Pojan kaveri menehtyi. Itse en kunnolla perhettä tuntenut, mutta poika tunsi heidät hyvin. Riittääkö tässä tapauksessa adressi?

Huono satu 😤

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin kukat ja surunvalittelut kukkakaupan lähetin viemänä.

Minä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Pitää pystyä menemään hautajaisiin. Siitä et neuvottele. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos oma lapsesi olisi menehtynyt ja kukaan hänen ystävä ei tulisi saattamaan häntä viimeiselle matkalle oman pelkuruuden takia?

Äitinä ja naisena asia olisi ihan ok! Pelkuruuden? Perhepiirin hautajaiset korona-aikana ja muutenkin olisi oikein hyvä. Haudalle voi käydä muulloin sitten viemässä kynttilän etc. En toden totta velvottaisi sinne ketään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin kukat ja surunvalittelut kukkakaupan lähetin viemänä.

Minä myös.

Tämä.

Minä olisin pojan tukena, kun hän veisi joko kukkia tai adressin. 

Jos nuori haluaisi mennä hautajaisiin, olisin hänen apunaan kukkien hankinnassa yms.

Eli ei niin, että sinä viet perheelle jotain, ja poika on taka-alalla, vaan toisinpäin. Poika valitsee tavan, jolla muistaa tuota perhettä ja kaverinsa muistoa, ja sinä olet taustalla opastamassa ja tukemassa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisit, jos oma läheinen ystäväsi olisi kuollut? Veisitkö henkilökohtaisesti kukkia vai lähettäisitkö vain adressin?

Menisin hautajaisiin ja olen valitettavasti joutunut menemäänkin. Tämä tilanne on minusta kuitenkin hyvin erilainen. Tuntuu väärältä tungetella oman pojan kanssa lähes vieraaseen perheeseen viemään surunvalitteluja. Jos olisin tuo äiti, tiedän kuinka se sattuisi, vaikka ajatus olisi kaunis. Toisaalta tuntuu todella väärältä jättää vain adressi, kun kyseessä oli pojan erittäin läheinen ystävä.

Ja kyllä minäkin toivon, että osallistuisi hautajaisiin, mutta en halua pakottaakaan. On kuitenkin vielä niin nuori ja joutunut todella vaikeaan tilanteeseen. Olen muutenkin huolissani oman poikani mielenterveydestä enkä halua vaatis häneltä yhtään enempää kuin hän on tässä tilanteessa valmis tekemään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Pitää pystyä menemään hautajaisiin. Siitä et neuvottele. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos oma lapsesi olisi menehtynyt ja kukaan hänen ystävä ei tulisi saattamaan häntä viimeiselle matkalle oman pelkuruuden takia?

Äitinä ja naisena asia olisi ihan ok! Pelkuruuden? Perhepiirin hautajaiset korona-aikana ja muutenkin olisi oikein hyvä. Haudalle voi käydä muulloin sitten viemässä kynttilän etc. En toden totta velvottaisi sinne ketään!

Minä todellakin velvottaisin menemään jos ei erikseen kerrota, että vain perhepiirissä hautajaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimisit, jos oma läheinen ystäväsi olisi kuollut? Veisitkö henkilökohtaisesti kukkia vai lähettäisitkö vain adressin?

Antakaa nyt vähän armoa sille teinillekin.

No tämä! Vanhakantaiset perinnemammat täällä vauhkoavat traumatisoiden tilanteen oikein pohjanmaan kautta. Ihme ettei lapsen nyt tarvitse muuttaa kuolleen kaverin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Surunvalittelukäynti olisi kyllä hyvä. Eivät ne niin kauheita ole kuin kuvitellaan, molemmat osapuolet saavat puhua asiasta ja yhteinen suru on jaettu suru. Ei se haittaa, jos itkettää. Voi ainakin ostaa kukkia ja viedä ne henkilökohtaisesti, surevat vanhemmat kutsuvat sisälle tai ottavat kukat vastaan ja kiittävät ovelta.

Ei, ei. Monikaan ei jaksa ottaa vastaan surunvalittelukävijöitä. Voi riippua siitäkin, mihin ja miten edesmennyt kuoli. Oliko onnettomuus vai äkillinen sairaus tai sairaus jonka tiedettiin johtavan ennenaikaiseen kuolemaan.

Itse en jaksaisi ottaa vastaan ketään vaan tarvitsisin rauhaa ja omaa aikaa ainakin hautajaisiin saakka,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Pitää pystyä menemään hautajaisiin. Siitä et neuvottele. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos oma lapsesi olisi menehtynyt ja kukaan hänen ystävä ei tulisi saattamaan häntä viimeiselle matkalle oman pelkuruuden takia?

Äitinä ja naisena asia olisi ihan ok! Pelkuruuden? Perhepiirin hautajaiset korona-aikana ja muutenkin olisi oikein hyvä. Haudalle voi käydä muulloin sitten viemässä kynttilän etc. En toden totta velvottaisi sinne ketään!

Minä todellakin velvottaisin menemään jos ei erikseen kerrota, että vain perhepiirissä hautajaiset.

Onneksi en ole lapsesi.

Tietysti poika menee hautajaisiin. Menet hänen mukaansa tueksi, jos tarvitsee. Se on viimeinen palvelus ja kunnianosoitus ystävälle. Harmittaa varmasti jälkeenpäin, jos ei mene.

Hanki pojallesi keskusteluapua asap.

Viekää kukat ja adressi postilaatikkoon tai oven taakse.

Oma sisarukseni kuoli, kun olin lapsi. Yllättävän monet änki meille kotiin, vaikka eivät olleet meillä koskaan ennen käyneet. Sisaruksen parhaan kaverin äiti itki meillä monta tuntia, että ei kyllä itse kestäisi, jos hänen lapselle kävisi näin.

On varmaan vaikea tietää miten itsekään reagoi. Saati sitä miten kuolleen lapsen vanhemmat reagoivat ja miten kestät tilanteen. Kaikkien tunteita säästellen veisin siis oven taakse tai postilaatikkoon kukat. Mutta jos törmäätte kaupungilla tai muualla tervehdi normaalisti äläkä pakene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Pitää pystyä menemään hautajaisiin. Siitä et neuvottele. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos oma lapsesi olisi menehtynyt ja kukaan hänen ystävä ei tulisi saattamaan häntä viimeiselle matkalle oman pelkuruuden takia?

Äitinä ja naisena asia olisi ihan ok! Pelkuruuden? Perhepiirin hautajaiset korona-aikana ja muutenkin olisi oikein hyvä. Haudalle voi käydä muulloin sitten viemässä kynttilän etc. En toden totta velvottaisi sinne ketään!

Minä todellakin velvottaisin menemään jos ei erikseen kerrota, että vain perhepiirissä hautajaiset.

Onneksi en ole lapsesi.

Onneksi.

Kannustaisin poikaani yrittämään. Tulee katumaan myöhemmin ja syyllistämään itseään, jollei mene hautajaisiin. Kukat lähettäisin kukkapalvelun kautta nyt heti. Poika hautajaisiin yhdessä muidrn kavereiden kanssa. Pojillakin on lupa itkeä ihan toistenkin ihmisten edessä. Sitä ei tarvitse hävetä.

Ps. Itse annoin 16-vuotiaalle 1/2 rauhoittavan läheisen hautajaisiin. Helpotti kovasti ilman, että olo oli tunteeton/turta.

Minulta kuoli kaveri kun olin lapsi. Veimme äidin kanssa kukkia oven taakse. Minusta normaali tapa. Näin aikuisena ymmärrän, että se on myös vainajan kunnioittamista.

Tuli ihan todella surullinen olo. Osanotto, vaikka en teitä edes tunne ❤️ huolehdi, että poikasi saa paljon keskusteluapua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Surunvalittelukäynti olisi kyllä hyvä. Eivät ne niin kauheita ole kuin kuvitellaan, molemmat osapuolet saavat puhua asiasta ja yhteinen suru on jaettu suru. Ei se haittaa, jos itkettää. Voi ainakin ostaa kukkia ja viedä ne henkilökohtaisesti, surevat vanhemmat kutsuvat sisälle tai ottavat kukat vastaan ja kiittävät ovelta.

Ei, ei. Monikaan ei jaksa ottaa vastaan surunvalittelukävijöitä. Voi riippua siitäkin, mihin ja miten edesmennyt kuoli. Oliko onnettomuus vai äkillinen sairaus tai sairaus jonka tiedettiin johtavan ennenaikaiseen kuolemaan.

Itse en jaksaisi ottaa vastaan ketään vaan tarvitsisin rauhaa ja omaa aikaa ainakin hautajaisiin saakka,

Tämä. Jos äiti olisi minun läheinen ystävä menisin henk.kohtaisesti mutta muuten ei.

Surevat eivät todellakaan jaksa osanottorumbaa yleensä.

Mitä pojalle kävi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy henkilökohtaisesti viemässä kukkia. Eikö poikasi ole menossa hautajaisiin?

Mä en ihan oikeasti tiedä pystyykö menemään. Ei halua mennä ilman mua edes tuonne kaverin kotiin kun eilen kysyin. Minusta kukat olisi vähintä, mitä me voidaan tehdä, mutta koska mä en juurikaan tunne perhettä, jotenkin tuntuu pahalta niitä mennä viemään. Mua ahdistaisi enkä tiedä miten tuossa tilanteessa kestäisin katsoa toista äitiä oman poikansa kanssa ja kuunnella heidän osanottoja, vaikka tietäisin, että ei ne tiedä murto-osaakaan siitä mitä itse tunnen. Eri asia, jos lapseni kaveri tulisi itse. Mutta kuten jo sanoin, poika ei pysty sitä tekemään. Ap

Pitää pystyä menemään hautajaisiin. Siitä et neuvottele. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos oma lapsesi olisi menehtynyt ja kukaan hänen ystävä ei tulisi saattamaan häntä viimeiselle matkalle oman pelkuruuden takia?

Onko sinulta itseltäsi koskaan kuollut ketään oikeasti läheistä? Tai onko sinulla itselläsi tunteita ollenkaan? Mielestäsi siis pitää miettiä enemmän kuolleen lapsen vanhempien tunteita kuin ystävänsä menettäneen keskenkasvuisen nuoren, jolla emotionaalinen kehitys on vielä aivan täysin kesken?

Itse antaisin lapsen päättää meneekö hautajaisiin vai ei. Vanhempien kohtaaminen voi olla kova pala muutenkin hajalla olevalle teinille.

Olen jäänyt itse pois läheisen ihmisen hautajaisista, koska en henkisesti kestänyt sitä. Onneksi kukaan ei pakottanut. Sain ajan ja tilan käsitellä asiaa omalla tahdilla ilman ahdistavia kohtaamisia.

Miten olisi, jos ehdottaisit pojallesi, että hän menisi yhdessä muiden (vielä elossa olevien) kavereiden kanssa yhdessä käymään edesmenneen kaverinsa vanhempien luona, ja veisi vaikka kukkia mennessään?

Jos oma lapseni kuolisi, tykkäisin kovasti, jos lapseni kavereita tulisi porukalla käymään.

Teinillekin olisi helpompi mennä tuttujen kavereiden kanssa yhdessä vaikeaan tilanteeseen.