Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Paras musiikki on tehty 80-luvulla.

Pitkiä sähkökatkoja oli usein vaikka asuttiin kaupungissa. Tulivat yllättäen usein kesken jonkun tv-ohjelman ja silloin etsittiin vauhdilla kynttilöitä, tulitikkuja ja taskulamppuja. Muutenkin oli pimeää ja rauhallista, katuvaloja ja autoja oli paljon vähemmän. Baarit ja kaupat olivat pyhinä kiinni, joten ruokaostokset piti suunnitella tarkkaan.

Joulun aikaan kierrettiin naapurin lasten kanssa ihailemassa ikkunoissa olevia erimallisia värikkäitä jouluvaloja, oli enkeliä, kuusia, sydämiä yms). Harvoilla oli ikkunoissa värittömiä valoja, niistä tiesi että siellä asuu vanhempia ihmisiä.

Sorateitä oli vielä paljon, ja maalla saattoi nähdä vanhoja pihapiirejä joissa oli riukuaitoja. Kaipaan niitä vanhoja katulamppuja, nämä nykyiset oranssit ja valovoimaiset ottavat silmiin erityisesti koska niissä on vanhat, liian pienet kuvut.

Luontoa oli enemmän, kun ihmisiä oli noin miljoona vähemmän eikä infraa ollut niin paljon. Lähiössä jossa asuimme saattoi mennä sienimetsälle läheiseen metsään. Nykyisin nuo lähimetsät on rakennettu tai ihan tallottuja, ei siellä enää kasva mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla nuorisolla oli melkein kaikilla levis 501 ja levis farkkutakki, jonka selkäpuolelle oli ommeltu etelävaltioiden lippu.

No ei todellakaan ollut :D

Niissä piireissä missä minä liikuin niin oli.

Meillä kaikki näytti mattinykäsiltä. Luhdan takki, kainaloon asti olevat farkut, purjehduskengät ja takatukka.

Meilläpäin porukka jakaantui kolmeen leiriin: tavikset oli noita mattinykäsiä, sitten oli niitä rullatukka raggareita/diinareita etelävaltion lippuineen ja rockabillymusiikkeineen, se tyyli oli hetken muodissa vielä 80-luvun alussa. Itse tosin kuuluin siihen kolmanteen leiriin, punkkareihin, jotka tilasi vaatteet Dekadenzista ja kuunteli Pelle Miljoonaa jne. Jotenkin se punk sitten myöhemmin vaihtui heviin.

Muuten kasari oli mukavaa aikaa. Mopoa sai ajaa 15 vuotta täyttänyt, ei tarvittu turhanpäiväisiä kalliita ajokortteja ja muutakin byrokratiaa oli vähemmän. Eikä ollut tätä ahdistavaa ilmastovouhotusta, joka nykyään vie elämästä ilon. Tarpeetonta matkustelua ei harrastettu niinkuin nyt, joten ei levinny koronat ja muut. Aids toki oli, mutta siltä pystyi suojautumaan. Julkkis ei vielä 80-luvulla ollut arvostettu ammatti, vaan oikeaa työntekoa pidettiin vielä kunnioitettavana.

Myös rokkarilta näyttäminen oli kasarilla ihan validi look. Kasarilla mikä tahansa tyyli ei ollut larppausta, vaan ihmiset olivat oikeasti sellaisia. Kasarilla vielä levy-yhtiöt maksoivat rojalteja hyvin, keikkoja oli suunnilleen joka viikonpäivälle jne. B-tason rokkarikin saattoi suunnilleen elää soittamalla, elivät sitä muusikkoutta 24/7 identiteetti pelissä. Nykyään soittohomma on vain eräänlainen mediaperformanssi, jotka kokeillaan vakityön ohessa.

Kasarilla ei tätä nykyistä kouluttamattomien jatkuvaa dissausta ja paheksuntaa, kun suuri enemmistö oli matalasti koulutettua. Ihminen oli arvokas ja vakavasti otettava vaikka ei ollut käynyt kouluja. Sitä henkeä kaipaan. Ihmiset eivät silloin miettineet pätkääkään toistensa koulutustasoa, se ei ollut puheenaihe kun valtaosa oli sitä vähän kouluja käynyttä massaa. Akateemiset hyväksyttiin siinä kuin muutkin koska eivät tehneet numeroa itsestään. Nykyaika on paljon eriarvoisempaa ja ilkeämpää tässä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla leikittiin metsissä mm. Ihmemies MacGyver leikkejä :D

Sitten 2000-luvulla olin eräässä työpaikassa, jossa oli meidän ikäluokan vanhempien ikäisiä ihmisiä ja sai kuulla heidän näkökulmastaan, miten heitä oli hirvittänyt ne leikit, murtumia, jne. onnettomuuksia kuulemma sattunut. Kumma kun minä en muista, että kenellekään olisi sattunut mitään milloinkaan :P

Jotenkin kumminkin tuli silti "syyllinen" olo...

Se MäkKaiver kaveri oli tosi söpöö. Hänellä taitaakin olla suomalaisia sukujuuria.

Ei taida olla. Internet kertoo, että Hasselhoff on irlantilaista, englantilaista ja saksalaista juurta.

Juu juu, mutta nyt olikin puhe McGyverista eli Richard Dean Andersonista, jolla tosiaan on sukujuuria ihan Suomen Pohjanmaalla.

Pirtelöt ja banaanikaakao pirtelö jäätelö pirtelöt . Vapaa tupakointi . Ibizan matkat . Bernhardin koirat ja poniratsastus villitys . Leveät housunpuntit ja pontikka. Ruotsin risteilyt ostareille sinne . Yökerhojen discot . Disco musiikki .

Silloin matkustettiin ihan sikana espanja ja Brasilia ruotsi Oslo ja Italia Sisilia Kreikka Meksiko ja Florida . Kanarian saaret oli ihan ykkös lomakohteita . Malaga . Benidorm ja Mallorca . Torrevieja. Italian Rimini ja Sisilian taormina . Espanjan lumumba . Myös Lapin laskettelumatkat kiihtyi .

Vaajakosken kauppa, jossa oli vuosikymmenet sama tarjous. Gouter 10 mk /100g ja tonnikalaa  10 mk/3 purkkia. Ennen lopetusta kaupan nimi oli Eurogouter.

Vierailija kirjoitti:

Nuoremmat eivät voi ymmärtää, miten tylsiä isommatkin suomalaiset kaupungit olivat. Ravintolatarjonta oli olematonta ja ei niillä palkoilla, veroilla ja erityisesti koroilla kukaan olisi ulkona voinut edes syödä.

Kulttuuritarjonta oli murto-osa nykyisestä. Kävimme kyllä teatterissa. Hyvin vedetty yläkoulun kevätnäytelmä on nykyään tasoa, joka silloin oli iso elämys.

Kivijalkakauppoja toki oli, mutta muuten tarjonta oli aika yksipuolista. Mitään H&M tai muita -ketjuja ei Suomeen päästetty. Kaikkea säädettiin äärimmilleen. Kaikilla oli kirjaimellisesti samat vaatteet päällä, koska mitään erikoisempaa ei niin helposti sitten saanutkaan.

Minulla on päinvastainen muisto Vaasasta, joka on nykyään haamu siitä, minkälainen elämää vilisevä kaupunki se oli 80-luvun loppupuolella. Vaasanlaivat kulkivat ahkerasti Ruotsin rannikkokaupunkeihin, joten turismi kukoisti. Samalla lailla kuollut paikka se tietysti oli viikonloppuisin kuin koko muukin Suomi kauppojen aukioloaikoineen.

80-luvulla tietokoneen ruutua tuijottelevia ja sillä tavalla toistensa kanssa verkon välityksellä chattailevia pidettiin outoina ja vieroksuttiin.

Nyt ehkä on toiseen suuntaan mennyt enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla tietokoneen ruutua tuijottelevia ja sillä tavalla toistensa kanssa verkon välityksellä chattailevia pidettiin outoina ja vieroksuttiin.

Nyt ehkä on toiseen suuntaan mennyt enemmänkin.

80-luvulla ei monikaan kyllä chattaillut, kun verkko oli vain aika harvojen käytössä...

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla tietokoneen ruutua tuijottelevia ja sillä tavalla toistensa kanssa verkon välityksellä chattailevia pidettiin outoina ja vieroksuttiin.

Nyt ehkä on toiseen suuntaan mennyt enemmänkin.

Vitut kasarilla mitään chattailtu. Nyt jotain rajaa.

Olin kesätöissä siivoojana KOP pankin pääkonttorissa Aleksilla.   Siellä oli erikseen johtajien kerros, jossa oli joka pomolla oma hieno huone, puuovet, isot työpöydät ja upottavat itämaiset matot.  Välillä herrat jäivät työajan jälkeen sinne juopottelemaan konjakkia ja polttelemaan sikaria.

80-luvulla kansan keskuudesta löytyi suunnattoman persoonallisia ja karismaattisia henkilöitä jotka ovat nykyään käyneet vähiin. Se oli syvää ja aitoa ilman mitään itsekorostusta tai näyttämisenhalua.

Ostin kasarilla elämäni ensimmäisen (ja todennäköisesti ainoan) täyspitkän minkkiturkin. Oli ihana vaate, niin lämmin ja helppo liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.

Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.

Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.

Voi ei... Ja jos kärystä valitti (olen ollut astmaatikko lapsesta saakka), tuli huutoa siitä kuinka lapsi luulee voivansa terrorisoida... etyä semmosta.

Aina välillä kuulee jostakusta joka sairastaa keuhkosyöpää vaikkei ole ikinä tupakoinut. Mietin usein onko taustalla altistumista tupakansavulle, sitä kun ei päässyt pakoon juuri missään...

Ramppasin usein Lontoossa. Suomesta lentolippu olisi ollut 3-kertainen siihen, mitä se oli Tukholmasta.

Siispä laivalla kansipaikalla Tukholmaan, ja matkaan.

Lontoossa keikoilla, ostin vaatteita ja LP-levyjä tuoreina, koska Suomesta niitä sai vasta 2 kuukautta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.

Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.

Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.

Voi ei... Ja jos kärystä valitti (olen ollut astmaatikko lapsesta saakka), tuli huutoa siitä kuinka lapsi luulee voivansa terrorisoida... etyä semmosta.

Aina välillä kuulee jostakusta joka sairastaa keuhkosyöpää vaikkei ole ikinä tupakoinut. Mietin usein onko taustalla altistumista tupakansavulle, sitä kun ei päässyt pakoon juuri missään...

Jep tutulle kuullostaa. Meillä sekä isä että äiti polttivat sisällä. Joko vessassa (sehän ei sieltä leviä mihinkään - no ei tietystikään) tai liesituulettimen alla (josta se ei myöskään leviä mihinkään - kyseessä just sellanen liesituuletin joka puhaltaa ilman takaisin keittiöön ja josta ei varmaan ikinä oltu vaihdettu suodatinta). Ja tämä oli asia, josta ei neuvoteltu. Siitä tuli tosiaan aika kipakkaa sanomista, jos erehtyi mainitsemaan tupakan savusta. On meikäläisenkin vaatteet mahtaneet haista melkoisesti koulussa. Mutta niinpä se oli kaikilla muillakin.

Menin hakemaan ensimmäistä työpaikkaani lähellä olevasta tehtaasta vuonna -87. Lyhyen haastattelun tai oikeastaan se oli vain kuulumisten vaihdon jälkeen hän kysyi minulta voinko aloittaa seuraavana aamuna. Sitä seuraavana päivänä sain vakituisen työsopimuksen.

Kokeilkaapa samaa tänä päivänä.