Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla nuorisolla oli melkein kaikilla levis 501 ja levis farkkutakki, jonka selkäpuolelle oli ommeltu etelävaltioiden lippu.

No ei todellakaan ollut :D

Niissä piireissä missä minä liikuin niin oli.

Meillä kaikki näytti mattinykäsiltä. Luhdan takki, kainaloon asti olevat farkut, purjehduskengät ja takatukka.

Meidän lähiössä ruletti Adidaksen raitaverkkarit ja pilottitakit. Siis pahiksilla, muilla tuulipuvut. 

Se oli sitä aikaa kun minä pääsin tanssikapakoihin  ja että joskus hävetti kun joku jätkä haki tanssiin eikä se osannut tanssia mitään diskomusaa.  Joku nokki kuin kana tai tai piti käsiä kuin jänis käpäliä. Tai veti jotain omanlaista sekatyyliä.  Kaverit nauroi katketakseen pöydässä. Kyllä sieltä kumminkin ukon löysi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtokarkit olivat kioskeissa, ei marketeissa. Myyjä kauhoi karkit ja laski päässä samalla kun osotettiin sormella noita kaks, noita kolme, noita kolme jne. Oli 10 pennin, ja 20 pennin namuja, siis kappale😆.

Näihin ne viikkorahat usein tuhlaantui. Vähän jännitti mennä kiskalle yksin.

Ja ne kioskit olivat sellaisia "koppeja". Ostokset tehtiin ulkopuolelta. Jos halusi nähdä valikoiman kunnolla, niin piti melkein työntää päänsä sisälle siitä kiskan luukulta. Silloin ei ollut r-kioskeja, ja niitä pikkukioskeja oli monenmallisia ja näköisiä.

Kyllä r-kioskeja silloinkin oli, mutta ilmeisesti ketju ei silloin ollut niin laajalle levittäytynyt kuin myöhemmin. 80-luvun r-kioskit, ainakin silloisessa kotikunnassani, olivat myös ihan perinteisen mallisia kioskeja, sisäkioskeiksi ne muuttuivat muistaakseni 90-luvun taitteessa. Se täytyy tässä nyt muuten sanoa, että ainakin kotikunnassani r-kioskien lehtivalikoima oli laajempi kuin markettien lehtipisteissä, esimerkiksi Katso-lehteä (joka oli siihen aikaan ainoa tv-lehti Suomessa) myytiin vain ärrällä. Eli jossain määrin tunnen kiitollisuutta tätä instituutiota kohtaan.

C-64 tietysti, grillit, kaupunginosajengit, ei ollut isoja rikollisjärjestöjä, mutta rikollisuutta ja pelkoa paljon. Imppaajat, Ritari ässä ja Dallas. Ei ole ikävä.

Ennen vuotta 1986 jolloin rahamarkkinat vapautuivat, pankkiin mentiin nöyränä hattu kourassa lainaa hakemaan. Sitten alkoivat pörssin hullut vuodet, tavallinen kansa jonotti kadulla päästäkseen merkitsemään osakkeita (eivät itsekään ymmärtäneet mitä ja miksi) velaksi.

Muistan hyvin juppikulttuurin, siihen liittyvän pukeutumisen sekä miehillä että naisilla. Kovaa meni joillakin, ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Velaksi elettiin. Pröystäily oli huipussaan. Pankeista suorastaan tyrkytettiin lainaa.

Kunnes kupla romahti, ja seuraavalla vuosikymmenellä meno olikin jo ihan muuta, syvään lamaan mentiin, mutta nythän kysyttiin 1980-luvusta.

Vierailija kirjoitti:

Olin kasarilla 11-21-vuotias ja siihen mahtui siis koko yläaste ja teini-ikä ja täysi-ikäistyminen. Oikeastaan varsin mahtavaa aikaa. Ekat työpaikat alkaen kesätöistä mansikkapellolla noin 12-vuotiaana. (Eipä onnistuis nykylapsilla...) Tupakanpoltto oli tosi "coolia" olevinaan, sekin pahe tuli kavereilta matkittua (ei hyvä). Musiikin nauhoittaminen kasetille radiosta on hauska muisto. Tai vaatteet olkatoppauksineen. Televisiosta parhaat huumoripalat esim. Tankki täyteen, Kenny Everet show, Maanalainen armeija iskee jälleen... Ehkäpä aika vain kultaa muistot, mutta oli kiva elää silloin!

N vm. -68

Eipä onnistuisi ei 12-vuotiailta nykyään työnteko mansikkapellolla kun se on ollut lailla kiellettyä jo 90-luvun alkupuolelta asti.

R-kioskit olivat aikoinaan VR:n ja kirjakauppiaiden perustama yhteisyritys, Rautakirja, jonka ideana oli tarjota matkustajille luettavaa ja syötävää. Muistaakseni silloin yksi suurista osakkeenomistajista oli (silloinen) WSOY. - Luulen, että ”ärrien” historiasta voisi löytyä jotakin googlettamalla.

Ennen 1980-lukua oli paljon vielä sellaisia yhden hengen kioskiyrityksiä, mutta suurten ketjujen alle nekin vähitellen jäivät.

Elin 80-luvun lypsykarjatilalla. En ollut päivähoidossa, äiti ja mummo hoitivat. Olin mukana navetalla ja leikin pihapiirissä, olipa meillä naapurin samanikäinen poikakin hoidossa siinä samalla ja mun kaverina.

Ruokaa ostetettiin meijerinkaupasta tuottajahintaan, maitotuotteet (piimää, ruusunmarjaviilejä, voita ja Oltermannia) tilattiin maitoauton mukana suoraan meijeristä. Maitona oli tilan raakamaito suoraan tilatankista, ns. laktoosi-intoleranssi alkoi vasta kun aloin kyläkoulussa juoda Valion maitoa. 

Isä hakkasi äitiä eikä kukaan naapuri poliiseja soitellut vaikka se kamala huuto ja pauke ihan taatusti kuului koko rappuun. Äiti kertoi omille vanhemmilleen ja pyysi apua mutta nämä vaan suuttuivat. Eroaminen olisi ollut suuri häpeä joten sitä ei sopinut tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli vapaata. Nyt tuntuu, että ollaan menossa takaisin keskiajalle ja noitavainoihin. Varovainen pitää muistaa olla.

Kapakassa ei voinut tilata juomaa tiskiltä, vaan piti odottaa, että tarjoilija tuo sen pöytään. Alkossakin piti osata lausua ranskalaisen viinin nimi myyjälle, ennen kun sitä sai. Ei ollut paikallisradioita, koska ei saanut olla, ja telkkarissakin oli vain ne kaksi kanavaa. 

Se siitä vapaudesta. Kaikenlaisia sääntöjä oli siinä missä nykyäänkin.

Tupakointi kyllä oli vapaampaa, sen myönnän, mutta itse tupakoimattomana en asiasta juuri iloinnut.

Vierailija kirjoitti:

Isä hakkasi äitiä eikä kukaan naapuri poliiseja soitellut vaikka se kamala huuto ja pauke ihan taatusti kuului koko rappuun. Äiti kertoi omille vanhemmilleen ja pyysi apua mutta nämä vaan suuttuivat. Eroaminen olisi ollut suuri häpeä joten sitä ei sopinut tehdä.

Kyllä avioerot 1980-luvulla olivat jo ihan tavallisia. Ja perheväkivalta. Silloin vain ihmisten pinna oli pidempi, eikä perheasioita tuotu julkisuuteen. Toisin kun nykyisin, kun vähän joka asiasta aiheutuu ahdistusta, vaikkapa kauramaidon loppumisesta lempikahvilassa.

C-kasetilta kuunneltiin poppia korvalappustereoilla ja harrastettiin kirjeenvaihtoa sekä suomalaisten että ulkomaalaisten kanssa. Valokuvia otettiin ihan filmikameralla ja 36 kuvan filmi kesti viikkoja tai kuukausia. Odotettiin jännityksellä, kun posti tuo valmiit kuvat kotiin, onko ne onnistuneita vai tärähtäneitä tai pimeitä salaman jäätyä pois päältä. Viikonloppuisin mentiin tansseihin: diskoon tai konkareihin, kesällä lavatansseihin. Lavan takana parkkipaikalla juotiin helmeilevää omenaviiniä, ja naapurin pojilla oli joskus ihan kossuakin...

MTV:n ohjelmia tuli tv2:lta iltaisin. Oman kanavan saivat vasta myöhemmin ja se oli sitten ihmeellistä. Ne mainokset!

Suosikkiohjelmat tuli tasan kerta viikkoon. Jos et ollut ruudun ääressä missasit. VHS nauhurit eivät olleet hirveän yleisiä kuitenkaan.

Broileri oli pakastettu chik, ei mitään suikaleita. Koulussa syötiin verilettuja ja maksakastiketta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla nuorisolla oli melkein kaikilla levis 501 ja levis farkkutakki, jonka selkäpuolelle oli ommeltu etelävaltioiden lippu.

No ei todellakaan ollut :D

Niissä piireissä missä minä liikuin niin oli.

Meillä kaikki näytti mattinykäsiltä. Luhdan takki, kainaloon asti olevat farkut, purjehduskengät ja takatukka.

Meidän lähiössä ruletti Adidaksen raitaverkkarit ja pilottitakit. Siis pahiksilla, muilla tuulipuvut. 

Farkkutakki oli silloin kova sana. Mullakin oli sininen ja punainen farkkutakki. Siis jätkänä.

Talvella farkkutakki vuorella. Ala-asteella selkään bändin iso kangasmerkki, ja kuulakärkikynällä bändien nimiä muualle takkiin ja kenkiin. Hikinauhat olivat myös pop, täysin uusi juttu. Nuuska, eli biitti.

Biitin käyttö olin peruskoulussa aivan hillitöntä, yleisempää kuin blaadaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yhdessä ruokakaupassa oli nostettu yläseinälle kuvat myymälävarkaista ja varoitettiin kuvien kera varastamasta mitään, rikos oli tyyliin "tämä henkilö nimi.. vei yhden jäätelön pakastealtaasta ja sai sakot ja porttikiellon". Vartijoilla oli enemmän myös oikeuksia. 

Ei ole ollut sallittua. Ainakaan tunnistettavat kuvat.

Ne oli niitä kampanjamainoksia ja kuvat kenestä lie silmien edessä musta palkki.

Joo, ei niissä mitään tunnistettavia naamoja saati nimiä ollut, vaan niissä luki esim. "Koululaiselle sarjakuvalehtien varkaudesta 200 markan sakot." :D

ja kuten edellisestä viestistä saattoi päätellä, niin slangin käyttö. Itä-Helsingissä jengi puhui paljon slangia vielä kasarilla. Bägyt ja biitti, eli karkit ja nuuska. Paljon kadonneita sanoja.

Lökäri housut oli muotia, sitten tuli ratsastushousut ja sitten sivutaskuhousut, paita oli lepakkohihainen collegepaita. Myös armeijatyyliset vaatteet oli muotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla nuorisolla oli melkein kaikilla levis 501 ja levis farkkutakki, jonka selkäpuolelle oli ommeltu etelävaltioiden lippu.

No ei todellakaan ollut :D

Niissä piireissä missä minä liikuin niin oli.

Meillä kaikki näytti mattinykäsiltä. Luhdan takki, kainaloon asti olevat farkut, purjehduskengät ja takatukka.

Meidän lähiössä ruletti Adidaksen raitaverkkarit ja pilottitakit. Siis pahiksilla, muilla tuulipuvut. 

Farkkutakki oli silloin kova sana. Mullakin oli sininen ja punainen farkkutakki. Siis jätkänä.

Talvella farkkutakki vuorella. Ala-asteella selkään bändin iso kangasmerkki, ja kuulakärkikynällä bändien nimiä muualle takkiin ja kenkiin. Hikinauhat olivat myös pop, täysin uusi juttu. Nuuska, eli biitti.

Biitin käyttö olin peruskoulussa aivan hillitöntä, yleisempää kuin blaadaus.

ja toppaliivit, alle villapusero. Jos oli rahaa niin oli toppatakki josta sai hihat irti

Vierailija kirjoitti:

Pizzaa eikä mitään muutakaan ruokaa voinut tilata kotiin.

80-luvulla aloittivat Pizza Express ja Pizza Taxi, ensimmäiset ketjut joilla oli kotiinkuljetus. Kaverini oli kuskina, kertoi että välillä punaviiniin yksinäisyyttään hukuttavat naiset tilasivat pizzan vain koittaakseen saisiko kuskille maksettua luonnossa.

Kiinankaali oli yleinen vihreä. Ei ihme, että en perustanut salaateista. Maissi-herne-paprikaa sotkettiin kaikkialle. Puhelinnumeroita muistettiin aika hyvin, oma ja kavereitten.