Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pojan kaveri menehtyi. Itse en kunnolla perhettä tuntenut, mutta poika tunsi heidät hyvin. Riittääkö tässä tapauksessa adressi?
26.09.2021 |
Tämä on koskettanut meitä kaikkia kovasti. Poika on ihan rikki. Mulla on jotenkin riittämätön olo. Haluaisin auttaa, mutta en tungetella. Mietin, onko törkeää kirjoittaa vain adressi kun poika oli pojan paras ja läheisin ystävä vai kehdataanko käydä viemässä kukkiakin? Kokisitteko te sen tungettelevana? Toki ihmiset kokee asiat eri tavalla, mutta silti. Poika ei itse pysty menemään. En tiedä ovatko muut kaverit käyneet ja odottaako perhe pojan käyvän siellä. Oli kuitenkin kuin veli, viettivät paljon aikaa yhdessä. Järkyttävää miettiä tällaista 15-vuotiaan pojan äitinä. En olisi koskaan halunnut edes ajatella, että tällaiseen tilanteeseen voisi joutua.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.
Hanki pojallesi keskusteluapua asap.
Samaa mieltä. Poika tulee katumaan koko loppuelämänsä, jos ei mene nyt hautajaisiin jättämään hyvästejä.
sukulaispojan kaveri kuoli 16 vuotiaana ja oli muutama jotka ei pystyneet menemään hautajaisiin. Kokoontuivat haudalle samana iltana viemään kukkia ja kynttilöitä ja hyvästelivät kaverinsa. Arkun näkeminen voi olla joillekkin ylivoimaista tuossa iässä. Voi myös hyvästellä muutoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tästä kauan? Onko poika elänyt yhtään normaalia arkea vai onko täysin kuutamolla? Huolehdi lapsestasi ap! ❤️
Itse veisin kynttilän ja kortin postilaatikkoon tai vaikka vaan ovelle.
Pojallesi varmasti on tärkeää, että jollain tavalla muistaa ystäväänsä.
Todella surillista!
Vierailija kirjoitti:
Onko tästä kauan? Onko poika elänyt yhtään normaalia arkea vai onko täysin kuutamolla? Huolehdi lapsestasi ap! ❤️
Hyviä kysymyksiä. Mieti ap näitä!
Vierailija kirjoitti:
Kun läheiseni n. 40v mies kuoli, hänen vanhan äitinsä koti täyttyi tämän miehen kavereista (oli perheetön joten äiti lähin omainen). Osa tunsi tämän äidin ja osa ei varmasti ollut koskaan nähnytkään, silti he kaikki tulivat ja se oli meille läheisille valtavan tärkeää. Mutta ei ole teinille varmasti helppopaikka. Nämä kaveritkin osa joutuivat kääntyä ovelta takaisin ja kerätä itseään ennen kuin pystyivät tulla sisään.
Mutta oliko se tärkeää ja lohduttavaa vanhalle äidille? Eihän hänellä ollut tilaa surra poikansa menetystä, omalla tavallaan, vaan muiden ehdoilla ja aikataululla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse haluaisit sinua kohtaan toimittavan samassa tilanteessa. Haluaisitko avata kotisi oven yhä uudelleen lähes tuntemattomille ihmisille, jotka itkien valittelisivat suruanne. Joutuisit lohduttelemaan vieraita ihmisiä. Adressi on hyvä.
Kyseessä on vainajan paras kaveri eli perheelle hyvin tuttu henkilö!
No voi kauheaa! Adressi on ihan riittävä! Ystävyys ja rakkaus osoitetaan elinaikana!
Niin, kyllä. Ja vanhemmat ovat elossa. He ovat menettäneet lapsensa, joka on suurin menetys, jonka ihminen voi kokea.
Olen teininä haudannut ystävän. Mentiin haitajaisiin kavereiden kanssa yhdessä.
Minulle jäi erityisesti mieleen se kuinka tärkeää kuolleen lapsen vanhemmille oli se, että lapsella oli ollut läheisiä ystäviä elämässään. Äiti oli todella liikuttunut kun oltiin paikalla vaikka kukaan mistään hautajaisetiketistä mitään tiennytkään sen ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä poikani ja kaverinsa veivät yhteisen adressin menehtyneen vanhemmille. Arvostivat kovasti.
Tätä suosittelen, kaveriporukan yhteinen, jos kavereita oli useampi.
Vierailija kirjoitti:
Adressi LÄHETETÄÄN jos ei itse pääse hautajaisiin, muuten viedään kukkia ja otan osaa kortti.
Nämä on huvittavia jotka tulevat hautajaisiin tuoden adressin.
Pikku etikettikasvatus olisi paikallaan koulussa kun se näyttää puuttuvan todella monelta aikuiselta.
Parin vuoden sisällä ollut muutamia hautajaisia ja kaikissa tapauksissa olen lähettänyt adressin omaisille. Ei ole ollut tarkoituskaan mennä hautajaisiin, eikä niihin ole voinut mennä koska ollut koronan rajoitukset. Henkilömäärä ollut rajoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy menisikö poika muiden kavereiden kanssa. Ja kerro, että ei tarvitse mitään muuta kuin ojentaa kukat ja sanoa otan osaa. Eikä haittaa vaikka itkettäisi. Ei tarvitse mennä sisään, vaikka kutsuttaisiin.
Vaihtoehtoisesti kukkia voi lähettää kukkakaupan kautta, se on myös kohtelias ja neutraali tapa, joka voi olla myös vastaanottajalle helpompi, kun ei tarvitse kohdata ihmisiä, vain sen persoonattoman lähetin joka ojentaa paketin.
Luulisi, että nykyaikana koulussa herkästi järjestettäisiin keskusteluapua, mutta jos ei niin kannattaa ap:n lähestyä kouluterveydenhoitajaa asiassa. JOS kutsu hautajaisiin tulee, juttelisin myös siitä, että voi olla hyvä ihan omaltakin osaltaan mennä, hautajaiset ovat sellainen tietty etappi suremisessa, jonka yli on hyvä päästä. Ja jos kutsutaan, se tarkoittaa sitä että halutaan paikalle. Jotkut varmaankin haluavat pitää hautajaiset oman perheen kesken, mutta jotkut saavat voimia siitä että vainajan ystäviä on paikalla. Se osoitetaan kutsulla, miten halutaan tilaisuutta viettää.
Ja vaikka jotkut tässä sanovatkin että kukat eivät miellyttäneet, niin itse AINA lähetän kukkia, jos joku lähipiirissä itse tai jonkun läheinen kuolee. Tänäkin kesänä on kaksi ystävääni menettänyt vanhempansa ja heti laitoin kukat, ja molemmista tuli vuolaat kiitokset, miten se lämmitti. Molemmat lähetin kukkakaupan lähetin kautta.
Luepa ajatuksen kanssa
"
Tänäkin kesänä on kaksi ystävääni menettänyt vanhempansa ja heti laitoin kukat, ja molemmista tuli vuolaat kiitokset, miten se lämmitti"
Laitoit kukkalähetyksen ja iloitset, kuinka se lämmitti mieltäsi!
No, onhan se tuokin osanotto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.
Hanki pojallesi keskusteluapua asap.
Samaa mieltä. Poika tulee katumaan koko loppuelämänsä, jos ei mene nyt hautajaisiin jättämään hyvästejä.
sukulaispojan kaveri kuoli 16 vuotiaana ja oli muutama jotka ei pystyneet menemään hautajaisiin. Kokoontuivat haudalle samana iltana viemään kukkia ja kynttilöitä ja hyvästelivät kaverinsa. Arkun näkeminen voi olla joillekkin ylivoimaista tuossa iässä. Voi myös hyvästellä muutoinkin.
Minä olen nähnyt useampia tällaisia tilanteita enkä ole kyllä nähnyt yhtään läheisen menettänyttä nuorta, joka ei ole pystynyt tulemaan hautajaisiin. Toki jos on ollut esimerkiksi samassa onnettomuudessa, voisi ehkä olla.. Mutta silti. Kaikki kuolevat kerran. On vähän elämästä vieraantunutta, jos alkaa vältellä hautajaisia, ”koska en kestä nähdä arkkua”. Vanhemmat ovat menettäneet lapsen, lapset sisaruksensa jne. Sinä et kestä nähdä arkkua. Joo-o.
Jos minun lapseni reagoisi ystävänsä kuolemaan näin, hakisin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä ihmisiä, joille se adressi on todellakin tuonut lisälohtua surussa? Aidosti?
Onko se pahvikansion, josta roikkuu tupsuja, sisällä oleva värssy se jotenkin se kaikkein merkitsevin osanotto todellakin?
Eikö osanotto voi olla myös vaikka lahjoitus sellaiseen asiaan, joka vainajalle oli tärkeää? Tai pelkkä sopivassa tilanteessa aidosti kerrottu "otan osaa"?
Mutta ei? Adressi ja kukkia aina vaan? Oletteko te kaikki 97-vuotiaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 15- vuotiaan hautajaisissa. Siellä oli paljon nuoria, kuolleen kavereita. Myöhemmin äiti sanoi, että oli ihanaa kun tulivat paikalle ja että hänen lapsellaan oli niin paljon niin ihania kavereita.
Juuri noin, jos pystyy menemään.
Ja jos ei pysty menemään, sekin on ihan ok!
Miksi ei pystyisi? Ei se itkeminen mitään haittaa.
Et taida tuntea teinipoikia. Suurin osa heistä ei halua itkeä julkisesti vieraiden ihmisten edessä.
Eivät kai teinille oman parhaan kaverin vanhemmat ole vieraita ihmisiä? Todennäköisesti heitä on nähnyt melkein päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen teininä haudannut ystävän. Mentiin haitajaisiin kavereiden kanssa yhdessä.
Minulle jäi erityisesti mieleen se kuinka tärkeää kuolleen lapsen vanhemmille oli se, että lapsella oli ollut läheisiä ystäviä elämässään. Äiti oli todella liikuttunut kun oltiin paikalla vaikka kukaan mistään hautajaisetiketistä mitään tiennytkään sen ikäisenä.
Juuri näin. Minun lapseni ystävä on kuollut ja lapsi ystävineen meni heti seuraavana päivänä käymään kuten moni vanhempikin, vaikkei hyvin tunnettu. Nuoret käyvät edelleen ja juuri tuosta syystä, he ovat yksi jäljellä oleva muisto siitä rakkaasta joka ei ole täällä enää. Vanhemmat kantavat lasta sydämessään, nuoret kaveriaan, ikuisesti.
Kukka on kukka ja adressi paperi. Mutta kun on läheisestä kyse, mikään ei korvaa sitä, että menet paikalle ja suret ja muistelet surevan kanssa etkä unohda. Suuri osa meistä on tuossa tilanteessa elämässään (läheisen menettäneenä) ja se on helpompi kantaa, kun ei jää yksin.
Järkikin sanoo, että toki kysytään, onko ok tulla. Mutta jos et kysy, älä myöskään päättele, että ”minä en haluaisi, että tuntemattomat tulevat”. Jos lastaan ei ole menettänyt, ei sitä voi tajuta tai tietää - tämän opetti minulle vanhempi, joka juuri oli menettänyy lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ihmisiä, joille se adressi on todellakin tuonut lisälohtua surussa? Aidosti?
Onko se pahvikansion, josta roikkuu tupsuja, sisällä oleva värssy se jotenkin se kaikkein merkitsevin osanotto todellakin?
Eikö osanotto voi olla myös vaikka lahjoitus sellaiseen asiaan, joka vainajalle oli tärkeää? Tai pelkkä sopivassa tilanteessa aidosti kerrottu "otan osaa"?
Mutta ei? Adressi ja kukkia aina vaan? Oletteko te kaikki 97-vuotiaita?
Kun itket kotona silmät päästäsi, niin tuoko lohtua koko ajan soiva ovikello jossa kumminkaimanserkun sukulaiset tuovat kukkia ja ottavat osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ihmisiä, joille se adressi on todellakin tuonut lisälohtua surussa? Aidosti?
Onko se pahvikansion, josta roikkuu tupsuja, sisällä oleva värssy se jotenkin se kaikkein merkitsevin osanotto todellakin?
Eikö osanotto voi olla myös vaikka lahjoitus sellaiseen asiaan, joka vainajalle oli tärkeää? Tai pelkkä sopivassa tilanteessa aidosti kerrottu "otan osaa"?
Mutta ei? Adressi ja kukkia aina vaan? Oletteko te kaikki 97-vuotiaita?
Kun itket kotona silmät päästäsi, niin tuoko lohtua koko ajan soiva ovikello jossa kumminkaimanserkun sukulaiset tuovat kukkia ja ottavat osaa.
Vaihtoehdot ovat siis joko adressi tai koko ajan soiva ovikello?
Monet haluavat surra menetystään vain lähiomaisten kanssa, eikä ulkopuolisten tuttujen.
Ja jos kysymys on oman lapsen menetyksestä tai nuoren puolison kuolemasta yllättäen , se menetys on vielä kipeämpi.
Oman elämänkokemukseni perusteella, joka on pitkä, moni sureva kaipaa vain rauhaa ja hiljaisuutta.
Eikä ole lainkaan harvinaista, että sureva perhe joutuu lähtemään kodistaan evakkoon, joko isovanhempien tai ystävien luo, kun eivät kestä näitä suruvalittelun tuojia ja usein kun lapsi tai puoliso menetetään yllättäen, vanhemmat ovat saaneet terapiaa ja lääkitystä suruunsa ja siinä tilanteessa ei edes suositella ulkopuolisten tapaamista, koska shokki ja lääkitysvaihe päällä.
Surunvalittelut kyllä ehtii tehdä myöhemmin, kun perhe ja lähiomaidet ovat toipuneet suuresta surustaan ja menetyksestä.
Ja perinteisesti adressi on lähetetty hautajaisiin, jos kutsu on tullut, mutta on estynyt saapumasta.
Ja sen kynttilän ja kukat voit yhtähyvin laittaa omaan pihapiiriinsä, vainajan muistoksi tai polttaa kynttilää kotona.
Alue: Aihe vapaa
Järkyttävä asia. Ymmärrettävästi ottaa koville.