Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.
Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.
Todellakin. Päivän tarjousten perässä ihmiset sitten laukko. Hesarin iso etusivu täynnä ruokakauppojen tarjouksia, valintatalon ja elannon ainakin. Eloleipää ostin usein..
Vierailija kirjoitti:
Leipä haettiin erikseen leipäkaupasta/leipomosta.[/quot]
Elannolla oli Pullapuodit vielä ysärin alussa.
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaraaste.
Syökää sitä 500g päivässä, jos haluatte päästä kasaritunnelmaan. Sotkekaa se perunan ja kastikkeen kanssa sellaiseksi mössöksi myös.
Kasarilla porkkanaraaste raastettiin sellaisiksi ohuen ohuiksi haituviksi.
Ei niin kuin nykyään joskus harvoin näkee kun porkkanaraastetta ylipäätään näkee, että paksuiksi lastuiksi, ei. Ohueksi harsoksi.
Koulussa tuonne sekaan sotkettiin usein rusinoita. Tai appelsiinipaloja tai ananaspaloja. Raasteita oli kouluruuan kanssa melkein joka päivä. Mitään salaattikastikkeita ei lapsille tarjottu ainakaan yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Farkut ja farkkupaidat oli rock. Kelpo asuste kapakkaan. Olit sitten nuori gimma tai kundi.
Kivipestyt ja lumipestyt farkut oli suurta huutoa kasarin lopulla. Aika löysiä monella. Ja pillifarkut oliko vähän aiemmin. Aina on farkuissa vaihdelleet makkarankuorimalli ja lökärit. No ennen elastaania oli toki peltisempiä ne tiukat mallit.
Joskus löytyi puhelinkopin kolikkopaikasta jopa markka. Karkkia ostamaan.
Lennättimestä, mikä merkillinen laitos, soitettiin vaikka kaverille. Kirjastossa kuunneltiin musiikkia. Levikset oli pakolliset jalassa, samoin tennissukat sekä lenkkarit. Pyörällä ajettiin pakkasessa ilman pipoa. Atk oli tuloillaan. Tuntui että maailma on muuttumassa.
Vierailija kirjoitti:
Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta
Maaseudulla menikö kyläkaupat jo kahdelta. Oli kova kiire ostamasn karkkia lauantaisin.
Kaupat ei ollu sunnuntaisin auki. Nyt kun miettii, niin kaupallisuus ja kuluttaminen ei ollut niin kaikkiallaolevaa kuin nykyään. Ihmiset oli myös aika nuukia keskimäärin. Ruoka ei ollutkaan yhtä halpaa kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.
Tallinnaan ei 80 -luvulla päässyt ilman Neuvostoliiton viisumia, ja sinne kulki laiva suunnilleen pari kertaa viikossa. Tiheämmin laivat alkoivat kulkea vasta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1991. Itse muistan käyneeni viikonlopun hotellimatkalla ihan niitä ensimmäisiä hetkiä, kun sinne alkoi päästä vapaasti, keväällä 1992. Draivi oli hurja, joka paikkaa rempattiin ja rakennettiin. Kauppoja ei vielä juurikaan ollut, mutta jostain vanhankaupungin pubista sai hyvää ruokaa ja halpaa olutta. Paikallinen skumppapullo taisi silloin maksaa Suomen rahassa 6 tai 7 markkaa. Keskiaikaravintolaakaan ei vielä ollut...:)
Juuri näin. 80-luvulla ei matkusteltu Virossa ja vielä 90-luvun alussakin se oli vähäistä. Moni suhtautui tosi ennakkoluuloisesti Viroon 90-luvulla kun sinne lopulta pääsi eikä edes halunnut sinne.
Isäni kävi työkavereidensa kanssa Tallinnassa joskus 80-luvun alkuvuosina. Muistan että hän toi minulle tuliaisena linkkuveitsen, jonka päällä luki M/S Georg Ots, eli se oli varmaan siltä laivalta ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Joskus löytyi puhelinkopin kolikkopaikasta jopa markka. Karkkia ostamaan.
Lennättimestä, mikä merkillinen laitos, soitettiin vaikka kaverille. Kirjastossa kuunneltiin musiikkia. Levikset oli pakolliset jalassa, samoin tennissukat sekä lenkkarit. Pyörällä ajettiin pakkasessa ilman pipoa. Atk oli tuloillaan. Tuntui että maailma on muuttumassa.
Korvalappustereot (sony walkman) oli iso mullistus!
Kaikki tietokonepelit ja pienet kämmeneenmahtuvat elektroniikkapelit tulivat maaseudunkin lapsia viihdyttämään. Rubikin kuutiota veivasi moni. Kimble ja muut lautapelit (finanssipeli, monopoli, korttipelit jne) oli suosittuja.
Mankalla kuunneltiin kasetteja, äänitettiin radiostahiti ja kopioitiin kaverillekin.
Neonvärit valkoisessa paidassa oli cool. Eikä mokkasiineissa ollut mitään huonoa.
Crepattu tukka. Tai sellainen "kukonpyrstö" -otsatukka, johon tarvittiin paljon hiuslakkaa... Ellei sitten... mikä sen hiustyylin nimi nyt on. https://vivas.fi/se-mika-oli-80-luvulla-tyylikasta-naurattaa-nykypaivan…
Vierailija kirjoitti:
Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.
Kuka sinne Neuvoatoliiton aikaan halusi? Viro itsenäistyi 1991.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.
Kuka sinne Neuvoatoliiton aikaan halusi? Viro itsenäistyi 1991.
Ei sinne Neuvostoaikana risteiltykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.
Kuka sinne Neuvoatoliiton aikaan halusi? Viro itsenäistyi 1991.
Ei sinne Neuvostoaikana risteiltykään.
Kannattaisi varmaan hieman perehtyä historiaan ennen kuin alat teeskentelemään "miten kaikki oli ennen paremmin"
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Videokasetit piti kelata alkuun kun ne palautettiin videovuokraamoon.
Kopiointia kutsuttiin "äänittämiseksi" tai "nauhoittamiseksi".
Kakspesäinen mankka tarvittiin siksi että voitiin kopioida pelejä C64:lle.
Kaverilta ei voinut lainata uusinta nauhoitusta Ritari Ässästä, koska niiden porukoilla oli VHS ja meillä Beta.
Koulussa tytöillä oli farkkuhaalarit.
Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.
Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.
Ei kyllä pidä paikkaansa mopojen osalta, monella oli Solifer ja joillain myös pappa-Tuna.
Ja Helkama Raisu
Vierailija kirjoitti:
Irtokarkit olivat kioskeissa, ei marketeissa. Myyjä kauhoi karkit ja laski päässä samalla kun osotettiin sormella noita kaks, noita kolme, noita kolme jne. Oli 10 pennin, ja 20 pennin namuja, siis kappale😆.
Näihin ne viikkorahat usein tuhlaantui. Vähän jännitti mennä kiskalle yksin.
Ja ne kioskit olivat sellaisia "koppeja". Ostokset tehtiin ulkopuolelta. Jos halusi nähdä valikoiman kunnolla, niin piti melkein työntää päänsä sisälle siitä kiskan luukulta. Silloin ei ollut r-kioskeja, ja niitä pikkukioskeja oli monenmallisia ja näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaraaste.
Syökää sitä 500g päivässä, jos haluatte päästä kasaritunnelmaan. Sotkekaa se perunan ja kastikkeen kanssa sellaiseksi mössöksi myös.
Kasarilla porkkanaraaste raastettiin sellaisiksi ohuen ohuiksi haituviksi.
Ei niin kuin nykyään joskus harvoin näkee kun porkkanaraastetta ylipäätään näkee, että paksuiksi lastuiksi, ei. Ohueksi harsoksi.
Koulussa tuonne sekaan sotkettiin usein rusinoita. Tai appelsiinipaloja tai ananaspaloja. Raasteita oli kouluruuan kanssa melkein joka päivä. Mitään salaattikastikkeita ei lapsille tarjottu ainakaan yleensä.
Lantturaaste rusinoilla. Tarjottiin usein lihakastikepäivinä.
Olin reilu 2v.kun kävelin markan kolikon kanssa YKSIN kerrostaloamme vastapäätä sijainneeseen kioskiin.Välissä oli tie.Kioskin myyjää oli huvittanut kun luukun alta oli ilmestynyt vain pieni pullea käsi ja lyönyt markan tiskiin.Hän laittoi markalla irtokarkkeja ja meikä taapersi takas kotiin.Tämä oli täysin normaalia 80-luvulla.Nyt lähtis lauma sosiaaliviranomaisia kotikäynnille.
Ihan turha fanittaa 80-lukua. Se ei ollut ihanaa kuin korkeintaan siksi, että itse oli nuori.
Vähän repesin kun näin jotain 16-vuotiaita pukeutuneina "selkeästi kasari" -tyyppisiin kuteisiin kuunnellen kasarimuzakkia kaupungilla. Teinit hei, se kasari oli ihan oikeasti tosi kurppaista aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.
Kuka sinne Neuvoatoliiton aikaan halusi? Viro itsenäistyi 1991.
Hu*rissa kävijät, lähinnä.
Elämä oli vapaata. Nyt tuntuu, että ollaan menossa takaisin keskiajalle ja noitavainoihin. Varovainen pitää muistaa olla.
Me lapset kyllä haettiin vielä 90-luvun alussa elannosta iskälle tupakkaa ja vielä tiliin. Iskä kävi kerran kuussa maksamassa tilin pois.