Pojan kaveri menehtyi. Itse en kunnolla perhettä tuntenut, mutta poika tunsi heidät hyvin. Riittääkö tässä tapauksessa adressi?

Vierailija kirjoitti:

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Haitajaisiin ei voi mennä, jos ei sinne kutsuta. Joskus kuolinilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen, jolloin sinne on erikseen kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Pitää pystyä menemään hautajaisiin. Siitä et neuvottele. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos oma lapsesi olisi menehtynyt ja kukaan hänen ystävä ei tulisi saattamaan häntä viimeiselle matkalle oman pelkuruuden takia?

Onko sinulta itseltäsi koskaan kuollut ketään oikeasti läheistä? Tai onko sinulla itselläsi tunteita ollenkaan? Mielestäsi siis pitää miettiä enemmän kuolleen lapsen vanhempien tunteita kuin ystävänsä menettäneen keskenkasvuisen nuoren, jolla emotionaalinen kehitys on vielä aivan täysin kesken?

Itse antaisin lapsen päättää meneekö hautajaisiin vai ei. Vanhempien kohtaaminen voi olla kova pala muutenkin hajalla olevalle teinille.

Olen jäänyt itse pois läheisen ihmisen hautajaisista, koska en henkisesti kestänyt sitä. Onneksi kukaan ei pakottanut. Sain ajan ja tilan käsitellä asiaa omalla tahdilla ilman ahdistavia kohtaamisia.

Tämä. Minun paras ystäväni kuoli syöpään, olin mukana saattohoidossa. Vein hänelle joka viikko kukkia, vietin aikaa. Sanoin myös, että hautajaisiin en tule, suren itsekseni, muistelen yksin. Ystäväni sanoi, ettei hän siellä enää minua kaipaa, sinne tulevat pahimmat teeskentelijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Surunvalittelukäynti olisi kyllä hyvä. Eivät ne niin kauheita ole kuin kuvitellaan, molemmat osapuolet saavat puhua asiasta ja yhteinen suru on jaettu suru. Ei se haittaa, jos itkettää. Voi ainakin ostaa kukkia ja viedä ne henkilökohtaisesti, surevat vanhemmat kutsuvat sisälle tai ottavat kukat vastaan ja kiittävät ovelta.

Ei, ei. Monikaan ei jaksa ottaa vastaan surunvalittelukävijöitä. Voi riippua siitäkin, mihin ja miten edesmennyt kuoli. Oliko onnettomuus vai äkillinen sairaus tai sairaus jonka tiedettiin johtavan ennenaikaiseen kuolemaan.

Itse en jaksaisi ottaa vastaan ketään vaan tarvitsisin rauhaa ja omaa aikaa ainakin hautajaisiin saakka,

Tämä. Jos äiti olisi minun läheinen ystävä menisin henk.kohtaisesti mutta muuten ei.

Surevat eivät todellakaan jaksa osanottorumbaa yleensä.

Ap ei ole menossa kuin lapsensa tueksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi, jos ehdottaisit pojallesi, että hän menisi yhdessä muiden (vielä elossa olevien) kavereiden kanssa yhdessä käymään edesmenneen kaverinsa vanhempien luona, ja veisi vaikka kukkia mennessään?

Jos oma lapseni kuolisi, tykkäisin kovasti, jos lapseni kavereita tulisi porukalla käymään.

Teinillekin olisi helpompi mennä tuttujen kavereiden kanssa yhdessä vaikeaan tilanteeseen.

Olen tuo jolta on sisarus kuollut lapsena. Oma äitini ei kestänyt nähdä sisarukseni kavereita varmaan kymmeneen vuoteen tämän kuoleman jälkeen. Koko epäreiluna, että he ovat elossa ja oma lapsi ei. Näiden vanhempien kohdalla ei tietenkään voi tietää, mutta en automaattisesti olettaisi, että vanhemmat ilahtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Minulta kuoli kaveri kun olin lapsi. Veimme äidin kanssa kukkia oven taakse. Minusta normaali tapa. Näin aikuisena ymmärrän, että se on myös vainajan kunnioittamista.

Oven taakse, eli ette soittaneet ovikelloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Haitajaisiin ei voi mennä, jos ei sinne kutsuta. Joskus kuolinilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen, jolloin sinne on erikseen kutsuttu.

Kuule nämä mammat sinne väkisin tunkevat. Ihan hirveän röyhkeä ja tunkeileva ketju! Yök mitä teeskenteleviä, tekopyhiä kantturoita!

Osanotto pojallesi. Hanki hänelle keskusteluapua. Ikävää, että tälläiseenkin ketjuun tuli sekopäitä riehumaan.

Kuka menetyksen kokenut oikeasti niitä kukkia haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuka menetyksen kokenut oikeasti niitä kukkia haluaa?

Lopeta nyt jo jooko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka menetyksen kokenut oikeasti niitä kukkia haluaa?

Lopeta nyt jo jooko.

Lopeta itse! Omaa egoasi ja narsismiasi sinä tuolla vöyhköykselläsi nostatat! Olet sairas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Haitajaisiin ei voi mennä, jos ei sinne kutsuta. Joskus kuolinilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen, jolloin sinne on erikseen kutsuttu.

Hautajaisiin, eli sinne siunaustilaisuuden VOI mennä, muistotilaisuus voi olla erikseen kutsutuille. Muutaman kerran olen mennyt saattamaan kappeliin ja haudalle, ja siitä sitten livennyt pois. Kirkot ja kappelit ovat avoimia paikkoja, eivät mitään "vain kutsutuille".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Koita jotenkin saada rohkaistua poikasi menemään niihin hautajaisiin jos kutsu tulee. Se voi kuitenkin osaltaan auttaa suruprosessissa, vaikka siltä ei nyt juuri tunnu. 

Jos ei hautajaisiin mitenkään pysty, niin hautajaisten jälkeen käymään haudalla ainakin. Perustelu sama kuin yllä. 

Senhän takia näitä rituaaleja ja muistelupaikkoja on, että auttaa kaipaamaan jääviä edes jotenkin hahmottamaan asiaa, jota ei edes aikuisena oikein hahmota, eikä hahmottaa haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Haitajaisiin ei voi mennä, jos ei sinne kutsuta. Joskus kuolinilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen, jolloin sinne on erikseen kutsuttu.

Hautajaisiin, eli sinne siunaustilaisuuden VOI mennä, muistotilaisuus voi olla erikseen kutsutuille. Muutaman kerran olen mennyt saattamaan kappeliin ja haudalle, ja siitä sitten livennyt pois. Kirkot ja kappelit ovat avoimia paikkoja, eivät mitään "vain kutsutuille".

Anteeksi mutta miksi sinun piti sinne päästä vaikka kutsua ei tullut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Haitajaisiin ei voi mennä, jos ei sinne kutsuta. Joskus kuolinilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen, jolloin sinne on erikseen kutsuttu.

Hautajaisiin, eli sinne siunaustilaisuuden VOI mennä, muistotilaisuus voi olla erikseen kutsutuille. Muutaman kerran olen mennyt saattamaan kappeliin ja haudalle, ja siitä sitten livennyt pois. Kirkot ja kappelit ovat avoimia paikkoja, eivät mitään "vain kutsutuille".

Hyi olkoon miten tungettelevaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Haitajaisiin ei voi mennä, jos ei sinne kutsuta. Joskus kuolinilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen, jolloin sinne on erikseen kutsuttu.

Hautajaisiin, eli sinne siunaustilaisuuden VOI mennä, muistotilaisuus voi olla erikseen kutsutuille. Muutaman kerran olen mennyt saattamaan kappeliin ja haudalle, ja siitä sitten livennyt pois. Kirkot ja kappelit ovat avoimia paikkoja, eivät mitään "vain kutsutuille".

Anteeksi mutta miksi sinun piti sinne päästä vaikka kutsua ei tullut?

Siunaustilaisuuteen ei kutsuta. En ole se keneltä kysyt, mutta se miksi joku menee siunaustilaisuuteen ei kuulu sinulle pätkääkään

Minun rakkain ystäväni kuoli alle 40-vuotiaana. Tapasin hänen vanhempansa ensimmäisen kerran ohimennen vasta saattohoitovaiheessa, mutta olemme tavanneet hautajaisten jälkeen jo useammankin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Kun luokkakaveri kuoli onnettomuudessa, niin läheisimmät kaverit meni hautajaisiin. Meille myös järjestettiin seurakunnalta keskusteluapua.

Missäpäin Suomea näin hienosti toimittu?? Helsingissä kiittelin itse pappia puheesta läheiseni hautajaisten jälkeen, mutta olisin todellakin tarvinnut vielä pitkään tukea surussani. Olin aivan shokissa vielä kuukausia tapahtumien jälkeen.

Minun mielestäni kiireisinkin pappi voisi laittaa kalenteriinsa merkinnän jokaisen vainajan ensimmäisestä "vuosipäivästä" ja kysäistä vaikka pienellä viestillä, miten läheisella menee ja laittaa linkin sururyhmään tms jos itse ei viitsi/ehdi keskustella surevan kanssa.

Ymmärrän toki, että vainajat ovat papeille arkista kauraa, mut silti....

Menet poikasi kanssa. Hän haluaa mennä ja sinä olet lapsesi tukena. Pojallasi on yhteinen suru perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Menet poikasi kanssa. Hän haluaa mennä ja sinä olet lapsesi tukena. Pojallasi on yhteinen suru perheen kanssa.

Mistä sinä tiedät että poika haluaa mennä? 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Haitajaisiin ei voi mennä, jos ei sinne kutsuta. Joskus kuolinilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen, jolloin sinne on erikseen kutsuttu.

Hautajaisiin, eli sinne siunaustilaisuuden VOI mennä, muistotilaisuus voi olla erikseen kutsutuille. Muutaman kerran olen mennyt saattamaan kappeliin ja haudalle, ja siitä sitten livennyt pois. Kirkot ja kappelit ovat avoimia paikkoja, eivät mitään "vain kutsutuille".

Miten voit mennä, jos et tiedä milloin ne ovat? Osa ihmisistä haluaa paikalle vain lähisuvun, onko termi siunattu hiljaisuudessa läheisten kesken tuttu? Tällöin hautajaisvieraat ovat saaneet erillisen kutsun.