaverin kanssa heidän kotiovella. Se oli selvästi kuolleen kaverin vanhemmille tärkeää, vaikka en itse ollut läheinen kaverin vanhempien kanssa ollenkaan eikä äitini ollut tavannut heitä kuin ehkä kerran.
Niin ja jatkan vielä, että viivyimme ovella vain hetken. Hautajaisiin ei kukaan lapsen kaveri saanut kutsua enkä osannut sellaista edes odottaa tai edes ajatella, että minun pitäisi tai että voisin osallistua hautajaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivatko olleet yhdessä ryyppäämässä tai jotain kun tämä tapahtui? Vai miksi lapsesi kuulostaa noin "syylliseltä"?
Henkilökohtaisesti en kyllä haluaisi nähdä yhtään ketään tuollaisen tapahtuman jälkeen, jos olisin sureva vanhempi. Isäni menehtyi nyt kesällä ja mukavimmat huomioimiset oli kyllä lähettien toimittamat kukat tai postilaatikkoon tuodut adressit. Ovea en ensimmäisinä päivinä olisi avannut kenellekään, onneksi kukaan ei edes yrittänyt tulla tänne välittämään surunvalittelujaan. Lapseni menetyksen kohdalla voisin kuvitella tuntemuksien olevan vielä vahvemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta kimppu kukkia ja kortti, aja pihaan ja rohkaise poikaa käymään viemässä kukat, odota sen aikaa autossa. Jos kukaan ei avaa, poika voi jättää kukat oven taakse.
Kannattaa unohtaa koko asia. Ei ne kauaa olisi enää kavereita olleet kun kasvaa isoiksi sekä syrjäytyy eri puolelle suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka menetyksen kokenut oikeasti niitä kukkia haluaa?
Lopeta nyt jo jooko.
Miksi lopettaisin? Tämä on ensimmäinen komenttini tähän asiaan ja se on myös minun mielipiteeni.
Kuka lapsensa menettänyt oikeasti haluaa jotain lakastuvia kukkasia hoidattavakseen? Koko tuttavapiiriltä, naapureilta, lapsen kavereilta.
Vierailija kirjoitti:
Hyviin käytöstapoihin ja hienotunteisuuteen kuuluu, ettei surutaloon mene kuin lähiomaiset ja ulkopuoliset vain Kutsuttuna.
Adressit ja kukat, ulko-ovelle, ilman ääniä ja häiriöitä.
Jokaisella on oikeus surra rauhassa. Ja se teidän suru on vain pieni murunen, verrattuna lähiomaisten suureen suruun.
Tämä. Muuta ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 15- vuotiaan hautajaisissa. Siellä oli paljon nuoria, kuolleen kavereita. Myöhemmin äiti sanoi, että oli ihanaa kun tulivat paikalle ja että hänen lapsellaan oli niin paljon niin ihania kavereita.
Juuri noin, jos pystyy menemään.
Ja jos ei pysty menemään, sekin on ihan ok!
Miksi ei pystyisi? Ei se itkeminen mitään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti en kyllä haluaisi nähdä yhtään ketään tuollaisen tapahtuman jälkeen, jos olisin sureva vanhempi. Isäni menehtyi nyt kesällä ja mukavimmat huomioimiset oli kyllä lähettien toimittamat kukat tai postilaatikkoon tuodut adressit. Ovea en ensimmäisinä päivinä olisi avannut kenellekään, onneksi kukaan ei edes yrittänyt tulla tänne välittämään surunvalittelujaan. Lapseni menetyksen kohdalla voisin kuvitella tuntemuksien olevan vielä vahvemmat.
Aika lailla sama kokemus, paitsi alkoi ne kukakin jo ahdistaa kun eivät mahtuneet mihinkään eikä ollut vaaseja. En olisi jaksanut tavata ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15v poika... Älkää ostako niitä mopoja lapsillenne ihan oikeasti :(
Kun läheiseni n. 40v mies kuoli, hänen vanhan äitinsä koti täyttyi tämän miehen kavereista (oli perheetön joten äiti lähin omainen). Osa tunsi tämän äidin ja osa ei varmasti ollut koskaan nähnytkään, silti he kaikki tulivat ja se oli meille läheisille valtavan tärkeää. Mutta ei ole teinille varmasti helppopaikka. Nämä kaveritkin osa joutuivat kääntyä ovelta takaisin ja kerätä itseään ennen kuin pystyivät tulla sisään.
Kysy menisikö poika muiden kavereiden kanssa. Ja kerro, että ei tarvitse mitään muuta kuin ojentaa kukat ja sanoa otan osaa. Eikä haittaa vaikka itkettäisi. Ei tarvitse mennä sisään, vaikka kutsuttaisiin.
Vaihtoehtoisesti kukkia voi lähettää kukkakaupan kautta, se on myös kohtelias ja neutraali tapa, joka voi olla myös vastaanottajalle helpompi, kun ei tarvitse kohdata ihmisiä, vain sen persoonattoman lähetin joka ojentaa paketin.
Luulisi, että nykyaikana koulussa herkästi järjestettäisiin keskusteluapua, mutta jos ei niin kannattaa ap:n lähestyä kouluterveydenhoitajaa asiassa. JOS kutsu hautajaisiin tulee, juttelisin myös siitä, että voi olla hyvä ihan omaltakin osaltaan mennä, hautajaiset ovat sellainen tietty etappi suremisessa, jonka yli on hyvä päästä. Ja jos kutsutaan, se tarkoittaa sitä että halutaan paikalle. Jotkut varmaankin haluavat pitää hautajaiset oman perheen kesken, mutta jotkut saavat voimia siitä että vainajan ystäviä on paikalla. Se osoitetaan kutsulla, miten halutaan tilaisuutta viettää.
Ja vaikka jotkut tässä sanovatkin että kukat eivät miellyttäneet, niin itse AINA lähetän kukkia, jos joku lähipiirissä itse tai jonkun läheinen kuolee. Tänäkin kesänä on kaksi ystävääni menettänyt vanhempansa ja heti laitoin kukat, ja molemmista tuli vuolaat kiitokset, miten se lämmitti. Molemmat lähetin kukkakaupan lähetin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 15- vuotiaan hautajaisissa. Siellä oli paljon nuoria, kuolleen kavereita. Myöhemmin äiti sanoi, että oli ihanaa kun tulivat paikalle ja että hänen lapsellaan oli niin paljon niin ihania kavereita.
Juuri noin, jos pystyy menemään.
Ja jos ei pysty menemään, sekin on ihan ok!
Miksi ei pystyisi? Ei se itkeminen mitään haittaa.
Et taida tuntea teinipoikia. Suurin osa heistä ei halua itkeä julkisesti vieraiden ihmisten edessä.
Alue: Aihe vapaa
Veisin kukkia ja jotain ruokaa.