Pojan kaveri menehtyi. Itse en kunnolla perhettä tuntenut, mutta poika tunsi heidät hyvin. Riittääkö tässä tapauksessa adressi?

Vierailija kirjoitti:

Hyviin käytöstapoihin ja hienotunteisuuteen kuuluu, ettei surutaloon mene kuin lähiomaiset ja ulkopuoliset vain Kutsuttuna.

Adressit ja kukat, ulko-ovelle, ilman ääniä ja häiriöitä.

Jokaisella on oikeus surra rauhassa. Ja se teidän suru on vain pieni murunen, verrattuna lähiomaisten suureen suruun.

Tämä on ilmeisesti täysin maakohtaista. Minulle on kerrottu, että virolaiset nimenomaan menevät paikalle. Luulisin että sielläkin surija voi vetäytyä huoneeseensa, mutta talossa on elämää huolehtimassa, että surijat syövät ja tukemassa heitä. Pidetään pahimpana sitä, että surija jätettäisiin yksin. 

Veikkaan jotenkin, että meidän maassa on aika erilainen kulttuuri tässä kuin valtaosassa maita. Enkä oikein usko sitäkään, että se täälläkään vallitsisi joka kylässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi, jos ehdottaisit pojallesi, että hän menisi yhdessä muiden (vielä elossa olevien) kavereiden kanssa yhdessä käymään edesmenneen kaverinsa vanhempien luona, ja veisi vaikka kukkia mennessään?

Jos oma lapseni kuolisi, tykkäisin kovasti, jos lapseni kavereita tulisi porukalla käymään.

Teinillekin olisi helpompi mennä tuttujen kavereiden kanssa yhdessä vaikeaan tilanteeseen.

Tässä on ihana ajatus taustalla. Pitää jutella pojan kanssa. Ehkä lapsen kavereiden kohtaaminen olisi perheelle helpompaa kuin kavereiden kohtaaminen vanhemman kanssa. Uskon nimittäin ymmärtäväni, miten se voi sattua. Toisaalta epäilen, että tämäkin tuntuu pojasta hyvin vaikealta. Hakee nimittäin aivan valtavasti nyt minusta turvaa. Ei ole enää sitä itsenäisyyttä ja uhmakkuutta, mitä vähän aikaa sitten oli ja mikä mua välillä ärsyttikin. Pitää kuitenkin kysyä. Ap

Millä tavalla hakee turvaa? Onko neitimäinen?

Suksi kuuseen. Ap:n ei tarvitse kuunnella tälläista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi, jos ehdottaisit pojallesi, että hän menisi yhdessä muiden (vielä elossa olevien) kavereiden kanssa yhdessä käymään edesmenneen kaverinsa vanhempien luona, ja veisi vaikka kukkia mennessään?

Jos oma lapseni kuolisi, tykkäisin kovasti, jos lapseni kavereita tulisi porukalla käymään.

Teinillekin olisi helpompi mennä tuttujen kavereiden kanssa yhdessä vaikeaan tilanteeseen.

Tässä on ihana ajatus taustalla. Pitää jutella pojan kanssa. Ehkä lapsen kavereiden kohtaaminen olisi perheelle helpompaa kuin kavereiden kohtaaminen vanhemman kanssa. Uskon nimittäin ymmärtäväni, miten se voi sattua. Toisaalta epäilen, että tämäkin tuntuu pojasta hyvin vaikealta. Hakee nimittäin aivan valtavasti nyt minusta turvaa. Ei ole enää sitä itsenäisyyttä ja uhmakkuutta, mitä vähän aikaa sitten oli ja mikä mua välillä ärsyttikin. Pitää kuitenkin kysyä. Ap

Millä tavalla hakee turvaa? Onko neitimäinen?

Suksi kuuseen. Ap:n ei tarvitse kuunnella tälläista.

Suksi ite kun et osaa edes kirjoittaa 😂

Tämä ei ole ihan vastaava tapaus, mutta kun isäni kuoli (olen itse nuori aikuinen), niin ainoat kukat lähetti isän tilitoimisto, joka hoiti hänen firmansa asioita. Hautajaisiin oli sentään toimitettu adresseja ja postissa sain pari korttia, mutta kyllä minusta olisi ollut paikallaan saada joltain tutuilta ja sukulaisilta surunvalittelukukkia. Mieluummin se hieman tungetteleva vaihtoehto kuin ei mitään muistamista. Mieheni isän kuolemaa hänen kaverinsa eivät noteeranneet millään tavalla. Mies oli myös kerran erään nuoren henkilön hautajaisissa, mutta suurin osa kavereista "ei pystynyt" osallistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse haluaisit sinua kohtaan toimittavan samassa tilanteessa. Haluaisitko avata kotisi oven yhä uudelleen lähes tuntemattomille ihmisille, jotka itkien valittelisivat suruanne. Joutuisit lohduttelemaan vieraita ihmisiä. Adressi on hyvä.

Onko sinulla kokemusta? Vai miten olet noin jyrkkä ja ehdoton?

Moni turhaan miettii, että onko tungettelevaa.

Kaikki tuki on tarpeen. Se menetys on niin suuri. Suru on kansainvälinen tunne ja tuntemus. Adressikin on hyvä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Tee aapee rohkeasti niin kuin tuntuu.

Poikasi tarvitsee tukesi. Puhukaa.

Tuo on pojallesi oletettavasti se ensimmäinen iso menetys kuolemalle. Ei voi tietää mitä tapahtuu tai miltä tulee tuntumaan. Se on vain elettävä läpi.

Osanotto.

Äitini kuollessa jouduin kuuntelemaan sukulaisten voivottelua, kauhistelua ja ahdistusta. Tärkein asia tuntui olevan se heidän surunsa, ei minun. Hautajaisiinkin yritti eräs sukulainen väkisin ängetä, vaikka en häntä äitini toiveesta kutsunut. Hänellä oli kuulemma oikeus, oli ihan lakimieheltä kysynyt🙄

Ohis

Jatkan ohista. Hyvin todennäköisesti minä olen se, joka joutuu jossain kohtaa järjestämään äitinsä hautajaiset. Aivan kestämätön ajatus, vaikka luonnollista elämän kiertokulkua.

Tulevaa helpottaa edes aavistuksen se, että olemme kuitenkin jonkin verran jo sivunneet aihetta ja muutenkin valmiiksi tiedän, ettei äitini ole itsekään sellainen, jolle tietyt tapakristityt toimintatavat tärkeitä.

Siinä kohtaa kun äidistäni aika jättää, hyvin todennäköisesti myös niistä enemmän änkyräsukulaisista aika on jättänyt jo edeltäen. Ja hyvä niin. Meinaan yhtään luterilaista virsikirjaveisua vuodelta 1873 ei tulla hautajaisissa taatusti veisaamaan. Rajansa se on kärsimykselläkin. 

Adressi LÄHETETÄÄN jos ei itse pääse hautajaisiin, muuten viedään kukkia ja otan osaa kortti.

Nämä on huvittavia jotka tulevat hautajaisiin tuoden adressin.

Pikku etikettikasvatus olisi paikallaan koulussa kun se näyttää puuttuvan todella monelta aikuiselta.

Ostat adressin sopivalla värssyllä ja siihen ensin pojan nimi ja perhe ( esim ville +perhe) tai sitten voit viedä kukkia pojan puolesta , osaanotto ja kertoa ettei poika pystynyt itse tulemaan.)

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 15- vuotiaan hautajaisissa. Siellä oli paljon nuoria, kuolleen kavereita. Myöhemmin äiti sanoi, että oli ihanaa kun tulivat paikalle ja että hänen lapsellaan oli niin paljon niin ihania kavereita.

Juuri noin, jos pystyy menemään.

Tyhmää ku tehään tämmönen ketju jossa höpötellään muttei voia kertoa mihin se kuoli ja suututaan jos joku kysyy sitä.

Miks sit tämmösen ketjunkaan voi tehä? Eikö seki pilkkaa vainajaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Samaa mieltä. Poika tulee katumaan koko loppuelämänsä, jos ei mene nyt hautajaisiin jättämään hyvästejä.

Pojan pitää saada tehdä , niinkuin pystyy. Olla menemättä , tai mennä yksin, kaverin tai vanhemman kanssa. Kaikki nuo ovat yhtä hyviä vaihtoehtoja.

111, ei se pilaa mitään muistoja vaikka ei hautajaisiin mene.

Monet haluaa muistaa ihmisen elossa ja vaalia hyviä muistoja, ei se ruumis siellä arkussa tajua kuka siellä vieressä hilluu.

Hautajaiset ja hautapaikat on vain eläviä varten, ne muistot on siellä päässä.

Vierailija kirjoitti:

111, ei se pilaa mitään muistoja vaikka ei hautajaisiin mene.

Monet haluaa muistaa ihmisen elossa ja vaalia hyviä muistoja, ei se ruumis siellä arkussa tajua kuka siellä vieressä hilluu.

Hautajaiset ja hautapaikat on vain eläviä varten, ne muistot on siellä päässä.

Valitettavasti se ei monilla mene noin, vaan myöhemmin iskee katumus. Tarkoitus on kuitenkin jättää jäähyväiset ja jakaa suru muiden läheisten kanssa. Toki vainajaa voi muistella ja kunnioittaa omassa mielessäänkin, mutta tärkeää on myös näyttää kunnioitus muille läheisille, jotta vainajan elämän merkityksellisyys korostuu.

On jotenkin todella itsekäs (ja suomalainen) ajatusmalli, että itsekseen surraan ja muistellaan vainajaa. Hautajaiset ovat kuitenkin vainajan elämän kunnioittamista, ja niihin osallistuminen iso osa surutyötä. Kyllä äitinä surisin, jos parhaat kaverit eivät osallistuisi lapsen hautajaisiin. Varmasti olisi sitä vainajakin toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi, jos ehdottaisit pojallesi, että hän menisi yhdessä muiden (vielä elossa olevien) kavereiden kanssa yhdessä käymään edesmenneen kaverinsa vanhempien luona, ja veisi vaikka kukkia mennessään?

Jos oma lapseni kuolisi, tykkäisin kovasti, jos lapseni kavereita tulisi porukalla käymään.

Teinillekin olisi helpompi mennä tuttujen kavereiden kanssa yhdessä vaikeaan tilanteeseen.

Kaikki eivät tykkää. En minäkään. Kauhistus jos tulisi " lähetystö" joukko kavereita . Järkeä kehiin.

Tyylikkäin osanotto on lähettää kukkia ja laittaa osanotto. Useinkaan sureva( t) eivät jaksa ottaa vastaan ketään.

114, tää on just tätä, pitää pitää pitää ja kunnioitus. Onko muka vainaja jotenkin vähemmän tärkeä ollut jos hänen hautajaisiin ei mene??

Musta on huvittavaa kun tekopyhänä mennään sen mummon kaiman siskon serkun hautajaisiin kahvittelemaan, vaikka viimeksi on nähty vahingossa 30v sitten vain siksi että vainajaa pitää kunnioittaa ja muistella.

Hautajaiset ja hautapaikka on vain ja ainoastaan eläviä varten.

Muistot elää ihmisten päässä.

Omaiset eivät ole kuolleet eikä omaisilla ole nokan koputtamista siitä kuka tulee tai ei tule hautajaisiin , he ovat sentään vielä elossa , toisin kuin vainaja.

Minä äitinä en surisi sitä kuka osallistuisi lapseni hautajaisiin , vaan surisin sitä että oma lapsi on kuollut.

Sitä surua ei saa suuremmaksi vaikka hautajaisia ei edes olisi. Kuollut on kuollut.

Hautajaisiin voi mennä, jos ei ole rajoituksia. Eiköhän se selviä lähempänä hautajaisia, toivotaanko muita kuin lähiomaisia tilaisuuteen.

Muutoin, pitää tuntea edesmenneen omaiset tosi hyvin ennen kuin menee henk.kohtaisesti ovelle surunvalittelukäynnille. Pitää tuntea siinä mielessä, että onko käynti sopivaa surevien kannalta vai ei.

Jos ei ole varma että käynti sopii, kannattaa lähettää kukkia osanottona.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmää ku tehään tämmönen ketju jossa höpötellään muttei voia kertoa mihin se kuoli ja suututaan jos joku kysyy sitä.

Miks sit tämmösen ketjunkaan voi tehä? Eikö seki pilkkaa vainajaa.

Mitä ihmettä sä teet itsellesi täysin tuntemattoman vainajan tarkalla kuolinsyyllä? 

Huvittavia nämä, ketkä pönkittävät omaa tärkeyttään sillä että kyllä meidän pojan hautajaisiin pitää tulla paljon porukkaa että nähdään kuinka tärkeä hän oli jne.

Se LAPSI on KUOLLUT, millään muulla ei ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

111, ei se pilaa mitään muistoja vaikka ei hautajaisiin mene.

Monet haluaa muistaa ihmisen elossa ja vaalia hyviä muistoja, ei se ruumis siellä arkussa tajua kuka siellä vieressä hilluu.

Hautajaiset ja hautapaikat on vain eläviä varten, ne muistot on siellä päässä.

Valitettavasti se ei monilla mene noin, vaan myöhemmin iskee katumus. Tarkoitus on kuitenkin jättää jäähyväiset ja jakaa suru muiden läheisten kanssa. Toki vainajaa voi muistella ja kunnioittaa omassa mielessäänkin, mutta tärkeää on myös näyttää kunnioitus muille läheisille, jotta vainajan elämän merkityksellisyys korostuu.

On jotenkin todella itsekäs (ja suomalainen) ajatusmalli, että itsekseen surraan ja muistellaan vainajaa. Hautajaiset ovat kuitenkin vainajan elämän kunnioittamista, ja niihin osallistuminen iso osa surutyötä. Kyllä äitinä surisin, jos parhaat kaverit eivät osallistuisi lapsen hautajaisiin. Varmasti olisi sitä vainajakin toivonut.

Höpö höpö.