Pojan kaveri menehtyi. Itse en kunnolla perhettä tuntenut, mutta poika tunsi heidät hyvin. Riittääkö tässä tapauksessa adressi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Koita jotenkin saada rohkaistua poikasi menemään niihin hautajaisiin jos kutsu tulee. Se voi kuitenkin osaltaan auttaa suruprosessissa, vaikka siltä ei nyt juuri tunnu. 

Jos ei hautajaisiin mitenkään pysty, niin hautajaisten jälkeen käymään haudalla ainakin. Perustelu sama kuin yllä. 

Senhän takia näitä rituaaleja ja muistelupaikkoja on, että auttaa kaipaamaan jääviä edes jotenkin hahmottamaan asiaa, jota ei edes aikuisena oikein hahmota, eikä hahmottaa haluaisi.

Edelleenkään hautajaiset eivät välttämättä ole avoin tilaisuus, vaan lähisuvun kesken järjestetty tilaisuus.

Miten olisi esim kukkakimpun lähettäminen viestin kanssa, sekin tuntuu hyvältä että joku ajattelee. Henkilokohtainen vierailu voi tuntua alussa liian raskaalta.

Äitini kuoli kun olin 22-vuotias. Vaikka tästä on jo 15 vuotta kun niin muistan vieläkin, kuinka ärsyttävää, kiusallista ja vaivaannuttavaa oli kun puolituttujakin, jotka eivät oikeasti edes välittäneet olivat tuomassa kukkia ja adresseja. Kukaan ei oikeasti ollut kiinnostunut siitä, millainen vointiani oli tai muistakaan käytännön asioista tai niiden hoitamisesta. Oikeasti kukaan ei kysynyt, voiko jotenkin auttaa. Olin köyhä opiskelija ja muitakin ongelmia riitti. Jotenkin olisi pitänyt itse lohdutella muita. En edes ollut läheinen äitini kanssa, kuolema ei ollut yllätys, koska oli sairas, enkä tarvinnut apua suruni kanssa, koska sitä ei oikeastaan ollut, mutta siltikin monien käytös ärsytti. Tuo kukkien ja adressien lähettäminen on oikeasti jotain huonon omantunnon pesua tai vastaavaa.

En nyt keneltäkään taloudellista apua pyytänyt tai olisi vaatinut, mutta olisi nuo kukkiin ja adresseihinkin käytetyt rahat voitu paremmin käyttää. Itse en aio kenellekään kukkia tai adresseja ruveta lähettelemään. Eihän noilla oikeasti edes mitään tee. Parempi tarvittaessa joku käytännöllisempi apu. Kukkien tuotanto ja viljely vaatii paljon resursseja ja parempi tuokin olisi käyttää ruoan tuotantoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Koita jotenkin saada rohkaistua poikasi menemään niihin hautajaisiin jos kutsu tulee. Se voi kuitenkin osaltaan auttaa suruprosessissa, vaikka siltä ei nyt juuri tunnu. 

Jos ei hautajaisiin mitenkään pysty, niin hautajaisten jälkeen käymään haudalla ainakin. Perustelu sama kuin yllä. 

Senhän takia näitä rituaaleja ja muistelupaikkoja on, että auttaa kaipaamaan jääviä edes jotenkin hahmottamaan asiaa, jota ei edes aikuisena oikein hahmota, eikä hahmottaa haluaisi.

Edelleenkään hautajaiset eivät välttämättä ole avoin tilaisuus, vaan lähisuvun kesken järjestetty tilaisuus.

Tämä. Korona-aikana kolme läheistä kuollut. Vaikka oli jo mahdollisuus kokoontumiseen, halusivat aivan lähimmät olla ihan vaan keskenään. Näin myös kaikille ilmoitettiin. Myöskään adresseja tai kukkia ei haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Koita jotenkin saada rohkaistua poikasi menemään niihin hautajaisiin jos kutsu tulee. Se voi kuitenkin osaltaan auttaa suruprosessissa, vaikka siltä ei nyt juuri tunnu. 

Jos ei hautajaisiin mitenkään pysty, niin hautajaisten jälkeen käymään haudalla ainakin. Perustelu sama kuin yllä. 

Senhän takia näitä rituaaleja ja muistelupaikkoja on, että auttaa kaipaamaan jääviä edes jotenkin hahmottamaan asiaa, jota ei edes aikuisena oikein hahmota, eikä hahmottaa haluaisi.

Edelleenkään hautajaiset eivät välttämättä ole avoin tilaisuus, vaan lähisuvun kesken järjestetty tilaisuus.

Tämä. Korona-aikana kolme läheistä kuollut. Vaikka oli jo mahdollisuus kokoontumiseen, halusivat aivan lähimmät olla ihan vaan keskenään. Näin myös kaikille ilmoitettiin. Myöskään adresseja tai kukkia ei haluttu.

Tottakai tämä sitten pätee kaikkiin kuolleisuus tästä ikuisuuteen.

Suosittelen vierailua. Edes kukkien ja adressin viemistä. Silloin kun oma äitini kuoli, niin oli ihanaa, että tärkeimmät ystäväni tulivat käymään tuoden kukkia. Eihän me mistään pystytty puhumaan. Hiljaa oltiin vierekkäin ja itkettiin. Mutta siitä tuli sellainen olo, että välitetään. Aina ei tarvitse sanoa mitään ihmeellistä. Pelkkä teko riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Koita jotenkin saada rohkaistua poikasi menemään niihin hautajaisiin jos kutsu tulee. Se voi kuitenkin osaltaan auttaa suruprosessissa, vaikka siltä ei nyt juuri tunnu. 

Jos ei hautajaisiin mitenkään pysty, niin hautajaisten jälkeen käymään haudalla ainakin. Perustelu sama kuin yllä. 

Senhän takia näitä rituaaleja ja muistelupaikkoja on, että auttaa kaipaamaan jääviä edes jotenkin hahmottamaan asiaa, jota ei edes aikuisena oikein hahmota, eikä hahmottaa haluaisi.

Edelleenkään hautajaiset eivät välttämättä ole avoin tilaisuus, vaan lähisuvun kesken järjestetty tilaisuus.

Tämä. Korona-aikana kolme läheistä kuollut. Vaikka oli jo mahdollisuus kokoontumiseen, halusivat aivan lähimmät olla ihan vaan keskenään. Näin myös kaikille ilmoitettiin. Myöskään adresseja tai kukkia ei haluttu.

Tottakai tämä sitten pätee kaikkiin kuolleisuus tästä ikuisuuteen.

Harvempi haluaa luokseen kyläkokousta teeskentelemään uteliaisuuttaan, jotta pääsevät juoruilemaan sitten. Sitähän se on, ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Koita jotenkin saada rohkaistua poikasi menemään niihin hautajaisiin jos kutsu tulee. Se voi kuitenkin osaltaan auttaa suruprosessissa, vaikka siltä ei nyt juuri tunnu. 

Jos ei hautajaisiin mitenkään pysty, niin hautajaisten jälkeen käymään haudalla ainakin. Perustelu sama kuin yllä. 

Senhän takia näitä rituaaleja ja muistelupaikkoja on, että auttaa kaipaamaan jääviä edes jotenkin hahmottamaan asiaa, jota ei edes aikuisena oikein hahmota, eikä hahmottaa haluaisi.

Edelleenkään hautajaiset eivät välttämättä ole avoin tilaisuus, vaan lähisuvun kesken järjestetty tilaisuus.

Tämä. Korona-aikana kolme läheistä kuollut. Vaikka oli jo mahdollisuus kokoontumiseen, halusivat aivan lähimmät olla ihan vaan keskenään. Näin myös kaikille ilmoitettiin. Myöskään adresseja tai kukkia ei haluttu.

Tottakai tämä sitten pätee kaikkiin kuolleisuus tästä ikuisuuteen.

Harvempi haluaa luokseen kyläkokousta teeskentelemään uteliaisuuttaan, jotta pääsevät juoruilemaan sitten. Sitähän se on, ei mitään muuta.

Sä olet kyllä sekaisin. Jos itse olet tunnekylmä juoruilija niin se ei tarkoita, että kaikki muutkin ihmiset on.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli kun olin 22-vuotias. Vaikka tästä on jo 15 vuotta kun niin muistan vieläkin, kuinka ärsyttävää....Tuo kukkien ja adressien lähettäminen on oikeasti jotain huonon omantunnon pesua tai vastaavaa.

Tässä huomaa kuinka erilailla ihmiset surevat. Itse olen tuon yhden aiemman viestin kirjoittaja jonka mielestä oli kauheaa kuinka välinpitämätön ja kiireinen pappi oli suruni keskellä.

Sen sijaan koin kukkien lähettämisen kauniina eleenä. Itse olisin tarvinnut eniten tukea vasta seuraavana vuonna läheiseni kuolemasta. Ensimmäinen vuosi oli liian raskas.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen vierailua. Edes kukkien ja adressin viemistä. Silloin kun oma äitini kuoli, niin oli ihanaa, että tärkeimmät ystäväni tulivat käymään tuoden kukkia. Eihän me mistään pystytty puhumaan. Hiljaa oltiin vierekkäin ja itkettiin. Mutta siitä tuli sellainen olo, että välitetään. Aina ei tarvitse sanoa mitään ihmeellistä. Pelkkä teko riittää.

Ymmärrätkö mikä ero on sinun tilanteessasi ja ap:n & hänen poikansa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Koita jotenkin saada rohkaistua poikasi menemään niihin hautajaisiin jos kutsu tulee. Se voi kuitenkin osaltaan auttaa suruprosessissa, vaikka siltä ei nyt juuri tunnu. 

Jos ei hautajaisiin mitenkään pysty, niin hautajaisten jälkeen käymään haudalla ainakin. Perustelu sama kuin yllä. 

Senhän takia näitä rituaaleja ja muistelupaikkoja on, että auttaa kaipaamaan jääviä edes jotenkin hahmottamaan asiaa, jota ei edes aikuisena oikein hahmota, eikä hahmottaa haluaisi.

Edelleenkään hautajaiset eivät välttämättä ole avoin tilaisuus, vaan lähisuvun kesken järjestetty tilaisuus.

Tämä. Korona-aikana kolme läheistä kuollut. Vaikka oli jo mahdollisuus kokoontumiseen, halusivat aivan lähimmät olla ihan vaan keskenään. Näin myös kaikille ilmoitettiin. Myöskään adresseja tai kukkia ei haluttu.

Tottakai tämä sitten pätee kaikkiin kuolleisuus tästä ikuisuuteen.

Harvempi haluaa luokseen kyläkokousta teeskentelemään uteliaisuuttaan, jotta pääsevät juoruilemaan sitten. Sitähän se on, ei mitään muuta.

Sä olet kyllä sekaisin. Jos itse olet tunnekylmä juoruilija niin se ei tarkoita, että kaikki muutkin ihmiset on.

Valitettavan monet ovat.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli kun olin 22-vuotias. Vaikka tästä on jo 15 vuotta kun niin muistan vieläkin, kuinka ärsyttävää, kiusallista ja vaivaannuttavaa oli kun puolituttujakin, jotka eivät oikeasti edes välittäneet olivat tuomassa kukkia ja adresseja. Kukaan ei oikeasti ollut kiinnostunut siitä, millainen vointiani oli tai muistakaan käytännön asioista tai niiden hoitamisesta. Oikeasti kukaan ei kysynyt, voiko jotenkin auttaa. Olin köyhä opiskelija ja muitakin ongelmia riitti. Jotenkin olisi pitänyt itse lohdutella muita. En edes ollut läheinen äitini kanssa, kuolema ei ollut yllätys, koska oli sairas, enkä tarvinnut apua suruni kanssa, koska sitä ei oikeastaan ollut, mutta siltikin monien käytös ärsytti. Tuo kukkien ja adressien lähettäminen on oikeasti jotain huonon omantunnon pesua tai vastaavaa.

En nyt keneltäkään taloudellista apua pyytänyt tai olisi vaatinut, mutta olisi nuo kukkiin ja adresseihinkin käytetyt rahat voitu paremmin käyttää. Itse en aio kenellekään kukkia tai adresseja ruveta lähettelemään. Eihän noilla oikeasti edes mitään tee. Parempi tarvittaessa joku käytännöllisempi apu. Kukkien tuotanto ja viljely vaatii paljon resursseja ja parempi tuokin olisi käyttää ruoan tuotantoon.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Mun isä kuoli kun olin 25- vuotias. Ja minusta oli ihanaa tavata isän työkavereita ja muita kavereita hautajaisissa. Tutustuin ihan erilaiseen isääni sitä kautta. Adresseja ja kukkia tuli paljon, enkö niistä ainakaan tuolla tavalla ärsyyntynyt. Minusta se oli ja on edelleen kaunis tapa kunnioittaa vainajan muistoa.

Miksei pojan isä vie häntä sinne? Nämä on kuitenkin miesten juttuja.

Mietipä asiaa itse.

Jos vainaja olisikin sinun lapsesi, haluaisitko kaverin tai hänen äitinsä teille pyörimään?

Ai et haluaisi?

Tuskinpa hänkään.

Kirjoittakaa poikasi kanssa yhdessä muisto- ja osanottokirje (sinua tarvitaan varmistamaan kirjoituksen tyylilaji) ja toimittakaa se yhteystietojen ja kukkakimpun kanssa äidille.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä asiaa itse.

Jos vainaja olisikin sinun lapsesi, haluaisitko kaverin tai hänen äitinsä teille pyörimään?

Ai et haluaisi?

Tuskinpa hänkään.

Kirjoittakaa poikasi kanssa yhdessä muisto- ja osanottokirje (sinua tarvitaan varmistamaan kirjoituksen tyylilaji) ja toimittakaa se yhteystietojen ja kukkakimpun kanssa äidille.

Minä haluaisin. Mun lapsella on ihania kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli kun olin 22-vuotias. Vaikka tästä on jo 15 vuotta kun niin muistan vieläkin, kuinka ärsyttävää....Tuo kukkien ja adressien lähettäminen on oikeasti jotain huonon omantunnon pesua tai vastaavaa.

Tässä huomaa kuinka erilailla ihmiset surevat. Itse olen tuon yhden aiemman viestin kirjoittaja jonka mielestä oli kauheaa kuinka välinpitämätön ja kiireinen pappi oli suruni keskellä.

Sen sijaan koin kukkien lähettämisen kauniina eleenä. Itse olisin tarvinnut eniten tukea vasta seuraavana vuonna läheiseni kuolemasta. Ensimmäinen vuosi oli liian raskas.

Miksi tätä viestiäni on alapeukutettu? Enkö saa rehellisesti sanoa, että papin käytös tuntui minusta pahalta? Odotin enemmän empatiaa ja kuvittelin kohtaavani ns ammattiauttajan, mutta erehdyin. En halunnut yleisesti kritisoida kirkkoa tai pappeja, kirjoitin vain omasta kokemuksestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Miksi ei pysty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli kun olin 22-vuotias. Vaikka tästä on jo 15 vuotta kun niin muistan vieläkin, kuinka ärsyttävää....Tuo kukkien ja adressien lähettäminen on oikeasti jotain huonon omantunnon pesua tai vastaavaa.

Tässä huomaa kuinka erilailla ihmiset surevat. Itse olen tuon yhden aiemman viestin kirjoittaja jonka mielestä oli kauheaa kuinka välinpitämätön ja kiireinen pappi oli suruni keskellä.

Sen sijaan koin kukkien lähettämisen kauniina eleenä. Itse olisin tarvinnut eniten tukea vasta seuraavana vuonna läheiseni kuolemasta. Ensimmäinen vuosi oli liian raskas.

Miksi tätä viestiäni on alapeukutettu? Enkö saa rehellisesti sanoa, että papin käytös tuntui minusta pahalta? Odotin enemmän empatiaa ja kuvittelin kohtaavani ns ammattiauttajan, mutta erehdyin. En halunnut yleisesti kritisoida kirkkoa tai pappeja, kirjoitin vain omasta kokemuksestani.

Älä välitä, tässä on pari provoa tai muuten sekopäätä, joiden mielestä hautajaisiin ei saa osallistua eikä kukkia tai adresseja lähettää, koska kukaan ei niitä arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse haluaisit sinua kohtaan toimittavan samassa tilanteessa. Haluaisitko avata kotisi oven yhä uudelleen lähes tuntemattomille ihmisille, jotka itkien valittelisivat suruanne. Joutuisit lohduttelemaan vieraita ihmisiä. Adressi on hyvä.

Kyseessä on vainajan paras kaveri eli perheelle hyvin tuttu henkilö!

Tässä tapauksessa perheelle lähes tuntematon äiti on viemässä kukkia poikansa puolesta. Eli ei todellakaan hyvin tuttu.

Ei, vaan vainajalle tuttu poika mukaan tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Haitajaisiin ei voi mennä, jos ei sinne kutsuta. Joskus kuolinilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen, jolloin sinne on erikseen kutsuttu.

Hautajaisiin, eli sinne siunaustilaisuuden VOI mennä, muistotilaisuus voi olla erikseen kutsutuille. Muutaman kerran olen mennyt saattamaan kappeliin ja haudalle, ja siitä sitten livennyt pois. Kirkot ja kappelit ovat avoimia paikkoja, eivät mitään "vain kutsutuille".

Voi sinne mennä, mutta mistä tiesit milloin ja mihin mennä?