Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla tietokoneen ruutua tuijottelevia ja sillä tavalla toistensa kanssa verkon välityksellä chattailevia pidettiin outoina ja vieroksuttiin.
Nyt ehkä on toiseen suuntaan mennyt enemmänkin.
80-luvulla ei monikaan kyllä chattaillut, kun verkko oli vain aika harvojen käytössä...
Näin on. Ei se netissä surffailu ollut yleistä ennen kuin Windows95, Netscape Navigator selain ja Altavista hakukone tulivat yleisemmin tunnetuiksi siellä 1990-luvun puolen välin jälkeen. Televisiossa ne tekstiviesti-chatit yleistyvät vasta 2000-luvun alussa.
AOL tuli minun ulottuville vasta 1990-luvun loppupuolella, kun ei edes ollut hyvin toimivia puhelinlinjoja täällä maalla. Ette varmaan tiedä, millä tavalla tuo kirjainyhdistelmä liittyy chattailuun. "Kyllä äiti tietää".
Parasta tuossa vuosikymmenessä oli se, että oli töitä, vaikka välillä olinkin työttömänä, mutta vain puoli vuotta kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkukyläläinen kirjoitti:
No kyllä leipää sai ihan normi kaupasta??? Joku muistaa pikkasen omiaan 😂
Mihin viittaat tällä?
Jossain kohti tätä ketjua joku muisteli kuinka muka leivät ostettiin leipomosta.
eri
Minä ostin torilta, kun siellä myytiin parasta. Leipomosta olen ostanut vielä muutama vuosi sitten, mutta varsinkaan maalla ei edes ollut leipomoita, josta ostaa jotain.
Kauppa-autot (viimeiset) kulkivat maalla, ja kirjastoautot (ensimmäiset). Kansalla oli jo autoja, millä liikkua itse, mutta silloin vielä palvelut tuotiin ihmisten luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimet! Kerran kaveri soitti meille ja jätti puhelun jälkeen puhelimen vahingossa auki. Mun piti fillaroida kaverille ja pyytää laittamaan luuri kiinni, että saatiin soitettua mummulle.
?
Miksette laskeneet omaa luurianne vaan alas ja katkaisseet puhelua?Eikös linja jäänyt auki jos soittanut osapuoli ei sulkenut luuria
Ei tietenkään jäänyt. Olen kyllä kuullut tuon luulon joltain muultakin ja ihmettelin, että ei taida olla tekniikka ihan hallussa.
Tekniikka on hallussa, kun ymmärtää, että soittajan piti laittaa luuri kiinni, jotta puhelu katkeaa. Puhelinmaksun maksoi soittaja.
Tekniikka saattoi pettää, ja puhelimesta saattoi kuulua läpi ihan mitä tahansa, joskus aivan vieraitten ihmisten keskustelua. Ei ollut mitään keinoa katkaista puhelua toisesta päästä, jos (jonkun teknisen ongelman vuoksi?) se ei vaan katkennut.
Kysymysmerkki halpisfarkut kun merkkivaatteisiin ei ollut rahaa, sitten ihanat ranskan rapea naksut ! Miksi ei enää tehdä ranskan rapeita .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pizzaa eikä mitään muutakaan ruokaa voinut tilata kotiin.
Totta, mutta niin pystyi tekemään että soitti tilauksen etukäteen ja kävi sitten itse hetken päästä hakemassa sen.
Monta kertaa tuli lähiravintolasta haettua, ei suinkaan pizzaa (sitä alkoi tulla vasta 90 luvun alussa) vaan ranskalaisia ja siihen jotkut täytteet kuten lihapullat, makkara tms.
Puhelinkioskeja oli joka paikassa, ja niihin piti laittaa ihan ehtaa rahaa. Ei ollut mitään maksukorttipuhelimia, sillä nekin tuli vasta 90 luvun alussa.
Pankkien paikalliskonttorit olivat hyvin pieniä ja ikkunan edessä oli esimerkiksi osuuspankissa oranssit verhot ja täytetty eläin. Oli kaksi takahuonetta, eli valtavan iso kassakaappi, sekä pankinjohtajan toimisto. Silloin konttorit eivät todellakaan olleet mitään jättimäisiä saleja kuten 90 luvulla, ja niitä konttoreita oli joka paikassa, eikä nykyään, että niitä löytyy enää vain suurimmista kaupungeista kun ne on jo keskikokoisista poistettu.
Pankkikortista sai vain haaveilla. Käytössä oli pankkikirja. Myös kirjastoissa oli käytössä kirjastokortti, johon merkittiin joka tammikuussa vuosiluku. Ja kirjojen takana oli kortti, johon merkittiin palautuspäivämäärä josta aina muisti että milloin kirja piti palauttaa. 90 luvun puolen välin jälkeen tuli käyttöön palautuskuitti, josta ei ikinä muistanut katsoa että milloin kirja piti palauttaa ja korttikin muuttui sellaiseksi muovikortiksi jossa ei ollut mitään persoonallisuutta.
Ja 80 luvulla kehotettiin että pyöränrunkoon pitäisi poliisilaitoksella merkitä omistajan henkilötunnus ja koulusta kokonaiset luokat kävivät niitä teettämässä kun puhuttiin liikenneturvallisuudesta lapsille. Nyt ei taida enää kukaan sellaista kehottaa, koska identiteettivarkaukset ovat yleisiä.
Ovia ei esikaupunkialueilla tai kunnissa lukittu päiväsaikaan. Kaikki pystyivät kävelemään suoraan sisälle. Ja silloin oli voimissaan myös kulkukauppiaitten työ. Eli joku edustaja kiersi talosta taloon myymässä imuria, tai jotain muuta vastaavaa laitetta, vaikka ihan mattoja tai paksuja kirjasarjoja. Ihmisillä oli ihan toisenlainen luotto toisiinsa ja naapurille pystyi helposti mennä jos vanhemmat eivät olleet vielä tulleet kotiin.
Lainauksesta muistan pizzerian, joka meidän pikkukylään tuli joskus 1980-luvun puolivälissä. Suomalainen toki, mutta pizzeria kumminkin.
Kulkukauppiaista pölyimurikauppiaat olivat ahkeria, minun luonani kävi samalla viikolla kolme kauppiasta. Myös tummia pitsiliinojen myyjiä oli liikkeellä.
Maksuvälineenä käytettiin myös shekkejä, ja ainakin huoltoasemilla oli yleisesti omia "luottokortteja". Ensimmäisen pankki/luottokorttini taisi saada juuri vuosikymmenen lopussa Interrail-reissua varten. Silloin vielä uskallettiin matkustaa Euroopassa vaikka yksinään ja hipsiä pitkin suurkaupungin katua yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80_-luvulla meni bisnes hulluksi, rahaa työnnettiin pankeissa väkisin taskut täyteen.
Korot oli kovat ja krapula sitten hirveä.Kyllä, jossain vaiheessa lainaa suorastaan tyrkytettiin. Muistan pankkien edustalla olleet kyltit, jotka lupailivat lainaa, jos vain tulet hakemaan. Ainakin tällaisen kuvan mainoksesta sai.
"Riittääkö tämä" oli ainoa kysymys, joka minulle esitettiin kun hain pankista tuloihini nähden kohtuullisen suurta laina. Ostin sillä lainalla uuden Ladan.
Vierailija kirjoitti:
Kellään ei tietääkseni ollut vitivalkoista kotia? Oli reipasta värien sekamelskaa. Kivalla tavalla.
Kenen mielestä räikeä oranssi, keltainen ja tummanvihreä ovatkaan kivoja. Ensimmäkseen taisivat olla perintöä edelliseltä vuosikymmeneltä, mutta kovin tavallisia tälläkin vuosikymmenellä rakennetuissa keittiöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös rokkarilta näyttäminen oli kasarilla ihan validi look. Kasarilla mikä tahansa tyyli ei ollut larppausta, vaan ihmiset olivat oikeasti sellaisia. Kasarilla vielä levy-yhtiöt maksoivat rojalteja hyvin, keikkoja oli suunnilleen joka viikonpäivälle jne. B-tason rokkarikin saattoi suunnilleen elää soittamalla, elivät sitä muusikkoutta 24/7 identiteetti pelissä. Nykyään soittohomma on vain eräänlainen mediaperformanssi, jotka kokeillaan vakityön ohessa.
Kasarilla ei tätä nykyistä kouluttamattomien jatkuvaa dissausta ja paheksuntaa, kun suuri enemmistö oli matalasti koulutettua. Ihminen oli arvokas ja vakavasti otettava vaikka ei ollut käynyt kouluja. Sitä henkeä kaipaan. Ihmiset eivät silloin miettineet pätkääkään toistensa koulutustasoa, se ei ollut puheenaihe kun valtaosa oli sitä vähän kouluja käynyttä massaa. Akateemiset hyväksyttiin siinä kuin muutkin koska eivät tehneet numeroa itsestään. Nykyaika on paljon eriarvoisempaa ja ilkeämpää tässä mielessä.
Kyllä niitäkin oli, jotka katkerasti piikittelivät "herroista" ja "herrojen kakaroista". Tämä erityisesti saattoi nousta esiin esimerkiksi häissä tai muissa perhejuhlissa, joissa eri puolen sukulaisia oli niin työväestä kuin korkeasti koulutetuista. Siinäpä sitä sitten oltiin rennossa juhlatunnelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Suuseksikuvia ei lehdissä saanut olla 1980-luvulla.
Jaa? Se selittää miksi vanhoissa pornolehdissä oli kuvia joissa muide oli suu ammollaan ja silmät ristissä seisovan jölön edessä muttei kumminkaan koskettanut sitä suullaan.
Muistat väärin tai sitten ne lehdet eivät olleet suomalaisia. Suomessa oli joku 5 asteen raja, että sitä kovemmassa kunnossa olevaa ei saanut näkyä. Ei ainakaan kokonaan, mutta helposti se katosi ...
Nyt kirjoitetaan siis 1980-luvusta, ei 1960. Ehkä ne sinun näkemäsi lehdet olivat vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Voinko jättää soittopyynnön?”
Meille lapsille opetettiin hyvät puhelinkäytöstavat, sillä isälle tuli työpuheluita välillä viikonloppusin ja iltaisin kotiin.
Vanhat kassakoneet olivat isoja ja keltaisia. Mitään koodinlukijaa ei ollut, vaan joka ainoa tavara syötettiin käsin. Valkoiset numerot vaan heilahtelivat mustalla vaihtuvalla näytöllä, jossa joka numerolle oli oma kohtansa. Ensimmäisen viivakoodinlukijan muistan tulleen vasta 1990-luvulla. Kassajonoissa meni aikaa.
Korttimaksuakaan ei ollut perheessämme vielä 1980-luvulla vaan joko shekki tai käteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romaneja pelättiin hiukan, mutta en itse nähnyt koskaan touhussa. Heitä kierteli kaupustellen vielä maaseudun pikkukyliä, kävivät kai etenkin vanhemmissa taloissa. Heitä oli vaikea saada poistumaan ja isoäitini sanoi, että he valitsivat helpommin talon, jonka pääovi oli metsään päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan junamatkan vieneen 5 tuntia, joka nyt menee kolmeen tuntiin. Ravintolavaunussa tupakki haisi ja oli metakkaa, olisiko haitarikin soinut. 1986.
Jep. Helsinki-Joensuu oli sellainen kymmenen tunnin kolkotus aina junalla. Pysähdyttiin jokaisella pikkuseisakkeella hyväksi toviksi Lappeenranta-Joensuu välillä. Sai ikkunasta aina seurata kun junasta poistunee ihmiset halasivat hakijoita, pakkasivat tavaransa takakonttiin ja polttivat tupakan. Vasta sitten juna lähti eteenpäin.
Helsinki-Joensuu väli kesti tosiaan varmaan sen 6,5-tuntia, nykyisen noin reilun neljän tunnin sijaan. Ei kymmentä kuitenkaan. Mutta se matkanteko todella kesti.
Olisiko ollut 1990-luvun vaihde, kun juniin tuli kolikkopuhelimet. Jos oikein muistan. Se tuntui huimalta! Pystyi soittamaan, jos juna oli myöhässä. Vuodelta 1992 löyty tuollainen uutinen.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003123916.html?share=3689f387d0133e9f…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkossa juomat olivat tiskin takana. Ei voinut itse valita pulloja ja mennä kassalle.
Useammasta pullosta kysyttiin syytä ostoille.
Vanhempien mukana joskus olin, siis pienenä.
Poliisit parkeerasivat auton perjantaisin alkon eteen jalkakäytävälle ja kävivät virka-asussa ostoksilla. Ei voisi ajatella tapahtuvan tänä päivänä.
Puhelin oli sellainen missä sormella veivattiin numerot.
Hedelmiä ja kasviksi oli kaupoissa hyvin vähän verrattuna nykyaikaan. Pääasiassa perus omenat, mandariinit ja banaanit. Kurkkua ja tomaattia.
Jim-merkkiset farkut jääneet mieleen. Kollege-puserot ennemmin kuin neuleet. Hajukumit.
Vierailija kirjoitti:
Kasarin puolivälissä kuusnelonen oli hyvin harvalla. Niiden kokoomuslaisten omakotitaloperheiden pojilla eikä aina niilläkään. Se oli hyvin kallis silloin.
Olisiko hinnat romahtaneet äkkiä sillä aivan tavallisilla ja jopa täysin työväen perheillä oli C64, jollain jopa C128, jo 1986-1987. C64 oli jopa eräässä sukulaisperheessä, jossa isäntä ihaili Marxia ja kaiketi myös Neuvostoliittoa. Vahva veikkaus että vuosi oli 1986.
Matka Agios Nikolaokseen hotelli Nikiin 1980 on jäänyt mieleen.Uintimatka sadanpalmun rannalle oli mieleenjäävä.Terveiset silloiselle hyvälle matkaseuralle.
T.S kirjoitti:
Kysymysmerkki halpisfarkut kun merkkivaatteisiin ei ollut rahaa, sitten ihanat ranskan rapea naksut ! Miksi ei enää tehdä ranskan rapeita .
Siis mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin puolivälissä kuusnelonen oli hyvin harvalla. Niiden kokoomuslaisten omakotitaloperheiden pojilla eikä aina niilläkään. Se oli hyvin kallis silloin.
Olisiko hinnat romahtaneet äkkiä sillä aivan tavallisilla ja jopa täysin työväen perheillä oli C64, jollain jopa C128, jo 1986-1987. C64 oli jopa eräässä sukulaisperheessä, jossa isäntä ihaili Marxia ja kaiketi myös Neuvostoliittoa. Vahva veikkaus että vuosi oli 1986.
Ei välttämättä ollut tosiaan rikkaita perheitä. Rahat ehkä priorisoitiin niin, että lapsillekin hankittiin jotain. Ainakin joissakin ”köyhissä” perheissä, joissa molemmat vanhemmat kävi töissä oli varaa polttaa, juoda kossua ja tilata useampaa pornolehteä. Lapset sai korkeintaan pulkan ja selkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin puolivälissä kuusnelonen oli hyvin harvalla. Niiden kokoomuslaisten omakotitaloperheiden pojilla eikä aina niilläkään. Se oli hyvin kallis silloin.
Olisiko hinnat romahtaneet äkkiä sillä aivan tavallisilla ja jopa täysin työväen perheillä oli C64, jollain jopa C128, jo 1986-1987. C64 oli jopa eräässä sukulaisperheessä, jossa isäntä ihaili Marxia ja kaiketi myös Neuvostoliittoa. Vahva veikkaus että vuosi oli 1986.
Kyllä kuusnepan hinta suunnilleen puolittui tuossa 1984-1986. Sitten tulikin Amiga ja kuusnepa alkoi olla legacyvehje.
Oma perhe oli aika persaukinen, kaverit pääsääntöisesti ns. hyvistä perheistä (lue: 200 m2 kämpät eteläisessä kantakaupungissa). Näissä perheissä oli useammin PC:t (aito IBM tietty) ja Applen koneet (II, Mac) kuin kuusnepat.
Jep. Helsinki-Joensuu oli sellainen kymmenen tunnin kolkotus aina junalla. Pysähdyttiin jokaisella pikkuseisakkeella hyväksi toviksi Lappeenranta-Joensuu välillä. Sai ikkunasta aina seurata kun junasta poistunee ihmiset halasivat hakijoita, pakkasivat tavaransa takakonttiin ja polttivat tupakan. Vasta sitten juna lähti eteenpäin.